Kevätkunnon tarkistus

Tänään Lennulla oli fysioterapeutin tsekkaus ja hieronta. Tahdiksi näyttää muodostuneen käynti 4 kk:n välein. Tällä kertaa Lenskarilla oli vähän kireyttä lapojen välissä ja leveän selkälihaksen ja pitkän selkälihaksen liityntäkohdassa tasaisesti molemmin puolin selkärankaa. Lennu ei ihan kauheasti arvostanut näiden kohtien käsittelyä ja pyrki useampaan otteeseen vapautumaan hoidosta, mutta kaikki kohdat saatiin kuitenkin käsiteltyä. Kireydet lähtivät hyvin käsittelyssä, eikä sen kummempia jatkotoimenpiteitä tarvita, vaan jatkamme samaan malliin. Tällaiset kireydet tulevat kuulemma tyypillisesti hyppyjen alastulosta, jossa nämä lihakset ottavat tömähdyksen vastaan ja suojaavat rankaa, ettei se taivu yli. Nythän meillä onkin sopivasti vähän agitaukoa ensi viikon mahdollisia möllikisoja lukuunottamatta, sillä treeneihin päästään seuraavan kerran vasta kesäkuun alussa. Juttelimme myös siitä, että olemme taas lumien sulettua alkaneet hölkkäillä Lenskarin kanssa minun hitaaseen hölkkätahtiini ja pysähdyksillä höystettynä. Tahti on kuitenkin sellainen, että Lennu joutuu laukkaamaan ravaamisen sijaan, ja välillä on tuntunut siltä, että se ei oikein jaksaisi, vaan laahaa koko ajan pikkuisen perässä. Anu onneksi vahvisti sen, mitä olen epäillytkin, eli että väsymys on silloin enemmän henkistä kuin fyysistä laatua. Koiraa kyllästyttää, kun pitäisi edetä tasaiseen tahtiin omistajan mielen mukaan, vaikka kuntoa sillä melko varmasti riittää. Hölkkäilyn päätteeksi on kuitenkin hyvä kävellä jonkin matkaa niin, että koira saa ravata, ja näin me olemme tehneetkin. Jatkamme siis harrastuksia samaan malliin.

Ai niin, treenikaverimme Pipsa sijoittui eilen toiseksi Tehis Cupin ekassa osakilpailussa! Onnea Minna ja Pipsa! Kyllä meillä on päteviä treenikavereita 🙂 Lenskarin kanssa emme päässeet eilisiin kisoihin, sillä minulla oli ratsastustunti, joka hieman väsyneen Wäinö-herran kanssa muistutti kepeydeltään ja tunnelmaltaan lähinnä suojuoksua. Yritämme seuraavaan osakilpailuun.

Terapiaa

Anu kävi tänään tarkistamassa Lennun kunnon. Pientä kireyttä löytyi oikean lavan luota ja jumia vasemmalta puolelta lanneselästä. Nämä ristikkäiset kireydet voivat liittyä toisiinsa. Lanneselän jumit ovat kuulemma tämän hetken muotivaiva, ja johtunevat liukkaista ulkoilukeleistä. Muuta vaivaa ei löytynyt. Lihaksisto on tasapainoisesti kehittynyt ja symmetrinen, myös takajalat ovat nyt samaa paria. Toisen polven lievä löysyys ei siis onneksi näy jalkojen käytössä mitenkään. Jatkamme peruutusharjoituksia edelleen takapään käytön vahvistamiseksi. Muita erityisiä jumppaohjeita ei kuulemma tarvita, kun kaikki on niin hyvällä mallilla. Hissittömän talon 4. kerroksessa asuvina meille kuuluu luontaisetuna päivittäistä jumppaa rappusissa, jotka onneksi ovat juuri sopivat Lennulle. Ei liian jyrkät eikä liukkaat. Lenskari nousee ne nätisti vuorotahtiin ja käyttää siinä hyvin takapäätään. Seuraava tarkastus taas suunnilleen neljän kuukauden päästä ellei mitään vaivaa ilmene sitä ennen.

Syyshuolto

Fysioterapeutti Anu kävi tänään tarkistamassa Lennun kunnon. Jumituksia tai kireyttä ei löytynyt ja lihaksiston todettiin olevan sen puoleen erittäin hyvässä kunnossa. Oikean takajalan etureisi kuitenkin tuntuu olevan aavistuksen vähemmän kehittynyt kuin vasemman. Lennu onkin selvästi vasenjalkainen, sillä se laukkaa oikeastaan aina vasenta laukkaa. Toisaalta se kuitenkin esimerkiksi nousee portaat nätisti vuorotahtia, joten osaa käyttää oikeaakin puolta. Kotitehtäväksi saatiin oikean takajalan aktivointia. Jospa se vahvistuisi, kun muistutellaan sen olemassaolosta. Lennu suostui ihan kivasti hoidettavaksi, ja kyljelläänkin olo onnistui. Välillä se tosin meinasi, että nyt riittää, ja vääntäytyi pystyyn, mutta taipui taas kyljelleen Anun varmojen ja rauhallisten otteiden avulla. Seuraava kerta taas kolmen, neljän kuukauden päästä.

Terapiaa

Tänään meillä kävi fysioterapeutti Anu Rautakallio tutkimassa Lennu-terrierin kropan mahdollisten jumiutumien varalta. Anu on Lennun kasvattajan hyväksi havaitsema ja suosittelema. Anulle onkin cairn-väen keskuudessa levinneen hyvän maineensa vuoksi kertynyt jo aika monta cairn-asiakasta, ja mikäs sen mukavampaa, että hän tuntee rotua jonkin verran.

Etukäteen pohdin, että kuinkakohan Lennu malttaa suostua käsiteltäväksi. Alku olikin aika vauhdikas, siinä alkukeskustelumme aikana Lennu ehti mennä Anun kassiin, maistaa hoitoalustana toimivaa joogamattoa, Anun kynää ja lehtiötä sekä antaa vähän pusuja. Onneksi kaikki tämä on Anun mukaan melko tyypillistä. Varsinaisen hoidon aluksi Lennu seisoi matolla ja minä syöttelin nameja. Lennu keskittyi namien syömiseen, kuten tavallista, ja antoi hyvin tutkia kaikki paikat. Aika pian se myös rauhottui hengailemaan käpälöitävänä ilman namipalkkaakin. Kyljelleen se ei kuitenkaan suostunut menemään, mutta muuten pysyi kiltisti paikallaan ja antoi väännellä, käännellä ja hieroa ilman vastarintaa.

Syy, miksi olin fysioterapeutin varannut oli, että halusin tietää onko Lennun kropassa mitään jumiutuneita tai kipeytyneitä paikkoja tai mitään muutakaan, mikä voisi olla joko agilityn tai muuten vain riehumisen ja riekkumisen aiheuttamaa. Ajattelin, että tässä vaiheessa on hyvä tietää, jos Lennulla vaikka onkin jokin sellainen ongelmakohta kropassa, joka ei kestä agilityä tai joka muuten pitää ottaa huomioon. Lisäksi halusin tietää löytyykö Lennun oikeasta takajalasta jotakin, mikä viittaisi siihen, että jalassa olisi jotain ongelmaa. Tuo takajalka on nimittäin sellainen, jonka minä aina aika ajoin kuvittelen menevän jotenkin hassusti ja eri tavalla kuin vasen. Lennu ei koskaan ole ontunut jalkaa eikä aristanut sitä, mutta aina silloin tällöin minusta on tuntunut, että jalka liikkuu jotenkin hiukan jäykemmin ja lyhyemmällä askeleella eteen kuin toinen.

Perusteellisten tutkimusten jälkeen Anu totesi, että Lennun lihaksisto on erittäin tasapainoisesti kehittynyt ja kaikki nivelet liikkuvat hyvin. Mitään kipupisteitä tai jumiutuneita paikkoja ei löytynyt. Siitä minua epäilyttäneestä jalastakaan ei löytynyt mitään todellisiin ongelmiin viittaavaa. Anu kertoi, että jos koira on joskus esimerkiksi venäyttänyt jalan niin, että se on hetkellisesti ollut kipeä, niin sen varominen on saattanut jäädä lihasmuistiin. Kuitenkaan eroja lihasten kehittyneisyydessä tai nivelten liikkuvuudessa ei takajalkojen välillä ollut, joten mitään kovin vakavaa ongelmaa siellä ei voi olla. Muutenkin siinä jutellessa sain paljon kaikkea hyödyllistä ja huojentavaa tietoa, joten kaiken kaikkiaan fysioterapeutin käynti oli todella mukava kokemus. On kiva tietää, että koiran kroppa on kunnossa ja harrastelua ja elämää voi hyvillä mielin jatkaa samaan malliin.

Sovittiin, että seuraavan kerran Lennu tutkitaan suunnilleen kolmen kuukauden päästä, eli kesän jälkeen. Kotitehtäviksi Anu suositteli takapään käyttöä vahvistavia harjoituksia, joista korokeharjoittelun olemmekin jo aloittaneet. Myös peruuttaminen ja tempon vaihtelut lenkillä tekevät hyvää takaosan koordinaatiolle.