Tervakoski

No niin, nyt on käyty Tervakoskella, joka on tähän asti ollut täysin tuntematon paikka minulle. Vaikka eipä siitä nytkään muuta tullut nähtyä kuin yksi nurmikenttä. Kyseessä oli kv-näyttely, tuomarina tanskalainen Tinna Grubbe. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, joista kolme taikatuiskulaisia. Tuomarin linja oli erittäin tiukka, eikä avoimessa luokassa jaettu yhtään SA:ta. Lennu sai EH:n ja sijoittui luokan neljänneksi.  Arvostelu kuului:

Strong body, correct bite, good foreface. Could have more pigmentation. Small ears, short neck, would prefer better forechest, nice top line. Has to move more fluid and with longer steps, coat not in best condition today. 

No juu, liikkumisesta ei voi olla eri mieltä. Lennu ei nimittäin tänään suostunut esiintymään yhtään. Siis ei yhtään. Ja sekös sitten sai tämän kokemattoman esittäjän jännittymään ja panikoimaan, mikä ei tietystikään auttanut asiaa. Lennu haisteli nurmea ja silloin, kun ei kulkenut nenä maassa, loikki kummallisia laukka-askeleita. Seisoessa ei huvittanut pitää häntää ylhäällä, ja silloinkin nenä meinasi painua maahan. En oikein osannut korjata tilannetta, koska ongelma tuli aika puskista. Yleensähän Lennu on esiintynyt aika hyvin, ainakin näyttelykokemuksen määrään nähden, eli toisin sanoen se on yleensä ollut kiinnostunut siitä, jolla on nakit. Tosin nurmikentällä oli vuosi sitten Porvoossakin ongelmia. Lennu taitaa olla sitä mieltä, että nurmikko on loikkimista varten.

Turkin suhteen on todettava, että tuossa kunnossahan se tuppaa olemaan all day, every day. Sen vuoksi Sanna veikin Lennun Tessan telttaan näytille, ja saimme tilanneanalyysin ja ongelman korjausohjeet. Ongelmana ei ole Lennun karvanlaatu, vaan turhan runsas ja pitkä pohjavilla, joka päällyskarvan väliin tunkiessaan tekee turkista pörröisen ja pölähtäneen oloisen, vaikka kuinka olisi trimmattu ja kammattu. Tätähän on aiemminkin arveltu. Lisäksi karva on aika kuivaa ja kiillotonta, vaikka Lennu syökin jatkuvasti öljylisää. Ratkaisuehdotukset olivat kunnollinen, tiheämpi kampa, Furminator ja päivän toisen ruuan vaihtaminen nappulasta tuoreruokaan. Näitä kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi agiuralla ei katsota turkin kuntoa 🙂

Turkinhoito-ohjeineen päivä jäi laihoista tuloksista huolimatta tunnelmaltaan plussan puolelle. Sää suosi, joten mikäs siinä paistatellessa. Nyt tulee taas taukoa näyttelyhommiin, ja todennäköisesti katsotaan ensi keväänä miltä tuntuu. Ja missä kunnossa se turkki on…

Pörröinen terrieri

Tänään käytiin Tuusulassa kaikkien rotujen näyttelyssä, jossa avoimen luokan uroksia oli ilmoitettu 9 kpl. Tuomarina Päivi Eerola. Tulokseksi saatiin erittäin hyvä seuraavanlaisen arvostelun kera:

Vankkarunkoinen edukseen esiintyvä uros, jolla lyhyt kaula. Karvapeite pörröisessä kunnossa. Hyvin ilmeikäs urosmainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja tiiviimpi edestä. Askelpituus jää lyhyeksi. Hieman raskas liikunta. Reipas esiintyminen.

Jos tämän päivän turkki oli tuomarin mielestä pörröinen, niin onneksi se ei eilisistä sateista huolimatta ollut oikeasti pörröinen sillä tavalla kuin Lennartilla ”parhaimmillaan” voi olla 🙂 Lennu liikkui ennen kehää vähän hassusti, mutta kulki omasta mielestäni kehässä ihan kivasti. Ehkä liikkeissä oli sitten kuitenkin jotain häikkää, ja mietinkin, että ehtisiköhän meidän fyssari vielä käymään ennen kuin jää vähäksi aikaa pois töistä.

Näyttelyn jälkeen pörröinen terrieri pääsi Blancan luokse kylään ja sai samalla reissulla omat pelastusliivit, jollaiset Blancan isäntä oli ystävällisesti Lennullekin hommannut alennusmyynnistä. Nyt kelpaa sitten veneillä, kun on ihan omat pellarit, joissa on kahva ja kaikki!

Näyttelyrintamalla suunnataan todennäköisesti vielä Tervakoskelle elokuun loppupuolella, mutta muita esiintymisiä ei ole suunnitteilla. Aksakisoja sen sijaan olisi tarjolla tulevalla ja sitä seuraavalla viikolla.

Erinomainen terrieri

Kauhean paljon sitä ehtii tehdä, kun herää sunnuntaiaamuna kuudelta. Käytiin Lenskarin kanssa Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jossa minäkin jouduin kehään ihan ensi kerran. Onneksi koira on vähän kokeneempi, ja onneksi Sanna pöyhi ja pörrötti Lenskarin valmiiksi kehää varten, joten minun tehtäväkseni jäi vain ottaa remmi käteen ja pyöriä kehässä. (”Pöyhi” saattaa kyllä olla väärä sana kuvaamaan sitä, mitä meidän turkkisankarille yritetään tehdä. Ehkä pitäisi vain sanoa, että kampasi.)

Avoimen luokan uroksia oli peräti 12 kpl. Tuomarina oli italialainen Orietta Zilli, joka oli muuten mukava, mutta hämmensi hiukan ensikertalaista pitämällä pienen jutustelutauon kehäsihteerien kanssa kesken kaiken. Lennun ollessa pöydällä hän kysyi Lennun ikää, kertoi sen sihteerille ja jäi sen jälkeen hyväksi toviksi selkä koiraan päin juttelemaan kehäsihteerien kanssa kahvista. No, suunnilleen ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Lennua kohti ja alkoi sanella arvostelua. Siitä tuli tällainen:

25 months. Excellent quality of coat. Typical head. Nice expression. Correct bite. Good ears and neck. Good proportions of the body. Moderate angulations. Good feet and tail. Good movement.

Eli: 25 kk. Erinomainen turkin laatu. Tyypillinen pää. Kaunis ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat ja kaula. Hyvät vartalon mittasuhteet. Kohtalaiset kulmaukset. Hyvät jalat ja häntä. Hyvät liikkeet.

Tuloksena erinomainen, mutta ei SA:ta eikä sijoituksia. Huomatkaa, että eilisen liikakilot ovat yön aikana muuttuneet hyviksi mittasuhteiksi 🙂 Lennu meni kehässä ihan kivasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin eilen. Tai siltä se ainakin tuntui verrattuna siihen, miltä se eilen sivusta katsottuna näytti. Kehässä tuntui olevan jotain hajuja, ja nenä meinasi eksyä maahan. Lisäksi Lennu ei ihan jaksanut pitää häntää ylhäällä paikallaan seistessä, mutta pieni liikuttelu auttoi kyllä siihen. Kaiken kaikkiaan Lennu kuitenkin jaksoi ihan hyvin esiintyä, vaikka oli toinen päivä putkeen. Seurana oli Ringo (Taikatuiskun Luvaton Hemmo), joka myöskin sai ERIn. Kiitokset seurasta Sannalle ja Ringolle!

Ehdin oman esiintymisen jälkeen käydä ostoksilla ja sain viimein hommattua oikeaoppiset agilityvermeet, nimittäin Berran vyötäröllekiinnitettävän taskuhärpäkkeen (mikä sen nimi oikeasti on?). Sovittelin myös liiviä, mutta jotenkin se vyötärölle kiinnitettävä juttu tuntui enemmän omalta. Olen jo aikaa sitten meinannut tilata sen netistä, mutta jäin silloin arpomaan kokojen välille. Oli hyvä ajatus jättää ostaminen tähän päivään, jolloin pääsin sovittamaan taskua, sillä koot ovat yllättävän reiluja. Ja kaiken lisäksi tuote irtosi sopuisaan 20 euron hintaan. Nyt ei muuta kuin seuraavia treenejä odottamaan. Ei enää pursuilevia housuntaskuja (puhumattakaan tavaran paljouden vuoksi putoamisvaarassa olevista housuista). Lisäksi teimme (kröhöm, siis minä tein, koiran niskoille on kai turha yrittää vierittää syytä) toisen huippusijoituksen ja ostimme Sannalta käyttämättömän, aiempaamme pienemmän kevythäkin, jota jaksaa paremmin kanniskella mukana myös julkisissa liikennevälineissä.

Kotona ohjelmassa on ollut suuri kevätsiivous ja siihen liittyviä korjaustoimenpiteitä. Hommien sujuvuuden varmistamiseksi oli poissaollessamme laadittu tarkka työjärjestys, jossa minun kohdalleni oli langetettu mm. imurointi, yhden kynnyksen maalaaminen, koiran ulkoilutus ja jäätelön osto sekä kevään ensimmäisen punkkikarkotteen laittaminen koiralle. Suoriuduin kaikista annetuista tehtävistä erinomaisesti, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden pesu jäi vielä toiseen kertaan, mutta ehkä sen ehtii ensi viikonloppuna. Tai vaikka vappupäivänä. Viisi vappua asuimme vappuhulinan keskiössä, Kaivopuiston vieressä, joten ehkä tänä ekana lähiövappuna voi tehdä jotain erilaista. Kuten pestä ikkunoita.

Hyvin syönyt terrieri on onnellinen terrieri

Tänään käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä Lennun kanssa. Lenskari esiintyi ensimmäistä kertaa ihan aikuisten luokassa, eli avoimessa luokassa. Kyseessä oli ryhmänäyttely Messukeskuksessa, ja tuomarina oli itävaltalainen Elfriede Heidecker, joka oli oikein mukavanoloinen täti. Avoimessa luokassa oli uroksia neljä. Pidemmittä puheitta, arvostelu kuuluu näin:

Gut aufgebaut, aber liebt Mama’s Küche. Schöner Kopf und Ausdruck. Korrekte Front, Gute Knochen. Korrekte Haartextur, aber etwas trimmbedürftig. Paralleles Gangwerk. Ein Glücklicher Hund.

Siis: Hyvin rakentunut, mutta rakastaa äidin keittiötä. Kaunis pää ja ilme. Oikeanlainen etuosa, hyvä luusto. Oikea turkinlaatu, mutta hiukan trimmauksen tarpeessa. Yhdesuuntaiset liikkeet. Onnellinen koira.

Tuomiona erinomainen, mutta ei SA:ta ja sijoitus neljäs. Sanna-kasvattaja esitti Lennun, ja minä seurasin silmä kovana kehän laidalla, että miten pitikään toimia, sillä joudun huomenna itse kehään. Hiukan alkoi jännittää, kun tuomari puhui Sannalle pitkään sekä Lennun ollessa pöydällä että lattialla ja arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Ajattelin, että mikäköhän dramaattinen virhe siinä koirassa nyt on. Mutta tuomari olikin sanonut, että Lennulla oli ehdottomasti luokan parhaat liikkeet, ja muutenkin hän tykkäsi Lennusta, mutta että koiralla on kilon verran liikaa painoa (”2 pounds”). Arvostelu oli tosi positiivinen, ja erityisen hienoa on kuulla, että liikkeet ovat hyvät, sillä se on oikeastaan tärkeintä. Tavallaan kuitenkin harmittaa, että suurempi menestys jäi kiinni siitä, mikä on yksi niitä hyvin harvoja asioita, mille koiran omistajana itse voi tehdä jotain. Alkutalvesta Lennu oli jopa turhan hoikan tuntuinen, mutta ruokaa on tajoiltu entiseen malliin, eikä huomattu, että jossain vaiheessa se on päässyt taas pulskistumaan. Me kuitenkin liikumme ja harrastamme aika paljon, joten energiaa myös kuluu. No, pienennetään vähän annoskokoa ja katsotaan. Harmi vain, että huomiseen mennessä ei ehditä tehdä mitään taikoja. Koiralle ei kai voi syöttää ananasta pikadieettinä samalla tavalla kuin ihmiselle? 🙂

Todella tyytyväinen voi olla Lennun esiintymiseen ja muutenkin käytökseen. Se oli näyttelypaikalle mentäessä ihan intona ja esiintyi hyvin. Sitä ei paljoa hetkauta, vaikka ympärillä on sata koiraa ja vähintään yhtä monta ihmistä. Näyttelyhommia ei hirveästi olla harjoiteltu, mutta nähtävästi kaikella muulla treenailulla on saatu aikaan se, että Lennu kävelee nätisti hihnassa ja ottaa kivasti kontaktia esittäjäänsä (a.k.a. Hän, Jolla On Nakit). Miinuspuolena on Lennun taipumus haukahdella ja komentaa Nakkienhaltijaa silloin, kun pitää odottaa omaa vuoroa.

Lenskarin esiintymisen jälkeen kiertelimme Lennun kanssa näyttelykehien yhteydessä olevan messuosaston, jossa oli monenlaista eläinaiheista. Lennu on kyllä niin super, kun se kulkee kiltisti mukana tungoksessakin, eikä juuri välitä ympärillä olevasta vilinästä. Ostimme uuden, Lennun väreihin paremmin sopivan näyttelyhihnan ja matonkuteista punotun köysilelun agilitytreeneihin palkaksi. Siinä kierrellessämme meidät ylipuhuttiin osallistumaan valokuvaukseen, joka taisi olla tähän http://www.showhau.fi kilpailuun liittyvä kuvaus. Lenskari ei ihan hirveästi jaksanut poseerata, seisten kuvista ei tullut oikein mitään, koska häntä roikkui. Lopulta valitsimme valokuvaajan kanssa kuvan, jossa Lennu makaa ja katsoo kameraan, mutta tukka silmillä, kuten tavallista. Se varmaankin päivittyy tuonne sivulle jossain vaiheessa, pitääkin muistaa käydä katsomassa, että millainen siitä tuli.

Huomenna suuntaamme Lahteen uusiin koitoksiin.