Tänään sain taas ratsastaa ihanalla, melkein jo eläköityneellä Varrilla. Varri on jo 20 vee ja siirtynyt uuden omistajansa omistukseen, mutta tekee vielä joitakin tunteja meidän onnekkaiden iloksi. Varrilla menin myös viime kerralla, ja silloin jouduimme hiukan neuvottelemaan siitä, että ravia mennään muuallakin kuin uralla, kun päätyyn piti tehdä ympyröitä ja vauhti meinasi tyssätä siihen. Tänään siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin raviin menivät hyvin, mutta jossain vaiheessa ravi meinasi taas hyytyä ja sain vaatia vauhtia. Pysäytykset käynnistä sujuivat melkein pelkän ajatuksen voimalla, tosi pienillä pidätteillä, ja se oli hieno tunne. Laukka meni hienosti, kuten viime kerrallakin. Selvää edistymistä on havaittavissa, sillä toissa kerralla Varrin kanssa laukka nousi kyllä kuuliaisesti joka kulmassa, mutta tipahti raviin sivun puolessa välissä, vaikka oli tarkoitus laukata päätyyn asti. Nyt sain pidettyä laukan yllä ja laukkasimme sinne asti minne halusin. On se huippuheppa!
Kotona katseltiin ensimmäinen jakso Koiran elämää -sarjasta. Siinä esiteltiin agilitya, ja meno oli sen näköistä, että alkoi tehdä mieli päästä treenaamaan. Vaikka vasta toissapäivänä oltiin. Ai miten niin hurahtanut? Eilen laitoin sähköpostia erääseen seuraan ja tiedustelin mahdollisuudesta päästä jäseneksi. Vastausta ei vielä ole kuulunut, mutta toivottavasti päästäisiin ensi keväänä mukaan johonkin treeniryhmään.
Lennu 