Pentukurssi, 9. kerta

Tänään oli pentukurssin toiseksi viimeinen kerta. Viime viikolla kurssissa oli tauko sopivasti samaan aikaan kun mekin olimme matkalla. Edellisen kerran jätimme väliin, joten yhteensä meille tuli koulunkäyntiin kolmen viikon tauko. Ja sen kyllä huomasi tänään.

Aloitimme hihnakäytöksen harjoittelulla niin, että keskilattialla oli samaan aikaan kaksi koiraa. Lennu ei sinänsä häiriintynyt toisesta koirasta, mutta keskittyi seuraamisen sijaan lattian nuohoamiseen. Harjoitusta jatkettiin niin, että häiriönä oli kaksi ihmistä, joiden ympäri kierreltiin. Ensin ihmiset olivat paikallaan ja toisella kerralla liikkuivat. Lopuksi harjoiteltiin vielä niin, että kaksi koiraa pääsi kulkemaan toisiaan kohti. Loppujen lopuksi harjoitus alkoi sujua ihan ok, mutta vähän takkuavaa meno kuitenkin oli. Lennu ei antanut ihan parastaan, enkä itsekään ollut kauhean hyvässä vireessä.

Hihnakäytöksen jälkeen harjoiteltiin vielä vieraan ihmisen tutkittavana olemista, tarkemmin ottaen hampaiden katsomista. Lennuhan on hampaiden katsomiseen melko tottunut, koska sitä on harjoiteltu pienestä asti, mutta vieraiden kanssa harjoittelu on jäänyt vähän turhan vähälle. Silloin tällöin kylässä käyvät ei-koirakammoiset kaverit ovat saaneet kurkata Lennun suuhun. Edellisessä näyttelyssä Lennu näytti vähän äkisevän hampaiden näyttämistä vastaan, joten lisäharjoitus on tarpeen. Tänään hampaiden katsomista harjoiteltiin sheippaamalla, eli palkittiin aluksi siitä, että koira toi päänsä lähelle ihmisen kättä ja sen jälkeen siitä, että toi päätään käsien väliin. Ideana siis, että kuonon ala- ja yläpuolelle tulevat vieraan kädet tuntuisivat miellyttävältä eivätkä aiheuttaisi vastustelua. Harjoitus tuntui fiksulta ja jatkamme sitä, kunhan tulee sopivia vieraita, jotka hommaan voi nakittaa…

Lennu oli koko tunnin ajan vähän rauhaton ja mm. haukahteli välillä toisille koirille, kun oltiin omalla paikalla rauhoittumassa. Oma pieni pupu-vinkulelu, joka kotona on mieluinen leikkikalu, ei taaskaan kiinnostanut yhtään. Ruokapalkalla Lennun sai keskittymään ja odottelemaan rauhassa, mutta silloinkin tuli turhautunutta mörinää, jos nameja ei tipunut tarpeeksi tiheään.

Huono päivä kääntyi vielä pahempaan suuntaan kotimatkalla, joka oli ihan tolkutonta riuhtomista. Jostain syystä tunnilta lähtiessä Lennulla on aina hirveä kiire johonkin, vaikka Lennu itsekään ei tunnu tietävän minne. Koulun pihalla pysähtymisestä ei ole mitään hyötyä, koska Lennulla on päällä sellainen neliveto, että pelkään hihnan katkeavan. Yritin palkata kontaktista ja saada kontaktin pidettyä kävelemällä takaperin Lennun edellä, mutta ei ollut mitään toivoakaan saada hommaan mitään tolkkua. Etenimme joten kuten puoli metriä kerrallaan pihalta kadulle asti, jossa vähän helpotti. Melko toivotonta käveleminen kuitenkin oli, ja ajattelin, että sillä menolla emme ole kotona ennen puolta yötä. Pahin höyrypäisyys kuitenkin kaikkosi hiljalleen, ja jotenkin selviydyimme metroon asti. Metrossa suhteellisen tottunut julkisten liikennevälineiden käyttäjämme kuitenkin oli sitä mieltä, että meno oli T-Y-L-S-Ä-Ä ja se piti myös ilmoittaa kuuluvasti. Aiemmilla reissuillamme olemme jo päässeet satunnaisen palkitsemisen vaiheeseen, mikä metrossa on tarkoittanut suunnilleen nami per asema, mutta tänään tähänkin tuli takapakkia. No, huomenna alkaa uusi viikko ja taas uudet mahdollisuudet harjoitella kaikenlaista…

Eilen Lennu kävi vähän siistittävänä ensi lauantain näyttelyä varten. Kasvattaja-Sannan matkan vuoksi kävimme tällä kertaa Tarjan luona. Siellä Lennun tapasi portin takaa kolme aikuista cairn-herraa ja pääsi vähän leikkimään kuukautta vanhemman Luca-sukulaispojan kanssa. Kaikkein suurimman huomion vei kuitenkin lattialla häkissä ollut pupu. Tuli todistettua, että riistaviettiä kyllä löytyy, koska Lennu oli pupusta hyvin kiinnostunut, haukkui ja vinkui ja yritti kaikin keinoin päästä häkin läpi siihen käsiksi. Onneksi pupu kuitenkin on koiriin tottunut, eikä kuulemma järkyty moisesta käytöksestä. Kiinnostus pupua kohtaan sai miettimään, että josko Lennun kanssa kokeilisi luolajuttuja. Vantaalta löytyy virikeluolasto, jossa pääsisi kokeilemaan. Jos tuo Lennu vain mahtuu luoliin… Itse trimmi aiheutti vähän vastustusta, ja varsinkin omilla jaloilla seisominen tuntui olevan kauhean raskasta ja tylsää. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja pötkylälle saatiin jopa kaulaa näkyviin!

Pentukurssi, 7. kerta

Tänään oli pentukurssin 7. kerta. Matkalla kouluun meinasi hermot mennä Lennun järjettömään sinkoiluun ja vetämiseen. Vetäminen alkoi taas, kuten parilla edelliselläkin kerralla, koulua lähestyttäessä. Ei toivoakaan, että olisin saanut huomion kiinnittymään itseeni ja päässyt palkitsemaan nätisti etenemisestä. Sellainen neliveto oli päällä, että pysähtyminenkään ei auttanut, vaan koira roikkui hihnan perässä vakuuttuneena siitä, että eteenpäin on päästävä keinolla millä hyvänsä. Etenimme viimeiset 300 metriä metrin kerrallaan, mutta mitään tolkkua toimintaan ei silti saanut.

Perille päästyämme aloitimmekin hihnakäytöksen harjoittelulla siten, että kaikki treenasivat samaan aikaan ja näin häiriönä oli edellisten kertojen muovitörppöjen sijaan koiria ja ihmisiä. Sisätiloissa homma toimikin kuin unelma, Lennu seurasi nätisti eikä häiriintynyt edes toisista koirista. Ei mitään ongelmaa. Mitenköhän tämän saisi toimimaan ulkonakin? Terrierin omapäisyys tulee varsin näyttävästi esiin, kun treenitilanteessa kiinnostavat namit eivät ulkona toimikaan, jos koira on päättänyt että maailmassa on muutakin tavoittelemisen arvoista… Kuluneen viikon aikana on harjoiteltu hihnassa kulkemista niin, että nätisti kulkemisesta on palkittu varsinkin niissä tilanteissa kun Lennu haluaisi mennä eri suuntaan tai ei haluaisi edetä ollenkaan. Hillittömän vetämisen rajoittamista ei oikeastaan ole päästy harjoittelemaan, koska sitä ongelmaa ei juuri esiinny muulloin kuin kouluun mentäessä ja sieltä poistuessa. Tavallisesti ongelmana on jo aiemmin mainitut väärään suuntaan hinkuaminen ja jahkailu. Mutta jatkamme harjoituksia.

Toisena harjoiteltiin leikkimistä ja leluista luopumista. Se sujui ihan kivasti. Sitten harjoiteltiin odottamista, eli samaa kuin viimeksi. Se sujuu myös Lennulta ihan hyvin, mikä johtuu varmasti myös luonteesta. Lennu on sen verran itsevarma tyyppi, ettei joudu paniikkiin vaikka emäntä vähän poistuu paikalta. Näiden lisäksi harjoiteltiin tervehtimistä ja odottelua niin, että oma koira jätettiin odottamaan ja käytiin tervehtimässä toisen koiraa. Itse kävin moikkaamassa Jänskää, ja ope-Liisa palkkaili sillä aikaa odottavaa Lennua. Kun ruokaa oli saatavilla ei Lennu edes huomannut, että lähdin…

Kotimatkan alku oli taas ihan päätöntä poukkoilua, mutta alkuinnostuksen jälkeen tahti vähän rauhottui. Matkalla onnistuttiin jopa ohittamaan pari koiraa mallikelpoisesti. Kotimatkan loppupäässä haasteeksi muodostuivat Hesburgerin hampurilaisten kääreet, ranskiskotelot ja limumukit, joita oli kylvetty tasaisesti pitkin matkaa. Puoli kilometria mentiinkin suunnilleen näin: ”Lennu, ei ota. Aha, otit kuitenkin. Irti. Hyvä, hieno poika. Ei ota. No, irti. Hyvä poika. Ei ota, se on roska. Höh, irti. Hyvä.”

Ensi viikolla tehoharjoitteluun otetaan hihnakäytös ja lisäksi harjoitellaan seisomista viikonlopun näyttelyä varten. Kosketuskepille voitaisiin keksiä joku uusi juttu sivulletulon lisäksi.

Pentukurssi, 6. kerta

Tänään harjoittelimme ensimmäiseksi alustalle menoa, eli samaa mitä aloiteltiin viime kerralla. Meillä oli tänään mukana eri alusta, ei sitä pyyhepaholaista, jolla joskus kuivataan lenkin tai suihkun jälkeen. Alustalle meno sujuikin huomattavasti paremmin tällä kertaa. Lennu meni alustalle ihan kiltisti jos alusta oli minun edessäni. Minusta poispäin se ei vielä onnistunut, mutta jatketaan harjoituksia. Mietin minkä sanan tähän liikkeeseen yhdistäisi. Opettaja kuulemma käyttää sanaa ”peti”, ja se on ehkä ihan hyvä. Mietin myös vaihtoehtoa ”paikalle” (= omalle paikalle). Toiseksi harjoiteltiin odottamista, eli rauhassa yksin oleilua. Se sujui Lennulta ihan hyvin, varmaan siksi, että paikalla oloa on harjoiteltu aika paljon ja kohtuullisen menestyksekkäästi. Viimeiseksi harjoiteltiin vielä rauhallista käytöstä vieraan ihmisen lähestyessä, ja sekin sujui ihan kivasti.

Kotona on tämän viikon aikana harjoiteltu sivulle tuloa kosketuskepin avulla. Keppi on siihen ihan kätevä, ja Lennu tulee sen perässä sivulle nätisti takaa kiertäen. Mitään erityistä loppuasentoa tälle liikkeelle ei kuitenkaan vielä olla harjoiteltu. Lisäksi seisomista on harjoiteltu, kriteerinä paikallaan seisominen pää ylhäällä ja katse eteenpäin. Se sujuu ihan ok, ainakin Lennu tuntuu ymmärtäneen, että seisoessa tarkoitus on tosiaan vain seisoa, ei heittäytyä maahan tai antaa tassua.

Ensi viikon aikana voisimme harjoitella seisomiseen kestoa ja jatkaa alustalle menon harjoittelua. Ulkoillessa täytyy alkaa kiinnittää erityistä huomiota hihnakäytökseen ja yrittää kitkeä pois vetämistä ja sinkoilua. Ongelmana ei niinkään ole tasainen vetäminen ja etenemishinku, vaan päätön syöksyily hajujen, lehtien tai milloin minkäkin perässä. Lennu saattaa poukkoilla puolelta toiselle ja myös suoraan taaksepäin ilman ennakkovaroituksia. Myös pysähtely ja hitaus on toisinaan hermoja raastavaa, varsinkin jos olisi vähän kiire… Lennu siis saattaa varsinkin kotiin päin mentäessä pysähtyä tuijottelemaan eteensä. Ylipuhuminen jatkamaan matkaa on vaikeaa. Ainoa ratkaisu näihin on varmaankin kärsivällisyys ja palkitseminen kaikesta vähänkään oikeansuuntaisesta toiminnasta. Olen kuitenkin miettinyt, että miten tässä kannattaisi toimia, koska tarkoituksenahan ei ole vaatia täydellisessä kontaktissa seuraamista kaikilla päivittäisillä lenkeillä. Se on sitten eri juttu. Tarkoituksena olisi vain kitkeä pois täysin päätön sinkoilu ja itsepäinen pysähtely ja sallia kuitenkin haahuilu sen verran kuin hihna antaa myöten, haistelu, pysähtely ja tutkiskelu. Mutta katsotaan miten homma lähtee etenemään.

Pentukurssi, 5. kerta

Tänään aloitettiin harjoittelemalla hihnassa kulkemista. Pujottelimme neljän muovitörpön ympärillä, ja kun se sujui ok, lisättiin törppöihin muutama lelu häiriöksi. Meillä Lennun kanssa sujui ihan hyvin. Kerran Lennu tosin ehti napata lelun, kun en pitänyt tarpeeksi etäisyyttä siihen. Mutta muuten siis ok. Seuraavaksi harjoiteltiin paikalla oloa häiriöiden alla. Häiriönä kurssin ope kierteli joukossamme ja pysähtyi juttelemaan. Lennulta paikalla olo sujui varsin hyvin. Seuraavaksi lisättiin vaikeusastetta niin, että ope tuli silittämään koiraa ja sen jälkeen vielä harjaamaan harjalla. Lennu antoi koskea ihan kiltisti, mutta harja oli sen verran kiinnostava, että sitä olisi pitänyt maistaa. Harjakin kuitenkin unohtui aika pian ja Lennu keskittyi taas olemaan kiltisti. Näiden jälkeen harjoiteltiin vielä vieraan ihmisen tutkittavana olemista, ja sekin Lennulta meni hyvin, kun namit olivat tarpeeksi houkuttelevia. Lopuksi harjoiteltiin alustalle menoa. Alustana meillä oli Lennun oma pyyhe. Lennu ei ihan tajunnut jutun jujua ja yritti tarjota maahan menoa pyyhkeen ulkopuolella. Alkoi tuntua siltä, että maaten paikalla oloa on harjoiteltu niin paljon, että Lennu kuvittelee, että kaikissa harjoituksissa on tarkoitus maata hiljaa paikallaan. Muutaman kerran Lennu kuitenkin käveli pyyhkeen päälle ja sain palkattua siitä. Harjoituksia jatketaan kotona. Päätin kuitenkin vaihtaa alustaa, koska tuo samainen pyyhe on se, jolla Lennua on kuivattu suihkun ja sadesään jälkeen. Se ei selvästikään ole Lennun lempipyyhe…

Tästä kerrasta viisastuneena päätin myös, että ensi viikolla tehotreenataan muita juttuja kuin maaten paikalla oloa. Seisomisharjoitukset ainakin olisi syytä aloittaa seuraavaa näyttelyä silmälläpitäen.

Huomenna matkaamme Korsoon trimmiin. Alunperin Lennun piti päästä käsittelyyn jo torstaina, mutta silloin eläinlääkäriepisodi sotki suunnitelmia ja päätimme suosiolla siirtää trimmiä. Mutta huomenna lähtee ainakin hahtuvat päästä ja mitä muuta Sanna näkeekään tarpeelliseksi tehdä.

Pentukurssi, 1.-4. kerta

Aloitimme Lennun kanssa Kiva koirakansalainen -pentukurssin Masseterissa 4.9. Masseterissa koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen, ja palkitsemisessa käytetään naksutinta tai muuta ehdollista vahvistetta apuna. Kouluttajat ovat alalle koulutettuja ja vaikuttavat osaavan asiansa hyvin. Ennen kurssin alkua ihmisosallistujille oli kahden tunnin luento, jossa käytiin läpi koulutuksen periaatteita ja perusasioita. Luento oli kiinnostava ja hyödyllinen, vaikka saattaakin tuntua ajatuksena puuduttavalta.

Penturyhmää vetää Liisa Pennanen. Itse koulun perustaja ja omistaja Liisa Tikka on mukana kurssilla Jänskä-koiransa kanssa. Jänskän ja Lennun lisäksi ryhmässä on kolme muuta pentua. Tähän mennessä kurssia on ollut jo neljä kertaa ja se tuntuu hyödylliseltä ja järkevältä. Ennen kurssin alkua olimme harjoitelleet istumista, maahan menoa, luoksetuloa ja irti-käskyä. Ja tassun antamista tietysti. Myös katsekontaktin ottamista oli ruvettu treenaamaan.

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin perusjuttuja kuten kontaktia, käsikosketusta ja hihnassa kulkemisen alkeita. Lennu jaksoi keskittyä aika hyvin, ja olin positiivisesti yllättynyt siitä miten vähän muiden koirien ja ihmisten läsnäolo häiritsi. Kotiläksyksi saatiin käsikosketuksen ja kontaktin harjoittelua.

Jos ensimmäinen kerta oli keskittymisen suhteen positiivinen yllätys, niin toinen menikin sitten huomattavasti huonommin. Kaikilla ryhmän koirilla tuntui olevan keskittymisvaikeuksia sillä kerralla. Lennua kiinnosti Jänskän puuhailut huomattavasti minun käskyjäni enemmän. Saimmekin sermin antamaan vähän näkösuojaa. Toisella kerralla jatkettiin käsikosketuksen harjoittelua ja kokeiltiin myös kosketuskeppiä. Keppi kiinnostikin Lennua huomattavasti enemmän kuin pelkkä käsi. Käsikosketusta oltiin harjoiteltu kotona koko viikko, mutta tälle terrierille se tuntui olevan liian tylsää. Lennu tarjosi namin saadakseen melkeinpä mitä tahansa muuta temppua kuin kuonoa kättä kohti. Päätin, että kosketuskeppi on hommattava. Lisäksi harjoiteltiin hihnakäytöstä ja häiriöiden sietämistä, eli ohjaajan kanssa omalla paikalla oleskelua, kun vieras ihminen kävelee ohi. Tällä kerralla taidettiin harjoitella myös luoksepäästävyyttä, eli vieraan ihmisen kopeloitavana olemista. Tai sitten se saattoi olla vasta kolmannella kerralla.

Kolmannella kerralla harjoiteltiin aluksi leikkimistä, eli yhdessä tekemistä ja myös leikin lopettamista ja lelusta luopumista. Lennu ei ihan heti meinannut innostua leluista, mutta johan alkoi tapahtua kun saatiin pallo, jonka perässä oli häntä ja vinku (vinku taisi innostaa, koska kotona meillä on vain entisiä, eli tapettuja, vinkuja). Lennu päästi irti lelusta tosi nätisti, melkeinpä irti-käskyä odottaen ja ennakoiden, koska sitä on harjoiteltu kotonakin. Sitten harjoiteltiin paikalla oloa, eli joko istumista tai maassa olemista pidemmän aikaa, ohjaajan liikkuessa välillä poispäin. Tätä olimme Lennun kanssa harjoitelleet jo aiemmin kotona, joten se sujui aika hyvin. Kolmannella kerralla harjoiteltiin myös hihnassa kulkemista astetta vaikeammissa olosuhteissa, eli keskellä lattiaa kahta muovitörppöä kiertäen. Lennun kanssa päästiin jo kulkemaan rintarinnan (sen sijaan, että olisin kukenut takaperin edellä), mutta jälleen kerran Jänskä meinasi kiinnostaa liikaa…

Neljännellä kerralla aloitettiin kosketuskeppiharjoituksilla. Tarkoituksena olisi ollut, että kepin kanssa oltaisiin päästy harjoittelemaan sivulle menoa, mutta ainakin meillä homma jäi ihan vain pelkän kosketuksen hakemisen tasolle. Lennu tarjosi taas kaikkea muuta paitsi kuonoa keppiä kohti. Istumista, tassua, maahan menoa, silmiin tuijotusta. Myös ärinää, kepille haukkumista ja kepin haukkaamista. Tyyppi ei tunnu tajuavan, että palkkion saa ihan vain keppiä koskettamalla… No, tällä kertaa vihdoin ostimme oman kepin, joten voimme aloittaa tehotreenit kotona. Keppijuttujen jälkeen harjoiteltiin luoksetuloa. Se sujui varsin mallikkaasti, osittain koska sitä on harjoiteltu ennenkin ja osittain koska Lennu tiesi kenellä on herkkuja taskussa. Sitten harjoiteltiin paikallaoloa, joka osoittautui Lennun bravuuriksi. Pääsin jopa erkanemaan pari askelta kääntäen samalla Lennulle selän. Kotiharjoittelu on siis tuottanut tulosta. Nyt otamme keppijutut tehotreeniin, niin kyllä sekin siitä.

Koirakoulu on tähän mennessä tuntunut hyvältä ja kannattavalta idealta, ja olen ollut tyytyväinen valitsemamme kurssin opetukseen. Vaikka treenattavia juttuja on kerralla aika vähän (eihän 50 minuuttiin eikä pennun tajuntaan montaa mahdukaan) on se antanut kipinän tehoharjoitella tiettyjä juttuja kotona. Lisäksi on saanut lisää ymmärrystä oman koiran vahvoista ja heikoista kohdista. Ja myös uusia näkemyksiä ihan koulutuksen perusasioihin ja teknisiin juttuihin, eli miten tiettyjä asioita kannattaa harjoitella.