Kisaura korkattu!

Eilen osallistuimme Lennun kanssa elämiemme ensimmäisiin agilitykisoihin HSKH:n Tehis Cupissa. Minit kisailivat illan viimeisinä, ja kello näytti tältä, kun oltiin juostu toinen starttimme:

Päivästä tuli melko pitkä, kun paikalle oltiin saavuttu jo nelisen tuntia aikaisemmin. Onneksi seura oli mitä parasta, sillä hienoja cairneja omistajineen oli paikalla peräti kuusi, joskin yksi oli vielä liian junnu kisaamaan ja hoiti kisamaskotin virkaa. Tehtiin porukalla kunnon lenkki komeassa kuutamossa ja silti ehdittiin pitkään seurailla edellisen luokan suorituksia ja hioa kuvioita radan reunalta. Porukkaa ja koiria oli paljon. Vihdoin klo 22:n maissa päästiin ottamaan ensimmäinen startti. Olin hieman yllättynyt siitä, että itse en jännittänyt suoritusta oikeastaan ollenkaan. Ehkäpä nuoruuden tanssikisoissa ramppaaminen on jättänyt jälkeensä jonkinlaiset kisahermot, valssin askelien lisäksi. Itse asiassa radan reunalla vuoroa odotellessa jännitti niin vähän, että aloin jo pelätä, että huomaan vasta keskellä rataa, että en tiedäkään mitä olen tekemässä. Siispä pyörittelin radan päässä läpi muutamaan ylimääräiseen kertaan.

Rata lähti sujumaan oikein hyvin, mitä nyt puomi oli ekalla kerralla hiukan hitaanpuoleinen. Toisella kerralla se meni reippaammin. Tein erilaisen ohjausratkaisun kuin useimmat muut, ja vaihdoin puolta ennen puomia, jotta pääsin ohjaamaan sen jälkeen tulleen putken sisäkaarteen puolelta. Se sujui hienosti ja Lennu meni putkeen mukisematta, mutta sitten meno tyssäsi mustaan, L:n malliseen putkeen. Videoltakin näkyy, kuinka Lennu menee putkeen, mutta kääntyy takaisin. Muutaman kerran yritin sitä sinne usuttaa, mutta kun ei mennyt, niin jatkoimme matkaa. Hylky ja 10 virhepistettä siitä. Ekalla kierroksella Lennu ei sitten mennyt myöskään seuraavaan, A:n alla olevaan putkeen, mutta toisella startilla siinä ei ollut ongelmaa. Molemmissa starteissa musta putki aiheutti kiellon ja hyllyn toistamiseenkin. Ekasta startista 35 virhepistettä ja aikavirhe 28,07, toisesta startista 30 virhepistettä ja aikavirhe 10,08.

Tässä video ensimmäisestä startista:

ja toisesta startista:

Kiitos Sannalle kuvaamisesta! Tässä jälkimmäisessä naurattaa (etenkin ilman ääniä katsoessa) tuo ekan mustan putken jälkeinen steppailu, kun hyöritään ja pyöritään parit ylimääräiset askeleet ennen kuin päästään taas vauhtiin.

Tuloslappujen numeroista huolimatta olen tosi tyytyväinen suorituksiin. Lennu keskittyi hienosti kaikesta hälinästä huolimatta, odotti lähtölupaa ja seurasi ohjausta. Musta putki oli ainoa ongelma, muuten meno tuntui radalla varsin sujuvalta. Siihenkin olen erittäin tyytyväinen, että Lennu jatkoi iloisesti matkaa ja jaksoi keskittyä vielä tuon putkiongelman jälkeenkin. Edes videolta en ole löytänyt muita ongelmakohtia. Hypyt se haki minusta hyvin ja ohjaus toimi sekä persjätöissä että valsseissa. Vauhtia saisi kyllä olla reilusti enemmän, mutta toisaalta terrieri oli ekaankin starttiin mennessä ollut jalkeilla, liikkeessä ja valppaana jo viisi tuntia putkeen, joten siihen nähden virtaa oli ihan kohtuullisesti.

Valitettavasti nykyisessä treenipaikassamme ei ole mustaa putkea, mutta onneksi kesäkaudeksi päästään Ojankoon treenaamaan, niin saadaan selätettyä tämä ongelma. Vaikka on se tavallaan hassua, että koira, joka rakastaa pussia, ei sitten menekään mustaan putkeen. Mutta tuntemattomat ovat terrierin mielen liikkeet. Muuta syytä en tuolle kiellolle keksi kuin putken väri, sillä muissa putkissa ei ollut ongelmaa.

Minimöllien voiton vei Sohvi ja Anne, eivätkä muutkaan cairnit Pipsa, Elli ja Lillan ohjaajineen huonosti pärjänneet! Onnea kaikille hyvistä suorituksista ja kiitos seurasta! Sekin on hyvä, että vaatimattomasti ekoihin mölleihin lähtiessä on teknologia viritetty huippuunsa (vaikka kuvan henkilöille kisat eivät olleet ensimmäiset, mutta meille muille):

Möllirataa

Eilen mentiin tällaista rataa, joka on hiukan tuunattu (putkien vähyydestä johtuen) jostakin viimekesäisestä möllikisaradasta, jota Rocky ja Sohvi olivat käyneet kokeilemassa:

Alku sujui hyvin, jätin Lennun lähtöön odottamaan ja menin 2:n taakse, varpaat 3:lle päin, ja tällä vältettiin hienosti A-ansa. Suurin haaste oli putki nro 11, johon ensinnäkin piti yrittää takaaleikkausta ja jossa toisekseen oli jotain hajuja niin, että terrieri jäi sinne suunnilleen asumaan. Takaaleikkausta putkelle on ihan pakko alkaa tehotreenata, sillä se on kuitenkin aika peruskauraa, mutta Lenskarille sellainen ei vaan kertakaikkiaan sovi, että ohjaaja epäilyttävästi huseeraa selän takana. Niinpä parin yrityksen jälkeen tehtiinkin loput toistot persjätöllä pituuden ja hypyn väliin (9 ja 10), mikä oli kyllä hiukan uhkarohkeaa hommaa, sillä törmäyksen vaara tuollaisella suoralla on aika ilmeinen. Muutama ihan hyvä toisto saatiin kuitenkin tällä taktiikalla. Toinen ongelma meinasi ensialkuun tulla hypyillä 6-7, kun minä pöljä yritin käskyttää koiraa 7:n yli sanomalla ”hyppy”. Lennu yritti tulla hyppyjen välistä ja mennä 7:n väärään suuntaan, kunnes tajusin vaihtaa ”kierrä”-komentoon. Johan alkoi toimia. Tosiaan, takaakierto se taisi koiran näkökulmasta olla. Tehtiin pelkkää rataa ja loppuun leikittiin pitkä tovi pallolla, että jäisi hyvä meininki. Näillä eväillä pitäisi sitten uskaltaa tiistaina Ojangossa järjestettäviin epiksiin mölliluokkaan. Kääk. Eniten jänskättää, että kisatilanne vaikuttaa koiraan niin, että se päättää olla tekemättä yhtään mitään tai päättää pistää ihan oman shown pystyyn. Mutta sitä kisaamistahan sinne kai mennään harjoittelemaan, eikö?

Muuten viikonloppu on ollut heppapainotteinen, sillä perjantai-iltana oli oma tunti ja eilen iltapäivällä kummitytön estekisat. Oma tunti meni tosi hienosti, kiltti Wäinö teki mallikasta pohkeenväistöä, ja muutenkin oli hauskaa. Kummitytön kisat menivät myös hienosti, tuloksena 3. sija huippuajalla 60 cm:n luokassa (jossa yhteensä 14 osallistujaa). Kolmen ensimmäiseksi tulleen ajat taisivat mahtua puolen sekunnin sisään, joten tiukka kisa oli. Täti oli aika ylpeä 🙂 Pääsin vielä hoitamaan kiltin kisaratsun suorituksen jälkeen. Se olikin kehut ja puunaamiset ansainnut, sillä oli ratsuna myös 2. sijan napanneelle. Vaikutti siltä, että kuumenee radalla jonkin verran, mutta varmoissa käsissä tekeekin sitten tarkkaa ja vauhdikasta jälkeä. Hieno heppa!

Tänään Lennu on jatkanut vasemman tassun antamisen harjoittelua, joka on Lenskarin ja tämän isännän projekti. Pientä edistystä on tapahtunut, vaikka vieläkin koira näyttää suhteellisen järkyttyneeltä siitä, että sitä vaaditaan nostamaan se tukijalka, jolle se varaa tukevasti painoaan nostellessaa oikeaa tassua. On se hassua, miten vaikeaa sen on ymmärtää, että toisinkin päin voisi tehdä. Minä tein Lennun kanssa leppoisan lenkin, joka SportsTrackerin mukaan oli 9,5 km ja aikaa kului näköjään tasan kaksi tuntia. Todellisuudessa ulkoiltiin vähän pidempään, sillä käytiin matkan varrella koirapuistossa, ja pysäytin laskurin siksi aikaa. Koirapuistossa oli kaksi bassett-tyttöä, jotka molemmat torjuivat aika jyrkästi Lennun lähentely-yritykset.

Perjantain aurinko

Pidin perjantaina lomaa, ja ehdimme Lenskarin kanssa tehdä tavallista pidemmän aamulenkin ja heitellä vähän palloa tyhjässä koirapuistossa. Terrieristä on kuoriutunut noutaja. Tai no, lähes. Edelleen ihan parasta olisi, jos joku lähtisi jahtaamaan, mutta jos ei, niin kaipa se pallo on palautettava, että saa edes uuden heiton.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Perjantai-iltana Lennu meni tuttuun paikkaan hoitoon, sillä isäntäväellä oli lauantaina pidemmän kaavan juhlat. Koira on saanut pitkät lenkit ja kinkkua muuten vain, sen kummempia temppuja esittämättä, ja käyttäytyi kuulemma ihan hyvin.

Lennart 2 vuotta!

Lennu täytti tänään kaksi vuotta! Aika komea cairnterrieri siitä on kasvanut ja melko pätevä agikoira myöskin! Sankari on juhlinut tekemällä päivällä pitkän lenkin etäpäivää viettäneen isäntänsä kanssa ja nauttimalla herkullisen, joskaan ei niin kovin esteettisen, syntymäpäiväkakun. Paljon onnea myös Lenskarin sisaruksille, eli Taikatuiskun Rokki-pentueelle!

Päivään mahtui myös toinen, hiukan erikoisempi koira-aiheinen sattumus, nimittäin Lennun isäntä sai aamulla naapurin koiran hampaasta kolmen tikin arvoisesti. Hän oli lähdössä töihin ja naapuri koirineen oli tulossa sisään, kun toinen koirista ohimennen talon alaovella haukkasi kädestä. Lennun ja naapureiden reviiripörhistely on siis nähtävästi edennyt siihen pisteeseen, että vihanpito ulottuu myös ihmisiin, vaikka vastapuolen koira ei olisi mukana ollenkaan. No, ei siitä sen enempää. Haava on varmasti paranevaa sorttia, ja itseäni harmittaa oikeastaan enemmän naapurin puolesta, sillä ei varmasti ole yhtään hauskaa joutua miettimään, että miksi oma koira teki niin, ja tekeekö se sen mahdollisesti joskus uudestaan jollekin toiselle. Tylsää. Kyseessä on kuitenkin nuori, nähdäkseni hyvin koulutettu ja hyvin pidetty koira, joka aina ulkoillessa on omistajansa kontrollissa, mutta ei kai noista eläimistä kerta kaikkiaan voi varmasti sanoa mitä niiden päässä millonkin liikkuu.

Niisto-takaakierto-persjättö

Tänään jatkettiin harjoituksia viime kerralla hyväksi havaitulla ratapohjalla. Ensin tehtiin vähän suoraa ympyrää ja sitten kahdeksikkoa (kuvassa sinisellä) sekä persjätöillä että valsseilla molempiin suuntiin. Enemmän keskityin persjättöihin ja luullakseni onnistuin tänään tekemään ne paremmin ajoissa kuin viimeksi. Yritin koko ajan ajatella, että tarkoituksena on kääntää selkä koiralle ja näyttää suunnan muutos sille jo ennen kuin se hyppää, eikä yrittää leikata koiran linjan poikki siinä vaiheessa, kun se on jo tullut esteen yli ja on matkalla kohti seuraavaa. Tämä mielessä onnistui ihan kivasti.

Olin suunnitellut, että kokeilen Lennun kanssa kuvassa vihreällä merkittyä kuviota, ja käytin hyväksi kokeneemman Annen paikallaoloa ja tiedustelin, että miten hän sen tekisi. Pääsin myös näkemään miten Sohvi teki, ja päädyin kokeilemaan samaa taktiikkaa Lennun kanssa. Se oli siis niisto kolmosella ja siitä neloselle takaakiertoon. Niistoa ei koskaan oltu Lennun kanssa kokeiltu, mutta hienosti meni, ja Lennu hiffasi suunnan ja tarkoituksen erittäin hyvin ja meni takaakiertoon ihan mukisematta. Kun pätkä 1-4 sujui hienosti, niin lisäsin vielä mukaan hypyn 5 ja persjätön 4 ja 5 väliin. Olin tosi tyytyväinen Lennuun (ja vähän myös itseeni), sillä koko pätkä sujui hämmästyttävän hienosti! Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tällaista kuviota kokeiltiin, mutta Lennu rallatteli menemään aivan kuin homma olisi täysin selvä. Palkaksi palloa, niin terrieri oli tyytyväinen.

 

Yksittäisenä harjoituksena otettiin keppejä, joita ei parilla viime kerralla olla tehty. Ensin kuudella kepillä, mutta sitten kahdellatoista, kun kuusi meni hyvin. Lennu tietää varsin hyvin mitä kepeillä on tarkoitus tehdä, ja alkuinnostuksessa se tekee ne jopa ihan reippaasti. Lopputunnista vauhti alkoi olla vähän hitaampi, ja muutaman kerran törmättiin sellaiseen ongelmaan, että Lennu pyrki aloittamaan vasta tokasta välistä. Kun vain malttaisi tehdä vain pari hyvää toistoa per puoli, niin ei tulisi näitä keskittymisen ja innostuksen puutteesta johtuvia ongelmia. Puomin kontaktit kokeiltiin myös pariin kertaan, oikeastaan vähän vahingossa, koska Lennu karkasi puomille kun olin ottamassa keppien toista puolta siitä vierestä.

Muutenkin on ollut hieno päivä! Aurinko paistaa ja päivä on jo aika pitkä, joten mikäs tässä, kevättä odotellessa!