Rokotus ja punnitus

Lennu kävi rokotuksessa tänään ja samalla suoritettiin punnitus eläinlääkärin vaa’alla. Paino oli sen mukaan 9,35 kg, eli painoa on tullut hiukan lisää viimeisen parin kuukauden aikana, koska talven ja kevään mittaan kotivaa’alla punnittuna paino on ollut 8,6 ja 9,0 kg:n välillä. Kotivaakamme saattaa tietysti näyttää vähän alakanttiin (mitä me perheen ihmiset emme tietysti haluaisi uskoa, tai ainakaan ääneen sanoa) ja sylissä punnittuna lopputulos voi muutenkin heittää hiukan. Lihavalta koira ei kuitenkaan vaikuta, peukalot ja etusormet ulottuvat vyötärön ympäri ja kylkiluut tuntuvat, joten eiköhän tämä paino ole Lennun kokoon nähden sopiva.

Juhannus kuvina

Ihana Blanca. Tuo toinen korva on oikeasti tuollainen (pitäisi jotenkin teipata, jotta asettuisi, kuulemma, mutta eikö se ole ihan hyvä noin).

Lennu osallistuu lipunnostajaisjuhlallisuuksiin.

Vauhdilla luokse, kun kutsuttiin. Paitsi kerran, kun piti käydä naapurissa. Isompi edellä, pienempi perässä, ja hetkellisesti alentunut kuulo molemmilla.

Vetoleikkejä säesti kuuluva pärinä.

Lennu innostui uimaan muutaman kierroksen ihan uimisen ilosta, siis ilman kepin tai lelun heittämistä.

Viileää taisi kuitenkin olla.

Tänään on tehty pitkä lenkki suureksi osaksi hölkäten (mikä taitaa olla suurempi saavutus minulle kuin koiralle). Välistoppi tehtiin koirapuistoon, jossa Lennu alkoi pullistella yhdelle isolle valkoiselle paimenkoiralle. Ensin siksi, että tämä tuli häiritsemään kun Lennu teki tuttavuutta toisen koiran kanssa ja sitten koska sama tyyppi häiritsi juuri kun Lennu oli saamassa minulta namin (palkaksi siitä, että oli tullut pois edellisestä tilanteesta). Matka jatkuikin sitten saman tien kotia kohti, sikailua ei suvaita. Tiedä häntä olisiko tilanteesta seurannut mitään sen vakavampaa, mutta kaikki koirat puistossa olivat ensinnäkin vieraita ja toisekseen isoja, joten emme jääneet katsomaan millainen rähinä olisi syttynyt jos jommalla kummalla olisi oikeasti palanut pinna. Jatkossa täytynee vähän tarkemmin harkita milloin puistoon kannattaa mennä. Toisaalta, aiemmin lenkillä Lennu ei ollut moksiskaan kun saman kokoinen uroskoira yritti nousta selkään samalla kun Lennu teki tuttavuutta samassa seurueessa olleen tyttökoiran kanssa, joten tuntemattomat ovat taas terrierin mielen liikkeet.

Hyvää juhannusta!

Juhannus on tähän asti sujunut leppoisissa merkeissä, Lennun osalta ”serkkutytön” kanssa riehuessa. Blanca on vajaat 5 kuukautta vanhaksi pennuksi melko topakka tyttö, ja hyvä niin. Nuori neiti on päättäväisesti torjunut kipakalla äänellä Lennun astumisyritykset ja muut liian rajut otteet, joten leikit ovat sujuneet hyvässä yhteisymmärryksessä.

Hyvää juhannusta!

Huomio!

Lenskari sai huomioliivin. Että erottuu paremmin, jos meinaa lähteä omille teilleen mökillä. Merkki on Hurtta, malli Lifeguard Twilight ja koko 25, joka kaupassa kokoja tutkaillessa näytti pieneltä, mutta uskoin, kun sen sanottiin olevan cairnterrierin koko. Remmit ovat juuri passelit, ja ilmeisesti liivin ei ole tarkoituskaan peittää koko selkää. Arvoin jonkin aikaa tämän ja toisen mallin, sellaisen umpinaisemman, jossa on vetoketju selässä, välillä.

Ja uskokaa tai älkää, tämä koira on kyllä kammattu pari päivää sitten, sunnuntaina, vaikka ei ehkä siltä näytäkään. Lennu sai myös uutta ruokaa, mutta siitä lisää jahka on kokeiltu niin että on jotain kerrottavaa.

Kotkan ruusu

Tänään Lennu osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä, kansainvälisen Kotkan Ruusu 2012 -näyttelyn junioriluokkaan. Tuomarina oli Tuire Okkola. Junnu-uroksia oli kuusi ja cairneja yhteensä 26.

Lennu sai EH:n ja seuraavanlaisen arvostelun:
15 kk koon ylärajoilla oleva uros, jolla tänään turkki ei ole parhaassa näyttelykunnossa. Turkki avonainen. Hyvä pää ja ilme. Kääntää eturaajojaan kyynärpäistä asti ulospäin. Niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Yleisvaikutelmaa pilaa liikkeessä selän päälle kaartuva häntä. Liikkuu löysästi edestä. Riittävä askelpituus. Esitetään hyvin.

Tuomari ei arvostanut Lennun hiukan laineikasta ja sen vuoksi pörröisyyteen taipuvaista turkkia. Häntä Lennulla taipuu hieman eteen jos se on oikein kamalan innoissaan, ja tänään häntä kaartui tuomarin mielestä liikaa. Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä Lennun esiintymiseen ja käytökseen kehässä, eikä se Erittäin Hyväkään ollenkaan huono tulos ole. Kiitos taas Sannalle esittämisestä!

Muuten viikonloppu on sujunut leppoisasti mökillä. Lennu on saanut olla aika paljon vapaana pihassa, ja ihan hyvin se on siinä pysynytkin kun ollaan heitelty palloa ja puuhailtu sen kanssa. Illalla ihmisten syödessä ja pelatessa mölkkyä Lennu on ollut kiinni pitkässä narussa. Onneksi se oli kiinni myös eilen illalla kun kampasin sitä, sillä yhtäkkiä iso rusakko loikki keskelle pihaa. Ellei ote kaulapannasta olisi ollut tukeva, olisi koira ampaissut jänön perään. Ja aikamoisen raivarin se sai, kun ei päässyt. Heti kampauksesta päästyään piti käydä tarkistamassa jäljet ja haukkumassa perään, narun päässä tietysti.

Trimmattu terrieri junassa

Kävimme Korsossa Sannan luona siistimässä Lennun turkkia sunnuntain näyttelyä varten. Karvakasa matkustaa ihan tottuneesti junassa, ainoastaan yllättäen heilahtanutta ovea on pitänyt komentaa sekä mennessä että tullessa. Tällä hetkellä mennään Pukinmäen kohdalla ja koira retkottaa sylissä ihan relana.

Sunnuntairetki

Kävimme taas Rajasaaressa retkellä Lennun kanssa. Tänään olimme liikkeellä alkuillasta, eli hiukan myöhemmin kuin viimeksi. Sää oli hienon aurinkoinen, mutta tuulinen ja viileämpi kuin viimeksi, ja ehkä näistä syistä saaressa oli hiukan vähemmän porukkaa kuin viimeksi. Kivoja juoksu- ja kahlailukavereita kuitenkin löytyi.

Tullaan, tullaan!

Jarrutus.

Lentävä cairn.

Kahlaava cairn.

Cairn kalliolla.

Vauhdilla yhteen suuntaan.

Pysähdys.

Vauhdilla toiseen suuntaan.

Maisemia katselemassa.

Aurinko paistoi, kielot, ruusut ja syreenit tuoksuivat. Saareen olisi voinut jäädä asumaan. Melkein kaksi tuntia siellä vierähtikin. Juuri ennen kotiinlähtöä tapasimme kaksi cairntyttöä, 5- ja 6-vuotiaat. Lennu vaihtoi kuulumisia koirien kanssa, minä omistajan. Lennu käyttäytyi koko reissun ajan tosi hienosti, tuli aina luokse kutsusta ja kävi välillä moikkaamassa kutsumattakin, kun olimme hiekkarannalla. Muutenkin se kulki nätisti mukana. Yhden kerran se häipyi polulta toiseen suuntaan kääntyneen porukan perään, mutta tuli hetken kuluttua takaisin. Se myös pysytteli lähistöllä kun pysähdyimme katselemaan maisemia saaren hiljaisemmalle puolelle. Tästä rohkaistuneena aion ensi viikonloppuna kokeilla voiko sitä pitää vapaana mökillä, siis mökin pihapiirissä. Mökkireissun yhteydessä ensi sunnuntaina on luvassa Kotkan kv-näyttely, Lennun ensimmäinen virallinen näyttely.

Ihan oikeita ratoja!

Tänään oli viimeinen kerta agilityyn tutustumista cairn-porukalle. Kylläpä aika rientää. Viimeiselle kerralle Anne oli suunnitellut kaksi rataa, jotka ensin rakensimme yhdessä ja sitten suoritimme yksi kerrallaan muiden katsellessa tarkkaavaisena vierestä. Annen laatimat ratapiirrokset ovat tässä: Radat Kuuden ja seitsemän esteen mittaiset radat siis, ja esteet molemmissa suhteellisen suoraviivaisesti toisiinsa nähden. Kakkosradalla muiden esteiden seassa oli muuri, jota emme aiemmin olleet hypänneet.

Lennu pääsi korkkaamaan ykkösradan ensimmäisenä. Virittelin sitä sopivaan tunnelmaan riehuttamalla uuden, pitkähäntäisen kettulelun kanssa. Lennu olikin aika intona, mutta ekalle radalle vauhtia oli vähän liikaakin ja se meinasi alkuun kaahata renkaasta ja putkesta suoraan ohi moikkaamaan valokuvaajana toiminutta Suvia. Hienosti se kuitenkin kuunteli ja palasi tekemään ohittamansa esteet. Tauon jälkeen teimme toisen kierroksen samalla radalla. Aloin viritellä Lennua ehkä hiukan liian aikaisin, koska nyt se oli sitten radalla jo hiukan väsähtäneen oloinen. Toisaalta, juuri hitaamman vauhdin vuoksi se teki kaikki esteet nätisti ja varmasti, ainoa virhe oli meille tuttu ongelma, vauhdin ottaminen pituusesteen päältä. Sen vuoksi teimme pituuden pari kertaa yksittäisenä harjoituksena niin, että ensimmäinen palikka oli kumollaan.

Toisella radalla oli sitten kontaktiesteitä. Ensimmäinen kertamme radalla meni tosi hyvin, kokonaan ilman varsinaisia virheitä. Lennu meinasi taas käydä moikkaamassa valokuvaajaa puomin ja hyppyesteen välissä, mutta käänyi kuitenkin siitä hypylle aika nopeasti. Saimme heti perään tehdä radan toisen kerran, näyttääksemme ettei ensimmäinen kerta mennyt pelkällä tuurilla. Tällä kertaa Lennu meinasi lähteä omille teilleen heti puomin jälkeen, mutta sain sen kutsuttua takaisin ja jatkettua radan loppuun asti. Siinä yhteydessä ajauduin kuitenkin ohjaamaan eri puolelta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kävihän se niinkin. Tauon jälkeen teimme radan vielä kolmannen kerran. Lennun meno alkoi jo olla hiukan laiskaa, mm. puomilla sain hoputtaa, että tule, tule. Ainoa varsinainen virhe taisi kuitenkin tulla kieltäytymisestä A:n jälkeisellä putkella, jossa Lennu meinasi palata takaisin haistelemaan samaa kohtaa, jota moni muukin oli haistellut. Kakkosradalla yritin keskittyä kontakteihin ja palkkasin puomilla ja A:lla alastulossa, mutta muuten palkka tuli vasta koko radan jälkeen. Radan lopussa käytössä oli sekä lelupalkka että namit. Muutaman kerran lelu kelpasi hienosti, muutaman kerran Lennu oli ihan että ”en mä tota kettua enää, ottaisin jotain syötävää”.

Kuvia menosta löytyy Annen blogista.

Lopuksi saimme kaikki kertoa, mitkä omasta mielestämme ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Meillä vahvuutena on Lennun rohkeus ja estevarmuus, keppejä lukuunottamatta se kyllä osaa kaikki esteet ja tekee ne jännittämättä ja suurempia miettimättä. Heikkous taas on nuoren herran keskittymiskyky ja motivaatio, jotka ovat rajalliset. Kuten muutkin kurssilaiset kommentoivat, Lennu näyttää välillä miettivän, että ”kyl mä nää esteet osaan, onks mun pakko taas näyttää?”. Tänään olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Lennun suorituksiin ja siihen, miten hyvin sain sen toimimaan Mintun viimekertaisilla opeilla. Tarpeeksi leikkimistä ennen suoritusta, niin huomio ja mielenkiinto pysyy minussa. Olen myös iloinen siitä, että leikkiminen ylipäätään sujuu ja että lelupalkka kelpaa. Se, mihin taas tänäänkään ei voi olla kovin tyytyväinen, on Lennun käytös omaa vuoroa odotellessa. Siellä se taas raivosi kovaan ääneen, kun joutui odottelemaan hallin seinustalla.

Lähdimme muiden mukaan jäähdyttelylenkille, josta erkanimme taas bussipysäkin suuntaan. Yllätyin iloisesti Lennun käytöksestä meidän jatkaessa matkaa eri suuntaan kuin muut. Olisin melkein odottanut kovaäänistä itkemistä tyttöjen perään, mutta Lennupa haukahti kerran ja lähti sen jälkeen jatkamaan matkaa minun kanssani sulassa sovussa. Muutenkin se käyttäytyi koko matkan tosi hienosti, kulki nätisti vierellä ja otti kontaktia minuun. Ehkä huolellisen leikittämisen seuraukset kantoivat kotimatkalle asti? Peltojen laidoilla ja metsiköissä oli aivan huumaava kesäkukkien tuoksu, päällimmäisenä kielot, joista kotimatkalla piti ottaa kuva, joka kuitenkin unohtui kun pysähdyimme siinä kohdassa juttelemaan tosi ison tanskandogin kanssa. Kyykäärmeitäkään ei tänään nähty, joten oli hieno päivä!

Suuret kiitokset Annelle ja Mintulle kurssin järjestämisestä ja oppien jakamisesta! Kiitos myös muut kurssilaiset Elli, Pipsa, Mandy ja Sandie ihmisineen! Tästä on hyvä jatkaa.

Kotiharjoituksia

Pieni blogihiljaisuus on johtunut omasta ulkomaanmatkastani ja siitä, että sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ehtinyt tapahtua mitään erityistä. Kotona ollaan kuitenkin vähän ehditty harjoitella. Olemme treenailleet kiertämistä, tavoitteena saada myös vastapäivään kiertäminen toimimaan. Kummallekin suunnalle on sama sana ”kierrä”, mutta olen yrittänyt opettaa Lennun tulkitsemaan suunnan siitä kummalla puolella se on ja kummalla kädellä ohjaan. Siis vasemmalta vasemman käden ohjatessa kierretään myötäpäivään, oikealta oikean ohjatessa vastapäivään. Edistystä on havaittavissa. Lisäksi olemme ”kuivaharjoitelleet” kontaktiesteiden alastulokontakteille pysähtymistä kenkälaatikon avulla. Tavoitteena, että Lennu pysähtyy takatassut laatikolla, etutassut maassa käskyllä ”pysyy”. Ensin ajattelin nohevana, että ”stop” olisi tähän tarkoitukseen hyvä ja luonteva sana. Kunnes tajusin, että eihän se kelpaa, koska ”stop” on jo käytössä ja tarkoittaa seuratessa pysähtymistä ja istumista. No, onneksi sanoja riittää. Lennu kuitenkin istuu edelleen laatikon päälle pysähtyessään, mutta ehkä se ei niin haittaa. Muuten homma alkoi sujua muutamalla naksutuksella. Sitten vain yleistetään juttu toimimaan myös agilityesteillä ja avot. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Uusimpana juttuna on alettu opetella peruuttamista, joka saatiin fysioterapeutilta kotiläksyksi. Se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi, koska Lennu mielellään käy istumaan jos seison sen edessä ja yritän jotenkin omalla liikkumisellani saada sitä peruuttamaan. Jonkin verran olen kuitenkin saanut naksuteltua peruutusaskelista, joten eiköhän se siitä. Kummallakaan meistä, minulla tai terrierillä, ei oikein kärsivällisyys meinaa riittää pitkäjänteiseen sheippaamiseen. Mutta hiljaa hyvä tulee, yksi askel kerrallaan. Seuraavaksi, kunhan nämä alkavat olla hanskassa, täytyy sitten opetella sivulle tulo oikealle puolelle, koska agilityssa koiran täytyisi osata olla ja kulkea myös sillä puolella. Ja tarvitaanhan sitä rally-tokossakin myöhemmin, jos niin pitkälle joskus päästään. Mutta minkäköhän sanan siihen sitten keksisi? Loppuvatko sanat sittenkin?