Palkintopallilla

Jopas on niin sanottu elämä häirinnyt blogin päivittämistä, kun on kisaraporttikin vielä kirjoittamatta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kisaamassa Ojanko Cupin viimeisessä osakilpailussa. Edelliset kisat taisivat olla Tehis Cupia toukokuun puolivälissä. Mölleillä oli agilityrata, joka vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta. Ohjauskuvioiksi suunnittelin yhden persjätön kahden hypyn väliin, jotta pääsisin ohjaamaan mutkaputkeen sisäkaarteen puolelta, ja sitten toisen persjätön putken jälkeen. Ekassa startissa Lennu tuntui kivan vauhdikkaalta ja meni hyvin viimeiselle suoralle putkelle asti. Putken suu oli hankalassa kulmassa edelliseen hyppyyn nähden, ja Lennu juoksi mukanani putken suun ohi. Siitä siis 5 vp. Toiseen starttiin päätin muuttaa suunnitelmia ja tehdä persjätön hyppyjen väliin ennen putkea, jotta pääsin ohjaamaan kulman sisäpuolelta sen sijaan, että juoksisin putken suun ohi. Tämä toimi hyvin ja nollarata tuli. Lennu tuntui jopa vauhdikkaamalta kuin ekassa startissa, mutta silti yllätys oli melkoinen, kun päädyttiin tuloksissa 2. sijalle ja saatiin kiivetä palkintopallille! Tuloksena oli 0 vp, aika -12,37. Eka starttimme löytyi sijalta 12, 5 vp, aika -4,53. Kyllä kannatti lähteä kisaamaan, sillä hauskaa oli ja seurakin parasta mahdollista! Omien huipputulosten lisäksi treenikaverimme Minna ja Pipsa ottivat koko Ojanko Cupin voiton!

Tänään on taas omatoimitreenattu ja huomenna vuorossa on näyttely Tervakoskella, mutta niistä lisää huomenissa. Nyt kutsuu puisto ja aurinko.

Virheetön mölli!

Tänään otettiin kaksi starttia Tehis Cupin 2. osakilpailussa. Mölleille oli hyppyrata, joka olikin sitten himpun verran mutkikkaampaa sorttia kuin aikaisempien kisojen radat, ja väittäisin myös, että mutkikkaampi kuin mikään, mitä olemme noin pitkänä ratana koskaan treenanneet. Lenskarin kanssa saimme mahtumaan radalle kaksi takaakiertoa, kaksi valssia, kaksi persjättöä putkien jälkeen, yhden persjätön kahden hypyn väliin ja yhden ennakoivan valssin. Tai no, videotarkistuksessa siitä ennakoivasta valssista saattaa tulla myöhästynyt eli tavallinen valssi. Lisäksi perus pyörityksellä mentiin hyppyjä, jotka olivat aika haastavassa linjassa suhteessa toisiinsa. Ensimmäistä kertaa vähän jopa jännitti, koska rata tuntui haastavalta muistaa, kun suoraa siinä ei ollut muuta kuin viimeiset kaksi hyppyä.

No, tämän pitkän pohjustuksen jälkeen on aika todeta, että Lennuhan siis suoriutui radasta erinomaisesti. Tuloksena ekalta radalta 0 virhepistettä, mutta 2,69 yliaikaa. Suorituksen jälkeen olin tietysti erittäin tyytyväinen virheettömään suoritukseen, mutta tuntui, ettei meno kuitenkaan ollut sujuvinta mahdollista. Lennu tuntui hitaalta ja irtosi esteille vähän huonosti, ja saattelin ja varmistelin sen vuoksi paljon. Toinen rata vedettiin sitten nollaradan jälkeen huolettomammin ja saatiinkin vähän enemmän vauhtia mukaan. Tuloksena 0 virhepistettä ja aika – 2,91 s. Lennu haki hypyt paremmin ja oli vauhdikkaampi. Radasta jäi paljon sujuvampi fiilis kuin ensimmäisestä. Sellainenkin tunnelma jäi, että onnistuin hiukan kirittämään Lennua kun muistin välillä odottaa ja rytmittää omaa juoksemista. No, totuus paljastunee taas videolta.

Näillä suorituksilla sijoitus oli 10/33 ja 11/33. Ohi menivät kaikki muut nollaradan tehneet, eli vauhti on selvästikin meidän kompastuskivemme. Ohjaustahan Lennu lukee hyvin, ja itsekin onnistun toisinaan ohjaamaan ihan kiitettävästi. Tai siis ainakin kohtuullisesti. Kesän treenisuunnitelmaan kuuluu siis irtoamista ja vauhtia, vauhtia ja irtoamista. Treeneihin pääsemme vasta kesäkuun puolella, mutta kisasuorituksista päätellen tauosta ei ole ollut haittaa. Edellisen kerran harjoittelimme reilut kolme viikkoa sitten, joten viime aikoina olemme keskittyneet vain kisailuun.

Kisaseurana oli taas hienoja cairneja: Pipsa, Elli ja Lily ihmisineen. Kannustusjoukoissa myös Sohvi, Poppis ja Anne. Kiitos seurasta, kannustuksesta, videoinnista ja kaikesta! Kyllä kannatti taas lähteä, ja tämä oli mitä parhain tapa aloittaa pieni loma. Varsinkin, kun kotona odotti valmis ruoka, ja pöytään käskettiin kattaa myös viinilasit. Kyllä kotijoukkojen tuki on kilpaurheilijoille ensisijaisen tärkeää. Nyt pitäisi vielä pakata reissua varten.

Pätevä mölli!

Käytiin juoksemassa kaksi rataa Nasta Cupin 2. osakilpailussa. Tavoitteena oli hankkia kokemusta ulkokentältä ja kokeilla miten homma toimii. Mehän emme nimittäin ole tähän mennessä kertaakaan edes treenanneet ulkona. En siis tiennyt yhtään mitä odottaa, worst case scenario oli, että koira joko ei tee mitään tai tekee kaikkea muuta kuin rataa. Pelko kuitenkin oli turha, sillä Lenskariin uusi ja erilainen ympäristö ei vaikuttanut millään tavalla. Josko sitä nyt jo uskaltaisi todeta, että ärrieri ei juurikaan ympäristöstä välitä, vaan menee vaikka persaus edellä puuhun jos siitä on lihapullapalkka tiedossa.

Rata oli kiva ja suhteellisen suoraviivainen. Piirustus on luvassa kunhan saan toimivan piirtelyohjelman. Ainoa haastavampi kohta oli ihan alussa, jossa piti kääntää jyrkästi 3. hypylle. Muuten sai rallitella suoraan eteenpäin parilla puolenvaihdolla. Tein erilaisen ratkaisun kuin useimmat muut ja jätin Lennun lähtöön odottamaan ja menin itse 2. hypyn taakse, varpaat ja rintamasuunta 3. hypylle päin. Lennun paikallaolo on aika varma, joten uskalsin ottaa riskin. Ja oikeassa olin, lähdössähän se istui kuin nakutettu, mutta sitten tuli käsittämätön virhe: Lennu nimittäin lähtöluvan saatuaan hyppäsi ekan hypyn, mutta kiersi toisen. Siis sen, joka oli ihan suorassa linjassa ensimmäiseen nähden ja jonka takana itse seisoin odottamassa. Radan jälkeen piti ihan treenikavereilta varmistaa, että ollaanhan me tällaista ennenkin tehty, ja he vahvistivat, että ollaan tehty täällä. No, korjattiin tilanne takaakierrolla ja tuli ainakin todistettua, että se toimii. Kielto ja 5 vp. napsahti silti, sillä Lennu ehti tulla hypyn ohi. Siitä rata jatkui ihan mallikkaasti, mitä nyt itse sekoilin esim. puomilla käskyttämällä ”putki eiku pu-, pu- puomi, KIIPEE!”. Ja siis ”kiipee”-käskyhän meillä ei ole käytössä. Ei ainakaan ole ollut tähän mennessä. Sellainen tunne jäi myös, että saattelin aika lähelle esteitä ja sen takia oma linja ei ollut paras mahdollinen. Vauhtia Lenskarilla riitti ainakin enemmän kuin viimeksi ja putket menivät ihan mukisematta, mikä on postitiivista herra ”ehkä menen putkeen, ehkä en” Lennartin kanssa. Tuloksena ekalta radalta 5 virhepistettä ja aika -3,62.

Tokalla yrityksellä päätin ottaa lähdön ja alun samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin, sen verran hassu virhe se toisen hypyn ohittaminen mielestäni oli. Toisena vaihtoehtona oli suunnilleen yhtämatkaa lähteminen ja pyöritys 3. hypylle, mutta näin siinä Lennun kanssa kolme riskiä: käännös olisi voinut mennä pahasti pitkäksi, vauhti olisi saattanut tyssätä siihen ja Lennu olisi myös saattanut leiskauttaa 2. hypyn uudestaan 3:n jäkeen. Kilpakumppaneilta nähtiin myös jonkinlaisia takaaleikkauksen ja valssin ja takaaleikkauksen ja persjätön yhdistelmiä (näille on varmaan jotkut ihan omat nimetkin), mutta sellaisia vaihtoehtoja en harkinnut, sillä selän takana huseeraaminen ei ole Lennulle hyväksi. Mutta vaikka kuinka keskityin siihen, että olen suoraan 2. hypyn takana ja näytän, että suoraan sinne, niin koirapa päätti taas ohittaa 2. hypyn. Pitääkin tarkkaan katsoa videolta, että teinkö sen niin kuin itse kuvittelin, vai söhelsinkö jotakin ihan muuta. Tällä kertaa onnistuttiin kai pelastamaan tilanne pikaisemmalla siivekkeen viereen hyökkäämisellä ja ”kierrä”-käskyllä, sillä tuloslapun mukaan virhepisteitä tältä radalta tuli 5 vähemmän, kuin mitä itse oletin. Päivänselvä kielto tuli ekalla putkella, jossa Lennu syöksyi putken ohi. Hetken ajan ehdin jo ajatella, että no niin, nyt se lähti tarkistamaan aidan vierustoilla odottavia koiria ja tämä oli tässä. Mutta mitä vielä, Lennu tuli kutsusta takaisin, meni putkeen ja jatkoi rataa jopa paremmalla draivilla kuin aiemmin. Jostain kumman syystä rima tippui A:n jälkeisellä hypyllä. Viimeisellä suoralla kuitenkin oli mahtava fiilis, sillä tuntui, että sain ihan juosta, ja koira tuli täysillä perässä. Jännä nähdä videolta, että miltä se sitten todellisuudessa näyttää… Tuloksena 2. radalta 10 vp. ja aika -2,85.

Molemmilla radoilla Lennu tuntui menevän kovempaa kuin viime kisoissa ja viime treeneissä. Nämähän olivat siinä mielessä hyvin erilaiset kisat kuin ensimmäiset, että emme juuri joutuneet odottelemaan. Virtaa riitti sen vuoksi sekä koiralla että ohjaajalla enemmän kuin viimeksi. Itse asiassa matkamme kisapaikalle oli sellainen, että ehdin jo ilmoittautumisjonossa julistaa, että tästä ei todennäköisesti tule yhtään mitään, koska koira on täysin hullu. Lennu nimittäin otti bussipysäkillä ihan tolkuttomat kierrokset jostain, en tiedä mistä, ja rupesi riehumaan niin, että joutui syliin. Bussissa yhtä holtiton meno jatkui ja paheni vain kun pääsimme bussista pois. (Ja julkisissa liikennevälineissä matkustaminen kuitenkin kuuluu Lennun bravuureihin.) Se veti, haukkui, läähätti ja käyttäytyi kuin mikäkin idiootti koko matkan kisapaikalle eikä ollut pätkääkään kiinnostunut siitä, mitä minä sanon tai teen. Pieni häkissä hengailu rataan tutustumisen aikana ja sen jälkeinen lihapullien esittely kuitenkin tekivät tehtävänsä, ja radalle mentäessä koira oli kuin unelma. Innokas, mutta keskittynyt. Ehkä tämä sekopäinen mielentila on se, milloin Lennu tekee parhaiten hommia. Kun vain tietäisi mikä sen saa aikaan…

Oli tosi kiva kisailta. Kiitos taas seurasta Minnalle, Pipsalle, Sirpalle ja Ellille! Taas oli cairnit hyvin edustettuna ja saivat myös asiaan kuuluvaa huomiota kisan toimihenkilöiden taholta. Cairn-kaverit tekivät myös hienot suoritukset, ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja! Videomateriaalia on luvassa kunhan saan videot, jotka Pipsan kotiväki ystävällisesti kuvasi.

Kisaura korkattu!

Eilen osallistuimme Lennun kanssa elämiemme ensimmäisiin agilitykisoihin HSKH:n Tehis Cupissa. Minit kisailivat illan viimeisinä, ja kello näytti tältä, kun oltiin juostu toinen starttimme:

Päivästä tuli melko pitkä, kun paikalle oltiin saavuttu jo nelisen tuntia aikaisemmin. Onneksi seura oli mitä parasta, sillä hienoja cairneja omistajineen oli paikalla peräti kuusi, joskin yksi oli vielä liian junnu kisaamaan ja hoiti kisamaskotin virkaa. Tehtiin porukalla kunnon lenkki komeassa kuutamossa ja silti ehdittiin pitkään seurailla edellisen luokan suorituksia ja hioa kuvioita radan reunalta. Porukkaa ja koiria oli paljon. Vihdoin klo 22:n maissa päästiin ottamaan ensimmäinen startti. Olin hieman yllättynyt siitä, että itse en jännittänyt suoritusta oikeastaan ollenkaan. Ehkäpä nuoruuden tanssikisoissa ramppaaminen on jättänyt jälkeensä jonkinlaiset kisahermot, valssin askelien lisäksi. Itse asiassa radan reunalla vuoroa odotellessa jännitti niin vähän, että aloin jo pelätä, että huomaan vasta keskellä rataa, että en tiedäkään mitä olen tekemässä. Siispä pyörittelin radan päässä läpi muutamaan ylimääräiseen kertaan.

Rata lähti sujumaan oikein hyvin, mitä nyt puomi oli ekalla kerralla hiukan hitaanpuoleinen. Toisella kerralla se meni reippaammin. Tein erilaisen ohjausratkaisun kuin useimmat muut, ja vaihdoin puolta ennen puomia, jotta pääsin ohjaamaan sen jälkeen tulleen putken sisäkaarteen puolelta. Se sujui hienosti ja Lennu meni putkeen mukisematta, mutta sitten meno tyssäsi mustaan, L:n malliseen putkeen. Videoltakin näkyy, kuinka Lennu menee putkeen, mutta kääntyy takaisin. Muutaman kerran yritin sitä sinne usuttaa, mutta kun ei mennyt, niin jatkoimme matkaa. Hylky ja 10 virhepistettä siitä. Ekalla kierroksella Lennu ei sitten mennyt myöskään seuraavaan, A:n alla olevaan putkeen, mutta toisella startilla siinä ei ollut ongelmaa. Molemmissa starteissa musta putki aiheutti kiellon ja hyllyn toistamiseenkin. Ekasta startista 35 virhepistettä ja aikavirhe 28,07, toisesta startista 30 virhepistettä ja aikavirhe 10,08.

Tässä video ensimmäisestä startista:

ja toisesta startista:

Kiitos Sannalle kuvaamisesta! Tässä jälkimmäisessä naurattaa (etenkin ilman ääniä katsoessa) tuo ekan mustan putken jälkeinen steppailu, kun hyöritään ja pyöritään parit ylimääräiset askeleet ennen kuin päästään taas vauhtiin.

Tuloslappujen numeroista huolimatta olen tosi tyytyväinen suorituksiin. Lennu keskittyi hienosti kaikesta hälinästä huolimatta, odotti lähtölupaa ja seurasi ohjausta. Musta putki oli ainoa ongelma, muuten meno tuntui radalla varsin sujuvalta. Siihenkin olen erittäin tyytyväinen, että Lennu jatkoi iloisesti matkaa ja jaksoi keskittyä vielä tuon putkiongelman jälkeenkin. Edes videolta en ole löytänyt muita ongelmakohtia. Hypyt se haki minusta hyvin ja ohjaus toimi sekä persjätöissä että valsseissa. Vauhtia saisi kyllä olla reilusti enemmän, mutta toisaalta terrieri oli ekaankin starttiin mennessä ollut jalkeilla, liikkeessä ja valppaana jo viisi tuntia putkeen, joten siihen nähden virtaa oli ihan kohtuullisesti.

Valitettavasti nykyisessä treenipaikassamme ei ole mustaa putkea, mutta onneksi kesäkaudeksi päästään Ojankoon treenaamaan, niin saadaan selätettyä tämä ongelma. Vaikka on se tavallaan hassua, että koira, joka rakastaa pussia, ei sitten menekään mustaan putkeen. Mutta tuntemattomat ovat terrierin mielen liikkeet. Muuta syytä en tuolle kiellolle keksi kuin putken väri, sillä muissa putkissa ei ollut ongelmaa.

Minimöllien voiton vei Sohvi ja Anne, eivätkä muutkaan cairnit Pipsa, Elli ja Lillan ohjaajineen huonosti pärjänneet! Onnea kaikille hyvistä suorituksista ja kiitos seurasta! Sekin on hyvä, että vaatimattomasti ekoihin mölleihin lähtiessä on teknologia viritetty huippuunsa (vaikka kuvan henkilöille kisat eivät olleet ensimmäiset, mutta meille muille):

Kisakuvia

Oiva Agilityn sivuilta löytyy virallisia kisakuvia, kuvaajana Päivi Kokko. Sain luvan lainata muutaman onnistuneen otoksen meistä tänne blogiin.

Tässä Lennu taitaa olla tulossa oikealta, eli takakautta sivulle.

270 astetta vasemmalle.

Tämä on varmaankin 1, 2, 3 askelta ja istu. Omaan silmään näyttää siltä, että Lennu on vähän hassusti, mutta kiitämme tuomaria siitä, että virheitä asennosta ei tullut. Ja ainakin hihna on löysällä!

Lisää kuvia löytyy Oivan sivujen kautta.

Huomenna, vappuaattona, Lennulla piti olla elämänsä ensimmäinen kerta fysioterapeutin käsittelyssä, mutta valitettavasti se jouduttiinkin siirtämään parin viikon päähän. Olen varannut fyssariajan siksi, että kun agilitya nyt on alettu harrastella, niin haluan tietää miten se vaikuttaa Lennun kroppaan. Onko jotain jumiutuneita paikkoja tai muuta, mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Tänään Lennu sai kesän ensimmäiset jäätelön jämät. Helsingin jäätelötehtaan kookosjäätelöä. Hyvin näytti maistuvan. Ruokaan ajattelin tänään lisätä islantilaista lohiöljyä turkin hoitamiseksi. Saa nähdä kuinka se maistuu.

Jälkipuinti

Ajattelin kirjata vielä tarkemmin ylös päivän kisan virheet ja ongelmat haasteet. Tässä tietysti helpottaisi, jos olisi ratapiirustus, johon voisi viitata, mutta nyt sitä ei tähän hätään ole. Rata meni näin:

1. Istu – ei virheitä

2. Eteen, oikealta sivulle – 2 x 1 pisteen virhe (taluttimen kiristyminen, puutteellinen yhteistyö), 1 x 3 pisteen virhe (tehtävän uusiminen)

3. 270 asteen käännös vasemmalle – ei virheitä

4. Pujottelu edes takaisin – 1 x 1 pisteen virhe (kyltin nuuskiminen), 1 x 3 pisteen virhe (kontrollin puute)

5. Istu, 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu – 1 x 1 pisteen virhe (puutteellinen yhteistyö)

6. 270 astetta oikealle – 1 x 1 pisteen virhe (kyltin nuuskiminen), 1 x 3 pisteen virhe (tehtävän uusiminen)

7. 360 asteen käännös oikealle – 1 x 1 pisteen virhe (taluttimen kiristyminen)

8. 90 asteen käännös vasemmalle – ei virheitä

9. Istu, maahan – ei virheitä

10. Täyskäännös oikealle – ei virheitä

11. Eteen, vasemmalta sivulle, istu – 1 x 1 pisteen virhe (puutteellinen yhteistyö)

Koko radan ajan, sen jäkeen kun Lennu tokalla kyltillä kiinnostui lepattavasta nauhasta ja kyltistä, oli vähän sellainen fiilis, että koira lähtee käsistä, tarkastamaan kyltit ja muut härpäkkeet, mikä näkyi erityisesti pujottelussa ja tuossa 1, 2 ja 3 askelta eteen ja istumiset välissä. Siinä tosin pelkäsin yhden pisteen virheitä vinoista asennoista, mutta ne eivät onneksi sitten olleetkaan niin vinot. Tuon puutteellisen yhteistyön tarkkaa kohtaa en enää pysty paikallistamaan, ehkä se oli sitä, että Lennu vähän edisti koko ajan? Kuten virheistä huomaa, ongelmana tänään oli tottumattomuus kyltteihin ja radan reunanauhaan, koska Lennu olisi kovasti hinkunut tutkimaan niitä. Ainoa virhe, joka omasta mielestäni johtui jostain muusta, oli tuo viimeisen kyltin puutteellinen yhteistyö. Siinä Lennu lähti tarjoamaan oikealta sivulle tuloa, joka on Lennulla vahvempi kuin vasemmalta sivulle. Jollain tavalla sain kuitenkin torpattua ne aikeet, ja Lennu tuli lopulta vasemmalta sivulle. Tämä on sellainen juttu, mitä tapahtuu välillä harjoitellessakin, jos Lennu ei malta odottaa ohjeita siitä kummalta puolelta pitää mennä.

Noita uusimisia jäin miettimään, että olivatko ne sittenkään järkeviä. Kummassakaan ei ehkä loppujen lopuksi tapahtunut muuta kuin ehkä kontrollin puutetta tai puutteellista yhteistyötä kolmen pisteen edestä, eli tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut ottaa ne virheet ja jatkaa matkaa. Kuitenkin siinä tilanteessa, kun tehtävä meni omasta mielestä kokonaan läskiksi, tuntui tärkeältä ottaa homma uusiksi, vaikka nähtävästi uusinnatkaan eivät menneet ihan nappiin.

Myös palkkaamista mietin, että en ehkä käyttänyt sitä kaikkein järkevimmällä tavalla, ainakaan pistesaldon maksimoimisen kannalta. Toisaalta olen itse sitä koulukuntaa, joka on oppinut välttelemään houkuttelua, joten esimerkiksi käännöksiä tai pujottelua en tänäänkään tajunnut yrittää nami koiran nenän edessä. Toisaalta, pienen koiran kuljettaminen radan läpi nami nenän edessä ei ehkä muutenkaan ole mahdollista, ellei ohjaajan ole sallittua kulkea kaksin kerroin taittuneena. Rodunvalintakysymys, totesi kerran eräs kokenut koiran kouluttaja tähän ”ongelmaan” (tosin silloin ei puhuttu houkuttelusta vaan sujuvasta ja tiheästä palkkaamisesta).

Nyt täytyy päästä harjoittelemaan kylttien kanssa, jotta utelias terrieri saadaan tottumaan niihin. Muilta osin olin tänään tyytyväinen Lennun häiriön- ja paineensietokykyyn, sillä toisista koirista tai uudesta ympäristöstä se ei tuntunut häiriintyvän, ainakaan silloin kun treenailimme kentän laidalla. Häkissä oleilusta se ei kyllä taaskaan kauheasti tykännyt, vaan haukahteli ja olisi tahtonut ulos. Missäköhän olisi seuraavat sopivat kisat? (Kyllä, seuraavat kisat, vaikka vielä perjantaina ihmettelin ääneen, että mihin kaikkeen hulluuteen sitä ihminen voikaan ryhtyä. Ilmeisesti se ”älä koskaan sano ei koskaan” todella pätee näissä hommissa.)

Ai niin, koko kisan tulokset löytyvät täältä. Meidän Lenskarin nimi on kirjoitettu väärin, mutta ei se haittaa.

Rally-kisat

Ekasta kisastartista on selvitty hengissä! Kävimme Oulunkylässä epävirallisissa rally-kisoissa kokeilemassa onneamme.

Pienten mutkien jälkeen löysimme ihan ajoissa perille (saimme todeta, että bussi nro 65A ei mene rautatientorilta, vaikka reittiopas niin sanoo ja että pitkähihaisessa paidassa, hupparissa, takissa ja kaulahuivissa, koira toisessa kädessä ja häkki toisessa ympäri rautatientoria juostessa tulee hiki, mutta junallakin pääsee perille). Ehdimme hyvin asettua paikoillemme ennen rataan tutustumista. Rata vaikutti kivan helpolta, mutta toisaalta siinä oli pari meille haastavaa juttua, kuten 1, 2, 3 askelta eteenpäin pysähdyksineen ja istumisineen. Ennen omaa vuoroamme lämmittelimme kentän laidalla, ja Lennu keskittyi ja teki kaiken hienosti, varsinkin kun huomasi, että mukana oli myös nakkeja. Olin tosi tyytyväinen, koska Lennu ei ottanut häiriötä muista koirista eikä edes lentelevistä lehdistä ja oli selkeästi innoissaan tekemisestä ja piti hyvää kontaktia.

Radalla se pelätty kova tuuli koitui kuitenkin kohtaloksi. Toinen kyltti oli koira eteen ja oikealta sivulle, joka on Lennulle ihan peruskauraa. Pahaksi onneksemme juuri kyltille saapuessamme rataa reunustava nauha lehahti voimakkaasti tuulessa, ja myös kyltti alkoi lepattaa. No, Lennuhan oli tietysti ihan salamana valppaana, että ”Jahas, mitäs täällä tapahtuu?” ja hyökkäsi ensin nauhan kimppuun ja syöksyi sitten ojentamaa kylttiä. Uusimme tehtävän, jolloin se onnistui ihan hyvin. Myös pujottelussa lepattava nauha oli liian kiinnostava, samoin kuin yhdessä 270 asteen käännöksessä, jonka uusimme myös.

Lopputulema oli 83 pistettä, aika tosi hidas 2.59 noiden uusimisten takia. Saimme kokonaisvaikutelmasta yhden miinuspisteen tempon vuoksi. Jälkiviisaana ajattelin, että minun olisi ehkä pitänyt palkata reilummin pelkästä seuraamisesta ennen pujottelua, jos se olisi estänyt haahuilun nauhan ja nauhan painona olleiden kivien suuntaan. Lisäksi vastoinkäymiset heti tokalla kyltillä ja uusiminen pisti minulla hiukan pasmat sekaisin. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, miten innoissaan Lennu teki juttuja ennen varsinaista rataa. Nyt vain treenaamaan kylttien kanssa, niin totutaan niihinkin.

Olin alunperin ilmoittautunut myös oikeaan alokasluokkaan, koska ajattelin, että jos möllirata sujuu hienosti, jää harmittamaan ettei pääse kokeilemaan toista rataa. Mölliluokan jälkeen katselin lepattavia nauhoja ja kylttejä ja tutkin alokasluokan ratapiirustuksen. Totesin, että perumme osallistumisen, koska odotteluaika ennen omaa vuoroa olisi muodostunut aika pitkäksi ja koska en uskonut että suoriutuisimme radasta kunnialla.

Pakkasimme kimpsut ja kampsut (minkä yhteydessä Lennu varmuuden vuoksi merkkasi reppunsa) ja siirryimme assistenttina mukana olleen kaverin luokse brunssille ja parvekkeelle paistattelemaan päivää skumppalasillisen (tai useamman) kera. Kaikkensa antanut terrieri vetelee sikeitä varjossa penkin alla.

Kenraaliharjoitukset

Ehdimme tällä viikolla tätä ennen harjoitella rally-hommia ulkona vain tiistaina, mutta tänään pidimme sitten kenraaliharjoitukset. Teimme kolme radan tyyppistä settiä, pienet tauot välissä, ja loppuun vielä pelkkää seuraamista ja käännöksiä neljäs setti. Kaiken kaikkiaan aikaa meni n. 20 minuuttia. Kaksi ekaa tehtiin välipalkoilla (nameilla), kaksi viimeistä kuivatun (ja ehkä savustetun?) porsaan kielen voimin.

Lennu teki kaiken ihan hyvin, siis hyvällä fiiliksellä ja innoissaan. Kuitenkin oli pakko todeta, että seuraaminen ei aina ole kauhean tiivistä, se perusasento saattaa olla vino ja/tai liian kaukana, edessä istuminenkin saattaa jäädä vinoon eikä maahan aina mennä etupää edellä. Mutta ei se mitään haittaa, ainakaan tällä hetkellä. Lennu osaa kuitenkin tehdä kaikki liikkeet ja tuulten ollessa suotuisat myös suorittaa ne kaikki pyydettäessä. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää, hienosäätöä voi tehdä myöhemmin jos se tuntuu mielekkäältä.

Huomiseksi ei ole luvattu sitä toivomaani tyyntä säätä, vaan 8-9 m/s tuulta. Jos nyt sitten vaikka toivotaan, että siellä ei ole lehtiä, roskia tai mitään muutakaan, mikä voisi lentää tuulessa. Lisäksi täytyy toivoa, että minä osaan lukea kyltit ja muistan myös katsoa niitä, enkä tuijota koiraa koko aikaa. Kohta pitää pakata reppu. Palkkausmetodia pitää vielä miettiä. Ostin nakkeja, eli sitä näyttelyissä käytettyä supererikoisherkkua. Ajattelin kuitenkin sitten paikan päällä testailla, että mikä toimii parhaiten. Ai niin, mainitsinko, että ilmoitin Lennun mölliluokan lisäksi ihan oikeaan alokasluokkaankin? Niin, en tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö se oli. Toivottakaa meille onnea!