Treffit supikoiran kanssa

Kävimme Lennun kanssa tutustumassa Heiluvan hännän uusittuun virikeluolastoon Pitäjänmäessä. Tämä oli Lennulle toinen luolailukerta, ekan kerran kävimme talvella tutustumassa silloin vielä Vantaalla sijainneeseen virikeluolastoon yhdessä muutaman muun cairnin kanssa.

Tänään Lennu meni intoa puhkuen sisälle tilaan, jossa luolasto on ja kävi heti tarkastamassa luolan kaikki suuaukot. Luolaston sisälle se ei kuitenkaan paljoa innostunut menemään, kävi tarkistamassa isommille koirille tarkoitetun osion ja muutamat mutkat luolaston toisessa päässä, mutta muuten haisteli ilmaa luolaston ulkopuolella. Tommi esitteli Lennulle peuran sorkkaa ja Lennun vanhaa ihastusta supikoiraa. Peuran sorkka herätti kiinnostusta, mutta vielä enemmän villitsi supi. Lennu pyöri oikein antaumuksella raadon päällä. Loppuajan Lennu pyöri ja haisteli, mutta ei innostunut tutkimaan luolastoa sen tarkemmin, vaikka nameilla yritettiin vähän houkutella. Loppujen lopuksi se kävi keskelle lattiaa makoilemaan. Lieköhän eilinen agility ja sen jälkeinen vapaana riekkuminen vienyt mehut terrieristä. Kotimatkalla Lennu kääntyi muutaman kerran takaisin tulosuuntaan päin ja vinkui ja jopa ulvoi. En tiedä itkikö se supikoiran perään vai minkä, mutta ikävä helpotti vähän matkan päässä.

Terrierien huvipuistossa

Tänään kävimme yhdessä muutaman muun cairnin kanssa tutustumassa Vantaan Koivuhaassa sijaitsevaan virikeluolastoon. Virikeluolasto on sisätiloihin rakennettu luolaverkosto, jossa on erilaisia hajuja ja erilaisia materiaaleja, kuten heinää ja purua. Luolastossa on sekä leveämpää, helpokulkuisempaa osaa että kapeita ja hankalakulkuisempia muoviputkia. Virikeluolastossa ei käytetä elävää riistaa, esimerkiksi kettua, vaan ainoastaan synteettisiä hajuja ja niillä terästettyjä turkiksen palasia. Lisätietoja virikeluolastosta löytyy Heiluvan Hännän sivuilta.

Samaan aikaan meitä oli paikalla neljän koiran ryhmä, kullekin oli varattu 15 minuuttia aikaa luolastossa. Odottelimme Lennun kanssa omaa vuoroamme keittiön puolella, koska hallin puolella Lennu tahtoi koko ajan kommentoida maailman menoa ja häiritsi siten muita. Omissa oloissamme saimme tosi hyvin treenattua eilisessä rally-tokossa opittuja liikkeitä, joten aika tuli käytettyä hyvin hyödyksi. Hetkeksi jätin Lennun yksin keittiöön odottamaan ja menin katsomaan mitä toinen kurssilainen luolastossa puuhaili.

Oman vuoronsa aluksi Lennu pääsi tutustumaan supikoiran raatoon.

Jaahas, vai että tämmöstä olisi tarjolla.

Kunnon haju-camouflage on kaiken a ja o:

Sitten supi laitettiin luolastoon ja ohjattiin koira yhdelle luolaston sisäänmenoista. Lennu meni ihan reippaasti sisälle ja supia kohti. Tässä vaiheessa osa käytävän katosta oli avattu helpottamaan tutustumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lennu kävi välillä ulkona, mutta jatkoi sitten luolastoon tutustumista ihan innokkaana. Vaimea rapina vain kuului jostain käytävästä, kun tyyppi hiippaili siellä hajujen perässä. Lennu meni epäröimättä myös kapeista muoviputkista ja tutustui luolaston suljettuun ja pimeään osaan, mitä kuulemma kaikki eivät ensimmäisellä kerralla tee.  Itse olin etukäteen ajatellut, että Lennu varmaankin lähtee aika rohkeasti tutkiskelemaan paikkaa, koska se on usein tunkemassa kuonoaan ahtaisiin paikkoihin ja on tosi paljon kaikenlaisten hajujen perään. Lennu oli selkeästi innoissaan touhusta, joten täytyy ehdottomasti mennä uudestaankin kokeilemaan!

Kotimatkalla bussissa sylissä nuokkui terrieri, jolla silmä luppasi siihen malliin, että kaikkensa oli antanut. Myös vieno raadon haju leijui nenään, mutta toivotaan ettei kukaan muu huomannut… Tällä hetkellä koira itse muistuttaa raatoa, kun makaa matolla kaikki raajat kohti kattoa.