Paluu rutiineihin

Kaksi viikkoa mökkeilyä meni ilman agia tai muitakaan treenejä, mitä nyt eri tassujen antamista ja muita pikkutemppuja teetettiin mielen virkistykseksi. Temppujen teettäjästä riippuen aika runsaallakin nakkipalkalla toisinaan. Perjantaina kotiuduttiin puolen yön jälkeen, ja heti lauantaiaamuna oli vuorossa treenit. Tehtiin simppeliä hyppyrataa, jossa oli yksi takaakierto ja pari persjättöä. Myös kepit olivat radalla. Lennu teki hommia hienosti, ja kepit virheettömästi joka kerta! Sisäänmeno täytyy kyllä näyttää selvästi, sillä muuten Lennu saattaa lähteä väärältä puolelta, mutta muuten ei tarvinnut mitään käsiapua. Jee! Radan lisäksi tehtiin keinua pariin kertaan, ja hyvien keppien vastapainoksi tuli tietysti takapakkia sillä saralla. Lennu nimittäin varasti ekalla toistolla ja meni niin reippaasti, että säikähti heilahdusta. Sen jälkeen homma takkusi taas, mutta muutama toisto otettiin ja lopetettiin kun alkoi vähän reipastua. Lisäksi ehdittiin harjoitella takaaleikkausta suoralle putkelle target-palkalla. Takaaleikkauksiinhan Lennu ei oikein taivu vielä, joten harjoittelua on ohjelmassa. Targetin kanssa menee hienosti.

Huomenna Lenskari pääsee parturiin. Pitääkin varmaan kammata tuo mökkiläinen, ettei kasvattaja saa slaagia…

Lomalla

Lomatunnelmissa ei edes ole ehtinyt päivitellä edellisistä treeneistä. Lennu kävi lauantaina ennen mökille lähtöä Ojangossa harjoittelemassa kera Pipsan, Sandien, Ranen ja Peten. Tehtiin ratana jotakin, mikä sattui olemaan kentällä valmiina. Haasteita tarjosi A:n alle viritetty mutkaputki, jonka yhteydessä kyllä tuli selväksi kuka on putkikoira ja kuka kontaktikoira. Lennart-herra valitsi A:n ennemmin kuin putken, kun taas moni muu syöksyi auttamatta putkeen, kun oli tarkoitus mennä A:lle. A meni tällä kertaa rauhallisemmin kuin viimeksi, kun itse jäin vierelle ohjaamaan ja palkkasin kontaktille pysähtymisestä. Puomilla tuli muutaman kerran oikein hienot kontaktit, ja mikä parasta, vapautettaessa Lennu lähtee nykyisin kovalla innolla eteen. Muita jippoja oli kolmen rinnakkaisen esteen sarja, jolla tehtiin välistävetoja. Lennu tekee ne hyvin. Jollakin kierroksilla muutettiin rataa hiukan, niin että mukaan tuli yksi takaakierto. Se yllättäen takkusi, joten täytyypä ottaa taas harjoittelurepertuaariin. Muuta erityistä en enää tämän sekavan koosteen ohella muista, joten loma on ehkä tehnyt tehtävänsä.

Avoimen luokan rataa

Lauantain omatoimitreeneissä aloittelimme Lennun kanssa tekemällä putkeen irtoamisharjoituksia targetpalkalla ja kertasimme kepit kahteen kertaan yksittäisenä suorituksena. Sen jälkeen mentiin viikonlopun Agirotu 2013 -kisojen Open Class -rataa, joka näytti tältä:

Etukäteen aavistelin vaikeuksia heti alkuun. Kuinka ohjataan putkeen koira, joka ei mene putkeen kuin sisäkaarteen puolelta ohjaten? Edessä houkuttelevan pituuden blokkaavia kuvioita ei siis oikein voinut käyttää, ja sinnehän se syöksyi, pituudelle ja puomia kohti. Lopulta saatiin kuitenkin alkukin toimimaan, mutta aikamoisen ”täällä, täällä”-kiljaisun se vaati. Seuraavat ongelmat tulivat puomin jälkeen hypyillä 5 ja 6, joilla en aluksi ohjannut tarpeeksi selkeästi, ja Lennu meinasi tulla hyppyjen välistä. Lisäksi se jollakin kierroksella karkasi 6:n jälkeen takaisin puomille, eli puomin kontakteja on vissiin tullut viime aikoina harjoiteltua… Seuraavaksi meinasin itse törmätä hyppyyn nro 7, mutta sen jälkeen loppurata meni ihan kivasti. Persjättö hypyn 8 jälkeen, samoin kuin putken nro 14 ja hypyn nro 15 jälkeen. Kepit takkuilivat hiukan muutamalla kerralla, mutta ainakin ihan viimeisellä ratakiekalla menivät eka yrittämällä virheettä. Se oli kiva. A:lla sen sijaan oli havaittavissa negatiivisempi ilmiö, nimittäin Lennu hyppäsi jo aika korkealta alas. Siihen kyllä auttoi se, että itse hidastin reippaasti tahtia ja ohjasin kädellä alastuloon asti. A:ta ei ole juurikaan harjoiteltu sen jälkeen kun este on tullut päällisin puolin tutuksi, enkä vieläkään ole päättänyt opetanko sillekin pysäytyskontaktit, vai mitä teen. Pysäytyskontakteissa huonona puolena on koiran etuosalle aiheutuva rasitus, josta on viime aikoina alettu puhua. Mutta saas nähdä. Ainakin täytyy nyt muistaa ohjata este maltilla, jos sitä treeneissä tai kisoissa tehdään. Yhteensä mentiin rata neljä kertaa. Lennulla oli ihan kivasti vauhtia ja intoa.

Sunnuntaina tätä rataa tahkottiin sitten tositilanteessa Agirodussa Ylöjärvellä, jonne itse emme valitettavasti tällä kertaa päässeet mukaan. Hengessä mukana elettiin ja odoteltiin tuloksia, ja suureksi riemuksi Facebook tiesikin iltapäivällä kertoa, että Minttu, joka meitäkin toisinaan tiukan lempeällä otteellaan koutsaa, oli Paavonsa kanssa ottanut ja voittanut koko Open Class -luokan! Suuret onnittelut Mintulle ja Paavolle! Cairn-edustus kisassa oli kaiken kaikkiaan komea, kun 61 startanneesta koirakosta 13 oli cairneja. Taisi olla enemmän kuin mitään muuta yksittäistä rotua. Joukkuekilpailussakin cairneja oli monta joukkueellista, ja videoiden perusteella näyttää siltä, että hauskaa oli. Ensi vuonna mekin olemme takuulla mukana, ja tavoitteena onkin saada kasaan ihan oma Taikatuiskun joukkue, eli sukulaisjengi. Niin, ja toisena tavoitteena on tietysti saada keinu ja kepit kuosiin niin, että oltaisiin jo ihan kilpailevien luokassa sitten…

Tänään meidän piti lähteä möllikisoihin johonkin Malmin suunnalle, mutta eipä lopulta lähdettykään. Loman kunniaksi aloitettu siivousurakointi ja lämmin sää verottivat omia voimia, ja koirakin näytti tältä:

Suurin tekijä oli aikataulujen ennakoimattomuus, kun mini-möllien luokka oli viimeisenä yhteensä kuudesta luokasta, eikä ollut mitään hajua mitä se mahdollisesti tarkoittaa kellonajoiksi muunnettuna. Myöskään kavereita ei ollut lähdössä, mikä verotti omaa intoa huomattavasti. Päädyimme kisojen sijaan pitkähkölle lenkille koirapuistoon, jossa pitkästä aikaa oli kavereitakin, ja sen jälkeen uimaan. Herra Lennart tuijotti suht voimakasta aallokkoa ensin hyvin pitkään ja hyvin mietteliäänä, mutta päätti sen jälkeen rohkaista mielensä ja uida merta päin. Lennuhan on aina ollut aika ennakoimaton ja valikoiva uimari; joskus se ui, toisinaan taas ei. Nähtävästi tänään uiminen kiinnosti vaikka aallokko vähän epäilyttikin. Uinnin jälkeen oli tietysti kierittävä antaumuksella mäntymetsikön hiekan ja neulasten sekaisessa maaperässä, joten lopputuloksena oli aika roskainen koira.