Tavoitteet ja arki

Muistui mieleen, että vuodenvaihteessa tuli asetettua joitakin tavoitteita, jotka on kuvattu täällä. Ehkä olisi hyvä aika tarkastaa mitä on saavutettu ja mitä ei.

Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa.

Tavoite saavutettu kirkkaasti. Takana on neljät kisat ja niissä kahdeksan starttia, joista ensimmäinen jo maaliskuun lopulla. Ilahduttavaa on, että ura on ollut kiitettävän nousujohteinen: ekojen kisojen 30 ja 35 virhepisteestä on päästy viimeisten kisojen nollaan ja viiteen virhepisteeseen. Nollaratoja on kahdeksasta kolme, ja vauhtikin on ollut paranemaan päin. Aika hyvin siis! Nyt odotellaan, että saadaan keinu kuntoon ja kepitkin varmemmaksi, ja sitten olisi kai jo kokeiltava ihan oikeaa ykkösluokkaa. Ensimmäinen virallinen startti jäänee kuitenkin ensi vuoden puolelle. Loppuvuodesta voitaisiin kyllä käydä jotkut möllit vielä juoksemassa, jos sattuu kohdalle.

Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon.

Kuvailin, että ongelmana on pysähtely ja hajujen tutkiminen ennemminkin kuin vetäminen tai toiset koirat. Parannusta on kyllä tapahtunut, ja nykyisin matka jatkuu useimmiten pienen kehotuksen jälkeen. Lennu osaa hyvin myös hihna lyhyellä lenkkeilyn, jolloin ei pysähdellä ollenkaan. Toisinaan kuitenkin tulee edelleen niitä hetkiä, jolloin terrierin nenä pitää ”kädestä pitäen” käydä irrottamassa jostain vastustamattomasta ruohotupsusta, jossa on ties mikä elämää suurempi haju… Ohitukset ovat edelleen ainakin 95 prosenttisesti hienoja, ja niistä onnistuneista palkitsen myös lähes poikkeuksetta edelleen joka kerta. Tänään vastaan tuli vapaana kulkenut, Lennua lähes puolta pienempi uroskoira, olisikohan ollut bichon tai vastaava, joka ei meinannut totella omistajaansa, vaan tuli Lennun luokse vähän kukkoilemaan ja lähti kävelemään peräämme. Lennu marssi eteenpäin päättäväisesti, mutta aika jäykistellen, selvästi perässä roikkujasta ärsyyntyneenä. Pysähdyimme hetkeksi, jotta kaverin omistaja sai haettua tämän isottelijan pois. Omistaja päivitteli, että Lennu on tosi iso cairniksi. No, kai se nyt näyttää isolta kun sillä on kaikki karvat pystyssä…

Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle.

Tämä taas ei ole toteutunut sitten alkuunkaan. Jotenkin fokus on vain ollut agissa, joten rally-kisoja ei ole ehditty edes vakavissaan harkita, vaikka silloin tällöin olen kisakalenteria silmäillyt. Rallyn liikkeitä tehdään satunnaisesti kotona, ja ihan hyvinhän tuo ne muistaa. Mutta perusasento ei ole ole maagisesti suoristunut itsestään, eikä seuraaminenkaan muuttunut tiiviimmäksi. Kumma juttu.

Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana.

Näin on tehty. Näyttelyitä on käyty neljät, eikä enempää ole luvassa tälle vuodelle. Parit erit, pari eh:ta. Pörröinen turkki, joka nyt yritetään taltuttaa Furminatorilla (kunhan se saataisiin hankittua, on jäänyt vähän vaiheeseen). Katsotaan, jos keväällä sitten taas kokeiltaisiin.

Suurin ja tärkein tavoite, nimittäin terveenä pysyminen, on toteutunut hienosti. Eläinlääkärissä on tänä vuonna käyty vain rokotuksilla. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu koko loppu vuoden.

Arkeen on pari viime viikkoa kuulunut ihan tavallista arkea. Agitreeneissä on ollut pieni tauko kesäkauden ja talvikauden välillä, mutta tänä sunnuntaina alkaa taas omatoimivuoro Agimestassa. Seurapaikkaa olen aktiivisesti yrittänyt saada, mutta vaikeaa on. Tai siis oikeastaan mahdotonta, sillä paikkaa ei ole herunut. Toki hommaa hiukan hankaloittaa myös autottomuus, joka asettaa vähän rajoitteita sille, mihin pystymme raahautumaan treenaamaan. Mutta ehkä sekin asia korjaantuu ennemmin tai myöhemmin. Syksyn säät suosivat, ja ollaan taas tehty vähän juoksulenkkejäkin.

Pieni muutos arkeen on tullut uuden ruokavalion myötä, sillä päätin kokeilla Lennulle Yrjölän puuroa (ohje esim. täällä). Resepti tosin on hiukan sovellettu: laitoin 2 dl tummaa riisiä, 1,5 dl ohraa ja 1,5 dl tattaria, koska hirssiä ei sattunut lähikaupasta löytymään. Tein puuron uunissa, ja lisäsin valmiiseen puuroon 400 g paistettua possun jauhelihaa (olisin ottanut broileria, mutta ei ollut lähikaupassa). Joskus täytyy kokeilla lihan lisäämistä raakana, kuten ohjekin ehdottaa, mutta nyt tein näin. Pakastin puuron n. 1,5 dl annoksissa, joita tuli 15. Sulatettuun annokseen lisään pääasiassa pellavaa sisältävää öljyä, jota meillä sattui olemaan avattu pullo. Tätä Lennu syö iltaisin, aamuisin edelleen Nutron nappulaa. Lennu ei näyttäisi reagoineen muutokseen millään negatiivisella tavalla, ja ruoka vaikuttaa maistuvan. Katsotaan alkaako näkyä jotain positiivisia vaikutuksia.

 

Mennyttä ja tulevaa

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä on varmaankin hyvä miettiä mitä on tullut tehtyä tänä vuonna ja mitä aiotaan tehdä ensi vuonna. Vuosi sitten Lennu oli vielä 9,5 kk vanha pentu, ja olimme juuri ilmoittautuneet kevääksi agilityn alkeiskurssille ja rally-tokon tutustumiskurssille. Mitään erityisempiä tavoitteita ei vuodelle 2012 asetettu, vaan tarkoituksena oli tutustua eri harrastuslajeihin ja jatkaa koiran kouluttamista kunnon koirakansalaiseksi. Myös muutamaan viralliseen näyttelyyn osallistuminen oli suunnitelmissa.

Nämä kaikki suunnitelmat toteutuivat ihan kiitettävästi, tosin koulutus nyt on asia, joka on varmasti aina vaiheessa. Rally-toko oli hauskaa, ja ylitimme itsemme osallistumalla jopa möllikisoihin huhtikuussa. Agilityyn – lajiin, josta en ollut suunnitellut innostuvani – hurahdimme täysin. Alkeiskurssin jälkeen harjoitukset jatkuivat loppukeväästä ja alkusyksystä aloittelevien cairnien jengissä Mintun ja Annen luotsaamana. Myöhemmin syksyllä otettiin cairnporukalla omatoimivuoro, ja harjoitukset jatkuvat keväälläkin. Yksi lyhyt agi-kurssi ehdittiin käydä Kompassissakin syksyn aikana. Näiden lisäksi on ehditty testata virikeluolastoa pariin kertaan ja tehty verijälkeä mökillä. Kesällä aloitettiin myös hölkkälenkkeilyt. Vuoden aikana ehdittiin käydä Cairnterrierikerhon epävirallisessa katselmuksessa ja kolmessa virallisessa näyttelyssä. Tulokset vaihtelivat laidasta laitaan, milloin oli turkki vähän turhan pörheä, milloin takaliikkeet huonot. Terri-Eri-näyttelystä saatiin kuitenkin laatuarvosteluksi erinomainen hienon arvostelun kera, joten näyttelykausi päättyi hyviin tunnelmiin.

Ensi vuodelle toiveista ykkösenä on tietysti pitää sekä koira että ihmisperhe terveenä ja iloisena. Muita tavoitteita ovat:

• Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa. Ajankohta voisi olla keväällä, vaikkapa huhtikuussa, jos silloin sattuisi olemaan sopivia kisoja. Hups, tällä puheella laji, jota minun ei koskaan pitänyt aloittaa, muuttui tavoitteelliseksi harrastukseksi. No, mitään sen suurempia tulostavoitteita ei kyllä vielä aseteta, kunhan päästäisiin kokeilemaan miltä kisailu tuntuu. Kai sitä jotain pitää tehdä tällä kaikella harjoittelulla?

• Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, ei Lennun hihnakäytöksen ongelma ole vetäminen tai edes muut koirat. Ongelmana on jokaisen hajun äärimmäisen huolellinen tutkiminen ja analysointi, jonka jälkeen vielä mietitään pitäisikö pissata päälle vai ei. Tämä johtaa välillä hermoja raastavaan hitauteen. Tilanne on välillä huonompi, välillä parempi, ja se on muodostunut ongelmaksi hiljalleen, kun Lennulle on tullut lisää ikää ja hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän. Olen todennut, että tämä taitaa nyt olla sellainen kuuluisa kohta, jossa terrierille on näytettävä kumpi on pomo. Vaikka muuten olen pyrkinyt kouluttamaan koiran oikeasta toiminnasta palkkaamalla, niin nyt täytyy alkaa puuttua ei-toivottuun tekemiseen. Tekniikaksi olen ottanut sen, että pyydän etenemään ja kehun, jos tottelee. Jos ei tottele, niin edetään silti. Lisäksi yritän rajoittaa haistelua jo ennakolta, että ihan koko aikaa ei tarvitse mennä nenä maassa ja joka metrin välein ei tarvitse pysähtyä. Katsotaan kuinka käy. Isäntänsä kanssa Lennu kulkee ihan eri tavalla, paljon lähempänä ja paljon reippaammin. Mikä tietysti korpeaa minua, sillä minähän sen koiran olen kouluttanut, piru vieköön. (Mutta näköjään väärin, mitä tähän asiaan tulee.) Lisäksi toisten koirien ohitusta treenataan ihan joka kerta kun joku tulee vastaan. Usein Lennun ohitukset ovat aivan briljantteja. Jos alkulenkistä saadaan pari nättiä ohitusta, niin loppulenkistä terrieri tuijottaa minua heti kun toinen koira tulee näköpiiriin. Toisinaan kuitenkin on päiviä, jolloin kaikki opit tuntuvat unohtuneen, ja joutuu enemmänkin muistuttelemaan, että miten pitikään toimia.

• Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle. Jos sujuu hyvin, niin voitaisiin kokeilla oikeaakin alokasluokkaa. Liikkeiden treenaaminen on viime kevään jälkeen jäänyt vähän vähemmälle, mutta aina välillä on muistuteltu niitä mieleen, ja kaikki liikkeet tuntuvat olevan aika hyvin hanskassa. Eniten haasteita on ihan perus seuraamisessa silloin, kun sitä pitäisi tehdä radalla jonkinlaisten törppöjen välistä pujottelemalla, koska silloin keskittyminen saattaa herpaantua. Liikkeitä pitäisi muutenkin harjoitella radan muodossa kylttien kanssa, ettei sitten tosipaikan tullen tarvitsisi käydä tarkistamassa, että mitä härpäkkeitä ne kyltit oikein ovat.

• Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana. Menestyksestä sitten riippuu jatkuuko se harrastus sen pidemmälle. Tämä näyttelyissä käyminenkin oli näitä juttuja, joita emme varsinaisesti olleet suunnitelleet kun koiraa hankimme. Näyttelyissä on kuitenkin aina ollut ihan hauskaa, vaikkei sen kummempaa menestystä olekaan tullut. Omasta mielestäni (täysin puolueeton mielipide) Lennu on sekä ulkonäöltään että luonteeltaan varsin mukiinmenevä cairnterrieri, ja sen vuoksi en panisi pahakseni jos joku kasvattaja haluaisi käyttää sitä jalostukseen. Sen vuoksi on ihan hyvä käydä saamassa siitä useampi arvio eri ikävaiheissa. Muutenkin ajatellen, että koiranäyttelyt palvelevat jalostusta, ja sen vuoksi toivon, että näyttelyihin viedään ja siellä palkitaan rakenteeltaan terveitä ja rodunomaisia cairneja. Eli ihan tavallisia cairneja 🙂

Tämän hetken kuulumisista voidaan mainita, että Lennu joutui eilen pitkästä aikaa (ehkä toista tai kolmatta kertaa elämässään) shampoopesuun. Ja kierähti tietysti heti tänään johonkin kakkaan. Kotona on harjoiteltu 2on2off-kontakteja, tai tarkemmin sanottuna kontaktilta vapautusta, target-palkalla. Toimii ihan kivasti. Joululahjaksi Lenskari sai muutaman lelun ja nameja. Lisäksi saimme uuden hienon Fjällrävenin repun treenirepuksi entisen yläasteaikaisen ja hieman kulahtaneen ilmestyksen tilalle. Kyllä nyt kelpaa!

Kesäkaverit

Blanca on ollut meillä kylässä lauantaista lähtien. On ulkoiltu, käyty koirapuistossa ja kahlailtu meressä. Myös rally-tokon alkeita on esitelty Blancalle ja Blancan Sennille. Lennu opetti hyvin kärsivällisesti ja sinnikkäästi Sennille vasemman, eli ns. saksalaisen täyskäännöksenkin. Mutta kuinka vaikeaa voikaan olla saada kaksi koiraa samaan kuvaan? Jos molemmat katsovat samaan suuntaan, niin vähintäänkin toinen heilahtaa juuri sillä kriittisellä hetkellä. Eikä mene kauaa ennen kuin toinen kyllästyy ja häipyy kuvasta.

Koirat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään ja niillä on kaikesta päätellen ollut hauskaa. Ainoaksi haasteeksi on osoittautunut pikkupennun pissattaminen ulos, sillä se ei meinaa muistaa pissata vaikka ulkona pyörittäisiin pari tuntia, kun kaupungissa on niin paljon kaikkea jännää nähtävää.

Harvinaisen tylsä viikonloppu

Lennulla on ollut harvinaisen tylsä viikonloppu, sillä huushollin ihmisten aika on mennyt massiivisen siivousprojektin ja ullakkokomeron tyhjennysurakan parissa. Viikonlopun aikana on jouduttu pohtimaan mm. seuraavia kysymyksiä: kuinka paljon pölyä maailmassa on ja kuka on tunkenut meidän ullakkokomeron täyteen tavaraa. Ullakkoprojektin vuoksi emme tälläkään kerralla päässeet mukaan cairnien yhteislenkille, vaikka Luukin lampiin pulahteleminen olisi tuntunut erittäin houkuttelevalta ajatukselta siinä auringon kuumentaman katon alla huhkiessa.

Tavanomaiset lenkit on sentään tehty, meressäkin kahlattu ja joka sunnuntaiseen tapaan turkki kammattu ja kynnet leikattu. Tuliaisiksi ullakolta Lennu sai vaaleanpunaisen possupehmolelun, joka löytyi jostain laatikosta. Lennu tuntuu tykkäävän. Hieman olen myös ehtinyt pohtia syksyn harrastuksia. Sekä rally-tokon että agilityn jatkaminen kiinnostaa. Uudesta kodistamme käsin lähimmät harrastuspaikat olisivat koirakoulu Heiluva häntä ja Konalan Purina Areena. Heiluvassa hännässä olisi tarjolla sekä rallya että agilitya. Purinalla treenaa Helsingin Agility Urheilijat, eli HAU. Pitäisikohän sitä jo hakeutua ihan seuran jäseneksi ja ryhtyä harrastamaan sitä kautta? Toinen vaihtoehto olisi kasata oma porukka ja varata hallista vuoro, mutta siinä taas jää opetus puuttumaan, ja opetus kyllä olisi tällaisille aloittelijoille tärkeää. Koirakoulun kurssit eivät tällä hetkellä tunnu oikealta vaihtoehdolta, kun lajiin on jo tutustuttu ja alkeita harjoiteltu.

Rally-tokoahan voi varsin hyvin harjoitella omin päinkin (ja sitä olemme hieman tehneetkin jopa tänä viikonloppuna), mutta jonkinlaiselle ratakurssille voisimme syksyllä mennä, jotta tulisi treenattua vähän systemaattisemmin. Ja ennen kaikkea niiden kylttien kanssa, ne kun viimeksi ”tositilanteessa” kiinnostivat Lennua hiukan liikaa. Heiluvan hännän nettisivujen mukaan virikeluolasto muuttaa heinäkuussa Vantaalta Pitäjänmäkeen, eli lähemmäksi meitä, joten siellä tulee varmasti myös käytyä.

Yksi harrastus on jo buukattu, mutta ei Lennulle vaan minulle. Maanantai-illat tulevat nimittäin kulumaan Knaperbackassa ratsastustunneilla. Kopotikop!

Kotiharjoituksia

Pieni blogihiljaisuus on johtunut omasta ulkomaanmatkastani ja siitä, että sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ehtinyt tapahtua mitään erityistä. Kotona ollaan kuitenkin vähän ehditty harjoitella. Olemme treenailleet kiertämistä, tavoitteena saada myös vastapäivään kiertäminen toimimaan. Kummallekin suunnalle on sama sana ”kierrä”, mutta olen yrittänyt opettaa Lennun tulkitsemaan suunnan siitä kummalla puolella se on ja kummalla kädellä ohjaan. Siis vasemmalta vasemman käden ohjatessa kierretään myötäpäivään, oikealta oikean ohjatessa vastapäivään. Edistystä on havaittavissa. Lisäksi olemme ”kuivaharjoitelleet” kontaktiesteiden alastulokontakteille pysähtymistä kenkälaatikon avulla. Tavoitteena, että Lennu pysähtyy takatassut laatikolla, etutassut maassa käskyllä ”pysyy”. Ensin ajattelin nohevana, että ”stop” olisi tähän tarkoitukseen hyvä ja luonteva sana. Kunnes tajusin, että eihän se kelpaa, koska ”stop” on jo käytössä ja tarkoittaa seuratessa pysähtymistä ja istumista. No, onneksi sanoja riittää. Lennu kuitenkin istuu edelleen laatikon päälle pysähtyessään, mutta ehkä se ei niin haittaa. Muuten homma alkoi sujua muutamalla naksutuksella. Sitten vain yleistetään juttu toimimaan myös agilityesteillä ja avot. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Uusimpana juttuna on alettu opetella peruuttamista, joka saatiin fysioterapeutilta kotiläksyksi. Se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi, koska Lennu mielellään käy istumaan jos seison sen edessä ja yritän jotenkin omalla liikkumisellani saada sitä peruuttamaan. Jonkin verran olen kuitenkin saanut naksuteltua peruutusaskelista, joten eiköhän se siitä. Kummallakaan meistä, minulla tai terrierillä, ei oikein kärsivällisyys meinaa riittää pitkäjänteiseen sheippaamiseen. Mutta hiljaa hyvä tulee, yksi askel kerrallaan. Seuraavaksi, kunhan nämä alkavat olla hanskassa, täytyy sitten opetella sivulle tulo oikealle puolelle, koska agilityssa koiran täytyisi osata olla ja kulkea myös sillä puolella. Ja tarvitaanhan sitä rally-tokossakin myöhemmin, jos niin pitkälle joskus päästään. Mutta minkäköhän sanan siihen sitten keksisi? Loppuvatko sanat sittenkin?

Kisakuvia

Oiva Agilityn sivuilta löytyy virallisia kisakuvia, kuvaajana Päivi Kokko. Sain luvan lainata muutaman onnistuneen otoksen meistä tänne blogiin.

Tässä Lennu taitaa olla tulossa oikealta, eli takakautta sivulle.

270 astetta vasemmalle.

Tämä on varmaankin 1, 2, 3 askelta ja istu. Omaan silmään näyttää siltä, että Lennu on vähän hassusti, mutta kiitämme tuomaria siitä, että virheitä asennosta ei tullut. Ja ainakin hihna on löysällä!

Lisää kuvia löytyy Oivan sivujen kautta.

Huomenna, vappuaattona, Lennulla piti olla elämänsä ensimmäinen kerta fysioterapeutin käsittelyssä, mutta valitettavasti se jouduttiinkin siirtämään parin viikon päähän. Olen varannut fyssariajan siksi, että kun agilitya nyt on alettu harrastella, niin haluan tietää miten se vaikuttaa Lennun kroppaan. Onko jotain jumiutuneita paikkoja tai muuta, mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Tänään Lennu sai kesän ensimmäiset jäätelön jämät. Helsingin jäätelötehtaan kookosjäätelöä. Hyvin näytti maistuvan. Ruokaan ajattelin tänään lisätä islantilaista lohiöljyä turkin hoitamiseksi. Saa nähdä kuinka se maistuu.

Jälkipuinti

Ajattelin kirjata vielä tarkemmin ylös päivän kisan virheet ja ongelmat haasteet. Tässä tietysti helpottaisi, jos olisi ratapiirustus, johon voisi viitata, mutta nyt sitä ei tähän hätään ole. Rata meni näin:

1. Istu – ei virheitä

2. Eteen, oikealta sivulle – 2 x 1 pisteen virhe (taluttimen kiristyminen, puutteellinen yhteistyö), 1 x 3 pisteen virhe (tehtävän uusiminen)

3. 270 asteen käännös vasemmalle – ei virheitä

4. Pujottelu edes takaisin – 1 x 1 pisteen virhe (kyltin nuuskiminen), 1 x 3 pisteen virhe (kontrollin puute)

5. Istu, 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu – 1 x 1 pisteen virhe (puutteellinen yhteistyö)

6. 270 astetta oikealle – 1 x 1 pisteen virhe (kyltin nuuskiminen), 1 x 3 pisteen virhe (tehtävän uusiminen)

7. 360 asteen käännös oikealle – 1 x 1 pisteen virhe (taluttimen kiristyminen)

8. 90 asteen käännös vasemmalle – ei virheitä

9. Istu, maahan – ei virheitä

10. Täyskäännös oikealle – ei virheitä

11. Eteen, vasemmalta sivulle, istu – 1 x 1 pisteen virhe (puutteellinen yhteistyö)

Koko radan ajan, sen jäkeen kun Lennu tokalla kyltillä kiinnostui lepattavasta nauhasta ja kyltistä, oli vähän sellainen fiilis, että koira lähtee käsistä, tarkastamaan kyltit ja muut härpäkkeet, mikä näkyi erityisesti pujottelussa ja tuossa 1, 2 ja 3 askelta eteen ja istumiset välissä. Siinä tosin pelkäsin yhden pisteen virheitä vinoista asennoista, mutta ne eivät onneksi sitten olleetkaan niin vinot. Tuon puutteellisen yhteistyön tarkkaa kohtaa en enää pysty paikallistamaan, ehkä se oli sitä, että Lennu vähän edisti koko ajan? Kuten virheistä huomaa, ongelmana tänään oli tottumattomuus kyltteihin ja radan reunanauhaan, koska Lennu olisi kovasti hinkunut tutkimaan niitä. Ainoa virhe, joka omasta mielestäni johtui jostain muusta, oli tuo viimeisen kyltin puutteellinen yhteistyö. Siinä Lennu lähti tarjoamaan oikealta sivulle tuloa, joka on Lennulla vahvempi kuin vasemmalta sivulle. Jollain tavalla sain kuitenkin torpattua ne aikeet, ja Lennu tuli lopulta vasemmalta sivulle. Tämä on sellainen juttu, mitä tapahtuu välillä harjoitellessakin, jos Lennu ei malta odottaa ohjeita siitä kummalta puolelta pitää mennä.

Noita uusimisia jäin miettimään, että olivatko ne sittenkään järkeviä. Kummassakaan ei ehkä loppujen lopuksi tapahtunut muuta kuin ehkä kontrollin puutetta tai puutteellista yhteistyötä kolmen pisteen edestä, eli tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut ottaa ne virheet ja jatkaa matkaa. Kuitenkin siinä tilanteessa, kun tehtävä meni omasta mielestä kokonaan läskiksi, tuntui tärkeältä ottaa homma uusiksi, vaikka nähtävästi uusinnatkaan eivät menneet ihan nappiin.

Myös palkkaamista mietin, että en ehkä käyttänyt sitä kaikkein järkevimmällä tavalla, ainakaan pistesaldon maksimoimisen kannalta. Toisaalta olen itse sitä koulukuntaa, joka on oppinut välttelemään houkuttelua, joten esimerkiksi käännöksiä tai pujottelua en tänäänkään tajunnut yrittää nami koiran nenän edessä. Toisaalta, pienen koiran kuljettaminen radan läpi nami nenän edessä ei ehkä muutenkaan ole mahdollista, ellei ohjaajan ole sallittua kulkea kaksin kerroin taittuneena. Rodunvalintakysymys, totesi kerran eräs kokenut koiran kouluttaja tähän ”ongelmaan” (tosin silloin ei puhuttu houkuttelusta vaan sujuvasta ja tiheästä palkkaamisesta).

Nyt täytyy päästä harjoittelemaan kylttien kanssa, jotta utelias terrieri saadaan tottumaan niihin. Muilta osin olin tänään tyytyväinen Lennun häiriön- ja paineensietokykyyn, sillä toisista koirista tai uudesta ympäristöstä se ei tuntunut häiriintyvän, ainakaan silloin kun treenailimme kentän laidalla. Häkissä oleilusta se ei kyllä taaskaan kauheasti tykännyt, vaan haukahteli ja olisi tahtonut ulos. Missäköhän olisi seuraavat sopivat kisat? (Kyllä, seuraavat kisat, vaikka vielä perjantaina ihmettelin ääneen, että mihin kaikkeen hulluuteen sitä ihminen voikaan ryhtyä. Ilmeisesti se ”älä koskaan sano ei koskaan” todella pätee näissä hommissa.)

Ai niin, koko kisan tulokset löytyvät täältä. Meidän Lenskarin nimi on kirjoitettu väärin, mutta ei se haittaa.

Rally-kisat

Ekasta kisastartista on selvitty hengissä! Kävimme Oulunkylässä epävirallisissa rally-kisoissa kokeilemassa onneamme.

Pienten mutkien jälkeen löysimme ihan ajoissa perille (saimme todeta, että bussi nro 65A ei mene rautatientorilta, vaikka reittiopas niin sanoo ja että pitkähihaisessa paidassa, hupparissa, takissa ja kaulahuivissa, koira toisessa kädessä ja häkki toisessa ympäri rautatientoria juostessa tulee hiki, mutta junallakin pääsee perille). Ehdimme hyvin asettua paikoillemme ennen rataan tutustumista. Rata vaikutti kivan helpolta, mutta toisaalta siinä oli pari meille haastavaa juttua, kuten 1, 2, 3 askelta eteenpäin pysähdyksineen ja istumisineen. Ennen omaa vuoroamme lämmittelimme kentän laidalla, ja Lennu keskittyi ja teki kaiken hienosti, varsinkin kun huomasi, että mukana oli myös nakkeja. Olin tosi tyytyväinen, koska Lennu ei ottanut häiriötä muista koirista eikä edes lentelevistä lehdistä ja oli selkeästi innoissaan tekemisestä ja piti hyvää kontaktia.

Radalla se pelätty kova tuuli koitui kuitenkin kohtaloksi. Toinen kyltti oli koira eteen ja oikealta sivulle, joka on Lennulle ihan peruskauraa. Pahaksi onneksemme juuri kyltille saapuessamme rataa reunustava nauha lehahti voimakkaasti tuulessa, ja myös kyltti alkoi lepattaa. No, Lennuhan oli tietysti ihan salamana valppaana, että ”Jahas, mitäs täällä tapahtuu?” ja hyökkäsi ensin nauhan kimppuun ja syöksyi sitten ojentamaa kylttiä. Uusimme tehtävän, jolloin se onnistui ihan hyvin. Myös pujottelussa lepattava nauha oli liian kiinnostava, samoin kuin yhdessä 270 asteen käännöksessä, jonka uusimme myös.

Lopputulema oli 83 pistettä, aika tosi hidas 2.59 noiden uusimisten takia. Saimme kokonaisvaikutelmasta yhden miinuspisteen tempon vuoksi. Jälkiviisaana ajattelin, että minun olisi ehkä pitänyt palkata reilummin pelkästä seuraamisesta ennen pujottelua, jos se olisi estänyt haahuilun nauhan ja nauhan painona olleiden kivien suuntaan. Lisäksi vastoinkäymiset heti tokalla kyltillä ja uusiminen pisti minulla hiukan pasmat sekaisin. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, miten innoissaan Lennu teki juttuja ennen varsinaista rataa. Nyt vain treenaamaan kylttien kanssa, niin totutaan niihinkin.

Olin alunperin ilmoittautunut myös oikeaan alokasluokkaan, koska ajattelin, että jos möllirata sujuu hienosti, jää harmittamaan ettei pääse kokeilemaan toista rataa. Mölliluokan jälkeen katselin lepattavia nauhoja ja kylttejä ja tutkin alokasluokan ratapiirustuksen. Totesin, että perumme osallistumisen, koska odotteluaika ennen omaa vuoroa olisi muodostunut aika pitkäksi ja koska en uskonut että suoriutuisimme radasta kunnialla.

Pakkasimme kimpsut ja kampsut (minkä yhteydessä Lennu varmuuden vuoksi merkkasi reppunsa) ja siirryimme assistenttina mukana olleen kaverin luokse brunssille ja parvekkeelle paistattelemaan päivää skumppalasillisen (tai useamman) kera. Kaikkensa antanut terrieri vetelee sikeitä varjossa penkin alla.

Kenraaliharjoitukset

Ehdimme tällä viikolla tätä ennen harjoitella rally-hommia ulkona vain tiistaina, mutta tänään pidimme sitten kenraaliharjoitukset. Teimme kolme radan tyyppistä settiä, pienet tauot välissä, ja loppuun vielä pelkkää seuraamista ja käännöksiä neljäs setti. Kaiken kaikkiaan aikaa meni n. 20 minuuttia. Kaksi ekaa tehtiin välipalkoilla (nameilla), kaksi viimeistä kuivatun (ja ehkä savustetun?) porsaan kielen voimin.

Lennu teki kaiken ihan hyvin, siis hyvällä fiiliksellä ja innoissaan. Kuitenkin oli pakko todeta, että seuraaminen ei aina ole kauhean tiivistä, se perusasento saattaa olla vino ja/tai liian kaukana, edessä istuminenkin saattaa jäädä vinoon eikä maahan aina mennä etupää edellä. Mutta ei se mitään haittaa, ainakaan tällä hetkellä. Lennu osaa kuitenkin tehdä kaikki liikkeet ja tuulten ollessa suotuisat myös suorittaa ne kaikki pyydettäessä. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää, hienosäätöä voi tehdä myöhemmin jos se tuntuu mielekkäältä.

Huomiseksi ei ole luvattu sitä toivomaani tyyntä säätä, vaan 8-9 m/s tuulta. Jos nyt sitten vaikka toivotaan, että siellä ei ole lehtiä, roskia tai mitään muutakaan, mikä voisi lentää tuulessa. Lisäksi täytyy toivoa, että minä osaan lukea kyltit ja muistan myös katsoa niitä, enkä tuijota koiraa koko aikaa. Kohta pitää pakata reppu. Palkkausmetodia pitää vielä miettiä. Ostin nakkeja, eli sitä näyttelyissä käytettyä supererikoisherkkua. Ajattelin kuitenkin sitten paikan päällä testailla, että mikä toimii parhaiten. Ai niin, mainitsinko, että ilmoitin Lennun mölliluokan lisäksi ihan oikeaan alokasluokkaankin? Niin, en tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö se oli. Toivottakaa meille onnea!

Tyyni sää tilaukseen

Toivokaamme tyyntä, mielellään täysin tuuletonta säätä ensi viikon lauantaille. Yli kymmenen asteen lämpötila ja pouta olisivat kiva lisä, mutta kunhan ei tuule. Yritin nimittäin pikkuisen treenata rally-tokoa ulkona tänään tuossa tuulessa. Voin kertoa, että ei onnistunut. Kentän poikki lentävät kuivat lehdet ja roskat ja takaa-ajovietillä varustettu terrieri ei ole kaikkein paras yhdistelmä rally-tokoa ajatellen.

Juuri kun olin muutenkin luovuttamassa ja lopettamassa kaiken harjoittelun, tuli nainen villakoiran kanssa kysymään, että saako tulla juttelemaan vaikka meillä on selvästi harjoitukset kesken. Ajattelin, että hän haluaa koirien tapaavan, mutta kävikin ilmi, että hän halusi itse nähdä Lennun lähempää ja jututtaa minua, koska Lennu oli kaukaakin nähtynä niin ”oikean cairnin näköinen”. Hän trimmasi koiria, ja halusi sen vuoksi kysellä Lennun turkista ja siitä miten se oli trimmattu. Ja minähän kerroin sen verran kuin osasin, vaikka en trimmaamisesta tiedä muuta kuin sen mitä olen vierestä seurannut. Mutta kasvattajalle vaan terveisiä, että Lennua kehutaan esimerkillisesti trimmatuksi cairniksi, vaikka edellisestä trimmistä on kulunut ainakin kuukausi 🙂