Taikuutta

Tänään jatkoimme flexin käytön harjoittelua illan pitkällä lenkillä. Alku sujui oikein mallikkaasti ja ensimmäiset 400 metriä ehdin jo ajatella, että kylläpä menee kivasti ja nämä Racinelin pihvitikkupalathan ovat kuin taikuutta (tosin neljään vielä pienempään osaan saksittuna), niin hienosti Lennu pysähtyi odottamaan ja tuli luokse sieltä flexin päästä. Kunnes citykelpoinen citykoira kohtasi yhden urbaanin elämän haasteista. Citykani. Viiletti nenän edestä puistopolun yli pusikkoon. Citykoira säntäsi flexin mitan verran perään. Omistaja kelasi hihnaa takaisin viisi senttiä kerrallaan. Ei auttanut edes taskussa oleva taikuus. No, koira saatiin joten kuten kontrolliin ja ylipuhuttua jatkamaan matkaa, mutta aika pitkälle saatiin kulkea pihvitikun palasia syöttäen ennen kuin pusikkoon jäänyt elävä paisti unohtui.

Tämän jälkeen lenkki sujui ihan kivasti ja flexin tuoma liikkumatila on kyllä ihan kätevä juuri esim. puistossa ulkoillessa, kun koira voi käydä vähän sivummalla haistelemassa nurmikkoa ja pysähtyä ihmettelemään ilman, että ulkoiluttajan tarvitsee pysähtyä tai muuttaa suuntaa.

Lennu 8 kk

Maanantaina Lennu täytti 8 kuukautta. Syntymäpäivää ei pahemmin juhlistettu, mutta tänään ostin meille flexin. Eli kelataluttimen. Siinä olikin sitten kelaamista. Alku tuntui vähän hankalalta, koska koira tuntui karkaavan käsistä, jolloin omistaja painoi nappia ja meno tyssäsi kuin seinään. Ja koko talutin lukiutui vielä samaan syssyyn. Mutta hiljaisessa puistossa lisää liikkumavaraa antava talutin oli kyllä aika kätevä ja homma sujui ihan kivasti. Perustottelevaisuutta on kuitenkin syytä vielä hioa, jotta flexiä voi käyttää muissakin tilanteissa. Esim. luoksetulo sieltä viiden metrin päästä sujuu kyllä, mutta vasta huolellisen harkinnan ja hyötyjen ja haittojen punnitsemisen jälkeen.

Tänään kävimme koirapuistossa sen verran myöhään, että kaikki muut olivat jo lähteneet. Hyödynsimme tyhjän puiston harjoittelemalla seuraamista ja pysähtymistä (myös tuota flexiä ajatellen). Seuraaminen sujui oikein mallikkaasti kun häiriöitä ja houkutuksia ei ollut. Myös stop-käsky toimi jopa yllättävänkin hienosti, Lennu nimittäin ei vain pysähtynyt vaan myös istui jokaisella stopilla. Tarvitaan kuitenkin varmasti paljon treeniä ennen kuin tämä käytös saadaan yleistettyä toimivaksi myös niissä tilanteissa, joissa on jotain kiinnostavampaakin tekemistä tarjolla… Mutta tästä on hyvä aloittaa.

Muuten viime ja tällä viikolla on harjoiteltu alas-käskyä (siis alas esim. sohvalta, mutta myös alas hyppimästä ihmisiä vasten). Sen lisäksi on temppuiltu kosketuskepin avulla ja harjoiteltu mm. jalkojen välistä pujottelua ihan huvin vuoksi vain. Kosketuskepille pitäisi keksiä jotain uutta ”tärkeämpääkin” käyttöä. Sivulletulo sen avulla on jo opeteltu. Ehkä sitä voisi käyttää omalle paikalle menon opetteluun? Sitä hommaa Lennu ei ihan hiffanut pentukurssin aikana, emmekä ole sitä juuri harjoitelleetkaan, mutta ehkä sitä voisi alkaa treenata niin, että ensin käyttäisi keppiä. Täytyy testata.

Kiva koirakansalainen -pentukurssimme loppui jo, ja nyt olen tutkiskellut koirakoulujen sivuja ja miettinyt meille seuraavaa kurssia. Ajattelin, että kokeilisimme rally-tokoa, jos vain löytyy kurssi joka sopii aikatauluihin. Sen lisäksi ajatuksissa on ollut agilityn alkeet, vaikka alunperin en ollut suunnitellut innostuvani moisesta estehyppelystä. Mutta eihän meidän pitänyt näyttelyihinkään mennä…

8 kk vanha Lennu on melkolailla samanlainen kuin 7 kk vanha Lennukin. Jalka nousee lenkillä ehkä vähän useammin ja tytöt kiinnostavat myös jonkin verran enemmän. Jalan nosto unohtuu edelleen joskus, varsinkin tasaisessa paikassa, ja joskus se muistuu mieleen vasta viime tipassa, jolloin jalka nouseekin sitten hyvin teatraalisesti hyvin korkealle. Kiinnostus tyttöjä kohtaan aiheuttaa hiukan ongelmallisia tilanteita koirapuistossa. Kaikki sujuu ihan hyvin, jos narttu ei alistu astuttavaksi ja osaa komentaa. Lennu kyllä lopettaa äijäilyn jos vähän ärähdetään. Mutta sitten on niitä nuoria neitejä, jotka eivät sano mitään. Ja silloin nuori mies kyllä jaksaa yrittää, eikä leikeistä tule mitään, kun on vain yksi asia mielessä. Toivottavasti tämä piirre laantuu edes vähän ajan myötä. Urosten kanssa Lennu on edelleen tullut toimeen. Ainoa rähinä tähän asti on ollut joskus pari kuukautta sitten, kun saman ikäisen ja saman kokoisen Ressun kanssa tuli vähän riitaa niinikään saman ikäisestä Veera-kaverista. Teinidraamaa siis. Sen jälkeen Lennu ja Ressu ovat kuitenkin ihan hyvin voineet olla samaan aikaan samassa paikassa, mutta ovat selvästi todenneet, että eivät ole ylimpiä ystäviä ja leikkivät yleensä omien kavereidensa kanssa omilla tahoillaan. Pitää vain katsoa, ettei paikalle satu molempia kiinnostavaa narttua, koska siitä seuraisi todennäköisesti kaksintaistelu.

Pentunäyttely Helsingissä

Tänään oli Messukeskuksessa Best-In Puppy Show, jossa cairneja oli esiintymässä 16 kpl. Tuomari oli Saija Juutilainen. Lennun luokassa oli kolme pentua, joista kaksi muuta olivat ulkomailta tuotuja, kova kansainvälinen taso siis 🙂 Lennu sijoittui kolmanneksi eikä saanut KP:tä tällä kertaa. Arvostelu oli kuitenkin ihan kiva:

8 kk. Hyvärunkoinen ja -luustoinen urospentu, jolla hyvät mittasuhteet. Urosmainen oikealinjainen pää. Vahva purenta. Hyvä korvien koko, vahva kaula. Erinomainen hännän malli. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu yhdensuuntaisesti, mutta askelpituus voisi olla parempi. Hyvä luonne.

Lennu myös esiintyi todella hyvin ja oli koko touhusta ihan innoissaan. Jopa niin innoissaan, ettei meinannut malttaa odottaa vuoroaan kun pikku-uroksia arvosteltiin. Nakkipalkka toimii siis erinomaisesti. Suullisesti tuomari oli moittinut Lennua löysäksi, mutta ei anneta sen haitata. Lennu ei taaskaan oikein tahtonut viihtyä häkissään, vaan haukkui melko paljon. Häkissä oleilua pitäisi ehkä alkaa harjoitella lähes alusta.

Palkkioksi Lennu sai uuden pienen vinkulelun, jossa on aivan järkyttävä ääni. Se täytyy ehkä kohta takavarikoida.

Kiitämme Sannaa kampauksesta ja esittämisestä. Lisäksi kiitämme Tarjaa ja viime lauantaista trimmiä ”erinomaisesta hännän mallista”. 🙂

Pentukurssi, 9. kerta

Tänään oli pentukurssin toiseksi viimeinen kerta. Viime viikolla kurssissa oli tauko sopivasti samaan aikaan kun mekin olimme matkalla. Edellisen kerran jätimme väliin, joten yhteensä meille tuli koulunkäyntiin kolmen viikon tauko. Ja sen kyllä huomasi tänään.

Aloitimme hihnakäytöksen harjoittelulla niin, että keskilattialla oli samaan aikaan kaksi koiraa. Lennu ei sinänsä häiriintynyt toisesta koirasta, mutta keskittyi seuraamisen sijaan lattian nuohoamiseen. Harjoitusta jatkettiin niin, että häiriönä oli kaksi ihmistä, joiden ympäri kierreltiin. Ensin ihmiset olivat paikallaan ja toisella kerralla liikkuivat. Lopuksi harjoiteltiin vielä niin, että kaksi koiraa pääsi kulkemaan toisiaan kohti. Loppujen lopuksi harjoitus alkoi sujua ihan ok, mutta vähän takkuavaa meno kuitenkin oli. Lennu ei antanut ihan parastaan, enkä itsekään ollut kauhean hyvässä vireessä.

Hihnakäytöksen jälkeen harjoiteltiin vielä vieraan ihmisen tutkittavana olemista, tarkemmin ottaen hampaiden katsomista. Lennuhan on hampaiden katsomiseen melko tottunut, koska sitä on harjoiteltu pienestä asti, mutta vieraiden kanssa harjoittelu on jäänyt vähän turhan vähälle. Silloin tällöin kylässä käyvät ei-koirakammoiset kaverit ovat saaneet kurkata Lennun suuhun. Edellisessä näyttelyssä Lennu näytti vähän äkisevän hampaiden näyttämistä vastaan, joten lisäharjoitus on tarpeen. Tänään hampaiden katsomista harjoiteltiin sheippaamalla, eli palkittiin aluksi siitä, että koira toi päänsä lähelle ihmisen kättä ja sen jälkeen siitä, että toi päätään käsien väliin. Ideana siis, että kuonon ala- ja yläpuolelle tulevat vieraan kädet tuntuisivat miellyttävältä eivätkä aiheuttaisi vastustelua. Harjoitus tuntui fiksulta ja jatkamme sitä, kunhan tulee sopivia vieraita, jotka hommaan voi nakittaa…

Lennu oli koko tunnin ajan vähän rauhaton ja mm. haukahteli välillä toisille koirille, kun oltiin omalla paikalla rauhoittumassa. Oma pieni pupu-vinkulelu, joka kotona on mieluinen leikkikalu, ei taaskaan kiinnostanut yhtään. Ruokapalkalla Lennun sai keskittymään ja odottelemaan rauhassa, mutta silloinkin tuli turhautunutta mörinää, jos nameja ei tipunut tarpeeksi tiheään.

Huono päivä kääntyi vielä pahempaan suuntaan kotimatkalla, joka oli ihan tolkutonta riuhtomista. Jostain syystä tunnilta lähtiessä Lennulla on aina hirveä kiire johonkin, vaikka Lennu itsekään ei tunnu tietävän minne. Koulun pihalla pysähtymisestä ei ole mitään hyötyä, koska Lennulla on päällä sellainen neliveto, että pelkään hihnan katkeavan. Yritin palkata kontaktista ja saada kontaktin pidettyä kävelemällä takaperin Lennun edellä, mutta ei ollut mitään toivoakaan saada hommaan mitään tolkkua. Etenimme joten kuten puoli metriä kerrallaan pihalta kadulle asti, jossa vähän helpotti. Melko toivotonta käveleminen kuitenkin oli, ja ajattelin, että sillä menolla emme ole kotona ennen puolta yötä. Pahin höyrypäisyys kuitenkin kaikkosi hiljalleen, ja jotenkin selviydyimme metroon asti. Metrossa suhteellisen tottunut julkisten liikennevälineiden käyttäjämme kuitenkin oli sitä mieltä, että meno oli T-Y-L-S-Ä-Ä ja se piti myös ilmoittaa kuuluvasti. Aiemmilla reissuillamme olemme jo päässeet satunnaisen palkitsemisen vaiheeseen, mikä metrossa on tarkoittanut suunnilleen nami per asema, mutta tänään tähänkin tuli takapakkia. No, huomenna alkaa uusi viikko ja taas uudet mahdollisuudet harjoitella kaikenlaista…

Eilen Lennu kävi vähän siistittävänä ensi lauantain näyttelyä varten. Kasvattaja-Sannan matkan vuoksi kävimme tällä kertaa Tarjan luona. Siellä Lennun tapasi portin takaa kolme aikuista cairn-herraa ja pääsi vähän leikkimään kuukautta vanhemman Luca-sukulaispojan kanssa. Kaikkein suurimman huomion vei kuitenkin lattialla häkissä ollut pupu. Tuli todistettua, että riistaviettiä kyllä löytyy, koska Lennu oli pupusta hyvin kiinnostunut, haukkui ja vinkui ja yritti kaikin keinoin päästä häkin läpi siihen käsiksi. Onneksi pupu kuitenkin on koiriin tottunut, eikä kuulemma järkyty moisesta käytöksestä. Kiinnostus pupua kohtaan sai miettimään, että josko Lennun kanssa kokeilisi luolajuttuja. Vantaalta löytyy virikeluolasto, jossa pääsisi kokeilemaan. Jos tuo Lennu vain mahtuu luoliin… Itse trimmi aiheutti vähän vastustusta, ja varsinkin omilla jaloilla seisominen tuntui olevan kauhean raskasta ja tylsää. Lopputulos on kuitenkin hyvä ja pötkylälle saatiin jopa kaulaa näkyviin!