Matkalla Kompassiin agilityyn mietin, että terrieri on aivan hullu ja minä en sen kanssa kyllä mihinkään treeneihin mene. Kotoa lähtiessä koira käyttäytyi kuin ei olisi ikuisuuksiin päässyt ulos neljän seinän sisältä. Otti sellaisia spurtteja, että 5 metrin fleksi loppui kesken ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pysähdyttäessä tuli kyllä luokse, mutta heti liikkeelle lähdettyä sinkaisi eteenpäin täysiä, siis sillä tavalla oikeasti täysiä kuin pupun perään päästetty cairnterrieri. Vaikka mitään pupua ei siis ollut näköpiirissä ollenkaan. Bussipysäkillä se ulisi (!), murisi ja haukkui. Ei mitään käsitystä mille tai miksi. Ihan kuin mikäkin sekopää. Mietin, että jos mölinä jatkuu koko bussimatkankin, niin minulla menee pinna sillä tavalla, että mitään ei varmasti kannata yrittää harjoitella. Mutta sitten bussissa se yllätti, makasi täpötäyden bussin lattialla hiljaa ja rauhassa kuin enkeli.
Treeneissä ensimmäisenä ohjelmassa oli irtoamista kolmen hypyn sarjalla. Teimme alkuverryttelyksi yhden hypyn, sitten kaksi ja viimeiseksi kolme niin, että koira kutsuttiin hyppyjen takaa. Se meni hyvin, ainoastaan se jäi harmittamaan, etten tullut ehdottaneeksi, että voisin ohjata ja antaa hyppyluvan sieltä esteiden sivusta, ikään kuin olisimme jatkamassa matkaa, sen sijaan että menin esteiden taakse. Se tuskin olisi ollut Lennulle mikään ongelma. Sitten treenattiin sitä eteenlähetystä targetin avulla. Ensin yksi hyppy, sitten pari toistoa kahdella ja viimeiseksi pari toistoa kolmella. Meni loistavasti, mitään irtoamisongelmaa Lennulla ei ainakaan ole niin kauan kuin palkka odottaa edessä. Päätin, että annan ensimmäiseksi käskyksi ”hyppy” ja sen jälkeen ”eteen”. Koska koira ainakin palkalle rynnistäessään on niin nopea, että en ehdi niitä kaikkia hyppyjä huutaa.
Muiden suorittaessa ensimmäistä tehtävää saimme Lennun kanssa tehdä keppejä neljällä kepillä. Jouduin kysymään Lennulta, että onko se käynyt salaa yksin treenaamassa kesän aikana. Emme nimittäin minun tietääkseni ole nähneetkään keppejä alkukesän jälkeen, jolloin teimme niitä ihan muutaman kerran verkoilla. Sitä ennen, ekalla alkeiskurssilla, olimme harjoitelleet niitä kädellä ohjaten. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta mitä vielä. Lennu pujotteli ihan kuin tietäisi mitä on tekemässä. Ei se niitä siis itsenäisesti suorittanut, tietenkään, mutta pujotteli kun minä kuljin vieressä ja vähän osoittelin keppien välejä. Tehtiin ehkä viisi kertaa vauhdikkaasti peräjälkeen neljällä kepillä, sitten saman verran kahdeksalla kepillä. Sen jälkeen pidettiin tauko, sillä terrieri selvästi osoitti, että ei huvita enää, jäämällä lähtöön tököttämään (olisi tietenkin pitänyt malttaa lopettaa jo aiemmin, mutta en siinä innostuksessa pystynyt). Ihan mieletön rekku.
Tauon jälkeen tehtiin A-estettä, jota emme myöskään ole harjoitelleet vähään aikaan. Otettiin Lennun kanssa lentävällä lähdöllä, että saataisiin vähän jo kavereita vilkuileva terrieri mukaan. Este meni hyvin ja kontaktille pysähtyminenkin onnistui parilla ekalla toistolla, lopuilla olin itse myöhässä. Tehtiin kolme toistoa per puoli. Viimeiseksi testailtiin irtoamista suoralla putkella ja hypyllä. Ensin jätettiin koira putken suulle odottamaan ja mentiin toiseen päähän antamaan lähtölupa, josta sitten jatkettiin yhtä matkaa hypyn yli. Toisella kerralla päästettiin koira putkeen kun itse oltiin putken puolessa välissä tai vähän ennen, jolloin ei ehtinyt juosta koiran rinnalle hyppyä varten, vaan koira joutui tekemään sen itsenäisemmin. Tässä tokassa versiossa heitin Lennulle lelun palkaksi, ja se irtosi tosi hyvin hypylle vaikka itse tulin perässä. Tosin lelua se ei varsinaisesti huolinut palkaksi, vilkaisi vain ja tuli vaatimaan jotain syötävää.
Kaikki harjoitukset menivät aivan loistavasti, ja muutenkin tänään tunti sujui keskittyneemmissä merkeissä kuin viimeksi, vaikka ei viime kerrassakaan harjoitusten puolesta vikaa ollut. Tänään keskittyminen vain oli yleisesti ottaen parempaa, eikä Lennu enää juurikaan ihmetellyt samalla kentällä touhuvia toisia koiria. Mitä nyt tauon aikana piti vähän kommentoida, kun Lenny-niminen melkein kaima tuijotti putken toiselta puolelta. Tätä ei katastrofaalisen kotoa lähdön jälkeen olisi uskonut, mutta on se vaan ihme koira!
Lennu 