Tervakoski

No niin, nyt on käyty Tervakoskella, joka on tähän asti ollut täysin tuntematon paikka minulle. Vaikka eipä siitä nytkään muuta tullut nähtyä kuin yksi nurmikenttä. Kyseessä oli kv-näyttely, tuomarina tanskalainen Tinna Grubbe. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, joista kolme taikatuiskulaisia. Tuomarin linja oli erittäin tiukka, eikä avoimessa luokassa jaettu yhtään SA:ta. Lennu sai EH:n ja sijoittui luokan neljänneksi.  Arvostelu kuului:

Strong body, correct bite, good foreface. Could have more pigmentation. Small ears, short neck, would prefer better forechest, nice top line. Has to move more fluid and with longer steps, coat not in best condition today. 

No juu, liikkumisesta ei voi olla eri mieltä. Lennu ei nimittäin tänään suostunut esiintymään yhtään. Siis ei yhtään. Ja sekös sitten sai tämän kokemattoman esittäjän jännittymään ja panikoimaan, mikä ei tietystikään auttanut asiaa. Lennu haisteli nurmea ja silloin, kun ei kulkenut nenä maassa, loikki kummallisia laukka-askeleita. Seisoessa ei huvittanut pitää häntää ylhäällä, ja silloinkin nenä meinasi painua maahan. En oikein osannut korjata tilannetta, koska ongelma tuli aika puskista. Yleensähän Lennu on esiintynyt aika hyvin, ainakin näyttelykokemuksen määrään nähden, eli toisin sanoen se on yleensä ollut kiinnostunut siitä, jolla on nakit. Tosin nurmikentällä oli vuosi sitten Porvoossakin ongelmia. Lennu taitaa olla sitä mieltä, että nurmikko on loikkimista varten.

Turkin suhteen on todettava, että tuossa kunnossahan se tuppaa olemaan all day, every day. Sen vuoksi Sanna veikin Lennun Tessan telttaan näytille, ja saimme tilanneanalyysin ja ongelman korjausohjeet. Ongelmana ei ole Lennun karvanlaatu, vaan turhan runsas ja pitkä pohjavilla, joka päällyskarvan väliin tunkiessaan tekee turkista pörröisen ja pölähtäneen oloisen, vaikka kuinka olisi trimmattu ja kammattu. Tätähän on aiemminkin arveltu. Lisäksi karva on aika kuivaa ja kiillotonta, vaikka Lennu syökin jatkuvasti öljylisää. Ratkaisuehdotukset olivat kunnollinen, tiheämpi kampa, Furminator ja päivän toisen ruuan vaihtaminen nappulasta tuoreruokaan. Näitä kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi agiuralla ei katsota turkin kuntoa 🙂

Turkinhoito-ohjeineen päivä jäi laihoista tuloksista huolimatta tunnelmaltaan plussan puolelle. Sää suosi, joten mikäs siinä paistatellessa. Nyt tulee taas taukoa näyttelyhommiin, ja todennäköisesti katsotaan ensi keväänä miltä tuntuu. Ja missä kunnossa se turkki on…

Pörröinen terrieri

Tänään käytiin Tuusulassa kaikkien rotujen näyttelyssä, jossa avoimen luokan uroksia oli ilmoitettu 9 kpl. Tuomarina Päivi Eerola. Tulokseksi saatiin erittäin hyvä seuraavanlaisen arvostelun kera:

Vankkarunkoinen edukseen esiintyvä uros, jolla lyhyt kaula. Karvapeite pörröisessä kunnossa. Hyvin ilmeikäs urosmainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja tiiviimpi edestä. Askelpituus jää lyhyeksi. Hieman raskas liikunta. Reipas esiintyminen.

Jos tämän päivän turkki oli tuomarin mielestä pörröinen, niin onneksi se ei eilisistä sateista huolimatta ollut oikeasti pörröinen sillä tavalla kuin Lennartilla ”parhaimmillaan” voi olla 🙂 Lennu liikkui ennen kehää vähän hassusti, mutta kulki omasta mielestäni kehässä ihan kivasti. Ehkä liikkeissä oli sitten kuitenkin jotain häikkää, ja mietinkin, että ehtisiköhän meidän fyssari vielä käymään ennen kuin jää vähäksi aikaa pois töistä.

Näyttelyn jälkeen pörröinen terrieri pääsi Blancan luokse kylään ja sai samalla reissulla omat pelastusliivit, jollaiset Blancan isäntä oli ystävällisesti Lennullekin hommannut alennusmyynnistä. Nyt kelpaa sitten veneillä, kun on ihan omat pellarit, joissa on kahva ja kaikki!

Näyttelyrintamalla suunnataan todennäköisesti vielä Tervakoskelle elokuun loppupuolella, mutta muita esiintymisiä ei ole suunnitteilla. Aksakisoja sen sijaan olisi tarjolla tulevalla ja sitä seuraavalla viikolla.

Erinomainen terrieri

Kauhean paljon sitä ehtii tehdä, kun herää sunnuntaiaamuna kuudelta. Käytiin Lenskarin kanssa Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jossa minäkin jouduin kehään ihan ensi kerran. Onneksi koira on vähän kokeneempi, ja onneksi Sanna pöyhi ja pörrötti Lenskarin valmiiksi kehää varten, joten minun tehtäväkseni jäi vain ottaa remmi käteen ja pyöriä kehässä. (”Pöyhi” saattaa kyllä olla väärä sana kuvaamaan sitä, mitä meidän turkkisankarille yritetään tehdä. Ehkä pitäisi vain sanoa, että kampasi.)

Avoimen luokan uroksia oli peräti 12 kpl. Tuomarina oli italialainen Orietta Zilli, joka oli muuten mukava, mutta hämmensi hiukan ensikertalaista pitämällä pienen jutustelutauon kehäsihteerien kanssa kesken kaiken. Lennun ollessa pöydällä hän kysyi Lennun ikää, kertoi sen sihteerille ja jäi sen jälkeen hyväksi toviksi selkä koiraan päin juttelemaan kehäsihteerien kanssa kahvista. No, suunnilleen ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Lennua kohti ja alkoi sanella arvostelua. Siitä tuli tällainen:

25 months. Excellent quality of coat. Typical head. Nice expression. Correct bite. Good ears and neck. Good proportions of the body. Moderate angulations. Good feet and tail. Good movement.

Eli: 25 kk. Erinomainen turkin laatu. Tyypillinen pää. Kaunis ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat ja kaula. Hyvät vartalon mittasuhteet. Kohtalaiset kulmaukset. Hyvät jalat ja häntä. Hyvät liikkeet.

Tuloksena erinomainen, mutta ei SA:ta eikä sijoituksia. Huomatkaa, että eilisen liikakilot ovat yön aikana muuttuneet hyviksi mittasuhteiksi 🙂 Lennu meni kehässä ihan kivasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin eilen. Tai siltä se ainakin tuntui verrattuna siihen, miltä se eilen sivusta katsottuna näytti. Kehässä tuntui olevan jotain hajuja, ja nenä meinasi eksyä maahan. Lisäksi Lennu ei ihan jaksanut pitää häntää ylhäällä paikallaan seistessä, mutta pieni liikuttelu auttoi kyllä siihen. Kaiken kaikkiaan Lennu kuitenkin jaksoi ihan hyvin esiintyä, vaikka oli toinen päivä putkeen. Seurana oli Ringo (Taikatuiskun Luvaton Hemmo), joka myöskin sai ERIn. Kiitokset seurasta Sannalle ja Ringolle!

Ehdin oman esiintymisen jälkeen käydä ostoksilla ja sain viimein hommattua oikeaoppiset agilityvermeet, nimittäin Berran vyötäröllekiinnitettävän taskuhärpäkkeen (mikä sen nimi oikeasti on?). Sovittelin myös liiviä, mutta jotenkin se vyötärölle kiinnitettävä juttu tuntui enemmän omalta. Olen jo aikaa sitten meinannut tilata sen netistä, mutta jäin silloin arpomaan kokojen välille. Oli hyvä ajatus jättää ostaminen tähän päivään, jolloin pääsin sovittamaan taskua, sillä koot ovat yllättävän reiluja. Ja kaiken lisäksi tuote irtosi sopuisaan 20 euron hintaan. Nyt ei muuta kuin seuraavia treenejä odottamaan. Ei enää pursuilevia housuntaskuja (puhumattakaan tavaran paljouden vuoksi putoamisvaarassa olevista housuista). Lisäksi teimme (kröhöm, siis minä tein, koiran niskoille on kai turha yrittää vierittää syytä) toisen huippusijoituksen ja ostimme Sannalta käyttämättömän, aiempaamme pienemmän kevythäkin, jota jaksaa paremmin kanniskella mukana myös julkisissa liikennevälineissä.

Kotona ohjelmassa on ollut suuri kevätsiivous ja siihen liittyviä korjaustoimenpiteitä. Hommien sujuvuuden varmistamiseksi oli poissaollessamme laadittu tarkka työjärjestys, jossa minun kohdalleni oli langetettu mm. imurointi, yhden kynnyksen maalaaminen, koiran ulkoilutus ja jäätelön osto sekä kevään ensimmäisen punkkikarkotteen laittaminen koiralle. Suoriuduin kaikista annetuista tehtävistä erinomaisesti, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden pesu jäi vielä toiseen kertaan, mutta ehkä sen ehtii ensi viikonloppuna. Tai vaikka vappupäivänä. Viisi vappua asuimme vappuhulinan keskiössä, Kaivopuiston vieressä, joten ehkä tänä ekana lähiövappuna voi tehdä jotain erilaista. Kuten pestä ikkunoita.

Hyvin syönyt terrieri on onnellinen terrieri

Tänään käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä Lennun kanssa. Lenskari esiintyi ensimmäistä kertaa ihan aikuisten luokassa, eli avoimessa luokassa. Kyseessä oli ryhmänäyttely Messukeskuksessa, ja tuomarina oli itävaltalainen Elfriede Heidecker, joka oli oikein mukavanoloinen täti. Avoimessa luokassa oli uroksia neljä. Pidemmittä puheitta, arvostelu kuuluu näin:

Gut aufgebaut, aber liebt Mama’s Küche. Schöner Kopf und Ausdruck. Korrekte Front, Gute Knochen. Korrekte Haartextur, aber etwas trimmbedürftig. Paralleles Gangwerk. Ein Glücklicher Hund.

Siis: Hyvin rakentunut, mutta rakastaa äidin keittiötä. Kaunis pää ja ilme. Oikeanlainen etuosa, hyvä luusto. Oikea turkinlaatu, mutta hiukan trimmauksen tarpeessa. Yhdesuuntaiset liikkeet. Onnellinen koira.

Tuomiona erinomainen, mutta ei SA:ta ja sijoitus neljäs. Sanna-kasvattaja esitti Lennun, ja minä seurasin silmä kovana kehän laidalla, että miten pitikään toimia, sillä joudun huomenna itse kehään. Hiukan alkoi jännittää, kun tuomari puhui Sannalle pitkään sekä Lennun ollessa pöydällä että lattialla ja arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Ajattelin, että mikäköhän dramaattinen virhe siinä koirassa nyt on. Mutta tuomari olikin sanonut, että Lennulla oli ehdottomasti luokan parhaat liikkeet, ja muutenkin hän tykkäsi Lennusta, mutta että koiralla on kilon verran liikaa painoa (”2 pounds”). Arvostelu oli tosi positiivinen, ja erityisen hienoa on kuulla, että liikkeet ovat hyvät, sillä se on oikeastaan tärkeintä. Tavallaan kuitenkin harmittaa, että suurempi menestys jäi kiinni siitä, mikä on yksi niitä hyvin harvoja asioita, mille koiran omistajana itse voi tehdä jotain. Alkutalvesta Lennu oli jopa turhan hoikan tuntuinen, mutta ruokaa on tajoiltu entiseen malliin, eikä huomattu, että jossain vaiheessa se on päässyt taas pulskistumaan. Me kuitenkin liikumme ja harrastamme aika paljon, joten energiaa myös kuluu. No, pienennetään vähän annoskokoa ja katsotaan. Harmi vain, että huomiseen mennessä ei ehditä tehdä mitään taikoja. Koiralle ei kai voi syöttää ananasta pikadieettinä samalla tavalla kuin ihmiselle? 🙂

Todella tyytyväinen voi olla Lennun esiintymiseen ja muutenkin käytökseen. Se oli näyttelypaikalle mentäessä ihan intona ja esiintyi hyvin. Sitä ei paljoa hetkauta, vaikka ympärillä on sata koiraa ja vähintään yhtä monta ihmistä. Näyttelyhommia ei hirveästi olla harjoiteltu, mutta nähtävästi kaikella muulla treenailulla on saatu aikaan se, että Lennu kävelee nätisti hihnassa ja ottaa kivasti kontaktia esittäjäänsä (a.k.a. Hän, Jolla On Nakit). Miinuspuolena on Lennun taipumus haukahdella ja komentaa Nakkienhaltijaa silloin, kun pitää odottaa omaa vuoroa.

Lenskarin esiintymisen jälkeen kiertelimme Lennun kanssa näyttelykehien yhteydessä olevan messuosaston, jossa oli monenlaista eläinaiheista. Lennu on kyllä niin super, kun se kulkee kiltisti mukana tungoksessakin, eikä juuri välitä ympärillä olevasta vilinästä. Ostimme uuden, Lennun väreihin paremmin sopivan näyttelyhihnan ja matonkuteista punotun köysilelun agilitytreeneihin palkaksi. Siinä kierrellessämme meidät ylipuhuttiin osallistumaan valokuvaukseen, joka taisi olla tähän http://www.showhau.fi kilpailuun liittyvä kuvaus. Lenskari ei ihan hirveästi jaksanut poseerata, seisten kuvista ei tullut oikein mitään, koska häntä roikkui. Lopulta valitsimme valokuvaajan kanssa kuvan, jossa Lennu makaa ja katsoo kameraan, mutta tukka silmillä, kuten tavallista. Se varmaankin päivittyy tuonne sivulle jossain vaiheessa, pitääkin muistaa käydä katsomassa, että millainen siitä tuli.

Huomenna suuntaamme Lahteen uusiin koitoksiin.

Erinomainen Terri-Eri

Tänään olimme yhdessä n. 90 muun cairnin kanssa Terri-Erissä, eli terriereiden erikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli brittiherra William Cammish. Lennu osallistui nuorten luokkaan, jossa uroksia oli yhteensä yhdeksän.

Arvostelu kuuluu näin:
Attractive head, would prefer a slightly darker eye. Nice harsh jacket. Good forechest. Very good mouth. Moved very well.

Laatuarvosteluksi saatiin erinomainen, mikä etenkin yhdessä hienon arvostelun kanssa ilahdutti suuresti. Tuomari tuntui kiinnittävä paljon huomiota silmiin, ja monien tuttujen arvostelussa oli sama maininta silmien tummuudesta. Parin viikon takaisista huonoista liikkeistä ei tietoakaan ja turkkikin oli kunnossa.

Siinä vaiheessa katsomossa alkoi jännittää, kun tuomari siirsi Lennun jonossa viidenneksi ennen kuin teki lopullisen päätöksen sijoituksista. Luca-poika kuitenkin pysyi rivissä Lennun edellä ja sijoittui neljänneksi SA:n kera. Onnea Luca ja Minttu!

Katsoimme koko show’n cairnien osalta loppuun asti. Lennun Tiitu-sisko oli junnuluokassa kolmas ja Taikatuiskun oli kasvattajaluokan kolmonen kunniapalkinnon kera. Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva päivä ja sääkin suosi, jopa niin että kehän laidalla tuli ihan kuuma. Tapasimme monta tuttua ja Lennun sukulaista ja väliin nautimme kahvit, kakut ja kuohuviinit Taikatuiskun valioiden Ranen, Lilyn ja Hillan kunniaksi. Kivaan päivään ja erinomaiseen arvosteluun on hyvä päättää tämä näyttelyvuosi. Ensi vuoden puolella palaillaan ehkä asiaan.

Porvoossa

Eilen kävimme Porvoossa ryhmänäyttelyssä pyörähtämässä. Lennu oli ilmoitettu nuorisoluokkaan, jossa uroksia oli yhteensä kolme. Tuomarina oli Leni Finne. Lennun arvostelu kuuluu näin:

Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät, tummat silmät. Oikein kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Niukahkot etukulmaukset. Oikeamallinen rintakehä. Jyrkkä lantio. Niukahkot takakulmaukset. Liikkuu takaraajat rungon alla. Melko pystyasentoinen häntä. Melko löysät kyynärpäät.

Arvostelu H niin kuin hyvä. Tällä kertaa turkki oli hyvässä kunnossa, mutta kohtaloksi koitui heikko takapää ja voimattomat takaliikkeet, joita pitkä, epätasainen nurmi ei ainakaan parantanut. No, oli arvostelussa monta ihan positiivistakin asiaa ja kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että korvien välissä on kaikki kunnossa. Lennu oli taas iloinen ja reipas oma itsensä, ja häntä ainakin heiluu vimmatusti vähän heikommassakin takapäässä. Tuomarin linja näytti olevan tiukka ja ERIt olivat harvassa. Kahden viikon päästä on TerriEri, mutta sen jälkeen pidämme kunnon tauon ja odottelemme ja katselemme ensi kevääseen tai kesään asti josko takaliikkeisiin saataisiin vähän lisää potkua. Porvoosta suuntasimme mökille, jossa ihmisille oli tarjolla rapuja sekä mustikoiden poimintaa ja Lennulle verijälkeä. Siitä lisää kohta.

Syksyn ensimmäinen kopotikop

Tänään oli syyskauden ensimmäinen ratsastustunti. Päätimme Annen kanssa jatkaa viime keväänä elvytettyä ratsastusharrastusta Knaperbackassa aikuisten perustason ryhmässä yhdessä vuoden alussa alkeiskurssilla aloittaneiden kanssa. Tänään meitä oli tunnilla vain kolme. Tällä kertaa hepat oli vaihdettu päittäin: minä sain Annen suursuosikin Einon ja Anne puolestaan Sangrijan, jonka kanssa minä viimeksi kolmannella yhteisellä kerralla aloin päästä yhteisymmärrykseen. Eino olikin aivan eri tyyppiä kuin hiukan hidas Sangrija. Jarruja ei meinannut löytyä lainkaan. Tunnin aluksi teimme pysähdyksiä käynnistä, ja ne sujuivat hyvin. Einoa ei kyllä yhtään tarvinnut kehottaa liikkumaan, mutta se pysähtyi ihan nätisti pienillä pidätteillä. Seuraavaksi mentiin kevyttä ravia ja tehtiin hidastuksia sekä lyhyillä että pitkillä sivuilla. Tämä olikin jo haastavampaa. Einon ravi oli hyvin vauhdikasta ja aika paljon saatiinkin vaihtaa paikkaa ja tehdä voltteja ettei ajettu edellä menevän perään. Loppua kohden tahdin hidastaminen alkoi kuitenkin sujua. Lopputunnista mentiin laukkaa pitkän sivun verran ja siirryttiin kulmassa käyntiin, mistä taas päädyssä nostettiin laukka harjoitusravin kautta. Tämä sujui muuten varsin hyvin, paitsi että käyntiin ei taidettu koskaan päästä. Tai no, ehkä siellä joku käyntiaskel oli jossain välissä. Raviin asti Eino juuri juuri hidasti, mutta muuten laukkasi menemään minkä jaksoi. Olipa aika erilainen tunti, kun sai kokeilla hevosta, jota joutui pidättelemään eikä hoputtamaan eteenpäin. Hoidettaessa Eino oli kiltti kuin mikä.

Sitten hiukan koira-aiheistakin: Lennu on menossa muutaman viikon päästä olevaan TerriEri-näyttelyyn (eli terrierien erikoisnäyttelyyn). Tänään tuli tieto, että sinne on ilmoitettu huimat 92 cairnia. Huhhuh. Tuomarina brittiläinen William Cammish, joka kaikesta (myös ilmoittautuneiden määrästä) päätellen on kova nimi. Sitä ennen on kuitenkin pienempi näyttely Porvoossa tämän viikon lauantaina.

Kotkan ruusu

Tänään Lennu osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä, kansainvälisen Kotkan Ruusu 2012 -näyttelyn junioriluokkaan. Tuomarina oli Tuire Okkola. Junnu-uroksia oli kuusi ja cairneja yhteensä 26.

Lennu sai EH:n ja seuraavanlaisen arvostelun:
15 kk koon ylärajoilla oleva uros, jolla tänään turkki ei ole parhaassa näyttelykunnossa. Turkki avonainen. Hyvä pää ja ilme. Kääntää eturaajojaan kyynärpäistä asti ulospäin. Niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Yleisvaikutelmaa pilaa liikkeessä selän päälle kaartuva häntä. Liikkuu löysästi edestä. Riittävä askelpituus. Esitetään hyvin.

Tuomari ei arvostanut Lennun hiukan laineikasta ja sen vuoksi pörröisyyteen taipuvaista turkkia. Häntä Lennulla taipuu hieman eteen jos se on oikein kamalan innoissaan, ja tänään häntä kaartui tuomarin mielestä liikaa. Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä Lennun esiintymiseen ja käytökseen kehässä, eikä se Erittäin Hyväkään ollenkaan huono tulos ole. Kiitos taas Sannalle esittämisestä!

Muuten viikonloppu on sujunut leppoisasti mökillä. Lennu on saanut olla aika paljon vapaana pihassa, ja ihan hyvin se on siinä pysynytkin kun ollaan heitelty palloa ja puuhailtu sen kanssa. Illalla ihmisten syödessä ja pelatessa mölkkyä Lennu on ollut kiinni pitkässä narussa. Onneksi se oli kiinni myös eilen illalla kun kampasin sitä, sillä yhtäkkiä iso rusakko loikki keskelle pihaa. Ellei ote kaulapannasta olisi ollut tukeva, olisi koira ampaissut jänön perään. Ja aikamoisen raivarin se sai, kun ei päässyt. Heti kampauksesta päästyään piti käydä tarkistamassa jäljet ja haukkumassa perään, narun päässä tietysti.

Cairnkatselmus Lohjalla

Tänään osallistuimme Cairnterrierikerhon järjestämään cairnien katselmukseen, joka on nuorille cairneille ja aiemmin näyttelyissä käymättömille yli 2-vuotiaille cairneille tarkoitettu epävirallinen näyttely.

Lennu osallistui 12 – alle 15 kk vanhojen urosten luokkaan. Luokassa oli peräti seitsemän osallistujaa. Tuomari oli Tiina Hirvonen. Lennun saama arvostelu kuului seuraavasti:

Hyvän kokoinen nuori uros. Kaunis pää ja ilme. Niukat kulmaukset ja lyhyt lanne. Hyvä karhea turkinlaatu. Voisi liikkua pidemmällä askeleella. Hyvä luonne.

Lennu sijoittui hienosti toiseksi ja sai kunniapalkinnon. Voiton vei sukulaispoika Luca (Pauper’s Fingerpori), jolla on sama isoäiti kuin Lennulla. Onnea Luca ja Minttu!

Olimme varsin tyytyväisiä sekä Lennun sijoitukseen että esiintymiseen kehässä. Lahjattomat harjoittelee, vai miten se meni 🙂 Odotteluaikoina Lennu meinasi välillä tylsistyä häkissä hengailuun ja haukahteli, mutta rauhoittui jonkin ajan kuluttua. Ehdimme myös hyödyntää luppoaikaa ja hallin tyhjää puolikasta treenailemalla rally-tokoa mukavassa häiriössä. Näyttelypalkkana olleiden nakkien voimalla myös rally-tunneilla hankalaksi osoittautunut täyskäännös vasemmalle onnistui jo huomattavasti pienemmällä kaarroksella, lähestulkoon paikallaan.

Vähän harjoitellaan ja lämmitellään ennen kehään menoa.

Kuvat: Senni Kankaanpää

Ennen kotiinlähtöä jännäsimme vielä nuorten luokkaan osallistuneen Epun (Taikatuiskun Lapin Kulta) puolesta. Eppukin sijoittui luokassaan toiseksi, joten päivä oli hieno koko seurueellemme. Sannalle kiitos puunaamisesta, esittämisestä ja kyydistä, Epulle ja Sarille kiitos seurasta!

Tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä. Onnea Sohville koko shown voitosta!

Pentunäyttely Helsingissä

Tänään oli Messukeskuksessa Best-In Puppy Show, jossa cairneja oli esiintymässä 16 kpl. Tuomari oli Saija Juutilainen. Lennun luokassa oli kolme pentua, joista kaksi muuta olivat ulkomailta tuotuja, kova kansainvälinen taso siis 🙂 Lennu sijoittui kolmanneksi eikä saanut KP:tä tällä kertaa. Arvostelu oli kuitenkin ihan kiva:

8 kk. Hyvärunkoinen ja -luustoinen urospentu, jolla hyvät mittasuhteet. Urosmainen oikealinjainen pää. Vahva purenta. Hyvä korvien koko, vahva kaula. Erinomainen hännän malli. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu yhdensuuntaisesti, mutta askelpituus voisi olla parempi. Hyvä luonne.

Lennu myös esiintyi todella hyvin ja oli koko touhusta ihan innoissaan. Jopa niin innoissaan, ettei meinannut malttaa odottaa vuoroaan kun pikku-uroksia arvosteltiin. Nakkipalkka toimii siis erinomaisesti. Suullisesti tuomari oli moittinut Lennua löysäksi, mutta ei anneta sen haitata. Lennu ei taaskaan oikein tahtonut viihtyä häkissään, vaan haukkui melko paljon. Häkissä oleilua pitäisi ehkä alkaa harjoitella lähes alusta.

Palkkioksi Lennu sai uuden pienen vinkulelun, jossa on aivan järkyttävä ääni. Se täytyy ehkä kohta takavarikoida.

Kiitämme Sannaa kampauksesta ja esittämisestä. Lisäksi kiitämme Tarjaa ja viime lauantaista trimmiä ”erinomaisesta hännän mallista”. 🙂