Erinomainen terrieri

Kauhean paljon sitä ehtii tehdä, kun herää sunnuntaiaamuna kuudelta. Käytiin Lenskarin kanssa Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jossa minäkin jouduin kehään ihan ensi kerran. Onneksi koira on vähän kokeneempi, ja onneksi Sanna pöyhi ja pörrötti Lenskarin valmiiksi kehää varten, joten minun tehtäväkseni jäi vain ottaa remmi käteen ja pyöriä kehässä. (”Pöyhi” saattaa kyllä olla väärä sana kuvaamaan sitä, mitä meidän turkkisankarille yritetään tehdä. Ehkä pitäisi vain sanoa, että kampasi.)

Avoimen luokan uroksia oli peräti 12 kpl. Tuomarina oli italialainen Orietta Zilli, joka oli muuten mukava, mutta hämmensi hiukan ensikertalaista pitämällä pienen jutustelutauon kehäsihteerien kanssa kesken kaiken. Lennun ollessa pöydällä hän kysyi Lennun ikää, kertoi sen sihteerille ja jäi sen jälkeen hyväksi toviksi selkä koiraan päin juttelemaan kehäsihteerien kanssa kahvista. No, suunnilleen ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Lennua kohti ja alkoi sanella arvostelua. Siitä tuli tällainen:

25 months. Excellent quality of coat. Typical head. Nice expression. Correct bite. Good ears and neck. Good proportions of the body. Moderate angulations. Good feet and tail. Good movement.

Eli: 25 kk. Erinomainen turkin laatu. Tyypillinen pää. Kaunis ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat ja kaula. Hyvät vartalon mittasuhteet. Kohtalaiset kulmaukset. Hyvät jalat ja häntä. Hyvät liikkeet.

Tuloksena erinomainen, mutta ei SA:ta eikä sijoituksia. Huomatkaa, että eilisen liikakilot ovat yön aikana muuttuneet hyviksi mittasuhteiksi 🙂 Lennu meni kehässä ihan kivasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin eilen. Tai siltä se ainakin tuntui verrattuna siihen, miltä se eilen sivusta katsottuna näytti. Kehässä tuntui olevan jotain hajuja, ja nenä meinasi eksyä maahan. Lisäksi Lennu ei ihan jaksanut pitää häntää ylhäällä paikallaan seistessä, mutta pieni liikuttelu auttoi kyllä siihen. Kaiken kaikkiaan Lennu kuitenkin jaksoi ihan hyvin esiintyä, vaikka oli toinen päivä putkeen. Seurana oli Ringo (Taikatuiskun Luvaton Hemmo), joka myöskin sai ERIn. Kiitokset seurasta Sannalle ja Ringolle!

Ehdin oman esiintymisen jälkeen käydä ostoksilla ja sain viimein hommattua oikeaoppiset agilityvermeet, nimittäin Berran vyötäröllekiinnitettävän taskuhärpäkkeen (mikä sen nimi oikeasti on?). Sovittelin myös liiviä, mutta jotenkin se vyötärölle kiinnitettävä juttu tuntui enemmän omalta. Olen jo aikaa sitten meinannut tilata sen netistä, mutta jäin silloin arpomaan kokojen välille. Oli hyvä ajatus jättää ostaminen tähän päivään, jolloin pääsin sovittamaan taskua, sillä koot ovat yllättävän reiluja. Ja kaiken lisäksi tuote irtosi sopuisaan 20 euron hintaan. Nyt ei muuta kuin seuraavia treenejä odottamaan. Ei enää pursuilevia housuntaskuja (puhumattakaan tavaran paljouden vuoksi putoamisvaarassa olevista housuista). Lisäksi teimme (kröhöm, siis minä tein, koiran niskoille on kai turha yrittää vierittää syytä) toisen huippusijoituksen ja ostimme Sannalta käyttämättömän, aiempaamme pienemmän kevythäkin, jota jaksaa paremmin kanniskella mukana myös julkisissa liikennevälineissä.

Kotona ohjelmassa on ollut suuri kevätsiivous ja siihen liittyviä korjaustoimenpiteitä. Hommien sujuvuuden varmistamiseksi oli poissaollessamme laadittu tarkka työjärjestys, jossa minun kohdalleni oli langetettu mm. imurointi, yhden kynnyksen maalaaminen, koiran ulkoilutus ja jäätelön osto sekä kevään ensimmäisen punkkikarkotteen laittaminen koiralle. Suoriuduin kaikista annetuista tehtävistä erinomaisesti, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden pesu jäi vielä toiseen kertaan, mutta ehkä sen ehtii ensi viikonloppuna. Tai vaikka vappupäivänä. Viisi vappua asuimme vappuhulinan keskiössä, Kaivopuiston vieressä, joten ehkä tänä ekana lähiövappuna voi tehdä jotain erilaista. Kuten pestä ikkunoita.

Hyvin syönyt terrieri on onnellinen terrieri

Tänään käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä Lennun kanssa. Lenskari esiintyi ensimmäistä kertaa ihan aikuisten luokassa, eli avoimessa luokassa. Kyseessä oli ryhmänäyttely Messukeskuksessa, ja tuomarina oli itävaltalainen Elfriede Heidecker, joka oli oikein mukavanoloinen täti. Avoimessa luokassa oli uroksia neljä. Pidemmittä puheitta, arvostelu kuuluu näin:

Gut aufgebaut, aber liebt Mama’s Küche. Schöner Kopf und Ausdruck. Korrekte Front, Gute Knochen. Korrekte Haartextur, aber etwas trimmbedürftig. Paralleles Gangwerk. Ein Glücklicher Hund.

Siis: Hyvin rakentunut, mutta rakastaa äidin keittiötä. Kaunis pää ja ilme. Oikeanlainen etuosa, hyvä luusto. Oikea turkinlaatu, mutta hiukan trimmauksen tarpeessa. Yhdesuuntaiset liikkeet. Onnellinen koira.

Tuomiona erinomainen, mutta ei SA:ta ja sijoitus neljäs. Sanna-kasvattaja esitti Lennun, ja minä seurasin silmä kovana kehän laidalla, että miten pitikään toimia, sillä joudun huomenna itse kehään. Hiukan alkoi jännittää, kun tuomari puhui Sannalle pitkään sekä Lennun ollessa pöydällä että lattialla ja arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Ajattelin, että mikäköhän dramaattinen virhe siinä koirassa nyt on. Mutta tuomari olikin sanonut, että Lennulla oli ehdottomasti luokan parhaat liikkeet, ja muutenkin hän tykkäsi Lennusta, mutta että koiralla on kilon verran liikaa painoa (”2 pounds”). Arvostelu oli tosi positiivinen, ja erityisen hienoa on kuulla, että liikkeet ovat hyvät, sillä se on oikeastaan tärkeintä. Tavallaan kuitenkin harmittaa, että suurempi menestys jäi kiinni siitä, mikä on yksi niitä hyvin harvoja asioita, mille koiran omistajana itse voi tehdä jotain. Alkutalvesta Lennu oli jopa turhan hoikan tuntuinen, mutta ruokaa on tajoiltu entiseen malliin, eikä huomattu, että jossain vaiheessa se on päässyt taas pulskistumaan. Me kuitenkin liikumme ja harrastamme aika paljon, joten energiaa myös kuluu. No, pienennetään vähän annoskokoa ja katsotaan. Harmi vain, että huomiseen mennessä ei ehditä tehdä mitään taikoja. Koiralle ei kai voi syöttää ananasta pikadieettinä samalla tavalla kuin ihmiselle? 🙂

Todella tyytyväinen voi olla Lennun esiintymiseen ja muutenkin käytökseen. Se oli näyttelypaikalle mentäessä ihan intona ja esiintyi hyvin. Sitä ei paljoa hetkauta, vaikka ympärillä on sata koiraa ja vähintään yhtä monta ihmistä. Näyttelyhommia ei hirveästi olla harjoiteltu, mutta nähtävästi kaikella muulla treenailulla on saatu aikaan se, että Lennu kävelee nätisti hihnassa ja ottaa kivasti kontaktia esittäjäänsä (a.k.a. Hän, Jolla On Nakit). Miinuspuolena on Lennun taipumus haukahdella ja komentaa Nakkienhaltijaa silloin, kun pitää odottaa omaa vuoroa.

Lenskarin esiintymisen jälkeen kiertelimme Lennun kanssa näyttelykehien yhteydessä olevan messuosaston, jossa oli monenlaista eläinaiheista. Lennu on kyllä niin super, kun se kulkee kiltisti mukana tungoksessakin, eikä juuri välitä ympärillä olevasta vilinästä. Ostimme uuden, Lennun väreihin paremmin sopivan näyttelyhihnan ja matonkuteista punotun köysilelun agilitytreeneihin palkaksi. Siinä kierrellessämme meidät ylipuhuttiin osallistumaan valokuvaukseen, joka taisi olla tähän http://www.showhau.fi kilpailuun liittyvä kuvaus. Lenskari ei ihan hirveästi jaksanut poseerata, seisten kuvista ei tullut oikein mitään, koska häntä roikkui. Lopulta valitsimme valokuvaajan kanssa kuvan, jossa Lennu makaa ja katsoo kameraan, mutta tukka silmillä, kuten tavallista. Se varmaankin päivittyy tuonne sivulle jossain vaiheessa, pitääkin muistaa käydä katsomassa, että millainen siitä tuli.

Huomenna suuntaamme Lahteen uusiin koitoksiin.

Eilisen agit

Eilisten agitreenien ohjelmassa oli suht yksinkertainen, sopivasti suoraa menoa ja muutamian ohjaushaasteita tarjonnut lyhyt rata. Lennun kanssa aloitimme kuitenkin ”motivaatiosuoralla”, eli hypyn, renkaan ja pussin muodostamlla suoralla, jonka päähän käytiin yhdessä viemässä namipalkka targetille. Lennu on ollut pari viime kertaa vähän vähemmän kiinnostunut treenamisesta, ja pohdin millä innostusta saisi vähän nostettua. Muistelin sellaista treenikertaa, kun Lennu meni tosi hyvin ja mietin, että mitä silloin tehtiinkään. Silloinkin aloitettiin tällaisella suoralla, joten ajattelin, että josko se nytkin saisi terrierin innostumaan. Lennu malttoi odottaa lähtölupaa hienosti ja luvan saatuaan ampui täysillä eteenpäin. Vaihdeltiin lähtöä niin, että välillä menin renkaalle asti ja välillä lähdettiin hypyn takaa yhtä matkaa.

Tauon jälkeen testattiin rataa, ja Lennu teki hommia ihan kivasti. Ohjauskuvioita oli yksi takaakierto, joka tuntuu olevan Lennulle ihan selvää kauraa, ja yksi puolen ja ohjauskäden vaihto, joka hoidettiin persjätöllä. Sekin sujui hyvin. Putket eivät edelleenkään varsinaisesti houkuttele Lennua, joten vahvistimme putkeen menemistä targetpalkan avulla, jonka Minna kävi laittamassa putken päähän Lennun huomaamatta. Fiksu terrieri tietysti hiffasi kuka targetin kävi viemässä, ja meinasi alkaa hengailla Minnan seurassa mieluummin kuin minun… Ihan lopputunnista otettiin pitkästä aikaa puomia kahden toiston verran. Tavoitteena olisi saada puomin suorittamista vähän itsenäisemmäksi ja vauhdikkaammaksi, sillä nyt Lennu vähän himmailee ja ennakoi alastulokontaktin pysähdystä. Laitoin targetin heti puomin päähän, jolloin palkka tuli kontaktille pysähtymisestä, ja vapautuksesta palkkasin heittämällä palkan eteenpäin. Ihan kivasti löytyi vauhtia sekä puomin suorittamiseen että kontaktilta lähtöön. Jatkamme tätä harjoitusta kun seuraavan kerran pääsemme treenaamaan.

Eilinen on oli meille viimeinen kerta Agimestan omatoimivuoroa. Kiitokset treeniseurasta Minnalle, Sirpalle, Kirsille ja koirille! Kesän yli harjoitukset jatkuvat lauantaiaamuisin Ojangossa, mutta toukokuun viikonloppujen täytyttyä kaikenlaisella menolla pääsemme treeneihin seuraavan kerran vasta kesäkuun puolella. No, ehkä pieni treenitauko tekee koiralle ihan hyvää (omistajasta en ole niin varma…), ja toukokuussa olisi muutamat möllikisat tarjolla, joten ehkä pääsemme kuitenkin aksaamaan. Tänään Lennu pääsee vielä trimmiin, sillä ensi viikonloppuna ohjelmassa olisi pitkästä aikaa näyttelyjä, peräti kaksin kappalein.

Aina ei voi loistaa

Tämän päivän agitreeneistä ei paljoa ole kerrottavaa, etenkään sen jälkeen, kun kone ystävällisesti kadotti äsken kirjoittamani avautumisen. Aloitettiin kepeillä, joilla olin päättänyt ottaa kolme toistoa per puoli. Eka hyvin, tokassa Lennu herpaantui, ja sitten jouduttiinkin vähän metsästämään hyvää suoritusta. Tauon jälkeen tehtiin samaa rataa kuin viimeksi. Lennu oli kyllästyneen oloinen, ja muun muassa putkeen meneminen takkusi, vaikka palkkailin putken jälkeen. Pallon avulla saatiin sentään vähän vauhtia. Tauon jälkeen otettiin kolmas treenipätkä, joka meni ihan penkin alle. Lennu haisteli mattoa, enkä saanut sen huomiota palloilla, nameilla, juoksemalla, riehumalla, heittämällä kuperkeikkaa enkä komentamallakaan. Kaiken huipuksi se haahuili itsensä putken luokse ja nosti jalkaa. Huoh. Hiukan jopa menetin hermoni siinä vaiheessa, pakko myöntää. No, koira kainaloon ja häkkiin odottamaan. Tauon jälkeen kokeiltiin vielä josko saataisiin jotain aikaiseksi. Kokeiltiin välistävetoja neljällä rinnakaisella hypyllä. Saatiin parin hyvää toistoa ja lopetettiin siihen. Lennu ymmärtää välistävedot hienosti jos tehdään erillisenä harjoituksena, mutta viime keralla kokeilin radalla, jolloin ei onnistunut. Muutenkin koira ymmärtää ohjauksen päälle ja tekee mitä käsketään, kunhan sitä kiinnostaa keskittyä. 

Pähkinä purtavaksi

Tänään meillä oli taas koutsi käymässä omatoimivuorollamme. Halusimme tehdä alla olevaa radanpätkää, jonka joku meistä oli joskus bongannut, mutta jonka olimme todenneet niin vaikeaksi, että emme olleet omin päin sitä kokeilleet. Mintunkin tuomio oli, että rata on sitten vaikea, mutta voidaan kokeilla. Itse en ennen tätä päivää ollut millään keksinyt mitään järkevää tapaa ohjata hypyt 7-9. No, yllättäen ensimmäinen tehtävä oli näyttää, kuinka radan ohjaisimme. Ensin esiteltiin suunnitelmamme yksi kerrallaan ilman koiraa, ja sitten katsottiin koiran kanssa kuinka ne suunnitelmat menivät pieleen. Omaan suunnitelmaani kuului lähteä 1. esteelle yhtä matkaa koiran kanssa ja tehdä persjättö 2. hypyn ja putken väliin, jotta pääsisin putken sisäkaarteen puolelle. 7:n ja 8:n välille tein jonkinlaisen valssiviritelmän, ja 8:n ja 9:n väliin yritin välistävetoa, joka ei kuitenkaan onnistunut. Radan alun kuviot saivat valmentajan hyväksynnän, mutta valssi 7:lle oli ihan liian myöhässä. Lennu ei ollut ihan parhaassa vireessä, vaan häipyi ekalla yrityksellä haistelemaan, ja oli muutenkin hidas ja tahmea. 7:n ja 8:n välille piti tehdä ennakoiva valssi, paino sanalla ennakoiva, ja ajoitukseen saimmekin kaikki keskittyä oikein tosissaan. 8:n ja 9:n välille keksittiin loppujen lopuksi useita eri vaihtoehtoja, joista Lennun kanssa parhaiten toimi valssi ja takaakierto 9:lle, eli ohjaus ihan toiselta puolelta, kuin olin alunperin kuvitellut. Sellaista vaihtoehtoa en olisi omin päin keksinyt, mutta se oli ehdottomasti paras vaihtoehto, sillä takaakierto on Lennulla aika hyvin hanskassa. Harjoituksista on videotakin, mutta en vielä saanut niitä laitettua tänne. Katsotaan onnistuuko huomenna.

Tunti meni taas tosi nopeasti. Pidettiin harjoitukset lyhyinä, eikä tehty mitään muuta kuin tätä pätkää tällä kertaa. Asiaan kuuluvat jälkipuinnit hodettiin sitten pihalla auringonpaisteessa. Sovittiin, että jatketaan ensi kerralla tällä samalla radalla ja yritetään muistaa Mintun opit.