Askeleet solmussa

Tänään agiliideltiin vähän eri cairnien kanssa kuin sunnuntaisin, käytiin nimittäin tuuraamassa Sanna-kasvattajaa ja Allia ja Lilyä heidän vuorollaan Malmilla. Mukana menossa oli Poppis-neiti sekä herrat Topi ja Pete. Tehtiin Annen valitsemaa rataa, jota jouduttiin kuitenkin hiukan muokkaamaan tilapuutteen vuoksi. Lopputulos näytti suunnilleen tältä:

Minulla oli ajatuksena tehdä rataa alusta loppuun niin, että palkkaan neljän esteen välein. Lähdössä jätin Lennun paikalleen ja menin 2. hypyn taakse valmiina ohjaamaan 3. hypylle. Ekalla yrittämällä Lennu tuli ekat hypyt hienosti, mutta juoksi minun ja kolmosesteen ohi. Taisi uusi paikka kiinnostaa kuitenkin sen verran. Olen tosi tyytyväinen siihen, että sen enempää uusi paikka, uudet esteet ja vähän vieraammat treenikaverit eivät häirinneet, vaan Lennu keskittyi tosi hyvin. Toisella yrittämällä hypyt 1-4 sujuivat hienosti. Pituuden kanssa oli pieni ongelma taas, sillä Lennu tahtoi jälleen ottaa vauhtia esteen päältä. Etukäteen uumoilin, että mutkaputki 8 aiheuttaisi ongelmia samalla tavalla kuin viime sunnuntain putki, sillä siinä mentiin samalla tavalla putken kauempaan päähän, jolloin oma juoksulinja väistämättä kääntyy ja vauhti hidastuu, mihin koira taas saattaa reagoida lyömällä jarrut päälle. Eka yritys ei onnistunutkaan, mutta eri syystä kuin ajattelin: Lennu nimittäin meni kyllä putkeen, mutta väärästä päästä. Tavallaan positiivista on, että se putki-käskyllä hakeutui reippaasti putkeen, vaikkakin väärään päähän. Uusittiin hypyn takaa ja saatiin putki tehtyä oikein päin. Pussin kanssa ei ollut ongelmaa, siitä Lennu tuntuu tykkäävän. Sen sijaan seuraavat kolme hyppyä aiheuttivat eniten päänvaivaa koko radalla. Ei niinkään koiralle, sillä se kyllä osaa hypätä jos tietää mistä, mutta minulle, jolla meni askeleet aivan solmuun. Olin päättänyt tehdä valssin rinnakkaisista hypyistä jälkimmäisen ja renkaan väliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut persjättö eli sokkari, mutta itselleni ainakin toistaiseksi tuntuu luontevammalta sellaiset kuviot, joissa koira pysyy näköpiirissä. Valssi olikin kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä söhelsin aluksi käännöksen liian aikaisin niin, että Lennu tuli esteiden välistä, koska seurasi tietysti oikeaa kättä, joka laskeutui liian aikaisin. Kolmannella yrityksellä sain kuitenkin askeleet kohdalleen. Siitä juostiin sitten täysillä maaliin asti ilman ongelmia. Erityisen iloinen olen siitä, että taas hiukan erinäköinen rengas ei tällä kertaa aiheuttanut ongelmia.

Tauon jälkeen otettiin vielä nopea uusintakierros. Tehtiin esteet 1-6 yhteen pötköön niin, että palkkasin vasta putken jälkeen. Tälläkään kertaa toinen putki, eli 8. este ei mennyt ihan nappiin, sillä Lennu ehti käydä hyppäämässä 9. hypyn ennen kuin syöksyi putkeen. Ei kuitenkaan jääty hinkkaamaan sitä sen enempää. Sen sijaan hankala kolmen hypyn sarja saatiin taas menemään vasta kolmannella yrityksellä, uutena ongelmana oli tällä kertaa se, että Lennu kiersi viimeisen hypyn kokonaan. Mutta hienosti se meni heti kun minä onnistuin ohjaamaan oikein. Loppupätkä meni taas hyvin. Tunti meni nopeasti ja oli kivaa!

Putkiongelma

Treenailtiin taas agilitya cairnjoukolla. Minna oli valinnut radan, joka näytti tältä:

Rata alkoi puomilla, jonka jälkeen tuli mutkaputki. Lennun kanssa jouduttiin heti alkuun uusimaan puomin loppu pari kertaa, sillä alkuhuumassa kontakti meni ihan ohi. Liekö se sitten latistanut terrierin innon, sillä mutkaputkeen meno takkuili. Sain kannustaa aika reippaasti ennen kuin se innostui menemään putkeen. Siitä eteenpäin rata sujui kuitenkin hienosti, eikä suoran putken kanssa ollut ongelmia. Aluksi tehtiin sopivissa väleissä palkkaillen. Kahden viimeisen hypyn (10 ja 11) välillä tein takaaleikkauksen, joka onnistui ihan hyvin. Lennu tosin teki hiukan erikoisen 270 asteen käännöksen vasemman kautta ennen oikealla sijaitsevaa pussia. Ekoilla toistoilla tein vielä valssin hypyn ja pussin väliin, jotta koira ei päätyisi putkeen. Se ei kuitenkaan lopulta tuntunut tarpeelliselta, ja viimeiset toistot tehtiin oikealta puolelta ohjaten.

Lennu oli tänään hiukan haahuilevammalla tuulella kuin tavallisesti viime aikoina. Mutkaputkeen meno takkusi jokaisella toistolla, ja lopputunnista alkoi tuntua, että tänään mukaan oli tarttunut terrieri perässä vedettävää mallia. Vaikka pidettiin treenipätkät lyhyinä ja leikittiin välillä. Tapahtuipa vielä sellainenkin harvinaisuus, että Lennu kävi nostamassa jalkaa putken suulla. Ilon aiheita oli kuitenkin viimeisillä toistoilla onnistuneet puomin kontaktit, reipas hakeutuminen hypyille ja takaaleikkauksen onnistuminen. Niin ja pussi, sinne Lennu meni tosi reippaasti. Radan lisäksi ehdittiin tehdä keppejä, ja ne menivät hyvin. Kovinkaan paljoa ei enää tarvitse huitoa kädellä.

Kotimatkalla tarvottiin bussipysäkille metsän kautta vähän haastavaa reittiä, mutta ihan hauskaa oli kivan talvisessa säässä. Lennulla tosin oli sellainen neliveto päällä, että vähän jouduttiin neuvottelemaan tahdista. Selvästikin kapealla polulla peräkkäin kulkeminen on paljon haastavampaa kuin leveämmällä tiellä rinnakkain meneminen. Lennu ja Rocky tulevat hyvin toimeen. Tänään molemmat heiluttivat iloisesti häntää tavatessaan, eikä mitään tavanomaista urosten välistä jäykistelyä ollut ilmassa ollenkaan.

Treenien jälkeen Lennu on lähinnä nukkunut, kuten tavallista. Agility alun ja lopun kävely- ja bussimatkoineen väsyttää koiran niin tehokkaasti, että loppupäivä kuluu lähinnä jalat kohti kattoa lepuutellen. Ero pelkkään fyysiseen aktiviteettiin on huomattava. Pitkänkin lenkin jälkeen Lennu jaksaa kotona tyrkyttää leluja heiteltäväksi ja kaipaa selvästi lisää tekemistä, kun taas agilityn jälkeen menee koko loppupäivä hyvin rauhallisissa merkeissä. Agilityn väsyttämä ihminen on kuitenkin joutunut raahautumaan äänestyspaikalle ja takaisin ja jännittää nyt vaalien tulosta tv:n äärellä.

Lunta ja pakkasta

Miten hieno sää onkaan ollut eilen ja tänään! Teimme tänään pitkän lenkin golfkentän maastossa, jossa saattoi hyvin kuvitella itsensä tiluksiaan mittailevaksi kartanon omistajaksi. Kävimme pitkästä aikaa myös koirapuistossa. Siellä oli 8 kk:n ikäinen uroskoira, joka oli Lennusta innoissaan ja yritti myös nousta Lennun selkään. Siitä Lennu ei juurikaan välittänyt, karisti vain vähän murahtaen tyypin pois selästään. Sen sijaan astetta tomerammin se komensi, kun pentu yritti päästä apajille samasta erityisen hyvän hajuisesta ruohotuposta (tai jostain, mikä se nyt sitten tarkemmin ottaen olikaan). Pääasiassa Lennu viipotti omia teitään ja pentu seurasi vähän matkan päästä. Myöhemmin puistoon tuli nuori, vain 5 kk vanha staffityttö, josta molemmat pojat kiinnostuivat. Silloin Lennu rähähti nuorelle urokselle vähän kovemmin. Se kuitenkin tuli kiltisti luokse kun päätin, että jatkamme matkaa ja jätämme pennut leikkimään keskenään. Muutoin lenkki sujui leppoisissa merkeissä, ja Lennu esitteli taas mallikelpoisia toisten koirien ohituksia. Uudehkona ongelmana meillä kuitenkin on päätön sinkoilu lenkin aluksi. Periaatteenahan on, että vetämällä ei pääse eteenpäin, joten homma menee näin: Lennu syöksyy täysillä hihnan mitan eteenpäin, mistä seuraa pysähtyminen. Sitten se tulee takaisin minun luokseni, koska tietää, että niin täytyy tehdä. Heti lähtöluvan saatuaan se singahtaa taas täysillä eteenpäin. Ja taas pysähdys ja takaisinpäin. Ja niin edelleen suunnilleen seitsemän kertaa. Huoh.

Arkipuhteina on kuivaharjoiteltu kontakteja kirjan päällä. Lennu jää jo hienosti paikalleen tököttämään takatassut kirjalla ja etutassut lattialla vaikka minä juoksen pysähtymättä ohi. Sen sijaan minun jäädessä taakse se ei vielä hakeudu oikeaan asentoon. Huomenna mennään taas testailemaan miten homma sujuu oikealla puomilla.

Pohkeenväistö ja purema persauksiin

Pitkästä aikaa päivitystä ohi aiheen: syksyn ratsastustunneilla olen ilokseni saanut mennä monta kertaa jo melkein eläköityneellä Varrilla. Pari kertaa tässä välissä sain kokeilla hiukan villiä Wäinöä, joka tuppaa hermostumaan muiden tullessa liian lähelle ja saattaa silloin lähteä käsistä. Mikä on tietysti vähän jännää, kun kyseessä on 800-kiloinen kylmäverinen höyryveturi. Siellä ylhäällä saa olla koko ajan tarkkana. Lauantaina sain kokeilla Rasmusta, joka oli vähän laiskanpuoleinen ja kulmikas oman tiensä kulkija. Jouduimme neuvottelemaan sekä vauhdista että suunnasta. Kokenut ja hötkyilemätön Varri on kuitenkin ollut parasta terapiaa putoamisen jälkeiseen lievään jännitykseen. Vaikka herra vedättääkin minua milloin missäkin asiassa. Viikko sitten se luisteli tehtävästä esittämällä uskottavan tuntuista muka-pohkeenväistöä. Tänään puolestaan pohkeenväistö onnistui hyvin, mutta ravia ei irronnut sitten millään. Tarkoituksena oli tehdä nopeita siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin, mutta kokenut konkari päätti jolkotella pääasiassa käyntiä kun huomasi, ettei saakaan ravata pidempää pätkää. Että mitä sitä turhia pyrähtelemään sitten. No, ainakin on saanut keskittyä ajattelemaan istuntaa kun alla on ollut varma ja vakaa heppa, joka ei paljoa hötkyile vaikka kentällä esitetään vähän vauhdikkaampaa rodeoratsastustakin, kuten tänään. Jos Varri on ihana ratsastaa, niin hoitaessa varjopuolena on huomion hakeminen hampaita käyttäen, jos ratsastaja ei ole valppaana. Ominaisuuden kanssa pärjää hyvin kunhan ei päästä heppaa yllättämään. Tänään se kuitenkin ehti haukata minua takapuolesta kun pitelin sitä tunnin jälkeen kentällä omistajan laittaessa loimea päälle. No mitäs käänsin persaukseni sinne suuntaan. Huomenna on varmaan hampaiden muotoinen mustelma takapuolessa.

Putkikulmaa ja valssia

Tänään Lenskari harjoitteli agilitya kolmeen pekkaan Rockyn ja Pipsan kanssa. Mentiin treeneihin ensimmäistä kertaa yhtä matkaa Rockyn kanssa. Bussimatka meni hienosti, vähän pojat haukahtelivat aluksi kun Lennu hyppäsi kyytiin ja ne huomasivat toisensa, mutta malttoivat matkustaa nätisti omilla puolillaan käytävää. Pientä piippailua kuului aina välillä jomman kumman puolelta, mutta haukkumista tai mitään riehumista ei ollut. Matkan varrelta bussiin nousi vielä kolmas koira, mutta kaikki suhtautuivat toisiinsa tyynesti. Bussista päästyään Lennu ja Rocky tervehtivät toisiaan lyhyesti ja kohteliaasti, ja koko matka hallille käppäiltiin rauhallisesti sulassa sovussa. On ne vaan kilttejä poikia!

Yassu oli valinnut päivän radat, joista ensimmäisen jujuna oli haastavat kulmat putkeen. Se näytti tältä, tosin tehtiin se peilikuvana ja lisättiin yksi hyppy suoran putken ja puomin väliin helpottamaan puomille menoa:

Tehtiin Lennun kanssa ensin pelkkä putki nro 5 pariin kertaan ensin vähän helpommasta kulmasta, sitten vaikeammasta ja vielä hypyn takaa. Radalla haasteeksi osoittautuivat ensimmäisen putken jälkeiset pari hyppyä, niistä Lennu meinasi jostain syystä juosta ohi. Putkeen se meni ihan kivasti, vaikka pari hutia sattuikin. 6-putkeen menemisessä ei ollut ongelmaa, ja puomilla kontakti oli hieno. (Ollaan vähän treenailtu kotona Webster’sin ensyklopedian päällä.) Tehtiin ensin useampaan kertaan pienemmissä pätkissä niin, että välipalkka tuli aina 5:n jälkeen ja loppuun yhden kerran niin, että palkka tuli vasta lopussa.

Toisena harjoituksena valssia, valssia:

Valsseja tuli 2:n ja 3:n väliin, 6:n ja 7:n väliin ja myös 7:n ja 8:n väliin. Tehtiin ensin 3:n tai 4:n esteen pätkissä ja sitten koko homma alusta loppuun. Jouduin taas kysymään Lennulta, että käykö se yksin treenaamassa kun minä olen töissä, niin hienosti se veti. Lennu meni putkeen niin nätisti, että ehdin hyvin sillä välin 6:n taakse odottamaan ja ohjaamaan siitä 7:lle. 7:n ja 8:n väliin tuli valssi, mutta melkeinpä takaakierto myös. Se meni hienosti. Toinen vaihtoehto tuohon väliin olisi ollut sylkkäri, jonka Rocky meille näytti, mutta sitä ei vielä kokeiltu Lennun kanssa. Olen tosi tyytyväinen myös siihen, että Lennu haki viimeisen hypyn nätisti vaikka en ehtinyt sen edelle tai ihan rinnallekaan. Lennu jaksoi tehdä hyvällä innolla, mutta vauhti oli alkutunnista hidastunut sen verran, että se ehkä juuri siksi ehti seurata ohjausta tarkkaavaisesti. Hieno terrieri (taas)!

Ai niin, meinasi melkein unohtua, että kaiken muun lisäksi myös Lennun oman vuoron odottelussa on tapahtunut edistystä! Rataa rakentaessa se odotteli ihan hiljaa niin kauan kunnes katosin pois näkyvistä kulman taakse (ai miten niin mammanpoika?). Muiden treenatessa se haukkui vähän jossain vaiheessa, mutta oli pitkiä aikoja ihan hiljaakin. Yhdessä vaiheessa se jopa makasi häkissä ihan paikallaan ja hiljaa. Kaiken kaikkiaan cairn-kaverimme ovat kyllä rauhallista porukkaa. Agimestassa häkit ovat kentän laidalla niin, että häkeissä odottelevat koirat näkevät koko kentän, esteet ja vuorollaan treenaavan koiran. Nämä eivät kuitenkaan yhtään hermostu siitä, että joutuvat katselemaan toisten menoa kentällä, vaan katselevat ihan rauhassa. Ehkä ne oppivat jotain siinä toisten suorituksia seuratessaan?

Rallirataa

Cairnit ja Amor-paimen tekivät tänään tällaista rataa: Rata Ekalla yrittämällä Lennu meni ihan loistavasti, ja taisin palkata ekan kerran vasta 9. esteen jälkeen, koska vauhtia piisasi niin, että en tohtinyt keskeyttää. Siitä jatkettiin sitten loppuun asti yhtä soittoa, mutta palkkasin kuitenkin puomin alastulossa. Ohjauskuvioina oli takaaleikkaus hypyn nro 4 ja putken nro 5 välissä ja valssi puomin jälkeen ennen hyppyä. Koko radassa ei ollut oikeastaan mitään muuta ongelmaa kuin se, että Lennu ei osaa jarrutella A:n alastulossa. Sitä täytyy harjoitella erikseen. Tehtiin toinen kierros, joka meni muuten yhtä hyvin kuin edellinen, mutta jotenkin kummasti ehdin Lennun edelle ennen 5. putkea, jolloin jouduin hidastamaan vauhtia niin, että eihän se terrieri mukisematta mennytkään putkeen. Kokeneempi ohjaaja olisi tietysti keksinyt tilanteeseen luovan ratkaisun ja tehnyt vaikka valssin, mutta aloittelijoitahan tässä vasta ollaan. Otettiin hypyn takaa uudestaan ja ralliteltiin rata loppuun asti. Lennulla tuntui riittävän virtaa, joten testailtiin vielä takaakiertoja niin, että lähetin Lennun kiertämään 11./6. hypyn vasemman siivekkeen ympäri, siitä putkeen ja 4./9. hypyn kiertäminen vasemman siivekkeen ympäri. Hienosti meni.

Tauon jälkeen tehtiin keinu ja kepit muutamaan kertaan. Keinu tehtiin taas hidastaen, mutta tällä kertaa Lennu olikin huomattavasti vastahakoisempi keinuilija kuin viimeksi torstaina. Tehtiin kolme tai neljä aika väkinäistä toistoa houkutellen ja tsempaten ja jätettiin siihen. Keppejä tehtiin täydellä 12 kepillä kolme tehokasta suoritusta. Lopputunnista ralliteltiin rata vielä yhteen kertaan, tehtiin pari takaakiertoa oikean siivekkeen ympäri (edelleen huomattavasti vaikeampi kuin vasemmalta) ja sen jälkeen muutama vauhdikas sovellettu pätkä radan esteistä. Ja leikit loppuun. Hyvä vire siis jatkuu edelleen, Lennu oli tänäänkin tosi innoissaan ja teki hommia hienosti. Olen erittäin iloinen.

Hieno koira, parempi mieli

Tänään harjoiteltiin viimeistä kertaa Kompassin B-kurssilla. Ohjelmassa oli rengas, keinu ja loppuhuipennukseksi kuuden esteen mittainen rata. Lennun keskittyminen ja into olivat tänäänkin ihan priimaa. Ehkä se matto vedetään alta vasta sunnuntaina? Ehdimme tehdä itsenäisesti vaikka mitä: keppejä, kontakteja puomilla, takaakiertoja hypyllä ja putkeen lähetystä erilaisista kulmista. Ja Lennu jaksoi olla ihan intona. Keppejä tehtiin kahdeksalla kepillä taas, mutta tällä kertaa Lennu rupesi oikomaan toiseksi viimeisen välin kohdalla. Tarkensin vähän omaa käsiohjaustani, niin alkoi kulkea. Puomi sujui hienosti, tehtiin pari kertaa koko puomi ja sitten muutaman kerran pelkkää alastuloa. Lennu kyllä tuntee ”pysyy”-käskyn, mutta on nähtävästi ehdollistunut siihen, että silloin pysähdytään (hyvä) ja taivutetaan päätä ylös ja taakse (eli palkan suuntaan, ei niin hyvä). Olisi ehkä pitänyt opettaa homma kosketusalustan avulla… Mutta ei se välttämättä vieläkään ole liian myöhäistä. Jos liittäisi kotona tuohon käskyyn etutassujen pitämisen hiirimatolla ja veisi sen sitten mukaan hallille. Pitää harkita. Tai sitten jatketaan nykyisellä tyylillä, mutta yritetään aika pian päästä siihen, että liikun Lennun eteen tai toiselle puolelle ja palkkaan eri suunnista. Takaakierroissa molemmat suunnat onnistuivat, ja tehtiin vain kaksi tai kolme toistoa per suunta. Suoralla putkella harjoiteltiin vähän kauempaa ja eri kulmista putkeen menemistä, ja se sujui hienosti. Päästiin suunnilleen 90 asteen kulmaan.

Rengas oli täällä taas tietysti vähän erilainen. Ekalla yrityksellä Lennu syöksyi renkaan ja kehikon välistä. Laitettiin siivekkeet tukkeeksi, ja johan alkoi sujua. Neljä onnistunutta toistoa eri puolilta ohjaten, sen jälkeen jätettiin siihen. Keinulla ope hidasti taas vauhtia, ja Lennu meni ihan rohkeasti ja reippaasti. Pian pitäisi alkaa totutella siihen pamaukseen, sillä muuta ongelmaa keinussa ei oikeastaan ole. Käytännössä täytyy kai alkaa pamautella keinua niin, että koira on sen vieressä ja saa palkan äänen sietämisestä.

Rata näytti (suunnilleen) tältä:

 

Ohjausta piti miettiä tarkemmin ennen putkea ja putken jälkeen. Päädyin tekemään valssin ennen putkea. Toinen vaihtoehto olisi ollut takaaleikkaus, mutta en uskonut että Lennu menisi oikealla kädellä ohjaten putkeen, koska silloin olisin itse joutunut käytännössä pysähtymään hypyn ja putken välillä, ja se olisi varmasti reagoinut siihen. Putken jälkeen tuli sitten se persjättö, jota viime sunnuntaina tuli väännettyä. Lennu teki rataa hienosti, mutta ekalla kerralla se ei meinannut mennä putkeen. Epäilemättä söhläsin itse jotain, vaikka valssi ja ohjauskäden vaihto sinänsä onnistuikin. Otettiin hypyn takaa uudestaan, ja silloin onnistui. Persjätössä ei ollut ongelmaa, sillä muistin, että minun tosiaan siis pitää pinkoa sen koiran edelle ennen kuin se tulee putkesta. Toisella yrityksellä rata meni alusta loppuun asti hyvin, ja lopetettiin treenit siihen. Palkkasin puomin lopussa kontaktilla, mutta muuten mentiin molemmat kerrat yhteen pötköön. Terrieri oli super hieno taas kerran. Tunnin jälkeen juteltiin open kanssa. Kerroin, että olen ollut pari viimeistä kertaa erittäin iloinen Lennun innosta ja keskittymisestä, nuori terrieri kun saattaa sille päälle sattuessaan olla vähän hankalasti motivoitava tapaus. Ope myönteli asiaan kuuluvasti, että sellaisia ne terrierit ovat ja kehui, että Lennu on tehnyt hommia hienosti. Lisäksi Lennu kuulemma vaikuttaa siltä, että se on agilitysta aidosti innoissaan. Tämä oli mahtavaa kuulla, sillä tämänkin lyhyehkön ajan aikana mitä tätä olemme harrastaneet olen ehtinyt miettiä, että tykkääköhän tuo koira tästä yhtään, vai olenko se vain minä. Varsinkin silloin, kun koira on tuijottanut jähmettyneenä esteen taakse sen näköisenä, että ”mä hyppäsin tän jo kerran, toista kertaa ei kiinnosta”. Mutta kyllä se kai tykkää 🙂

Treenikuvia

Yasmin kuvasi menoa ja meininkiä eilisissä treeneissä, joten tässä tulee kuvia. Kaikki kuvat ovat siis Yasmin Eklundin.

Aina ehtii vähän poseerata jos on kuvaaja paikalla.

 

Todistusaineistoa onnistuneesta valssista:

Ensin kaksi hyppyä.

Sitten tiukka kaarros oikealle.

Huomatkaa valssin askeleet taustalla.

Ja tiukka käännös putkea kohti.

Sinne meni.

 

Todistettavasti se hankala rengaskin onnistui:

Näin terrieri torpataan kontaktille:

Salaisuus piilee Oscarin maksapullissa, jotka näyttävät maistuvan:

Keinu ei kuulunut päivän ohjelmaan, mutta Lennu ehti karata keinulle puomin jälkeen ja pääsi vähän säikähtämään kolahdusta, koska en ehtinyt hidastaa keinua vaikka ehdinkin vierelle kannustamaan ja palkkaamaan. Tehtiin sitten vihoviimeiseksi harjoituksesksi yksi rauhallinen keinu vahinkojen minimoimiseksi.

Kiitos Yassun löysin tänään myös helpon ja toimivan ratapiirrosohjelman, ja sain lisättyä piirustuksen eiliseen postaukseen. Kokeilin myös toista, Macille soveltuvampaa versiota, ja tein kuvan viime viikkoisesta Kompassin harjoituksesta. Tykkäsin ensiksi mainitusta ohjelmasta enemmän, mutta saa nähdä kumpaa tulee enemmän käytettyä. Joka tapauksessa jatkossa on luvassa ratapiirroksia sekavan tekstin havainnollistamiseksi.

Agimestassa

Tänään oli ekat treenit cairnporukan omatoimivuorolla Espoon Agimestassa. Mukana porukassa ovat Sirpa ja Elli, Minna ja Pipsa sekä Yasmin ja Rocky. Tänään myös Anne oli tutustumassa paikkaan ja valmentamassa meitä ilman omia koiruleita.

Treeneihin pääseminen vaati aikamoista karttojen tuijottelua ja reittioppaan luovaa käyttöä. Meiltä nimittäin menee ihan perille asti yksi bussi, mutta se menee niin, että perillä ollaan aina 15 yli, kun vuoro alkaa tasalta. Päätin tutkiskella löytyisikö sellaista vaihtoehtoa, että voisimme ajella bussilla johonkin sopivan matkan päähän ja kävellä perille sen sijaan, että istuisimme bussissa perille asti ja pyörisimme sitten siellä 45 minuuttia. Lopulta köröttelimme lyhyehkön bussimatkan Hämeenkylään ja kävelimme sieltä kartanon maiden poikki ja kehä kolmosen vartta Juvanmalmille. Se osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä kartanon ympäristössä oli kivat maisemat ja aikaa kului lämmittelyksi ihan hyvät 40 minuuttia.

Treeneissä tehtiin alkupuolikasta samasta radasta, joka meillä oli Ojangossa viime lauantaina. Lennu oli taas ihan intona ja vauhti päällä, mutta malttoi silti keskittyä hienosti. Alun valssi meni hyvin, lukuunottamatta sitä kun söhelsin ja unohdin itse ihan täysin mitä oltiin tekemässä. Renkaan kanssa tuli kuitenkin jälleen ongelmia. Uusi ja erinäköinen rengas sai Lennun juoksemaan läpi renkaan ja kehikon välistä, mitä se ei ole aiemmin juurikaan tehnyt. Otettiin rengas muutaman kerran yksittäisenä, ja sitten alkoi koko suorakin sujua.

Tauon jälkeen tehtiin koko pätkä alusta muistaakseni toiseen putkeen asti kerralla. Sen jälkeen yritettiin saada pätkä putkesta eteenpäin sujumaan, mikä oli hankalampaa minulle kuin Lennulle. Putken jälkeen tuli ns. persjättö, eli minun piti ehtiä putken ja hypyn välistä niiden oikealle puolelle sillä aikaa kun Lennu oli putkessa. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä jotenkin tuntui tosi hankalalta ehtiä putken toiseen päähän ja sen ohi samalla kuitenkin varmistaen, että koira meni putkeen. Haettiin vauhtia muurin takaa ja muutaman sähellyksen jälkeen saatiin homma onnistumaan. Lennu teki kaiken oikein heti kun itse onnistuin ohjaamaan oikein. Tehtiin pätkä pari kertaa onnistuneesti, ja sitten loppuun vielä puomi, jossa sain Lennun pysäytettyä hyvin kontaktille.

Lennu jaksoi molemmat treenipätkät tosi hienosti, vaikka molempiin tuli vähän vaikean kohdan hinkkaamista. Se keskittyi tosi hienosti ja teki hommia loppuun asti hyvällä innolla. Ei ollut yhtään sellainen perässä vedettävä niin kuin viime viikolla. Saa nähdä jatkuuko tämän viikon superhyvä vire ensi viikollekin, vai oliko tämä vain hetkellistä. Jos tämä hyvä putki jatkuu niin blogi alkaa varmaankin toistaa itseään, kun joka kerta pitää todeta, että on se vaan ihan superterrieri!

Hyvä päivä

Tänään ulkoiltiin kaksi ja puoli tuntia ihan kotimaisemissa, kun kerrankin paistoi aurinko ja ehdittiin valoisan aikaan ulos. Sää oli loistava, syksy taitaa juuri nyt olla parhaimmillaan. Matkaa taitettiin taskussa mukana kulkeneen mittarin mukaan 11 km ja matkan varrelle mahtui koirapuistokäyntikin. Sään ja maisemien lisäksi ihan huippua oli Lennun käytös. En tiedä mikä siihen on iskenyt, mutta torstain agitunnilla todettu hyvä vire näyttää jatkuvan. Se kulki tosi nätisti ja tarjosi paljon ihan vapaaehtoista seuraamista ja pysähtyi kun minäkin pysähdyin. Palkkailin omin päin tarjotusta seuraamisesta, mutta vaadin suht pitkiä pätkiä. Että ihan pelkästään hetkeksi viereen hivuttautumalla ja ylöspäin vilkuilemalla ei tippunut namia. Lisäksi Lennu esitti erittäin mallikelpoisia koirien ohituksia. Ohittamisiin onkin viime aikoina panostettu, sillä ne alkoivat jossain välissä olla jo vähän retuperällä. Haahuilu oli ihan minimissä ja koko lenkki edettiin sopivan reippaasti. Koirapuistossa ei aluksi ollut ketään, joten Lennun tehtyä haistelukierroksensa harjoiteltiin paikallaoloa. Yritin panostaa kestoon. Pisin aika taisi olla kun laskin hitaasti viiteentoista, ja sekin tuntui tooosi pitkältä ajalta, kun koira tuijottaa kymmenen metrin päässä tarkkaavaisena, valmiina syöksymään vauhtiin heti kun annetaan lupa. Tai heti kun tulee jokin merkki, jonka voi tulkita luvaksi… Kerran Lennu tuli luokse kun laskin oikean käden alas sen jälkeen kun jostain ihmeen syystä olin aluksi pitänyt sitä ylhäällä rintaani vasten. Kotona sisätiloissa onnistuu kyllä pidempikin aika, ja siinä saa ihan rauhassa liikkua ja vaikka siirellä tavaroita. Joka tapauksessa tokon 2 minuutin paikallamakuu tuntuu kyllä aika utopistiselta. Mutta eihän me tokoa harrastetakaan. Koirapuiston läpi tuli ensin yksi ja sitten toinen meille tuntematon uroskoira. Kohtaamiset menivät ihan hyvin. Ensimmäinen vähän röyhisteli rintaansa ja nosti irokeesin pystyyn. Seurasi pari sekuntia jäykistelyä ja kaartelua, mutta sen jälkeen Lennu tuli minun eteeni istumaan ja tapittamaan, että anna sitä namia, käyttäydyin hyvin, ja toinen jatkoi matkaa.