Vauhdilla

Eilen päästiin taas parin viikon tauon jälkeen Ojankoon omatoimitreeneihin. Seurana Pipsa, Nero, Elli, Lily ja Alli ihmisineen. Rakennettiin improvisoitu vauhtirata, jossa oli paljon suoraa ja suoraa ja ainoana ohjauskikkana välistäveto. Lennulla riitti todella hyvin vauhtia varsinkin alkutunnista. Tehtiin lyhyitä pätkiä, vain yksi kierros rataa ja sitten tauko. Radan lisäksi otettiin kepit useampaan kertaan, ja jokainen toisto meni virheettä, myös siltä vaikeammalta puolelta ohjaten! Saan jo juosta edelläkin vähän kirittämässä, ja silti Lennu malttaa keskittyä pujotteluun. Olen ottanut taktiikaksi, että pysyn ihan hiljaa suorituksen loppuun asti, ettei Lennu ala kesken kaiken katsella minuun päin, ja hienosti se meneekin katse eteen naulittuna. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella keppien opettamista käsiohjauksen avulla, sillä ylimääräisten apujen häivyttäminen on ollut yllättävänkin helppoa. Aikaahan tässä on mennyt, mutta ottaen huomioon, että emme treenaa ihan joka viikko, emmekä ole tehneet keppejä joka kerralla, ollaan päästy tähän pisteeseen aika helpolla. Nyt sitten se keinu vielä…siihen ei taas eilen koskettu ollenkaan. Lopputunnista muisteltiin vielä puomin kontakteja targetien avulla, sillä radalla Lennu rupesi ennakoimaan pysähdystä ja pysähtyi oikeastaan siihen kohtaan, missä sattui olemaan kun sanoin ”pysyy”-käskyn. Jospa targetilla saisi vahvistettua sitä oikeaa paikkaa. Ja toinen target on vauhdittamassa lähtöä vapautuksen jälkeen. Kivasti huomaa, että tänä kesänä on tehty puomia targeteilla, kun terroristi meinaa karata puomille aina kun silmä välttää.

Projekti ”lelut koppaan” on edistynyt ihan kivasti siihen pisteeseen, että Lennu ottaa lelun hampaisiinsa ja pitää jonkin aikaa. Olin itse yllättynyt siitä, miten nopeasti päästiin lelun tönimisestä siihen, että Lennu ymmärsi nostaa sen hampaisiinsa. Ei se vaatinut muuta kuin kärsivällisyyttä odottaa, että se edes vähän nappaa lelua hampaillaan, ja sitten naks ja palkka. Olen jo muutaman kerran kokeillut vaihetta kaksi, eli että lelu pudotettaisiin laatikkoon. Treenilaatikkona toimii lautapelin kansi, jossa on suhteellisen matalat reunat. Tämä onkin aika vaikea vaihe. Lennu, tottuneena erilaisiin alustoihin ja kirjojen ja laatikoiden päällä seisomiseen, tarjoaa itseään sinne laatikkoon. Välillä lelukin tipahtaa sinne samassa yhteydessä, mistä olen palkannut. Tällä hetkellä koira taitaa kuvitella suunnilleen, että tarkoituksena on mennä etujaloilla laatikkoon lelu suussa. Muutaman kerran olen saanut palkattua siitä, että lelu putoaa laatikkoon koiran ollessa itse sen ulkopuolella, mutta silti se kuuluisa lamppu ei terrierin päässä vielä ole syttynyt. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Lennart-herran kesätemput

Aloitin eilen Annen, Sohvin ja Poppiksen innoittamana projektin ”lelut koppaan”. Tavoitteena siis, että Lennu oppisi kantamaan leluja koriin. Naksutin käteen, namipurkki hollille ja pieni pupupehmolelu lattialle. Homma eteni suunnilleen näin: Lennu istuu, antaa tassua, antaa toista tassua, koskee käteen, koskee toiseen käteen, tulee lähemmäs, peruuttaa kauemmas, istuu, nostelee tassuja, käy maahan ja alkaa lopulta pöristä ja haukahdella. Tässä kohdassa terrierin omistajallakin alkaa kärsivällisyys pettää, ja tämä oikaisee vähän ja kopauttaa pupua koiran nenän edessä. Tällä metodilla saatiin ensikosketus pupuun naksutettua, ja siitä se sitten nopeasti lähti. Huvittavaa on se, että Lennu alkaa pöristä vimmatusti kun kiihtyy eikä ihan vielä tajua mitä siltä odotetaan. Eilisen tuloksena oli siis muriseva terrieri, joka töni pupua kuonollaan ympäri lattiaa. Tänään otimme aamulenkin jälkeen yhden treenikierroksen, ja pupuun koskeminen sujuu jo hyvin. Nyt täytyisi varmaan jo nostaa kriteeriä niin, että pupu täytyy joka kerta nostaa hampaisiin, eikä pelkkä tökkiminen riitä. Aiemmista tempuista olen huomannut, että juuri tällainen keston kasvattaminen on Lennun, ja kenties yleisesti terrierin, temperamentilla se haastava kohta, sillä koira alkaa helposti tehdä aina vain hätäisemmin saadakseen palkan nopeammin. Mutta täytyy olla kärsivällinen ja tarkka ja palkata vain oikeista asioista, niin eiköhän se siitä. Alku on ihan lupaava, mutta saas nähdä koska temppu on valmis…jos vaikka jouluun mennessä?

Itse olen viettänyt viimeistä lomaviikkoa ottamalla tehostartin syyskauden ratsastuksiin intensiivisellä 5 tunnin istuntakurssilla. Ratsuna on Rasmus, jolla olin tätä ennen mennyt vain yhden, vähän vähemmän onnistuneen kerran joskus viime syksynä. Kurssi on ollut ihan mahtava, ja paljon uusia ajatuksia on herännyt. Olemme tehneet paljon harjoituksia ilman jalustimia ja myös ilman ohjia (siis ohjat kaulan yhdellä puolella yhdessä kädessä tai ohjat ristissä) ja hakeneet oikeaa istuntaa erilaisten mielikuvien avulla, ja samalla on opeteltu vaikuttamaan hevoseen ensisijaisesti painoavuilla. Rasmus on ollut oikein oiva ratsu ja suhtautunut kaikkiin erikoisiin harjoituksiin rauhallisesti. Eilisestä jäi hampaankoloon se, että en saanut heppaa kääntymään uralta pois kevyessä ravissa pelkän istunnan avulla, mutta onneksi tänään pääsee vielä treenaamaan. Inspiroiva kurssi on kyllä ollut, sillä eilenkin istuin vielä puolilta öin ruokapöydän tuolissa käsieni päällä ja tunnustelin miten paino vaihtuu istuinluilla kun yläkroppaa liikuttelee, samalla kun luin Centered riding -aiheisia artikkeleita netistä…

Lunta ja pakkasta

Miten hieno sää onkaan ollut eilen ja tänään! Teimme tänään pitkän lenkin golfkentän maastossa, jossa saattoi hyvin kuvitella itsensä tiluksiaan mittailevaksi kartanon omistajaksi. Kävimme pitkästä aikaa myös koirapuistossa. Siellä oli 8 kk:n ikäinen uroskoira, joka oli Lennusta innoissaan ja yritti myös nousta Lennun selkään. Siitä Lennu ei juurikaan välittänyt, karisti vain vähän murahtaen tyypin pois selästään. Sen sijaan astetta tomerammin se komensi, kun pentu yritti päästä apajille samasta erityisen hyvän hajuisesta ruohotuposta (tai jostain, mikä se nyt sitten tarkemmin ottaen olikaan). Pääasiassa Lennu viipotti omia teitään ja pentu seurasi vähän matkan päästä. Myöhemmin puistoon tuli nuori, vain 5 kk vanha staffityttö, josta molemmat pojat kiinnostuivat. Silloin Lennu rähähti nuorelle urokselle vähän kovemmin. Se kuitenkin tuli kiltisti luokse kun päätin, että jatkamme matkaa ja jätämme pennut leikkimään keskenään. Muutoin lenkki sujui leppoisissa merkeissä, ja Lennu esitteli taas mallikelpoisia toisten koirien ohituksia. Uudehkona ongelmana meillä kuitenkin on päätön sinkoilu lenkin aluksi. Periaatteenahan on, että vetämällä ei pääse eteenpäin, joten homma menee näin: Lennu syöksyy täysillä hihnan mitan eteenpäin, mistä seuraa pysähtyminen. Sitten se tulee takaisin minun luokseni, koska tietää, että niin täytyy tehdä. Heti lähtöluvan saatuaan se singahtaa taas täysillä eteenpäin. Ja taas pysähdys ja takaisinpäin. Ja niin edelleen suunnilleen seitsemän kertaa. Huoh.

Arkipuhteina on kuivaharjoiteltu kontakteja kirjan päällä. Lennu jää jo hienosti paikalleen tököttämään takatassut kirjalla ja etutassut lattialla vaikka minä juoksen pysähtymättä ohi. Sen sijaan minun jäädessä taakse se ei vielä hakeudu oikeaan asentoon. Huomenna mennään taas testailemaan miten homma sujuu oikealla puomilla.

Pakki puuttuu

Viime aikoina olemme palanneet vähän vaiheeseen jääneen harjoituksen pariin, nimittäin peruuttamisen opettelun. Ai miksi koiran pitäisi osata peruuttaa? No siksi, että fysioterapeutti keväällä antoi sen kotiläksyksi, koska se kehittää takapään kontrollia ja lihaksia. Ja onhan se muutenkin kätevää jos pakkikin löytyy tarvittaessa. Peruuttamisen opettaminen on kuitenkin ollut yllättävän haastavaa. Ainakin Lennun kohdalla on ollut vaikeaa saada käytös houkuteltua esiin niin, että siitä pääsisi palkkaamaan. Kosketuskepin kanssa kun yritin, koira meni aina vaan maahan pysäyttääkseen välineen. Kohti kävelemällä se tipautti heti takapuolen maahan. Nyt olemme edistyneet kirjaimellisesti askel askeleelta niin, että olen pyytänyt koiran eteen ja sen jälkeen koittanut saada sen liikahtamaan taaksepäin kättä rintakehää kohti viemällä ja palkannut jokaisesta taaksepäin otetusta askeleesta, joka ei ole päättynyt siihen, että takapuoli tipahtaa maahan. Hiljaa, mutta hyvin hiljaa, hyvä tulee.

Kotiharjoituksia

Pieni blogihiljaisuus on johtunut omasta ulkomaanmatkastani ja siitä, että sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ehtinyt tapahtua mitään erityistä. Kotona ollaan kuitenkin vähän ehditty harjoitella. Olemme treenailleet kiertämistä, tavoitteena saada myös vastapäivään kiertäminen toimimaan. Kummallekin suunnalle on sama sana ”kierrä”, mutta olen yrittänyt opettaa Lennun tulkitsemaan suunnan siitä kummalla puolella se on ja kummalla kädellä ohjaan. Siis vasemmalta vasemman käden ohjatessa kierretään myötäpäivään, oikealta oikean ohjatessa vastapäivään. Edistystä on havaittavissa. Lisäksi olemme ”kuivaharjoitelleet” kontaktiesteiden alastulokontakteille pysähtymistä kenkälaatikon avulla. Tavoitteena, että Lennu pysähtyy takatassut laatikolla, etutassut maassa käskyllä ”pysyy”. Ensin ajattelin nohevana, että ”stop” olisi tähän tarkoitukseen hyvä ja luonteva sana. Kunnes tajusin, että eihän se kelpaa, koska ”stop” on jo käytössä ja tarkoittaa seuratessa pysähtymistä ja istumista. No, onneksi sanoja riittää. Lennu kuitenkin istuu edelleen laatikon päälle pysähtyessään, mutta ehkä se ei niin haittaa. Muuten homma alkoi sujua muutamalla naksutuksella. Sitten vain yleistetään juttu toimimaan myös agilityesteillä ja avot. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Uusimpana juttuna on alettu opetella peruuttamista, joka saatiin fysioterapeutilta kotiläksyksi. Se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi, koska Lennu mielellään käy istumaan jos seison sen edessä ja yritän jotenkin omalla liikkumisellani saada sitä peruuttamaan. Jonkin verran olen kuitenkin saanut naksuteltua peruutusaskelista, joten eiköhän se siitä. Kummallakaan meistä, minulla tai terrierillä, ei oikein kärsivällisyys meinaa riittää pitkäjänteiseen sheippaamiseen. Mutta hiljaa hyvä tulee, yksi askel kerrallaan. Seuraavaksi, kunhan nämä alkavat olla hanskassa, täytyy sitten opetella sivulle tulo oikealle puolelle, koska agilityssa koiran täytyisi osata olla ja kulkea myös sillä puolella. Ja tarvitaanhan sitä rally-tokossakin myöhemmin, jos niin pitkälle joskus päästään. Mutta minkäköhän sanan siihen sitten keksisi? Loppuvatko sanat sittenkin?

Poseeraus

Lennu pääsi eilen parturiin. Ja minä pääsin näkemään pieniä, viisi viikkoa vanhoja terrierejä. Niillä oli ihan terrierin elkeet ja pienet, terävät hampaat.

Turkki on kuulemma hyvällä mallilla, kun vanhan karvan alta on tulossa hyvää, karkeaa uutta karvaa. Värikin muuttui taas vähän punaisemmaksi, kun vaaleampaa höttöä lähti edestä pois. Trimmatun kuontalon kunniaksi yritimme tänään ottaa vähän poseerauskuvia. Ikää Lennulla on nyt 1 vuosi ja 2 kuukautta.

Ei jaksa poseeraa enää.

Tarvittaessa voin katsoa kulmien alta kameraan.

Mieluiten istun ja katson kaihoisasti alaviistoon.

Onks nyt ylhäällä?

Häntä ylös!

Ai tällee?

Seiso.

Tämän parempia ei saatu aikaiseksi. Eli Sanna, jos joku niistä eilisistä onnistui, niin lähettäisitkö mulle? 🙂

Lennun röhinä on loppunut, joten ilmeisesti antibiootit tepsivät. Olemme harjoitelleet ahkerasti agilityn kotitehtäväksi annettua kiertämistä. Lennu kiertää hienosti yhden paperikassin, kahden paperikassin ja hupparilla peitetyn paperikassin ympäri. Tänään aamulla tehtiin lisäksi pari onnistunutta toistoa puun ympäri. Kiertäminen sujuu toistaiseksi vain yhteen suuntaan, pitäisi vissiin harjoitella toiseenkin. Aamulla harjoittelimme myös paikallaoloa tyhjässä koirapuistossa. Lennu tietää varsin hyvin mitä kuuluu tehdä, mutta ajallisesti kovin pitkään paikallaoloon sen kärsivällisyys ei vielä riitä. Etäisyys ei niinkään ole ongelma, eikä esimerkiksi se että kierrän sen takaa tai koirapuistossa olevan penkin ympäri. Mutta jos jään muutaman metrin päähän paikalleni enkä tee mitään, niin Lennu ei kovin kauaa malta olla paikallaan ennen kuin tulee luokse. Täytyy varmaan alkaa ottaa aikaa ja harjoitella kestoa ihan järjestelmällisesti.

Huomenna pääsemme ekaa kertaa agitreenaamaan cairn-porukan kanssa Ojankoon. Odotamme innolla! Mutta niitä kyykäärmeitä, joita Ojangossa kuulemma riittää, odotamme vähemmän innolla. Viime yönä näin käärmeistä untakin, tosin unessa niitä oli mökillä, jossa niitä myös on ihan oikeassa elämässäkin. Toivotaan, että emme joudu kohtaamaan.

Edistysaskelia

Eilen illalla aloitimme tulevan agilitykurssimme kotiläksyjen tekemisen ja tänään jatkoimme harjoituksia. Tarkoituksena on opettaa koira kiertämään esteen tms. takaa. Meillä kierrettävänä on ollut paperikassi, jonka sisällä on kenkälaatikko. Ihan vain siitä syystä, että sellainen sattui olemaan lattialla sopivasti joutilaana. Lennu tajusi homman idean hämmästyttävän nopeasti ja kiersi jo ensimmäisellä yrityksellä paperikassin takaa, kun osoitin kädellä sitä kohti. Houkuttelua, kosketuskeppiä tai muita apuvälineitä ei siis tarvittu. Se oli varmaankin ihan sattumaa, mutta siitä oli hyvä jatkaa. Nyt Lennu käy kiertämässä suunnilleen metrin päässä minusta olevan ”esteen”, mutta kahden metrin päästä se ei ihan vielä onnistu.

Lisäksi Lennun kanssa on viime aikoina treenailtu vetämättä hihnassa kulkemista ja yleistä kuulaisuutta vaikeissa tilanteissa. Vetäminen ei koskaan ole ollut mikään suuri ongelma, mutta tietysti sitä ilmenee aina silloin, kun Lennulla tulee hirrrrrveä kiire johonkin, esim. koirapuistoon. Olen ottanut taktiikaksi, että hihnan kiristyessä liikaa pysähdyn ja odotan hiljaa paikallani. Matka jatkuu vasta kun Lennu on kääntynyt takaisin ja tullut minun luokseni. Homma on alkanut toimia aika hyvin siltä osin, että Lennu kyllä aina todella nopeasti muistaa, että pitää kääntyä ja tulla minun luokseni ennen kuin pääsee eteenpäin. Varsinainen sinkoilu ei kuitenkaan vielä ole jäänyt pois, vaan tänäänkin näitä stoppeja tehtiin ainakin neljä viimeisen sadan metrin matkalla ennen koirapuiston porttia.

Luoksetuloa ja sellaista yleistä kuuliaisuutta päästiin tänäänkin treenaamaan, kun koirapuistossa meinasi tulla jotain hässäkkää isompikokoisen, meille vieraan uroksen kanssa. Pyysin Lennun luokse ja maahan paikalleen ja hyvin toimi. Lennu on viime aikoina kunnostautunut luoksetulossa ja paikallaolossa koirapuistossa ja muissa vaikeissa tilanteissa. Paikallaolo koirapuistossa tarkoittaa siis minun luonani istumassa tai maassa pysymistä, ei se sentään yksikseen paikoilleen jää niissä tilanteissa. Mutta on sitä harjoiteltukin. Eilen se suoritti minun edessäni makaamista ja silmiin tuijottamista niin tosissaan, että vaikutti vähän kiusaantuneelta kun joku kaveri tuli ympärille ja päälle hyppimään ja häiritsemään hänen suoritustaan. Mutta nyt kun menin kehuskelemaan, niin saattaa olla, että huomenna on taas uusi päivä, uudet kujeet ja tottelevaisuudesta ei tietoakaan.

Aiheesta sivuun, itse olen tänään ottanut edistysaskelia hevosen selässä. Kävimme Sohvin ja Poppiksen Annen kanssa taas ratsastamassa, tällä kertaa kaksin yksityistunnilla. Ratsuna oli sama rauhallinen ja laiskahko Sangrija kuin viimeksi ja ravin kanssa oli aluksi myös samoja ongelmia kuin viimeksi. Kesken tunnin sain kuitenkin kentän laidalta löytyneen oksan kappaleen käteeni, ja johan alkoi kulkea. ”Raippaa” ei siis tarvinnut käyttää ollenkaan, riitti että se oli kädessä. Edelleen meille tuli kuitenkin satunnaisia erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan olikaan tarkoitus kulkea, mutta tarkemmassa opetuksessa homma alkoi hiljalleen sujua ja ratsastamisen perusasiat alkoivat muistua mieleen. Kantapäät alas, katse menosuuntaan, ohjat tarpeeksi tiukalle ja pohkeita, pohkeita. Mikäs siinä oli mennessä, täydellisessä keväisessä auringonpaisteessa.

Huomenna Lennu pääsee parturiin.

Tiedon lähteellä

Testasin tänään pitkästä aikaa puhelinluetteloharjoitusta, jonka tarkoituksena on saada koira istumaan puhelinluettelon päälle. Siis sen vuoksi, että puhelinluettelon avulla voitaisiin sitten opetella mm. oikea perusasento. Jos vaikkapa joku uusi lukija ihmettelee, että miksi ihmeessä koiran pitäisi semmoista oppia. Onnistuihan se muutaman kerran juu, mutta Lennu ei edelleenkään ihan tunnu tajuavan, että nimenomaan siihen Eniron päälle olisi tarkoitus laskea ahteri, vaikka tänäänkin naksuteltiin aika monta onnistunutta suoritusta. Tulin siihen johtopäätökseen, että ohut Eniron kotihakemisto vuosimallia 2010 on suurpiirteiselle terrierille liian ohut, eikä se huomaa koko läpyskää. Kuvittelee vaan, että palkkaa sataa pelkästä istumisesta, mikä on ihan esikoulutason hommaa.

Innostuin sitten kokeilemaan hieman tuhdimpaa tietopakettia, nimittäin opusta nimeltään The New Webster’s International Encyklopedia. Revised Fifth Edition (1999). Toinen vastaavan kaliiperin vaihtoehto olisi ollut Iso suomen kielioppi (2004), mutta säästetään se vielä muuhun käyttöön. Ajattelin, että jos vaikka lähdettäisiin ihan korokeharjoittelun perusteista, eli opettaisin koiran seisomaan etutassut korokkeen päällä ja sitten vaikkapa kiertämään koroketta takajaloillaan. Lennu tajusi pointin aika pian, ja päästiin naksuttelemaan onnistuneita suortituksia ja vähän jo jopa kiertämistäkin. Tuhti tietosanakirja oli tarpeeksi huomattava, jolloin Lennu tajusi heti mitä on tarkoitus tehdä.

 

Cairnterrieristä opus muuten sanoo seuraavaa: Cairn terrier, breed of dog that originated in Scotland. Its name comes from its ability to dig under cairns (piles of stone) in order to hunt animals. It weighs 13-14 lb (5.9-6.4 kg). Its wiry topcoat is of various colors, but never white. Yeah right, 5,9-6,4 kiloa!

Kenraaliharjoitukset

Ehdimme tällä viikolla tätä ennen harjoitella rally-hommia ulkona vain tiistaina, mutta tänään pidimme sitten kenraaliharjoitukset. Teimme kolme radan tyyppistä settiä, pienet tauot välissä, ja loppuun vielä pelkkää seuraamista ja käännöksiä neljäs setti. Kaiken kaikkiaan aikaa meni n. 20 minuuttia. Kaksi ekaa tehtiin välipalkoilla (nameilla), kaksi viimeistä kuivatun (ja ehkä savustetun?) porsaan kielen voimin.

Lennu teki kaiken ihan hyvin, siis hyvällä fiiliksellä ja innoissaan. Kuitenkin oli pakko todeta, että seuraaminen ei aina ole kauhean tiivistä, se perusasento saattaa olla vino ja/tai liian kaukana, edessä istuminenkin saattaa jäädä vinoon eikä maahan aina mennä etupää edellä. Mutta ei se mitään haittaa, ainakaan tällä hetkellä. Lennu osaa kuitenkin tehdä kaikki liikkeet ja tuulten ollessa suotuisat myös suorittaa ne kaikki pyydettäessä. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää, hienosäätöä voi tehdä myöhemmin jos se tuntuu mielekkäältä.

Huomiseksi ei ole luvattu sitä toivomaani tyyntä säätä, vaan 8-9 m/s tuulta. Jos nyt sitten vaikka toivotaan, että siellä ei ole lehtiä, roskia tai mitään muutakaan, mikä voisi lentää tuulessa. Lisäksi täytyy toivoa, että minä osaan lukea kyltit ja muistan myös katsoa niitä, enkä tuijota koiraa koko aikaa. Kohta pitää pakata reppu. Palkkausmetodia pitää vielä miettiä. Ostin nakkeja, eli sitä näyttelyissä käytettyä supererikoisherkkua. Ajattelin kuitenkin sitten paikan päällä testailla, että mikä toimii parhaiten. Ai niin, mainitsinko, että ilmoitin Lennun mölliluokan lisäksi ihan oikeaan alokasluokkaankin? Niin, en tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö se oli. Toivottakaa meille onnea!

Agilityä oman pään mukaan

Tänään pidimme kolmen koirakon voimin omatoimitreenit All Fur Dogzin tiloissa. Aloitimme järjestelemällä esteitä jollain tavalla järkevästi pitkin lattiaa. Treenailin Lennun kanssa paikallaoloa samalla, ja se sujui aika hyvin. Lennu malttoi odottaa nätisti paikallaan vaikka erkanin useamman metrin päähän. Alkulämmittelyissä se taas keskittyi hienosti.

Aloitimme varsinaiset treenit kukin omissa nurkissamme. Lennun kanssa teimme ensin keinua yksittäisenä harjoituksena ja sen jälkeen keinua ja puomia peräkkäin. Taisi siihen perään tulla putkikin pariin kertaan. Keinu menee hyvin, samoin puomi ja putki. Keinulla ja puomilla palkkaan edelleen joka kerta alastulokontaktilla, vaikka jatkaisimme siitä vielä seuraavalle esteelle. Olen ajatellut, että se auttaa kontaktien säilymisessä, mutta tiedä häntä. Seuraavana teimme keppejä. Ihan ok, mutta ei selvästikään Lennun lempihommaa. Meno oli aluksi tosi laiskaa ja muutaman kepin välein piti jäädä vilkuilemaan, että olisiko muualla kivempaa, mutta jotenkin sain kuitenkin intoa nostatettua sen verran, että muutama toisto meni reippaasti ja iloisesti.

Sitten siirryimme tekemään kahden hyppyesteen ja pussin muodostamaa rataa. Hypyt olivat peräkkäin, ja pussille kaarrettiin niiden jälkeen vasemmalle. Kokeilin sekä vasemmalta että oikealta puolelta ohjaten. Sujui ihan hienosti, mutta vasen puoli on Lennulle edelleen hiukan helpompi. Vasemmalla se menee jotenkin suorempaan ja itsenäisemmin, oikealla se lähestyy koko ajan minua vähän niin kuin meinaisi vaihtaa puolta vasemmalle. Pienen tauon jälkeen teimme pussia yksittäisenä harjoituksena niin että yritin saada Lennun menemään sinne vähän vähemmällä ohjauksella, toisin sanoen ilman että tungen ohjauskäden melkein pussista sisään. Se meni ihan kivasti, ja pussi tuntuu olevan Lennulle mieleen, koska ainakin tänään se sukelsi sinne ihan iloisesti. Teimme aika monta toistoa nopeassa tempossa, ja sen jälkeen olikin hauskan näköinen koira, kun kaikki naamakarvat olivat liimautuneet takaviistoon pitkin päätä.

Jossain välissä teimme A:n yksittäisenä harjoituksena kolmeen kertaan ja pituuden neljään kertaan. Pituudessa Lennu fuskasi taas ekalla kerralla, joten ei muuta kuin ensimmäinen palikka kyljelleen yhden hypyn ajaksi, niin alkoi taas homma toimia.

Lennu oli tänään huomattavasti innokkaamassa ja reippaammassa vireessä kuin viime kerralla. Huomaan kuitenkin, että se tarvitsee pari, kolme taukoa (juomista ja paikallaan hengailua), jotta jaksaa innostua esteistä. Tänään se karkasi muutaman kerran kaverin luokse, ja pari kertaa sain suunnilleen seisoa käsilläni, että sain sen huomion itseeni ja siihen esteeseen, jota meidän oli tarkoitus tehdä, kun vierestä lähti kaveri toiselle esteelle. Ja myönnettäköön, että yhden kerran se veti putken ihan omin päin ja yhden kerran hyppyesteet… Molemmat silloin, kun olisi pitänyt tehdä niitä tylsiä keppejä. Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että tosi monet esteet sujuvat hyvin. Keinut, putket tai pussit eivät jännitä eivätkä ole vastenmielisiä. Ne kepit ovat hankalat ja pituudessa koitetaan välillä lintsata, mutta iso osa esteistä on hallussa. Pöytä ja rengas tosin ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Mutta tästähän se varsinainen agility vasta alkaa. Pitäisi opettaa ohjaaja ohjaamaan, koira seuraamaan ohjausta ja tekemään ne esteet mitkä käsketään eikä niitä mitkä huvittaa. Ja ne kepit ja se rengas ja se pöytä. Ja ja ja. Varmaan kaikkea, mistä me ei edes tiedetä vielä.