Maanantaina Lennu täytti 8 kuukautta. Syntymäpäivää ei pahemmin juhlistettu, mutta tänään ostin meille flexin. Eli kelataluttimen. Siinä olikin sitten kelaamista. Alku tuntui vähän hankalalta, koska koira tuntui karkaavan käsistä, jolloin omistaja painoi nappia ja meno tyssäsi kuin seinään. Ja koko talutin lukiutui vielä samaan syssyyn. Mutta hiljaisessa puistossa lisää liikkumavaraa antava talutin oli kyllä aika kätevä ja homma sujui ihan kivasti. Perustottelevaisuutta on kuitenkin syytä vielä hioa, jotta flexiä voi käyttää muissakin tilanteissa. Esim. luoksetulo sieltä viiden metrin päästä sujuu kyllä, mutta vasta huolellisen harkinnan ja hyötyjen ja haittojen punnitsemisen jälkeen.
Tänään kävimme koirapuistossa sen verran myöhään, että kaikki muut olivat jo lähteneet. Hyödynsimme tyhjän puiston harjoittelemalla seuraamista ja pysähtymistä (myös tuota flexiä ajatellen). Seuraaminen sujui oikein mallikkaasti kun häiriöitä ja houkutuksia ei ollut. Myös stop-käsky toimi jopa yllättävänkin hienosti, Lennu nimittäin ei vain pysähtynyt vaan myös istui jokaisella stopilla. Tarvitaan kuitenkin varmasti paljon treeniä ennen kuin tämä käytös saadaan yleistettyä toimivaksi myös niissä tilanteissa, joissa on jotain kiinnostavampaakin tekemistä tarjolla… Mutta tästä on hyvä aloittaa.
Muuten viime ja tällä viikolla on harjoiteltu alas-käskyä (siis alas esim. sohvalta, mutta myös alas hyppimästä ihmisiä vasten). Sen lisäksi on temppuiltu kosketuskepin avulla ja harjoiteltu mm. jalkojen välistä pujottelua ihan huvin vuoksi vain. Kosketuskepille pitäisi keksiä jotain uutta ”tärkeämpääkin” käyttöä. Sivulletulo sen avulla on jo opeteltu. Ehkä sitä voisi käyttää omalle paikalle menon opetteluun? Sitä hommaa Lennu ei ihan hiffanut pentukurssin aikana, emmekä ole sitä juuri harjoitelleetkaan, mutta ehkä sitä voisi alkaa treenata niin, että ensin käyttäisi keppiä. Täytyy testata.
Kiva koirakansalainen -pentukurssimme loppui jo, ja nyt olen tutkiskellut koirakoulujen sivuja ja miettinyt meille seuraavaa kurssia. Ajattelin, että kokeilisimme rally-tokoa, jos vain löytyy kurssi joka sopii aikatauluihin. Sen lisäksi ajatuksissa on ollut agilityn alkeet, vaikka alunperin en ollut suunnitellut innostuvani moisesta estehyppelystä. Mutta eihän meidän pitänyt näyttelyihinkään mennä…
8 kk vanha Lennu on melkolailla samanlainen kuin 7 kk vanha Lennukin. Jalka nousee lenkillä ehkä vähän useammin ja tytöt kiinnostavat myös jonkin verran enemmän. Jalan nosto unohtuu edelleen joskus, varsinkin tasaisessa paikassa, ja joskus se muistuu mieleen vasta viime tipassa, jolloin jalka nouseekin sitten hyvin teatraalisesti hyvin korkealle. Kiinnostus tyttöjä kohtaan aiheuttaa hiukan ongelmallisia tilanteita koirapuistossa. Kaikki sujuu ihan hyvin, jos narttu ei alistu astuttavaksi ja osaa komentaa. Lennu kyllä lopettaa äijäilyn jos vähän ärähdetään. Mutta sitten on niitä nuoria neitejä, jotka eivät sano mitään. Ja silloin nuori mies kyllä jaksaa yrittää, eikä leikeistä tule mitään, kun on vain yksi asia mielessä. Toivottavasti tämä piirre laantuu edes vähän ajan myötä. Urosten kanssa Lennu on edelleen tullut toimeen. Ainoa rähinä tähän asti on ollut joskus pari kuukautta sitten, kun saman ikäisen ja saman kokoisen Ressun kanssa tuli vähän riitaa niinikään saman ikäisestä Veera-kaverista. Teinidraamaa siis. Sen jälkeen Lennu ja Ressu ovat kuitenkin ihan hyvin voineet olla samaan aikaan samassa paikassa, mutta ovat selvästi todenneet, että eivät ole ylimpiä ystäviä ja leikkivät yleensä omien kavereidensa kanssa omilla tahoillaan. Pitää vain katsoa, ettei paikalle satu molempia kiinnostavaa narttua, koska siitä seuraisi todennäköisesti kaksintaistelu.
Lennu 