Kiirettä pitää

Pahoittelut kaikille lukijoille (niille n. kahdelle) ennakoimattomasta blogihiljaisuudesta. Kaiken maailman asiat, jotka kai kuuluvat siihen elämäksi kutsuttuun konseptiin, ovat nähtävästi ajaneet blogin ohi. Raportoimatta taitaa olla parit syksyn viimeiset omatoimitreenit, joista yhdellä kerralla oli taas Minttu luotsaamassa meitä. Muisti pätkii niin, että täyttä varmuutta siitä, mitä milläkin kerralla tehtiin, ei ole. Mintun kanssa tehtiin ainakin takaakiertoja, jotka meiltä kaikilta (tai ainakin kaikkien koirilta) sujuivat koutsin mukaan erinomaisen hyvin. Lennun keinuprojekti jäi syyskauden päätteeksi ihan hyvään vaiheeseen. Varmuus on lisääntynyt ja jännitys vähentynyt, mutta edelleen on tehty pienen korokkeen avulla. Keväällä sitten jatketaan ja hankkiudutaan apureista eroon. Kevätkaudella treenit jatkuvat samalla porukalla samassa paikassa, mutta lauantaisin. Tavoitteena kai keinu kuntoon ja kisaamaan? Tähän joulun tienoille meille tuli ihan kunnon agitauko, mikä tekee varmasti ihan hyvää.

Muun kuin agin saralla tähän väliin on mahtunut yksi trimmi, jossa tukkajumala yllätti kasvattajan positiivisesti, sillä Lennun turkki oli kuulemma parempi kuin koskaan. Turha pörheys ja liiallinen laineikkuus oli kadonnut. Ilmeisesti Furminatorista ja ruokavalion osittaisesta vaihtamisesta on ollut apua. Jatkamme samalla linjalla. Perus arkeen ei ole kuulunut lenkkeilyä ja pieniä temppuja kummempaa. Lennu on oppinut tulemaan jalkojen väliin ”väliin”-käskyllä, ja viime aikoina siihen on yhdistetty peruuttaminen jalkojen välissä ihmisen kävellessä takaperin. Sehän on melkein valmis koiratanssikuvio, eikö… Lenkeillä Lennu on viime aikoina kunnostautunut erittäin epäilyttävien ja potentiaalisesti vaarallisten tolppien komentamisessa. En tiedä mikä mörkökausi nyt (lähemmäs 3-vuotiaana) on meneillään, mutta yksi tietty tolppa on viime aikoina saanut kuulla kunniansa. Samoin kuin mm. väärin pysäköity auto. Toisinaan hiukan epäilyttää myös vilkkuvaloilla varustetut koirat. (Katsoisi peiliin, niin tietäisi, että itse näyttää ihan yhtä ufolta punaisen valonsa kanssa.)

Omaan elämään on kuulunut myös hepat ja ratsastus, joka on viime aikoina tarjonnut ihan onnistumisen elämyksiä. Oma, paras pienryhmämme on ollut syksyn paras juttu. Tuntuu, että joka kerta on oppinut ja ymmärtänyt ainakin jotain pientä. Vaikka pienryhmän hinta välillä vähän huimaa, on ero isossa ryhmässä ratsasteluun kuitenkin niin suuri, että se on joka euron arvoista. Ratsuna on pääasiassa ollut kiltti ja reipas Florentine, jonka kanssa tietysti on omat haasteensa kun pitäisi taipua koulukiemuroihin. Esteitä on hypätty Rasmuksen kanssa, joka on siihen hommaan ihan paras.

Lennart-herra ja ihminen toivottavat kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta!

Tavoitteet ja arki

Muistui mieleen, että vuodenvaihteessa tuli asetettua joitakin tavoitteita, jotka on kuvattu täällä. Ehkä olisi hyvä aika tarkastaa mitä on saavutettu ja mitä ei.

Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa.

Tavoite saavutettu kirkkaasti. Takana on neljät kisat ja niissä kahdeksan starttia, joista ensimmäinen jo maaliskuun lopulla. Ilahduttavaa on, että ura on ollut kiitettävän nousujohteinen: ekojen kisojen 30 ja 35 virhepisteestä on päästy viimeisten kisojen nollaan ja viiteen virhepisteeseen. Nollaratoja on kahdeksasta kolme, ja vauhtikin on ollut paranemaan päin. Aika hyvin siis! Nyt odotellaan, että saadaan keinu kuntoon ja kepitkin varmemmaksi, ja sitten olisi kai jo kokeiltava ihan oikeaa ykkösluokkaa. Ensimmäinen virallinen startti jäänee kuitenkin ensi vuoden puolelle. Loppuvuodesta voitaisiin kyllä käydä jotkut möllit vielä juoksemassa, jos sattuu kohdalle.

Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon.

Kuvailin, että ongelmana on pysähtely ja hajujen tutkiminen ennemminkin kuin vetäminen tai toiset koirat. Parannusta on kyllä tapahtunut, ja nykyisin matka jatkuu useimmiten pienen kehotuksen jälkeen. Lennu osaa hyvin myös hihna lyhyellä lenkkeilyn, jolloin ei pysähdellä ollenkaan. Toisinaan kuitenkin tulee edelleen niitä hetkiä, jolloin terrierin nenä pitää ”kädestä pitäen” käydä irrottamassa jostain vastustamattomasta ruohotupsusta, jossa on ties mikä elämää suurempi haju… Ohitukset ovat edelleen ainakin 95 prosenttisesti hienoja, ja niistä onnistuneista palkitsen myös lähes poikkeuksetta edelleen joka kerta. Tänään vastaan tuli vapaana kulkenut, Lennua lähes puolta pienempi uroskoira, olisikohan ollut bichon tai vastaava, joka ei meinannut totella omistajaansa, vaan tuli Lennun luokse vähän kukkoilemaan ja lähti kävelemään peräämme. Lennu marssi eteenpäin päättäväisesti, mutta aika jäykistellen, selvästi perässä roikkujasta ärsyyntyneenä. Pysähdyimme hetkeksi, jotta kaverin omistaja sai haettua tämän isottelijan pois. Omistaja päivitteli, että Lennu on tosi iso cairniksi. No, kai se nyt näyttää isolta kun sillä on kaikki karvat pystyssä…

Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle.

Tämä taas ei ole toteutunut sitten alkuunkaan. Jotenkin fokus on vain ollut agissa, joten rally-kisoja ei ole ehditty edes vakavissaan harkita, vaikka silloin tällöin olen kisakalenteria silmäillyt. Rallyn liikkeitä tehdään satunnaisesti kotona, ja ihan hyvinhän tuo ne muistaa. Mutta perusasento ei ole ole maagisesti suoristunut itsestään, eikä seuraaminenkaan muuttunut tiiviimmäksi. Kumma juttu.

Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana.

Näin on tehty. Näyttelyitä on käyty neljät, eikä enempää ole luvassa tälle vuodelle. Parit erit, pari eh:ta. Pörröinen turkki, joka nyt yritetään taltuttaa Furminatorilla (kunhan se saataisiin hankittua, on jäänyt vähän vaiheeseen). Katsotaan, jos keväällä sitten taas kokeiltaisiin.

Suurin ja tärkein tavoite, nimittäin terveenä pysyminen, on toteutunut hienosti. Eläinlääkärissä on tänä vuonna käyty vain rokotuksilla. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu koko loppu vuoden.

Arkeen on pari viime viikkoa kuulunut ihan tavallista arkea. Agitreeneissä on ollut pieni tauko kesäkauden ja talvikauden välillä, mutta tänä sunnuntaina alkaa taas omatoimivuoro Agimestassa. Seurapaikkaa olen aktiivisesti yrittänyt saada, mutta vaikeaa on. Tai siis oikeastaan mahdotonta, sillä paikkaa ei ole herunut. Toki hommaa hiukan hankaloittaa myös autottomuus, joka asettaa vähän rajoitteita sille, mihin pystymme raahautumaan treenaamaan. Mutta ehkä sekin asia korjaantuu ennemmin tai myöhemmin. Syksyn säät suosivat, ja ollaan taas tehty vähän juoksulenkkejäkin.

Pieni muutos arkeen on tullut uuden ruokavalion myötä, sillä päätin kokeilla Lennulle Yrjölän puuroa (ohje esim. täällä). Resepti tosin on hiukan sovellettu: laitoin 2 dl tummaa riisiä, 1,5 dl ohraa ja 1,5 dl tattaria, koska hirssiä ei sattunut lähikaupasta löytymään. Tein puuron uunissa, ja lisäsin valmiiseen puuroon 400 g paistettua possun jauhelihaa (olisin ottanut broileria, mutta ei ollut lähikaupassa). Joskus täytyy kokeilla lihan lisäämistä raakana, kuten ohjekin ehdottaa, mutta nyt tein näin. Pakastin puuron n. 1,5 dl annoksissa, joita tuli 15. Sulatettuun annokseen lisään pääasiassa pellavaa sisältävää öljyä, jota meillä sattui olemaan avattu pullo. Tätä Lennu syö iltaisin, aamuisin edelleen Nutron nappulaa. Lennu ei näyttäisi reagoineen muutokseen millään negatiivisella tavalla, ja ruoka vaikuttaa maistuvan. Katsotaan alkaako näkyä jotain positiivisia vaikutuksia.

 

Tervakoski

No niin, nyt on käyty Tervakoskella, joka on tähän asti ollut täysin tuntematon paikka minulle. Vaikka eipä siitä nytkään muuta tullut nähtyä kuin yksi nurmikenttä. Kyseessä oli kv-näyttely, tuomarina tanskalainen Tinna Grubbe. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, joista kolme taikatuiskulaisia. Tuomarin linja oli erittäin tiukka, eikä avoimessa luokassa jaettu yhtään SA:ta. Lennu sai EH:n ja sijoittui luokan neljänneksi.  Arvostelu kuului:

Strong body, correct bite, good foreface. Could have more pigmentation. Small ears, short neck, would prefer better forechest, nice top line. Has to move more fluid and with longer steps, coat not in best condition today. 

No juu, liikkumisesta ei voi olla eri mieltä. Lennu ei nimittäin tänään suostunut esiintymään yhtään. Siis ei yhtään. Ja sekös sitten sai tämän kokemattoman esittäjän jännittymään ja panikoimaan, mikä ei tietystikään auttanut asiaa. Lennu haisteli nurmea ja silloin, kun ei kulkenut nenä maassa, loikki kummallisia laukka-askeleita. Seisoessa ei huvittanut pitää häntää ylhäällä, ja silloinkin nenä meinasi painua maahan. En oikein osannut korjata tilannetta, koska ongelma tuli aika puskista. Yleensähän Lennu on esiintynyt aika hyvin, ainakin näyttelykokemuksen määrään nähden, eli toisin sanoen se on yleensä ollut kiinnostunut siitä, jolla on nakit. Tosin nurmikentällä oli vuosi sitten Porvoossakin ongelmia. Lennu taitaa olla sitä mieltä, että nurmikko on loikkimista varten.

Turkin suhteen on todettava, että tuossa kunnossahan se tuppaa olemaan all day, every day. Sen vuoksi Sanna veikin Lennun Tessan telttaan näytille, ja saimme tilanneanalyysin ja ongelman korjausohjeet. Ongelmana ei ole Lennun karvanlaatu, vaan turhan runsas ja pitkä pohjavilla, joka päällyskarvan väliin tunkiessaan tekee turkista pörröisen ja pölähtäneen oloisen, vaikka kuinka olisi trimmattu ja kammattu. Tätähän on aiemminkin arveltu. Lisäksi karva on aika kuivaa ja kiillotonta, vaikka Lennu syökin jatkuvasti öljylisää. Ratkaisuehdotukset olivat kunnollinen, tiheämpi kampa, Furminator ja päivän toisen ruuan vaihtaminen nappulasta tuoreruokaan. Näitä kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi agiuralla ei katsota turkin kuntoa 🙂

Turkinhoito-ohjeineen päivä jäi laihoista tuloksista huolimatta tunnelmaltaan plussan puolelle. Sää suosi, joten mikäs siinä paistatellessa. Nyt tulee taas taukoa näyttelyhommiin, ja todennäköisesti katsotaan ensi keväänä miltä tuntuu. Ja missä kunnossa se turkki on…

Paluu arkeen

Blogissa on ollut hiukan hiljaisempaa samoin kuin agilityrintamalla, sillä toukokuun loppupuoli on ollut (koirattomia) reissuja täynnä. Ensin minä kävin Berliinissä ja viime viikonlopun vietimme Lennartin isännän kanssa Tallinnassa, Lennartin lomaillessa hoidossa. Alla kuitenkin muutama kuvatodiste siitä, ettei koira unohtunut matkoillakaan.

Lennart Mauerparkissa.

Lennu Tallinnassa.

Tällä viikolla palasimme sitten arkeen, ja kalenterissa oli trimmi heti tiistaille. Koska olemme kuitenkin inokkaiden agilityharrastajien ympäröimiä, kysyi kasvattaja josko olisimme trimmin sijaan halukkaampia menemään Ojanko Cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Lennun kanssa emme sinne ehtineet, sillä minit aloittivat, enkä olisi mitenkään päässyt lähtemään töistä niin, että olisin ehtinyt kotiin nappaamaan koiran mukaan ja siitä sitten julkisilla Ojankoon. Toivottelimme kuitenkin kasvattajalle kisaonnea ja siirsimme trimmin seuraavaan viikkoon. Kauniin kesäisen sään inspiroimina matkasimme illalla trimmin ja kisojen sijaan Rajasaareen, jossa emme ole käyneet sitten viime kesän. Mietin hiukan, että miten Lennu tulee muiden kanssa toimeen, koska keskustasta pois muutettuamme on koirapuistoilu vähentynyt huomattavasti. Ajattelin, että jos se on jo unohtanut kaikki hyvät käytöstavat. Koirapuistojahan meillä on vakituisten lenkkireittiemme varrella kolmekin kappaletta, mutta todella harvoin niissä on ketään muita silloin, kun me satumme paikalle. No, Rajasaaressa ainakin riitti porukkaa, ja Lennu käyttäytyi hyvin. Se löysi muutamia ihan kivoja juoksukavereita, joiden kanssa (tai no, lähinnä perässä…) spurttaili pitkin hiekkarantaa, ja uikin jonkin verran. Myös keppiä haettiin vedestä ihan innokkaasti.

Kävelimme vielä rauhalliseen tahtiin koko matkan kotiin rantoja pitkin. Ilmassa oli ihan mieletön alkukesän kukkien tuoksu.

Tänään meillä oli ekat agilitytreenit reilusti yli kuukauteen. Kesän treenitavoitteena on vauhdin lisäys. Olin suunnitellut päivän ohjelmaksi, että teemme jotain lyhyitä ja vauhdikkaita radan pätkiä ja puomin kontakteja. Ihan alkuun vähän leikittiin uudella leluvirityksellä, jossa täytteetön pitkä karvaelukka on köytetty hännästään matonkuteista punottuun naruun. Lennu oli aika innostuneella tuulella ja riehaantui jopa leikkimään vähän. Radan pätkiä se teki hyvällä vauhdilla, mutta luki kuitenkin ohjausta hyvin. Mitä nyt ekalla yrittämällä karkasi suoran päässä houkuttelemassa olleelle A:lle, mutta pistettäköön ihan positiivisen innon piikkiin. Loppuaika tehtiin puomia kahdella targetilla, ensimmäinen heti puomin päässä ja toinen vähän kauempana. Minttu antoi hyviä neuvoja jälleen kerran. Lennu teki hommia hienosti. Jatkamme harjoituksia ensi kerralla. Tunnin jälkeen käytiin aika kuumalla jäähdyttelylenkillä Tarjan ja poikien kanssa. Herrat lenkkeilivät ihan sopuisasti, toki kaikki hihnoissa ja Lennart kohteliaalla etäisyydellä Tarjan kolmikosta. Yhtään kyykäärmettä ei nähty, mikä oli positiivinen yllätys.

Muuten perusarkeen kuuluu pienimuotoista laihdutuskuuria ja kampauskuuria. Lennu saa nyt vajaan desin nappulaa + ruokalusikan tai kaksi jotain muuta kahdesti päivässä. Treenipäivinä, kuten tänään, aamuruoka jätetään väliin ja nautitaan harjoituksissa palkkana. Liikunnan määrä on pääpiirteissään sellainen, että arki-iltojen lenkit ovat 5-8 km ja vapaapäivien lenkit 8-12 km. Lisäksi tietysti pienemmät ulkoilut useamman kerran päivässä. Kampaamista täytyisi taas harrastaa ahkerasti, että saisi turkin taas suoraksi ja vähemmän pörheäksi. Kesään kuuluvat punkkimyrkyt on laitettu jo kaksi kertaa. Meillä on sekä viime että tänä kesänä käytetty Bayvanticia, joka on toiminut hyvin eikä ole aiheuttanut mitään oireita koiralle.

Valvovan silmän alla

Minttu tuli taas tänään valmentamaan agiryhmäämme. Hän oli suunnitellut meille kaksi harjoitusta: yhdessä harjoiteltiin irtoamista suoralla linjalla, joka koostui renkaasta, pussista ja hypystä, ja toisessa hiottiin ohjausta hyppyjen ja putkien muodostamalla radalla. Lennun kanssa teimme ensin suoraa target-palkalla. Lenskari irtosi hienosti ja teki suoran vauhdilla heti kun hiffasi jutun jujun. Rengaskaan ei tuottanut mitään ongelmia ja eteneminen oli hyvin suoraviivaista. Koira osoitti taas tänään, että kyllä sillä jonkinlaiset hoksottimet on. Yhden kerran se nimittäin varasti lähdössä, mutta löi sittenkin ihan ilman eri sanomista liinat kiinni juuri ennen renkaalle ponnistamista, kun sillä välähti, että lähtölupaa ei annettukaan vielä. Sitten se kääntyi ja palasi muina miehinä takaisin lähtöpaikalle.

Ohjauskuvioita harjoiteltiin tällaisella perusradalla:

Ensin Minttu halusi nähdä miten ihan perus ympyrä sujuu (kuvassa vihreällä). Ympyrää mentiin molempiin suuntiin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että oma juoksulinja pysyy suorana ja että muistetaan katsoa koiraa kun se tulee putkesta. Lenskari teki hienosti ja onnistuin kai ihan kiitettävästi pysymään omalla linjallani pois sen tieltä. Parantamisen varaa on omassa vauhdissa: juokse, juokse, juokse, täysiä, täysiä ja täysiä. Toisaalta piti muistaa odottaa koiraa putkesta ja pinkaista täyteen vauhtiin vasta sitten, kun se on pölähtänyt sieltä ulos.

Ympyrän jälkeen tehtiin kahdeksikkoa (kuvassa sinisellä). Ensin valssit 2:n ja 5:n jälkeen. Ne menivät ihan ok, jonkun kerran olin kuitenkin myöhässä. Sitten tehtiin samaa persjätöillä eli sokkareilla. Lennu teki ihan hienosti, mutta käännökset valui vähän pitkiksi, koska olin itse myöhässä. Pitäisi muistaa, että persjätönkin pitäisi olla tehty jo ennen kuin koira ponnistaa ekaan hyppyyn, jotta se tietää mihin matka jatkuu. Tosi hyvää perusharjoitusta tuli, ja päätimmekin jatkaa tällä samalla radalla ensi kerralla. Yksinkertaiselle esteiden yhdistelmälle voi helposti kehitellä erilaisia harjoituksia. Lisäksi saimme Mintulta ohjeet takaaleikkauksen treenaamiseen, ja sitä täytyy kokeilla joku kerta. Tarvitaan kaksi hyppyä ja suora putki niiden rinnalle, takaaleikkaus hyppyjen väliin. Ja mitäs siinä pitikään muistaa? No lähetys, leikkaus, ponnistus. Että ensin koira esteelle, sitten puolen vaihto jo ennen kuin se ehtii ponnistaa. Veikkaan, että siinä se haaste piileekin.

Meidän blogiimme päädytään hyvin erilaisten hakusanojen kautta (mm. ”Jenni+Haukio+uros+näyttely” ja ”punainen puutarhahanska 2012”), mutta yksi suosittu sanapari on ”trimmaamaton cairnterrieri”. Kaikille näille tiedonjanoisille vastaukseksi, että se näyttää tältä:

Tukka silmillä ja korvat karvaa täynnä. Lennun trimmi viivästyi muutamalla viikolla erinäisistä syistä, ja karvaa lähtikin sitten aika paljon, kun tällä viikolla vihdoin päästiin parturiin.

Parturissa

Before:

After:

Hei, sillähän on silmät! Ja korvat!

Tehokampauskuurin tulokset

Lennu kävi tänään trimmattavana lähitulevaisuuden paria näyttelyä varten. Sanna totesi saman, minkä itsekin olin ollut huomaavinani: ahkera kampaaminen on saanut Lennun turkin parempaan kuosiin. Lennun turkkihan on laineikkuuteen taipuvainen ja runsas ja näytti viimeksi vähän räjähtäneeltä. Otimme edellisen trimmin jälkeen kampaamisen lähes päivittäiseen ohjelmaan. Mökillä ollessamme kampasin turkin oikeasti suunnilleen joka päivä, mutta nyt viimeisen parin viikon aikana ehkä parin päivän välein. Nyt Lennun turkki on huomattavasti vähemmän pörröinen ja paljon suorempi. Ahkeralla kampaamisella saatiin liiat pohjavillat pois, jolloin turkki on vähemmän pörhöllään, ja nähtävästi päälikarvakin suoristui hiukan. Kampauskuuri tehosi siis erinomaisesti!

Parturissa taas

Lennu kävi taas trimmattavana kasvattajan luona. Elokuussa on pari näyttelyä tiedossa, niin tehtiin välitrimmi ettei karvakasa ehdi levähtää käsiin niitä ennen. Ja kyllähän kesälomallekin on kivempi lähteä siistissä turkissa. Analysoimme Lennun turkin laatua suhteessa Sannan Lilyyn, joka on saman värinen mutta aivan suoraturkkinen. Lennunkin karva on hyvän karheaa, mutta laineikasta. Kotitehtäväksi saimme kampaamista useamman kerran viikossa. Lomalla onkin hyvin aikaa, joten otamme ohjelmaan päivittäisen kampaamisen ja katsomme väheneekö pörröisyys. Lisäksi todettiin, että Lennun turkki on aika kuiva eikä kauhean kiiltävä, joten jotain öljyä on syytä syöttää. Viimeksi Lennu söi touko-kesäkuun aikana lohiöljyä, jonka varsinaista merkkiä on muista, mutta se loppui jokin aika sitten. Seuraavaksi kokeilemme Nutrolinia. Trimmin päätteeksi Lennu pääsi riekkumaan Lilyn ja Allin kanssa. Sää on vihdoin mukavan kesäinen (vaikka viileydessäkin on puolensa koiran kannalta) ja junassa on letkeää. Vielä yksi päivä töitä, sitten loma.

Poseeraus

Lennu pääsi eilen parturiin. Ja minä pääsin näkemään pieniä, viisi viikkoa vanhoja terrierejä. Niillä oli ihan terrierin elkeet ja pienet, terävät hampaat.

Turkki on kuulemma hyvällä mallilla, kun vanhan karvan alta on tulossa hyvää, karkeaa uutta karvaa. Värikin muuttui taas vähän punaisemmaksi, kun vaaleampaa höttöä lähti edestä pois. Trimmatun kuontalon kunniaksi yritimme tänään ottaa vähän poseerauskuvia. Ikää Lennulla on nyt 1 vuosi ja 2 kuukautta.

Ei jaksa poseeraa enää.

Tarvittaessa voin katsoa kulmien alta kameraan.

Mieluiten istun ja katson kaihoisasti alaviistoon.

Onks nyt ylhäällä?

Häntä ylös!

Ai tällee?

Seiso.

Tämän parempia ei saatu aikaiseksi. Eli Sanna, jos joku niistä eilisistä onnistui, niin lähettäisitkö mulle? 🙂

Lennun röhinä on loppunut, joten ilmeisesti antibiootit tepsivät. Olemme harjoitelleet ahkerasti agilityn kotitehtäväksi annettua kiertämistä. Lennu kiertää hienosti yhden paperikassin, kahden paperikassin ja hupparilla peitetyn paperikassin ympäri. Tänään aamulla tehtiin lisäksi pari onnistunutta toistoa puun ympäri. Kiertäminen sujuu toistaiseksi vain yhteen suuntaan, pitäisi vissiin harjoitella toiseenkin. Aamulla harjoittelimme myös paikallaoloa tyhjässä koirapuistossa. Lennu tietää varsin hyvin mitä kuuluu tehdä, mutta ajallisesti kovin pitkään paikallaoloon sen kärsivällisyys ei vielä riitä. Etäisyys ei niinkään ole ongelma, eikä esimerkiksi se että kierrän sen takaa tai koirapuistossa olevan penkin ympäri. Mutta jos jään muutaman metrin päähän paikalleni enkä tee mitään, niin Lennu ei kovin kauaa malta olla paikallaan ennen kuin tulee luokse. Täytyy varmaan alkaa ottaa aikaa ja harjoitella kestoa ihan järjestelmällisesti.

Huomenna pääsemme ekaa kertaa agitreenaamaan cairn-porukan kanssa Ojankoon. Odotamme innolla! Mutta niitä kyykäärmeitä, joita Ojangossa kuulemma riittää, odotamme vähemmän innolla. Viime yönä näin käärmeistä untakin, tosin unessa niitä oli mökillä, jossa niitä myös on ihan oikeassa elämässäkin. Toivotaan, että emme joudu kohtaamaan.

Tyyni sää tilaukseen

Toivokaamme tyyntä, mielellään täysin tuuletonta säätä ensi viikon lauantaille. Yli kymmenen asteen lämpötila ja pouta olisivat kiva lisä, mutta kunhan ei tuule. Yritin nimittäin pikkuisen treenata rally-tokoa ulkona tänään tuossa tuulessa. Voin kertoa, että ei onnistunut. Kentän poikki lentävät kuivat lehdet ja roskat ja takaa-ajovietillä varustettu terrieri ei ole kaikkein paras yhdistelmä rally-tokoa ajatellen.

Juuri kun olin muutenkin luovuttamassa ja lopettamassa kaiken harjoittelun, tuli nainen villakoiran kanssa kysymään, että saako tulla juttelemaan vaikka meillä on selvästi harjoitukset kesken. Ajattelin, että hän haluaa koirien tapaavan, mutta kävikin ilmi, että hän halusi itse nähdä Lennun lähempää ja jututtaa minua, koska Lennu oli kaukaakin nähtynä niin ”oikean cairnin näköinen”. Hän trimmasi koiria, ja halusi sen vuoksi kysellä Lennun turkista ja siitä miten se oli trimmattu. Ja minähän kerroin sen verran kuin osasin, vaikka en trimmaamisesta tiedä muuta kuin sen mitä olen vierestä seurannut. Mutta kasvattajalle vaan terveisiä, että Lennua kehutaan esimerkillisesti trimmatuksi cairniksi, vaikka edellisestä trimmistä on kulunut ainakin kuukausi 🙂