Rokotus ja punnitus

Lennu kävi rokotuksessa tänään ja samalla suoritettiin punnitus eläinlääkärin vaa’alla. Paino oli sen mukaan 9,35 kg, eli painoa on tullut hiukan lisää viimeisen parin kuukauden aikana, koska talven ja kevään mittaan kotivaa’alla punnittuna paino on ollut 8,6 ja 9,0 kg:n välillä. Kotivaakamme saattaa tietysti näyttää vähän alakanttiin (mitä me perheen ihmiset emme tietysti haluaisi uskoa, tai ainakaan ääneen sanoa) ja sylissä punnittuna lopputulos voi muutenkin heittää hiukan. Lihavalta koira ei kuitenkaan vaikuta, peukalot ja etusormet ulottuvat vyötärön ympäri ja kylkiluut tuntuvat, joten eiköhän tämä paino ole Lennun kokoon nähden sopiva.

Rohtoja

Lennun isäntä käytti Lennun tänään lääkärissä viime torstaina alkaneen röhisemisen vuoksi. Torstaina Lennu köhisi ja kakoi lenkillä, mutta ei muuten. Sen jälkeen kakomista ei enää ole ollut, mutta varsinkin aamulla herättyään ja ulkona jostain innostuttuaan se röhissyt ja köhissyt ikään kuin kurkussa olisi jotain häiritsevää. Muuten Lennu on ollut ihan normaali, pirteä itsensä ja ruokakin on maistunut. Oma kyökkitohtorin hypoteesini oli, että Lennulla olisi jokin heinä tai muu roska jumissa kitalaessa. Lääkäri oli todennut, että todennäköisesti kyse on nielurisojen tulehduksesta. Lennu sai viiden päivän kuurin antibioottia ja tulehduskipulääkettä. Toivotaan, että ne tepsivät. Kennelyskää, nenäpunkkia tai muuta tarttuvaa ei onneksi oireiden perusteella ollut syytä epäillä, joten emme joudu karenssiin. Kuluneen viikon ajan olemme varmuuden vuoksi vältelleet koirakontakteja ja jättäneet koirapuistokäynnit väliin. Tämä on vaikuttanut pieneen sosiaaliseen eläimeen syvästi, ja eilisellä lenkillä Lennu itki, siis ihan ääneen itki, toisella puolella tietä kulkeneen koiran perään.

Kevätflunssa

Lennu on nyt viikon verran aivastellut aika paljon joka päivä, ja nenästä on valunut vähän ihan kirkasta, vedenkaltaista nestettä. Agilitypaikassamme on remontti, joka viime viikon maanantaina oli levinnyt alakertaan asti. Tilassa oli jonkin verran remonttipölyä, ja aluksi ajattelin Lennun aivastelevan sitä. Loppuviikosta epäiltyjen ykköseksi nousi nenäpunkki, vaikka itse en kertaakaan kuullut Lennun vetävän henkeä sillä tavalla rohisten tai ”aivastavan sisäänpäin”, niin kuin nenäpunkin oireisiin kuuluu. Isäntä kuitenkin sanoi Lennun pitäneen perjantaina ”kummallista ääntä”, jonka tulkitsin voivan viitata juuri nenäpunkin aiheuttamiin oireisiin. Itse en kuitenkaan tuota ääntä päässyt todistamaan. Aivastelu ei hellittänyt viikonlopun aikana, ja maanantaina isäntä vei Lennun varmuuden vuoksi lääkäriin, vaikka aivastelun lisäksi muita oireita ei ollut. Lääkäri oli tutkinut ja päätynyt siihen tulokseen, että kyseessä on todennäköisesti jokin virus. Flunssa siis. Kuumetta ei ollut, mutta imusolmukkeet kaulassa olivat hiukan turvonneet. Lääkkeeksi lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä (Rimadyl) viiden päivän kuurin ja kehotti ottamaan rauhallisesti. Ei pitkiä lenkkejä eikä rajua riehumista siis. Nenäpunkista hän oli sitä mieltä, että se on ylidiagnosoitu sairaus, joka harvoin voidaan pitävästi todeta. Sitä ei siis ole syytä epäillä, kun ei sille kaikkein tyypillisimpiä oireita ole ollut havaittavissa. Toivottavasti aivastelu hellittää tällä reseptillä.

Tämän viikon agility sattui sopivasti siirtymään maanantailta johonkin toiseen ajankohtaan, koska paikassa oli eilen sähkökatko. Ei siis tarvinnut mennä sinne aivastelemaan, mutta ei tarvinnut jättää treenejä väliinkään.

Lennu lääkärissä

Torstaiaamuna Lennu joutui ensimmäisen kerran eläinlääkäriin muun kuin rokotuksen vuoksi. Syy oli se, että Lennu onnistui syömään yhden ihmisille tarkoitetun särkylääkkeen. Ensin soitettiin yhdelle eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, ettei siitä ole suurta vaaraa. Kyseinen lääke (Clotam) käy kuulemma myös koiralle lääkkeeksi, joten se ei sinänsä ole vaarallinen. Soitin kuitenkin vielä yliopiston pieneläinsairaalaan, jossa oltiin sitä mieltä, että koira täytyisi saada oksentamaan ja sen jälkeen syöttää lääkehiiltä perään. Kokonainen 200 mg:n tabletti oli kuulemma tuon kokoiselle koiralle sen verran ylisuuri annos. Oksennuttaminen kotikonstein (suolalla) ei onnistunut, joten lähdimme käymään lähieläinlääkärissämme. Lääkäri itse oli juuri tulossa töihin kun saavuimme paikalle eikä muita potilaita ollut odottamassa, joten pääsimme heti lääkärin puheille. Lennu sai niskaan oksennuksen aiheuttavan piikin, joka tehosi niin kuin piti. Eli vatsa tyhjentyi totaalisesti. Pääsimme kotiin, ohjeena syöttää vielä hiiltä kotona. Lennu oksensi vielä yhden kerran kotimatkalla ja kellahti sen voimasta vähän ikävän näköisesti katuun, mutta pääsi nopeasti tolpilleen ja jatkoi muina miehinä matkaa. Kotona hiili upposi kohtalaisesti murskattuna ja kermaviiliin sekoitettuna, kun sekaan jemmattiin joitakin purkkiruuan nokareita. Lennu vaikutti olevan ihan ok, mutta vähän voimaton, niin kuin totaalisen vatsan tyhjentämisen jälkeen saattaa olettaakin. Iltapäivällä vatsa oli kuitenkin aika sekaisin. Tilanne korjaantui parissa tunnissa, ja illalla ruoka pysyi sisällä ja koira vaikutti kaikin puolin normaalilta ja pirteältä. Paitsi että piti minua, julmaa eläinlääkäriin viejää, hyvin epäilyttävänä ihmisenä. Onneksi puolivuotias terrieri ei kuitenkaan ole pitkävihainen. Tänään arki on rullannut ihan normaalisti ja näyttää siltä, että olen saanut eiliset hirmuteot anteeksi.