Agilityn alkeiskurssi, 5. kerta ja koulutuksellinen läpimurto

Päivän agility aloitettiin alkulämmittelyjen jälkeen hyppyesteellä. Tarkoituksena tällä kertaa oli kiinnittää huomiota ohjaamiseen ja harjoitella erityisesti sitä. Harjoittelimme sekä vasemman että oikean käden käyttöä ohjauskätenä ja sen lisäksi vähän käden vaihtamistakin. Lennun kanssa treeni sujui oikein hyvin, pystyin pitämään Lennua vapaana ja se keskittyi hienosti. Teimme estettä aluksi rima maassa, sitten pienellä hypyllä ja lopuksi vielä rima maassa. Yritän vielä olla hyppyyttämättä Lennua liikaa, koska vuoden ikä ei ihan vielä ole tullut täyteen. Meitä kehotettiin treenaamaan target-palkalla, mutta omasta mielestäni se ei oikein edesauttanut ohjaamisen harjoittelua, tai ainakaan sitä, että Lennu olisi kiinnittänyt huomiota ohjaamiseeni. Kyllähän se esteen yli meni, mutta pelkän palkan perässä, ja havahtui vasta sen saatuaan katsomaan, että mitä minä huidon. Parempi kontakti pysyi silloin, kun namit pysyivät taskussa ja Lennu sai palkan vasta palattuaan minun luokseni esteen jälkeen. Mutta testaillaan mikä on paras tapa.

Hyppyesteen jälkeen otettiin keinu taas open tarkemman opastuksen alla. Omaa vuoroamme odotellessa teimme Lennun kanssa puomin ja A:n yhteen kertaan muistin virkistykseksi. Sen jälkeen keskityimme keppeihin, joissa oli parilla edellisellä kerralla hutiloitu. Tällä kertaa kepit sujuivat hyvin, kun muistin ohjata hötkyilemättä.

Keinulle päästyämme kokeilimme sitä target-palkalla. Lennu meni keinun reippaasti, mutta ehkä liiankin vauhdikkaasti. Menimme sen muutamaan kertaan. Itse jäin miettimään, että ehkä sitä olisi edelleen syytä treenata ihan vain kädestä palkkaamalla, muuten vauhtia tulee liikaa eikä Lennu huomioi minkäänlaista ohjausyritystä, kun palkka kiiltää silmissä.

Keinun jälkeen saimme vielä näyttää opelle kuinka kepit sujuvat. Lennu meni kepit hitaasti mutta varmasti…alkoi väsymys pikkuisen jo painaa. Kokonaisuutena arvioiden tunti meni hienosti ja haukahtelukin jäi ihan minimiin.

Kotitreeneissä on saavutettu läpimurto: Lennu osaa nousta makuuasennosta istumaan! Seisominenhan on onnistunut sekä makuulta että istualta jo jonkin aikaa, mutta istuminen makuuasennosta on ollut suuremman työn takana. Houkuttelin liikettä käsikosketuksen avulla, ja eilen Lennu vihdoin tajusi jutun jujun. Onnistuneita suorituksia naksuteltiin eilen aika monta, ja tänään agin lämmittelyssä homma sujui jo ihan pelkällä käskysanalla. On se fiksu!

Laiskuutta, koirapuistoja ja unohtelua

Tällä viikolla olemme olleet harvinaisen laiskoja treenaamisen suhteen. Sunnuntaina uhosin, että harjoittelemme perjantain rallyssa vaikeaksi havaittua istuvan koiran kiertämistä. No, harjoittelimme juu ja saimme muutaman onnistuneen toiston, joista innostuin kovasti. Kunnes koira lähti menemään. Voitteko kuvitella, terrieri siis tyynesti poistui paikalta kesken harjoitusten. Kierrä siinä sitten koiraa eteisessä, kun koira on häipynyt makuuhuoneeseen katsomaan jos siellä olisi jotain edes vähän kiinnostavampaa. Yleensä Lennu on varsin innoissaan kaikesta treenaamisesta (nameille perso kun on), mutta tällä kertaa se tuumasi, että tää istuminen on niiiiin nähty. Totesin, että nyt ei ehkä onnistu, ja jätimme harjoituksen siihen.

Sekä agilitysta että rallysta on tällä viikolla lomaa. Lenkkeilyolosuhteet ovat sään puolesta olleet melko haastavat; milloin on pyryttänyt märkää lunta vaakatasossa, milloin ollut tiet auraamatta. Jalkakäytävät ovat olleet puomeilla ja lippunauhoilla ympäröityjä, ja joka paikassa on pitänyt varoa katolta putoavaa lunta ja jäätä samaan aikaan kun on yrittänyt pysyä pystyssä liukkaalla tiellä. Tämän vuoksi olemmekin tällä viikolla vaihteeksi käyneet ahkerasti koirapuistossa. Ilokseni koirapuistossa on ollut hauskaa ja leikit ovat sujuneet sulassa sovussa. Yhtenä iltana Lennu näki ikiaikaisen idolinsa, muutaman vuoden ikäisen bracco italiano -uroksen. Tuohon uljaaseen ja jykevä-ääniseen metsästyskoiraan Lennu suhtautuu edelleen syvästi ihaillen. Kun kaveri lähestyi porttia Lennu syöksyi vastaan häntä niin kiivasti heiluen, että se olisi voinut jopa irrota. Sitten innokasta hyppimistä ja naaman nuolemista, jota toinen väistelee päätään heilautellen. Olen alkanut epäillä, että Lennu haluaisi itse tulla isona samanlaiseksi. En tiedä milloin totuus paljastuu terrierille.

Toisena iltana koirapuistossa oli paljon porukkaa, mm. yksi leikattu cairn-uros, jonka kanssa Lennu on aikaisemmin leikkinyt. Tällä kertaa teini kuitenkin meni aivan sekaisin tuosta tyypistä, josta ei tiennyt onko se tyttö vai mikä. Lennu yritti astua kaveria ja roikkui perässä kiinni sellaisella intensiteetillä, ettei leikeistä meinannut tulla mitään. Kuulemma on yleistä, että nuoret urokset käyttäytyvät leikatun uroksen kanssa tällä tavalla. Paikalla oli monta tyttöäkin, mutta Lennua kiinnosti vain tämä yksi poika. Tänään puistossa oli muutaman vuoden ikäinen jack russell -uros ja muutaman vuoden ikäinen leikattu ranskan bulldog -poika. Näillä kolmella oli hyvät ja vauhdikkaat leikit. Välillä ei tiennyt kuka jahtasi ketä, eikä sillä ehkä ollut väliäkään, kunhan vauhti pysyi kovana. Lennulla oli niin hurja vauhti päällä, että yksi tuttukin ihmetteli mitä se on syönyt. Tuli todettua, että Lennu onneksi edelleen tulee juttuun myös samaa kokoluokkaa olevien urosten kanssa. Ja myös, että kaikki leikatut urokset eivät aiheuta sitä samaa astumisvimmaa.

Tänään meidän piti pitää kunnon kotitreenit, mutta viihdyimme ulkona niin pitkään, että emme sen jälkeen jaksaneet. Lisäksi huomasin, että olen jo onnistunut unohtamaan joitakin aiemmin harjoiteltujen juttujen käskyjä. Tajusin, että emme ole harjoitelleet kosketusalustaa pitkään aikaan, kun olemme keskittyneet sen sijaan puhelinluettelohommiin. En enää varmuudella muista mikä on kosketusalustaan liitetty sana. Ehkä ”alusta”? Puhelinluetteloon ei liity mitään sanaa, koska sitä on tarkoitus käyttää ainoastaan välineenä oikean asennon ja paikan opettelussa, käytännössä jo käytössä olevien käskyjen viilaamiseen siis, ja Lennun on tarkoitus hakeutua sen päälle ilman erillistä käskyä. Kosketusalustaan oli kuitenki joku sana. Olisikohan syytä alkaa kirjata muistiin näitä sanojakin?

Jefu-terrieri

Lennun isäntä on innokas amerikkalaisen jalkapallon harrastaja ja joutui erään vedon hävittyään tilaamaan itselleen inhokkijoukkueen pelipaidan. Siitä aiheutuneen mielipahan lievennykseksi samaan tilaukseen eksyi kuitenkin suosikkijoukkueen paita koiralle.

Nyt on terrierilläkin ikioma New England Patriots -paita, joka päällä voi jännittää sunnuntai-iltaisin. Onneksi seuraavan kauden alkuun on vielä 7 kuukautta aikaa, emäntä huokaa.

Näin kevyen pinnallisissa tunnelmissa tänään. Sekä agility että rally-toko ovat tämän viikon hiihtolomatauolla, joten tällä viikolla harjoitellaan vain perusjuttuja kotioloissa.

Sunnuntai

Tämän jälkeen on ryhdistäydytty sen verran, että turkki on kammattu perinpohjaisesti. Lennun karva on edelleen jännässä vaiheessa: selän päällä on tummempaa, karkeaa karvaa, mutta kyljet, jalat ja pää ovat vielä pehmeämmän karvan peitossa. Karkea turkki levittäytyy kuitenkin koko ajan alas kylkiä pitkin.

Seuraavaksi treenataan perjantain rallyssa haasteelliseksi osoittautunutta paikallaan istuvan koiran kiertämistä.

Rally-Toko, 3. kerta

Eilen oli kolmannet rallyt. Aloitimme sivulle tulon harjoittelulla. Lennun kanssa treenasimme kumpaakin tapaa, eli takaa kiertäen (”sivulle”) ja etukautta kiepsahtaen (”viereen”). Ensimmäisenä uutena asiana harjoittelimme Hitaaasti-kylttiä, eli seuraamista vauhtia hidastaen ja palaamista taas normaaliin vauhtiin. Tässä ei oikeastaan ollut ongelmaa, sujui ihan kivasti.

Seuraavaksi sitten haastavampiin hommiin, nimittäin kylttiin, jossa koiran pitää istua paikallaan kun ohjaaja kiertää tämän ympäri. Helpommin sanottu kuin tehty. Lennu ei meinannut uskoa, että sen todellakin piti istua eikä mennä maahan. Lisäksi pää lähti aina kääntymään minun perääni,  jolloin tietysti koko koira pomppasi pystyyn ennen kuin olin päässyt koko kierroksen ympäri. Mutta jatkamme harjoituksia. Homma lähtee varmasti sujumaan heti kun saamme tehtyä pari onnistunutta toistoa. Uskoisin, että kotona on hyvät mahdollisuudet onnistua, koska paikallaolon Lennu osaa hienosti silloin kun ei ole paljoa häiriöitä.

Sitten harjoittelimme eteen tulemista ja yhtä siihen liittyvistä kylteistä. Liikkeessä koira tulee sivulta eteen istumaan kasvot ohjaajaa kohti. Asennon pitäisi olla mahdollisimman suora ja etäisyyden korkeintaan 30 cm. Lennun kanssa harjoittelimme kosketuskepin avulla. Alku oli vähän hankala, koska asennon suoruudesta ei ollut tietoakaan ja Lennu myös pakitti taaksepäin aina istuessaan ja ajautui siten turhan kauas. Asia korjaantui kuitenkin kun aloin antamaan palkan tarkasti keskeltä ja aivan jalkojeni edestä. Kyltin esittämä varsinainen liike oli sellainen, jossa koira tulee eteen istumaan ja sen jälkeen ohjaaja peruuttaa yhden askeleen ja koira seuraa ja istuu taas eteen. Sen jälkeen peruutetaan vielä kaksi ja kolme askelta samaan tapaan. Se sujui ihan hyvin.

Viimeiseksi tehtiin vielä vasen täyskäännös, jossa koira kääntyy ohjaajan ympäri oikealle ja takaisin tulosuuntaan. Ihminen kääntyy paikallaan vasemmalle ja nokka tulosuuntaan. Se sujui hyvin. Lennu hakeutui oikeastaan aika automaattisesti oikeaan suuntaan, jotta sai pidettyä oikean paikan vasemmalla sivulla. Kokonaisuutena tunti tarjosi sekä onnistumisia että haasteita.

Kotona meitä odotti muutama nälkäinen vieras, jotka vaativat emäntää valmistamaan guacamolea nachojen seuraksi. Koiralle oli tarjolla rapsutuksia. Tänään on tehty pitkä lenkki ja käyty kauemmassa koirapuistossa pienten puolella, jossa Lennua kiinnosti tunnelin kaivaminen lumipenkkaan enemmän kuin muiden kanssa leikkiminen. Paria tyttöä se kävi moikkaamassa, mutta tytöt olivat sen verran ärhäkkää sorttia, että Lennu päätti keskittyä lumitöihin.

Lennu 11 kk

Lempiharrastus pään työntäminen lumihankeen.

Agilityn alkeiskurssi, 4. kerta

Neljäs agility alkoi tuttuun tapaan lämmittelyllä, jonka jälkeen mentiin tutut puomi ja A yhteen kertaan. Sen jälkeen päästiin kokeilemaan uutta estettä, nimittäin keinua. Keinuun tutustuttiin varovasti open avustuksella niin, että keinun heilahdusta hidastettiin. Tarkoituksena oli pysäyttää koira keskelle, niin että se tajuaa varautua laskeutumiseen eikä vain juokse läpi. Tehtiin kolme toistoa, jotka kaikki Lennu meni ihan reippaasti, ei tainnut edes huomata koko esteessä mitään kummallista. Ei sitä heilahdustakaan, joten laskeutumiseen varautumisesta ei varsinaisesti voi puhua…

Ei meillä vielä näin pitkää ja korkeaa pituutta ollut, mutta tähän tyyliin.

Keinun jälkeen tehtiin tuttuja pussia ja putkea target-palkalla (onkohan se nyt oikea termi?). Putkesta oli tällä kertaa jo vähän pidempi versio kuin aikaisemmin. Terrieri yritti muutaman kerran livistää esteen ohi palkalle, mutta oppi nopeasti jutun jujun, kun torppasin ne yritykset alkuunsa. Pientä kahden lankun mittaista pituuttakin hypättiin, ja siinä Lennu keksikin hieman yllättäen ottaa vauhtia esteen päältä…meneekö terrieri siis siitä, missä aita on matalin? Sen jälkeen kokeiltiin niin, että esteen osat laitettiin kyljelleen, jolloin siinä ei ollut ”rappusta” jonka kautta pompata. Silloin Lennu hyppäsi oikein komeasti yli. Ensi kerralla aloitamme tällä tavalla palaset kyljellään ja etenemme vasta hiljalleen siihen, että ne nostetaan pystyyn, ettei lintsaamalla suorittaminen vahvistu.

Keppejäkin mentiin. Ne menee hienosti jos itse muistan ohjata työntämällä käden aina oikeaan väliin enkä sählää. Korkeushyppyesteitä kokeiltiin kahden sarjana, ensin rimat maassa ja sitten vähän irti maasta, taas palkka esteiden takana. Se sujui muuten hyvin, paitsi että toisella kerralla Lennu ei muistanut tai välittänyt hypätä ensimmäisen esteen kohdalla, vaan pudotti riman. A:kin ehdittiin ottaa pari kertaa jossain välissä.

Ihan lopuksi saatiin kokeilla keinua vielä muutamaan kertaan. Ensimmäisen Lennu meni ihan hyvin, mutta toisella kerralla huomasi, että koira oli jo väsynyt eikä sitä olisi enää oikein huvittanut. Mikä ei ole ihme, itseäni alkaa hengästyttää näin jälkeenpäinkin, kun yritän muistella ja kirjoittaa mitä kaikkea ehdittiin tehdä. Lennu meinasi hypätä alas esteellä heti siinä keinun alkupäässä, mutta meni kuitenkin houkuttelemalla ja kannustamalla loppuun asti. Tehtiin vielä kolmas kerta, jotta saataisiin onnistunut suoritus viimeiseksi. Se meni hyvin, kun pysyttelin itse tosi lähellä, pysäytin tarkasti puolivälissä ja kannustin kovasti. Lennu näytti nyt huomaavan keinahduksen, mutta ei vaikuttanut pelästyvän tai varsinaisesti ihmettelevän sitä.

Kokonaisuutena tunti meni ihan mukavasti, tosin kontaktissa oli taas parantamisen varaa. Hetkittäin lattian nuohoaminen kiinnosti niiiin kamalasti, ettei kuono meinannut irrota matosta ollenkaan, ja välillä piti käydä nuuskimassa naapuriakin viereisellä esteellä. Tällä kertaa Lennu haukkui enemmän kuin viimeksi. Varsinkaan lopuksi en saanut sitä hiljenemään millään, kun se keksi alkaa jutella lähietäisyydellä olevalle toiselle koiralle samalla kun itse puin takkia päälle ja kasailin kamoja. Rally-tokossa toisille haukkuminen on huomattavasti vähäisempää, eikä mitään ihan holtitonta haukkumista vastaavassa tilanteessa pääse syntymään, koska siellä noudatetaan ”mennään bussilla -periaatetta”, eli  koirat eivät pääse tapaamaan toisiaan. Kuten viimeksi kirjoitin, siellä Lennu on (jo pentukurssista lähtien) tottunut siihen, ettei treenitilanteessa pääse tapaamaan muita, eikä enää oikeastaan yritäkään päästä toisten luokse eikä kiinnitä niihin paljoakaan huomiota. Tämäntyyppisellä agilitykurssilla, jossa kaikki samaan aikaan omaan tahtiin tutustuvat eri esteisiin, se ei kuitenkaan onnistu, kun tila on pieni ja väkisinkin joutuu lähikontaktiin toisten kanssa.

Oivalluksia

Tänään tapahtui suurta edistystä puhelinluetteloharjoituksissa, kun keksin käyttää hyväkseni sohvan ja kirjahyllyn väliin jäävää kapeaa tilaa. Heitin puhelinluettelon itseni ja koiran väliin tuossa kapeassa tilassa ja houkuttelin Lennun tulemaan itseäni kohti, jolloin sen oli lähes pakko mennä puhelinluettelon päälle. Aluksi naksautin heti kun Lennu oli luettelon päällä, mutta melko nopeasti se alkoi ilman erillistä käskyä istahtaa sen päälle, joten palkkasin sitten vasta siitä. Lopputuloksena oli siis puhelinluettelon päällä istuva koira, eli juuri se mitä haluttiin! Ensi viikolla vielä vähän lisää tätä treeniä tuossa kapeassa välissä, niin luulen, että Eniron päällä istuminen alkaa olla hanskassa.

Myös maakuuasennosta istumaan nouseminen alkoi tänään edistyä, kun päätin opettaa sen käsikosketuksen avulla. Yritän laittaa käden sellaiseen kohtaan, että Lennu joutuu nousemaan istumaan, mutta sen ei tarvitse hypätä eikä se voi seisoa. Tarkkaa puuhaa!

Ehtiiköhän koira kyllästyä umpihangessa sukelteluun ennen kevään tuloa?

Rally-Toko, 2. kerta (ja kaupunkikelpoinen koira)

Rally-tokon toinen kerta aloitettiin kertaamalla viime kerralla opittua, eli 360 asteen käännöstä oikeaan ja vasempaan sekä 270 asteen käännöstä oikeaan ja vasempaan. Lennu tekee käännökset ihan hyvin, joskin katse palkkaavaan käteen naulittuna. Ensimmäisenä uutena asiana harjoiteltiin sivulletuloa ja perusasentoa. Rallyssa sivulle pitää osata tulla sekä ”vanhanaikaiseen tapaan” takaa kiertäen että ”modernisti” edestä kiepsahtaen. Lennu osaa tulla sivulle takaa kiertäen, mutta liikkeen loppuasentohan on tähän asti ollut vähän mitä milloinkin. Siihen lääkkeenä on Eniro-treeni. Tänään keskityimme Lennun kanssa uuden tavan opetteluun, eli etukautta sivulle pyörähtämiseen. Apuna käytin kosketuskeppiä, ja sen avulla itse pyörähdys sujui hienosti. Vilkasliikkeisen terrierin pysäyttäminen oikeaan kohtaan oikeaan asentoon on kuitenkin hieman haastavaa. Mitään käskysanaa tähän sivulletuloon en vielä yhdistänyt, mutta varmaankin ”viereen” olisi sopiva. ”Sivulle” on varattu siihen takaa kiertävään versioon.

Sitten harjoiteltiin pujottelua, joka rallyssa tarkoittaa sekä ohjaajan että koiran kulkemista muovitörppöjen tai muiden merkkien välistä pujotellen. Pujottelua on kahdenlaista: pujottelu vain yhteen suuntaan ja pujottelu edestakaisin. Pujottelussa kontakti ei ollut paras mahdollinen, koska lattiaa piti vähän nuohota, jos vaikka edellisen jäljiltä olisi jäänyt jotain syötävää lojumaan. Sain kuitenkin jonkinlaisen kontaktin pidettyä tarpeeksi usein palkkaamalla, ja harjoitus meni sikäli hyvin, että Lennu ei yrittänyt mennä tutkimaan muovikartioita eikä kiinnostunut ympärillä odottelevista toisista koirista. Eli toisin sanoen seurasi minua hienosti, sen minkä lattian nuuskimiselta ehti.

Viimeiseksi harjoitelttiin vielä liikkeestä maahan menoa. Maahan pitäisi mennä joko etupää edellä tai sitten tasaisesti koko kropan mitalta. Istuvasta asennosta maahan valahtaminen ei käy. Lennu menee maahan vähän istumisen kautta, joten yritimme harjoitella maahan menemistä etupää edellä. Metodina oli kosketuskepin laittaminen lattiaan, jotta koira sukeltaisi sitä kohti. Jonkinlaista edistystä tapahtui. Ehdittiin vähän harjoitella myös varsinaista liikettä, eli maahan menoa liikkeestä. Lennu ei aluksi yhtään tajunnut mitä oltiin tekemässä, vaan lähti kiertämään eteeni heti kun pysähdyin. Taisi ajatella, että vieläkin harjoitellaan niitä samoja vanhoja sivulle-hommia. Lopuksi sain kuitenkin liikkeen onnistumaan ja olin ihan tyytyväinen.

Kaiken kaikkiaan tunti meni keskittymisen osalta hienosti. Lennu haukahteli taas silloin tällöin, mutta selvästikin vain sen vuoksi, että olisi halunnut lisää toimintaa. Kontakti pysyi pääasiassa hienosti, eikä Lennua tarvinnut pitää kiinni omalla paikalla harjoiteltaessa, vaan se kyllä tapitti palkkaajaansa vaikka oli vapaana. Sekin on ollut hauska huomata, että Lennu on oppinut näiden treenitilanteiden säännöt, eikä juuri hingu muiden luoksen tutustumaan esimerkiksi ulkona tunnin alkua odotellessa.

Myös kaupungilla liikkumiseen ja matkustamiseen julkisissa liikennevälineissä olin tänään enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäisen raitiovaunuetapin aikana Lennu vähän haukahteli, mutta metromatka meni ihan täydessä hiljaisuudessa ilman mitään palkkailua. Vaikka vastapäisessä penkissä istui tyttö, joka söi banaania. Paluumatkallakin Lennu vain istui sylissä ja katseli muita matkustajia. Metroasemalla se kulki nätisti vieressä hihna löysällä, välittämättä tippaakaan ihmisistä tai muista häiriöistä. Tuli sellainen olo, että tuon koiran kanssa voisi mennä vaikka Stockan Hulluille päiville, eikä se siitä häiriintyisi. Mikä tietysti on harhaa, koska tuntemattomat ovat terrierin mielen liikkeet. Usein on tällaisia päiviä, mutta toisinaan, onneksi kuitenkin harvoin, myös sellaisia, että koiralla palaa pinna jostain ihmisen mielestä täysin käsittämättömästä syystä tai mielenkiinto suuntautuu yhtäkkiä johonkin aivan muualle kuin ulkoiluttajaan ja tämän valitsemaan suuntaan, ja silloin terrierin päätä on vaikea saada käännettyä.

Eniro ja muita apuvälineitä

Tänään muistin napata töistä mukaan vanhan puhelinluettelon, jonka avulla oli tarkoitus alkaa opetella oikeaa perusasentoa. Olin suunnitellut, että opetan ensin koiran istumaan puhelinluettelolle niin, että sekä takapuoli että etutassut ovat luettelon päällä ja yhdistän sen sitten sivulletuloon. Helpommin sanottu kuin tehty. Vielä tänään en saanut koko rekkua osumaan luettelolle. Lennu tajusi kyllä heti, että kyseessä on jonkinlainen kohde, johon on tarkoitus koskea, ja aina joku tassu osui, mutta takapuoli oli aina jossain muualla kuin kannen päällä. Kokeilin jopa, jos koiran saisi asettumaan luettelon päälle kosketuskepin avulla, mutta en tiedä onko se fiksua. Mutta ehkä hiljaa hyvä tulee?

Eniro-treenin lisäksi olemme tänään kuivaharjoitelleet esteellä odottamista, vaikka palkka odottaa esteen takana. Itsehillintäharjoituksia siis. Palkkausalustana on sininen muovirasian kansi, ja esteen virkaa hoiti olohuoneen oviaukko, jossa on pentuportti. Portissa oleva luukku oli siis luonollisestikin auki. Pyysin Lennun sivulle ja käskin odottamaan kun kävin viemässä palkan ”esteen” toiselle puolelle. Palasin Lennun luokse ja annoin luvan lähteä. Lennu osasi odottaa ihan nätisti, mutta lähteminen olikin yllättäen vaikeampaa. ”Ole hyvä” ei saanut aikaan minkäänlaista liikettä. ”Hyppää”-käskyllä Lennu kyllä tajusi liikkua, mutta vähän epäröiden. Mietti varmaan, että tässä on nyt jokin koira haudattuna ja varmaan pitäisi oikeasti olla paikalla vaikka tuo tuossa jotain yrittää hämätä. Mutta ehkä parempi niin päin.

Näiden lisäksi harjoittelimme vielä istumista, maahan menemistä ja seisomista. Kuulostaa perus jutuilta, mutta Lennu ei osaa näitä käskyjä ”päinvastaiseen suuntaan”, eli maasta istumaan ja seisomaan. Aiemmin olemme jo suht hyvällä menestyksellä treenanneet makuulta seisomaan nousemista (käskyllä ”seiso”) ja tänään harjoittelimme jaloille pomppaamista istuvasta asennosta. Käytännössä tein niin, että liikahdin itse sen verran, että Lennu lähti seuraamaan ja naksautin heti, kun se pomppasi ylös. Ja sitten vain monta toistoa putkeen nopeaan tahtiin. Lennu taisi ymmärtää pointin. Makuulta se ei kuitenkaan vielä osaa nousta istumaan. Se on yllättävän vaikea homma, mikä osoittaa sen, ettei koira taida yhdistää käskyä asentoon samalla tavalla kuin ihminen ehkä ajattelee. Ainakaan Lennulle istuminen ei siis tällä hetkellä tarkoita istuvaa asentoa sinänsä, vaan liikettä, jossa takapuoli lasketaan maahan. Makuuasennosta onkin sitten vaikea ”istua”, kun takapuoli on jo maassa… Ohjelmassa on siis käskyn liittäminen asentoon, ei liikkeeseen.