Tavoitteet ja arki

Muistui mieleen, että vuodenvaihteessa tuli asetettua joitakin tavoitteita, jotka on kuvattu täällä. Ehkä olisi hyvä aika tarkastaa mitä on saavutettu ja mitä ei.

Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa.

Tavoite saavutettu kirkkaasti. Takana on neljät kisat ja niissä kahdeksan starttia, joista ensimmäinen jo maaliskuun lopulla. Ilahduttavaa on, että ura on ollut kiitettävän nousujohteinen: ekojen kisojen 30 ja 35 virhepisteestä on päästy viimeisten kisojen nollaan ja viiteen virhepisteeseen. Nollaratoja on kahdeksasta kolme, ja vauhtikin on ollut paranemaan päin. Aika hyvin siis! Nyt odotellaan, että saadaan keinu kuntoon ja kepitkin varmemmaksi, ja sitten olisi kai jo kokeiltava ihan oikeaa ykkösluokkaa. Ensimmäinen virallinen startti jäänee kuitenkin ensi vuoden puolelle. Loppuvuodesta voitaisiin kyllä käydä jotkut möllit vielä juoksemassa, jos sattuu kohdalle.

Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon.

Kuvailin, että ongelmana on pysähtely ja hajujen tutkiminen ennemminkin kuin vetäminen tai toiset koirat. Parannusta on kyllä tapahtunut, ja nykyisin matka jatkuu useimmiten pienen kehotuksen jälkeen. Lennu osaa hyvin myös hihna lyhyellä lenkkeilyn, jolloin ei pysähdellä ollenkaan. Toisinaan kuitenkin tulee edelleen niitä hetkiä, jolloin terrierin nenä pitää ”kädestä pitäen” käydä irrottamassa jostain vastustamattomasta ruohotupsusta, jossa on ties mikä elämää suurempi haju… Ohitukset ovat edelleen ainakin 95 prosenttisesti hienoja, ja niistä onnistuneista palkitsen myös lähes poikkeuksetta edelleen joka kerta. Tänään vastaan tuli vapaana kulkenut, Lennua lähes puolta pienempi uroskoira, olisikohan ollut bichon tai vastaava, joka ei meinannut totella omistajaansa, vaan tuli Lennun luokse vähän kukkoilemaan ja lähti kävelemään peräämme. Lennu marssi eteenpäin päättäväisesti, mutta aika jäykistellen, selvästi perässä roikkujasta ärsyyntyneenä. Pysähdyimme hetkeksi, jotta kaverin omistaja sai haettua tämän isottelijan pois. Omistaja päivitteli, että Lennu on tosi iso cairniksi. No, kai se nyt näyttää isolta kun sillä on kaikki karvat pystyssä…

Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle.

Tämä taas ei ole toteutunut sitten alkuunkaan. Jotenkin fokus on vain ollut agissa, joten rally-kisoja ei ole ehditty edes vakavissaan harkita, vaikka silloin tällöin olen kisakalenteria silmäillyt. Rallyn liikkeitä tehdään satunnaisesti kotona, ja ihan hyvinhän tuo ne muistaa. Mutta perusasento ei ole ole maagisesti suoristunut itsestään, eikä seuraaminenkaan muuttunut tiiviimmäksi. Kumma juttu.

Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana.

Näin on tehty. Näyttelyitä on käyty neljät, eikä enempää ole luvassa tälle vuodelle. Parit erit, pari eh:ta. Pörröinen turkki, joka nyt yritetään taltuttaa Furminatorilla (kunhan se saataisiin hankittua, on jäänyt vähän vaiheeseen). Katsotaan, jos keväällä sitten taas kokeiltaisiin.

Suurin ja tärkein tavoite, nimittäin terveenä pysyminen, on toteutunut hienosti. Eläinlääkärissä on tänä vuonna käyty vain rokotuksilla. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu koko loppu vuoden.

Arkeen on pari viime viikkoa kuulunut ihan tavallista arkea. Agitreeneissä on ollut pieni tauko kesäkauden ja talvikauden välillä, mutta tänä sunnuntaina alkaa taas omatoimivuoro Agimestassa. Seurapaikkaa olen aktiivisesti yrittänyt saada, mutta vaikeaa on. Tai siis oikeastaan mahdotonta, sillä paikkaa ei ole herunut. Toki hommaa hiukan hankaloittaa myös autottomuus, joka asettaa vähän rajoitteita sille, mihin pystymme raahautumaan treenaamaan. Mutta ehkä sekin asia korjaantuu ennemmin tai myöhemmin. Syksyn säät suosivat, ja ollaan taas tehty vähän juoksulenkkejäkin.

Pieni muutos arkeen on tullut uuden ruokavalion myötä, sillä päätin kokeilla Lennulle Yrjölän puuroa (ohje esim. täällä). Resepti tosin on hiukan sovellettu: laitoin 2 dl tummaa riisiä, 1,5 dl ohraa ja 1,5 dl tattaria, koska hirssiä ei sattunut lähikaupasta löytymään. Tein puuron uunissa, ja lisäsin valmiiseen puuroon 400 g paistettua possun jauhelihaa (olisin ottanut broileria, mutta ei ollut lähikaupassa). Joskus täytyy kokeilla lihan lisäämistä raakana, kuten ohjekin ehdottaa, mutta nyt tein näin. Pakastin puuron n. 1,5 dl annoksissa, joita tuli 15. Sulatettuun annokseen lisään pääasiassa pellavaa sisältävää öljyä, jota meillä sattui olemaan avattu pullo. Tätä Lennu syö iltaisin, aamuisin edelleen Nutron nappulaa. Lennu ei näyttäisi reagoineen muutokseen millään negatiivisella tavalla, ja ruoka vaikuttaa maistuvan. Katsotaan alkaako näkyä jotain positiivisia vaikutuksia.

 

Paluu arkeen

Blogissa on ollut hiukan hiljaisempaa samoin kuin agilityrintamalla, sillä toukokuun loppupuoli on ollut (koirattomia) reissuja täynnä. Ensin minä kävin Berliinissä ja viime viikonlopun vietimme Lennartin isännän kanssa Tallinnassa, Lennartin lomaillessa hoidossa. Alla kuitenkin muutama kuvatodiste siitä, ettei koira unohtunut matkoillakaan.

Lennart Mauerparkissa.

Lennu Tallinnassa.

Tällä viikolla palasimme sitten arkeen, ja kalenterissa oli trimmi heti tiistaille. Koska olemme kuitenkin inokkaiden agilityharrastajien ympäröimiä, kysyi kasvattaja josko olisimme trimmin sijaan halukkaampia menemään Ojanko Cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Lennun kanssa emme sinne ehtineet, sillä minit aloittivat, enkä olisi mitenkään päässyt lähtemään töistä niin, että olisin ehtinyt kotiin nappaamaan koiran mukaan ja siitä sitten julkisilla Ojankoon. Toivottelimme kuitenkin kasvattajalle kisaonnea ja siirsimme trimmin seuraavaan viikkoon. Kauniin kesäisen sään inspiroimina matkasimme illalla trimmin ja kisojen sijaan Rajasaareen, jossa emme ole käyneet sitten viime kesän. Mietin hiukan, että miten Lennu tulee muiden kanssa toimeen, koska keskustasta pois muutettuamme on koirapuistoilu vähentynyt huomattavasti. Ajattelin, että jos se on jo unohtanut kaikki hyvät käytöstavat. Koirapuistojahan meillä on vakituisten lenkkireittiemme varrella kolmekin kappaletta, mutta todella harvoin niissä on ketään muita silloin, kun me satumme paikalle. No, Rajasaaressa ainakin riitti porukkaa, ja Lennu käyttäytyi hyvin. Se löysi muutamia ihan kivoja juoksukavereita, joiden kanssa (tai no, lähinnä perässä…) spurttaili pitkin hiekkarantaa, ja uikin jonkin verran. Myös keppiä haettiin vedestä ihan innokkaasti.

Kävelimme vielä rauhalliseen tahtiin koko matkan kotiin rantoja pitkin. Ilmassa oli ihan mieletön alkukesän kukkien tuoksu.

Tänään meillä oli ekat agilitytreenit reilusti yli kuukauteen. Kesän treenitavoitteena on vauhdin lisäys. Olin suunnitellut päivän ohjelmaksi, että teemme jotain lyhyitä ja vauhdikkaita radan pätkiä ja puomin kontakteja. Ihan alkuun vähän leikittiin uudella leluvirityksellä, jossa täytteetön pitkä karvaelukka on köytetty hännästään matonkuteista punottuun naruun. Lennu oli aika innostuneella tuulella ja riehaantui jopa leikkimään vähän. Radan pätkiä se teki hyvällä vauhdilla, mutta luki kuitenkin ohjausta hyvin. Mitä nyt ekalla yrittämällä karkasi suoran päässä houkuttelemassa olleelle A:lle, mutta pistettäköön ihan positiivisen innon piikkiin. Loppuaika tehtiin puomia kahdella targetilla, ensimmäinen heti puomin päässä ja toinen vähän kauempana. Minttu antoi hyviä neuvoja jälleen kerran. Lennu teki hommia hienosti. Jatkamme harjoituksia ensi kerralla. Tunnin jälkeen käytiin aika kuumalla jäähdyttelylenkillä Tarjan ja poikien kanssa. Herrat lenkkeilivät ihan sopuisasti, toki kaikki hihnoissa ja Lennart kohteliaalla etäisyydellä Tarjan kolmikosta. Yhtään kyykäärmettä ei nähty, mikä oli positiivinen yllätys.

Muuten perusarkeen kuuluu pienimuotoista laihdutuskuuria ja kampauskuuria. Lennu saa nyt vajaan desin nappulaa + ruokalusikan tai kaksi jotain muuta kahdesti päivässä. Treenipäivinä, kuten tänään, aamuruoka jätetään väliin ja nautitaan harjoituksissa palkkana. Liikunnan määrä on pääpiirteissään sellainen, että arki-iltojen lenkit ovat 5-8 km ja vapaapäivien lenkit 8-12 km. Lisäksi tietysti pienemmät ulkoilut useamman kerran päivässä. Kampaamista täytyisi taas harrastaa ahkerasti, että saisi turkin taas suoraksi ja vähemmän pörheäksi. Kesään kuuluvat punkkimyrkyt on laitettu jo kaksi kertaa. Meillä on sekä viime että tänä kesänä käytetty Bayvanticia, joka on toiminut hyvin eikä ole aiheuttanut mitään oireita koiralle.

Pää pyörällä

Syy ruokahaluttomuuten taisi sittenkin olla jossain naapuruston tytössä. Sen lisäksi, ettei oikein halunnut syödä, Lennu käyttäytyi todella oudosti ja levottomasti pari viime iltaa. Ravasi edestakaisin makuuhuoneesta keittiöön, sohvalta ovelle ja läähätti. Koko ajan. Kipikipikipi. Läählääh. Välillä vähän vingahti ovella ja yritti kurotella ikkunoihin nähdäkseen ulos. Ulkona kipitti kamalaa vauhtia nenä maassa. Toissa iltana luulin, että sillä on hätä ja se tahtoo ulos. Eilen illalla kuitenkin tajusin alkaa laskeskella asioita yhteen, ja aloin epäillä, että sekä ruokahaluttomuuden että oudon käytöksen takana on joku juoksuinen narttu, joka on ensi kerran sekoittanut nuoren pojan pään. Teoria sai vahvistusta siitä, että tänään poissa on sekä levottomuus että ruokahaluttomuus. Onneksi aika vähällä selvittiin, sillä Lennu on sentään nukkunut yöt ihan normaalisti eikä ole intoutunut ulvomaan tai muuten elämöimään sen äänekkäämmin.

Ruokahaluttomuutta

Vaihdoimme kesällä Lennun ruokaa. Se söi yhden pussillisen verran James Wellbelovedin lammas-riisiä, ja oli aika selvää, ettei se juuri maistunut, mutta meni joten kuten, kun seassa oli tuorettakin ruokaa. Seuraavaksi kokeilimme saman merkin kalkkunaa ja riisiä, joka näytti aluksi maistuvan huomattavasti paremmin, ja sitä onkin menossa jo toinen 2 kg:n säkki. Liekö ollut uutuudenviehätystä vai mitä, mutta enää sekään ei kelpaa. Parina päivänä suurin osa nappuloista on jäänyt kuppiin sekä aamu- että iltaruualla. Täytyy vielä muutaman päivän ajan katsoa, että onko tämä vain ohimenevä vaihe, mutta todennäköisesti täytyy taas kokeilla jotain muuta ruokaa. En halua, että koira joutuu syömään jotain omasta mielestään pahaa, paremman puutteesa juuri ja juuri alas menevää sapuskaa, kun ihmisille meillä on yleensä tarjolla aika hyvät ja maistuvat ruuat. Ja harjoittele siinä sitten paikalla oloa ja luvan odottamista, kun koira lähtöluvan saatuaan huokaisee syvään ja vilkaisee omistajaansa paheksuvasti ennen kuin lähtee hyvin hitaasti ja haluttomasti kupille. Muutenkin on tylsää joutua huhuilemaan koiraa viisi kertaa joka aamu, ennen kuin se vaivautuu tulemaan keittiöön asti. Ottaisin mielummin sen version, joka singahti sekunnissa vierelle kun kuuli, että nappuloita ropisee kuppiin. Samalta merkiltä löytyy vielä ainakin ankkaa ja riisiä, mutta jos ei sekään kelpaa, niin täytyy vaihtaa merkkiä. Onko suosituksia?

Ruokaa, ruokaa!

Kuten aiemmin mainitsin, vaihdoimme Lennun ruokaa tässä jokin aika sitten. Vaihdoimme Eukanuban lammas-riisi nappulasta James Wellbeloved -merkin lammas-riisiin. Syynä ruuan vaihtamiseen oli se, että mielestäni edellinen ruoka ei ollut kaikkein parhaiten sulavaa ja imeytyvää, koska jätöksiä tuli aika paljon. Tätä merkkiä suositeltiin kaupassa, joten päätimme kokeilla. Nyt on menty reilu kuukausi uudella ruualla, ja tulokset ovat ihan positiivisia. Ruoka on selvästi paremmin imeytyvää, sillä jätökset ovat sekä vähentyneet että kiinteytyneet. MUTTA: ruoka ei oikein tunnu maistuvan Lennulle. Siis kyllä, nyt on löytynyt ruoka, jolle ahne terrierikin nyrpistää nenäänsä. Ruoka uppoaa kyllä, kun mukana on jotain muutakin, mutta pelkät nappulat edes öljyllä höystettynä eivät herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Edellinen ruoka kelpasi paremman puutteessa ihan sellaisenaan, ja nappuloiden koliseminen kuppiin herätti koiran syvimmästäkin unesta. Nyt samainen ääni ei saa mitään reaktiota aikaan. Merkillä on muitakin makuvaihtoehtoja, joten ehkä kokeilemme niitä seuraavaksi. Ruuan seassa Lennu saa Nutrolinia vastaavaa eläinlääkäristä ostettua öljyä, jossa on lohiöljyä ja hamppuöljyä, ja sen vaikutus turkkiin on ihan positiivinen.

Ruokateemaan sopivasti löysin puhelimesta hauskan kuvasarjan viime sunnuntain Rajasaaren retkeltä. Ihminen, jolla on herkkuja = cairnmagneetti.

Uuden ruuan lisäksi Lennua on kohdannut isompikin muutos, nimittäin muutto uuteen kotiin. Sopeutuminen on sujunut ihan hyvin. Ensimmäisen yön Lennu oli vähän levoton ja kävi keskellä yötä kävelemässä ympäri asuntoa, mutta toisesta päivästä alkaen se on osannut ottaa ihan rennosti. Jonkin verran herkemmin se kuuntelee ympäristöstä kuuluvia ääniä ja saattaa tuhahdella niille. Uusiin, hienoihin ulkoilumaastoihin on jo ehditty tutustua jonkin verran ja pari uutta koirakaveriakin on tavattu. Paikallisessa koirapuistossa ei kuitenkaan ollut ketään, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Toivottavasti sieltä myöhemmin löytyy yhtä hyviä painikavereita kuin edellisessä paikassa oli.

Huomio!

Lenskari sai huomioliivin. Että erottuu paremmin, jos meinaa lähteä omille teilleen mökillä. Merkki on Hurtta, malli Lifeguard Twilight ja koko 25, joka kaupassa kokoja tutkaillessa näytti pieneltä, mutta uskoin, kun sen sanottiin olevan cairnterrierin koko. Remmit ovat juuri passelit, ja ilmeisesti liivin ei ole tarkoituskaan peittää koko selkää. Arvoin jonkin aikaa tämän ja toisen mallin, sellaisen umpinaisemman, jossa on vetoketju selässä, välillä.

Ja uskokaa tai älkää, tämä koira on kyllä kammattu pari päivää sitten, sunnuntaina, vaikka ei ehkä siltä näytäkään. Lennu sai myös uutta ruokaa, mutta siitä lisää jahka on kokeiltu niin että on jotain kerrottavaa.