Hieno koira, parempi mieli

Tänään harjoiteltiin viimeistä kertaa Kompassin B-kurssilla. Ohjelmassa oli rengas, keinu ja loppuhuipennukseksi kuuden esteen mittainen rata. Lennun keskittyminen ja into olivat tänäänkin ihan priimaa. Ehkä se matto vedetään alta vasta sunnuntaina? Ehdimme tehdä itsenäisesti vaikka mitä: keppejä, kontakteja puomilla, takaakiertoja hypyllä ja putkeen lähetystä erilaisista kulmista. Ja Lennu jaksoi olla ihan intona. Keppejä tehtiin kahdeksalla kepillä taas, mutta tällä kertaa Lennu rupesi oikomaan toiseksi viimeisen välin kohdalla. Tarkensin vähän omaa käsiohjaustani, niin alkoi kulkea. Puomi sujui hienosti, tehtiin pari kertaa koko puomi ja sitten muutaman kerran pelkkää alastuloa. Lennu kyllä tuntee ”pysyy”-käskyn, mutta on nähtävästi ehdollistunut siihen, että silloin pysähdytään (hyvä) ja taivutetaan päätä ylös ja taakse (eli palkan suuntaan, ei niin hyvä). Olisi ehkä pitänyt opettaa homma kosketusalustan avulla… Mutta ei se välttämättä vieläkään ole liian myöhäistä. Jos liittäisi kotona tuohon käskyyn etutassujen pitämisen hiirimatolla ja veisi sen sitten mukaan hallille. Pitää harkita. Tai sitten jatketaan nykyisellä tyylillä, mutta yritetään aika pian päästä siihen, että liikun Lennun eteen tai toiselle puolelle ja palkkaan eri suunnista. Takaakierroissa molemmat suunnat onnistuivat, ja tehtiin vain kaksi tai kolme toistoa per suunta. Suoralla putkella harjoiteltiin vähän kauempaa ja eri kulmista putkeen menemistä, ja se sujui hienosti. Päästiin suunnilleen 90 asteen kulmaan.

Rengas oli täällä taas tietysti vähän erilainen. Ekalla yrityksellä Lennu syöksyi renkaan ja kehikon välistä. Laitettiin siivekkeet tukkeeksi, ja johan alkoi sujua. Neljä onnistunutta toistoa eri puolilta ohjaten, sen jälkeen jätettiin siihen. Keinulla ope hidasti taas vauhtia, ja Lennu meni ihan rohkeasti ja reippaasti. Pian pitäisi alkaa totutella siihen pamaukseen, sillä muuta ongelmaa keinussa ei oikeastaan ole. Käytännössä täytyy kai alkaa pamautella keinua niin, että koira on sen vieressä ja saa palkan äänen sietämisestä.

Rata näytti (suunnilleen) tältä:

 

Ohjausta piti miettiä tarkemmin ennen putkea ja putken jälkeen. Päädyin tekemään valssin ennen putkea. Toinen vaihtoehto olisi ollut takaaleikkaus, mutta en uskonut että Lennu menisi oikealla kädellä ohjaten putkeen, koska silloin olisin itse joutunut käytännössä pysähtymään hypyn ja putken välillä, ja se olisi varmasti reagoinut siihen. Putken jälkeen tuli sitten se persjättö, jota viime sunnuntaina tuli väännettyä. Lennu teki rataa hienosti, mutta ekalla kerralla se ei meinannut mennä putkeen. Epäilemättä söhläsin itse jotain, vaikka valssi ja ohjauskäden vaihto sinänsä onnistuikin. Otettiin hypyn takaa uudestaan, ja silloin onnistui. Persjätössä ei ollut ongelmaa, sillä muistin, että minun tosiaan siis pitää pinkoa sen koiran edelle ennen kuin se tulee putkesta. Toisella yrityksellä rata meni alusta loppuun asti hyvin, ja lopetettiin treenit siihen. Palkkasin puomin lopussa kontaktilla, mutta muuten mentiin molemmat kerrat yhteen pötköön. Terrieri oli super hieno taas kerran. Tunnin jälkeen juteltiin open kanssa. Kerroin, että olen ollut pari viimeistä kertaa erittäin iloinen Lennun innosta ja keskittymisestä, nuori terrieri kun saattaa sille päälle sattuessaan olla vähän hankalasti motivoitava tapaus. Ope myönteli asiaan kuuluvasti, että sellaisia ne terrierit ovat ja kehui, että Lennu on tehnyt hommia hienosti. Lisäksi Lennu kuulemma vaikuttaa siltä, että se on agilitysta aidosti innoissaan. Tämä oli mahtavaa kuulla, sillä tämänkin lyhyehkön ajan aikana mitä tätä olemme harrastaneet olen ehtinyt miettiä, että tykkääköhän tuo koira tästä yhtään, vai olenko se vain minä. Varsinkin silloin, kun koira on tuijottanut jähmettyneenä esteen taakse sen näköisenä, että ”mä hyppäsin tän jo kerran, toista kertaa ei kiinnosta”. Mutta kyllä se kai tykkää 🙂

Superterrieri

Jos viime kerralla oli vähän haasteita, niin tänään agitunti Kompassissa meni aivan loistavasti! Lennulla riitti virtaa koko tunniksi, mutta silti se malttoi keskittyä hyvin. Ja haukahtelukin oli selvästi vähäisempää kuin edellisillä kerroilla. Ensiksi tehtiin taas keinua, tällä kertaa ihan ekaa kertaa ilman hidastusta. Lennu meni reippaasti eikä jänskännyt keinahdusta, mutta pamahdus oli sille vähän liikaa ja se hätkähti hiukan ja hyppäsi keinulta vähän sivuun. Otettiin sitten aika monta toistoa open hidastaessa keinua, jotta satiin pamahdusmörkö selätettyä. Onneksi, kuten aiemminkin on todettu, Lennu on nopeasti toipuvaa sorttia, eikä oikeastaan vaatinut kuin kaksi onnistunutta, pamahduksetonta toistoa kunnes se taas alkoi mennä reippaasti ja luottavaisin mielin. Ilman hidastusta ei kuitenkaan enää kokeiltu.

Muiden keinuillessa tehtiin omin päin keppejä kahdeksalla kepillä ja takaakiertoja hypyllä. Ei voi muuta kuin todeta, että on se taitava! Kepeillä saatiin pari tosi hienoa toistoa, vaikka toki mukaan mahtui muutamia hapuileviakin. Takaakierrot Lennu teki tosi intona ja kumpikin suunta onnistui. Otettiin vielä pari tavallista hyppyäkin erotukseksi takaakierroista.

Sitten tehtiin kahden hypyn ja mutkaputken sarjaa. Hypyt olivat hiukan vinossa suhteessa toisiinsa ja putken suu vinossa suhteessa toiseen hyppyyn (joo, kuva ois kiva, tästä selityksestä tuskin saa paljoa selvää). Ensin ohjattiin koko sarja koiran vasemmalta puolelta niin, että koiran piti putkesta ulos tultuaan kaartaa jyrkästi vasemmalle. Lennu meni hienosti. Tehtiin kolme vauhdikasta toistoa, ja sitten tauko.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin sama sarja, mutta nyt takaaleikkauksella toisen hypyn ja putken välissä. Helpommin sanottu kuin tehty. Mistä ihmeestä koirat ovat saaneet silmät selkäänsä, kun järjestään jokainen teki täyskäännöksen putken suulla huomatessaan, että ihminen ei jatkanutkaan samaan suuntaan kuin äsken? Lennun kanssa ongelmaksi muodostui se, että olin (kerrankin) sitä nopeampi ja jouduin hidastamaan omaa vauhtiani ennen kuin se oli mennyt kunnolla putkeen. Seuraavat toistot tehtiin niin, etten jättänyt sitä odottamaan lähtöön, vaan juostiin yhtä matkaa. Tämä auttoi ajoitusongelmaan hieman, mutta eihän se fiksu terrieri silti putkeen puolta metriä pidemmälle mennyt, koska oppi ekasta yrityksestä, että tässä puuhaillaan nyt jotain hämärähommia sen selän takana. Open avustuksella saatiin kuitenkin viimein yksi onnistunut suoritus, ja sen jälkeen ei enää ollutkaan ongelmaa, kun koira tajusi, että kyllä se palkkapussin kantaja tulee mukana putken toiseen päähän vaikka vaihtaakin puolta. Pari hyvää suoritusta ja sitten lopetettiin harjoitukset.

Lennu jaksoi tehdä viimeisetkin toistot tosi hyvällä innolla, vaikka välissä oli vähän hankalan kohdan hinkkaamista. Tällä kertaa ei ollut ollenkaan tylsistymisen merkkejä, mikä on aivan mahtavaa, sillä viime viikon vähän tahmeiden treenien jälkeen pohdiskelin jo, että onko muutaman viikon jatkunut kaksi kertaa viikossa -tahti Lennulle liikaa. Nyt ilmassa näytti kuitenkin olevan aitoa agi-intoa, ja Lennu jopa vetäisi kunniakierrostyyliin kaksi hyppyä matkalla estesarjan alkupäähän hakemaan hihnaa viimeisen harjoituksen jälkeen. Tai sitten salaisuus piilee Oscarin maksapullissa, joita meillä oli ensimmäistä kertaa. Toivottavasti intoa riittää myös sunnuntaina, kun treenaamme cairnien kanssa ensimmäisen kerran uudessa paikassa.

Bonuksena voi vielä todeta, että Lennu on todella tainnut oppia peruuttamisen, jota olemme viime aikoina harjoitelleet ahkerasti. Menomatkalla se nimittäin peruutti koko matkan bussin etuovelta keskiovelle. Se taitaa nyt sitten olla Lennu uusi bravuuri.

Räyhäpetteri treenaa

Kolmas kerta Kompassin agikurssia takana. Ohjelmassa pussi, keinu ja takaaleikkaus. Omaa pussivuoroamme odotellessa päätin harjoitella Lennun kanssa keppejä. Neljä keppiä meni hyvin, ja ajattelin ottaa seuraavat toistot kahdeksalla. Siinä vaiheessa kurssikavereista toinen tuli Lennun kanssa saman ikäisen uroskoiransa kanssa treenaamaan keppien toisen pään vierestä lähtenyttä mutkaputkea. Lennu vilkuili kaveria kiinnostuneena. Päätin silti jossain mielenhäiriössä kokeilla keppejä, mutta eihän siitä mitään tullut. Lennu syöksyi toisen koiran luo ja siinä ne sitten sekunnin murto-osan ajan ehtivät tuijottaa toisiaan ja päristä menemään. Nappasin nopeasti Lennun pois ja vein kauemmaksi rauhoittumaan, mutta se kävi aikamoisilla kierroksilla, vahtasi kaveria ja raivosi kun se vähän liikahti kentän toisella puolella. Soimasin itseäni moisesta typeryydestä, sillä kai sen nyt tyhmempikin tajuaa ettei se koira mitään keppejä pujottele jos puolen metrin päässä keppien toisesta päästä on toinen koira. Että pitikin pistää Lennu sellaiseen tilanteeseen, eihän se koira nyt mitä tahansa kestä vaikka normaalisti sietää häiriöitä kuinka hyvin. Pussi saatiin kuitenkin kentän toisessa päässä tehtyä hienosti, teimme ehkä neljä toistoa, mutta heti sen jälkeen Lennu keskittyi taas räyhäämään muille kun nämä liikkuivat kentällä. Vein Lennun kentän nurkkaan rengasesteen taakse rauhoittumaan. Palkkailin rauhoittumisesta, hiljaa katselemisesta ja kontaktista. Luojan kiitos Lennu on nopeasti toipuvaa sorttia ja antaa anteeksi omistajansa alkeelliset virheet. Parin minuutin kuluttua se oli jo rauhoittunut ja keskittyi taas olennaiseen.

Keinulle pääsyä odotellessa saimme sitten tehtyä ne kepit pariin kertaan, ja hyvin meni. Lennu taitaa tietää mitä kepeillä on tarkoitus tehdä, vaikka edelleen tietysti osoittelen keppien välejä aika reilusti kädellä. Keinua ei oltu Lennun kanssa tehty kevään jälkeen, mutta se meni silti kivasti. Ekalla toistolla se vähän mietti puolivälissä, että mikä juttu tämä nyt on, mutta seuraavat toistot menivät reippaasti. Kurssin ope toki oli hidastamassa keinahdusta keinun alkupäässä. Keinun jälkeen kokeiltiin pitkästä aikaa takaakiertoa, jota ei myöskään olla tehty oikeilla esteillä sitten viime kevään. Kotona ollaan kyllä satunnaisesti kierrelty K-kaupan paperikassia. Ekalla yrityksellä Lennu kyllä lähti kiertämään siivekettä, mutta kääntyi takaisin puolessa välissä matkaa. En tiedä hämmensikö se, että siivekkeet ovat isommat kuin Ojangossa ja tietysti paljon isommat kuin se paperikassi. Pienellä lisäkannustuksella päästiin kuitenkin oikeaan lopputulokseen ja tehtiin neljä tai viisi hienoa toistoa, tosin kaikki vasemman siivekkeen ympäri, koska este oli sijoitettu niin, että toinen puoli olisi ollut hankala.

Tauon jälkeen tehtiin viimeisenä harjoituksena takaaleikkausta kahdella hyppyesteellä. Takaaleikkaus on meille kokonaan uusi juttu, vaikka viime lauantaina kuultiin Mintulta lyhyt alustus siitä miten se teoriassa kuuluisi tehdä. Lennu oli tuttuun tapaan jo vähän väsynyt ja vähemmän innostunut. En turhaan odotuttanut sitä lähdössä, vaan leikittiin, että kurvattaisiin ekalle esteelle niin kuin oikealla radalla ja otettiin vähän pidemmältä vauhtia. Ekalla yrityksellä Lennu pysähtyi vähän ihmetttelemään, että mitä tuo ihminen loikkii selän takaa juuri kun minä olen hyppäämässä, mutta meni kuitenkin yli. Toisella kerralla heitin lelun toisen esteen yli, jolloin se meni reippaammin. Tehtiin vielä pari onnistunutta toistoa ja sitten lopetettiin harjoitukset. Ajoitus olisi tuossa kuviossa kaiken a ja o, ja sen opettelu on täysin ohjaajan vastuulla. Uskon, että Lennu taipuu takaaleikkaukseenkin hienosti, jos vaan osaan huutaa hyppkäskyn ajoissa, ennen kuin lähden sen selän taakse koikkelehtimaan, sillä irtoamisongelmiahan sillä ei tähän mennessä ole ollut silloin kun sille on selvää mihin sen tulisi suunnata.

Olen erittäin tyytyväinen koko tuntiin alun hölmöilyn jälkeen. Parasta oli, että saatiin pakka kasaan ja pystyttiin jatkamaan harjoituksia. Ennen tuntia ja tauoilla yritin panostaa siihen, että saisin Lennun rauhoittumaan ja odottelemaan hiljaa, ja palkkailin nätisti olemisesta. Kuulin nimittäin viime viikolla työkaveriltani Huun emännältä, että ohuen väliseinän takana tokopuolella samaan aikaan treenaavat Oivalaiset olivat kertoneet, että toisella puolella treenaa ”joku melko äänekäs agilityryhmä”. Niin, kenenköhän koira se on se äänekäs?

Rataa!

Eilen harjoiteltiin viimeisen kerran aloittelija-cairnporukallamme Ojangossa Annen ja Mintun luotsaamana. Ohjelmassa oli ensin yksittäisenä harjoituksena kepit, sitten kurssin loppuhuipennukseksi 12 esteen mittainen rata. Keppejä oli kokonaiset 12 ja niissä oli verkot. Totesimme, että jatkamme Lennun kanssa keppitreenejä ilman verkkoja käsiohjauksen kera, sillä verkot hämmentävät koiraa. Eilen se rynnisti yhden kerran verkkoa päin, ja sen jälkeen sai suht pitkään maanitella, että se suostui menemään koko keppirivin uudestaan loppuun asti. Lopulta saatiin kuitenkin pari ihan nättiä toistoa kun ohjasin kädellä samalla tavalla kuin ilman verkkoja.

Mintun piirtämä rata näytti tältä (klikkaa linkkiä). Lennun kanssa tehtiin ensin muistaakseni toiselle putkelle, eli 6. esteelle asti kerralla. Sitten välipalkka ja matka jatkui. Pituuden, eli 9. esteen jälkeen toinen välipalkka ja sitten loppusuora. Toisella kerralla tehtiin yhdellä välipalkalla 6. esteen jälkeen. Lennu teki tosi hienosti ja hyvällä innolla. Lennulla ei ollut ongelmia minkään esteen kanssa, mutta itse tietysti tyrin sen verran, että unohdin sanoa vapautussanan puomilla ennen putkeen lähettämistä. Siitä sain palautetta, samoin kuin hitaudesta hyppysuorilla. Pitäisi juosta kovempaa ja luottaa siihen, että koira kyllä tekee ne esteet. Eikä jäädä taakse katsomaan, että hyppääkö se. Niin ja seuraavan esteen saisi aina vain huutaa aiemmin. Nyt vauhdikas rekku ehti välillä jo ihmetellä, että minnes sit, ja joutui korjaamaan etenemistään sitten kun vihdoin sai ohjeet.

Tauon jälkeen Minttu ehdotti, että tekisimme Lennun kanssa koko radan alusta loppuun yhteen pötköön. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä terrierin kiinnostus oli ehtinyt lopahtaa tauon aikana. Räjähtävämmän lähdön saamiseksi Minttu meni pitelemään koiraa lähtöön ja vähän usuttamaan sitä esteiden kimppuun. Muuten hyvä joo, mutta lähtöluvan saatuaan Lennu kääntyi 180 astetta Mintun kimppuun ja olisi tahtonut painia. No, vaihdettiin Anne lähettäjäksi ja Minttu-riehuttaja radalle puomin viereen. Räjähtävä lähtö saatiin kyllä, komeasti ensimmäisen esteen yli ja puomin ohi suoraan Mintun kimppuun. Tahkosimme radan loppuun kolmen esteen pätkissä, mutta elävä Minttu-palkka kiinnosti sen verran, että sain tosissaan tehdä töitä pitääkseni Lennun huomion minun kanssani treenaamisessa. Loppuun saatiin pari onnistunutta ja vauhdikasta toistoa kahden hypyn ja pussin loppusuoralla ja lopetettiin harjoitukset hyvillä mielin.

Lennu on selvästi parhaimmillaan treenien aluksi, joten ekoihin harjoituksiin täytyy panostaa. Se tekee asiat hyvin ja oppii nopeasti silloin, kun sitä jaksaa kiinnostaa, joten montaa toistoa ei kannata tehdä. Laatua määrän sijaan. Ja treenien loppuun jotain simppeliä mutta vauhdikasta, jotta pääsee lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen ja iloiseen mielentilaan. Niin ja muistetaan se leikkiminen, leikkiminen ja leikkiminen.

Suuuuuuret kiitokset Mintulle ja Annelle kaikista opeista, tuesta ja kannustuksesta! Olemme Lennun kanssa oppineet suunnattoman paljon niin agilitysta kuin yleisesti treenaamisestakin. Ja varmasti myös itsestämme, ja ennen kaikkea toisistamme.

Agility jatkuu vaikka tämä kurssi loppuikin. Kompassin kurssia on vielä kolme kertaa jäljellä, ja lisäksi on sovittu joitakin tuurauksia muiden vakiovuoroille. Olemme myös puuhaamassa omaa treenivuoroa cairnporukalle. Toivottavasti saadaan se järjestymään, niin päästään jatkamaan harjoituksia yhdessä. Toiveissa on myös saada Minttu ja Anne joskus katsomaan mitä siellä puuhaamme ja miltä se näyttää. Seuraan, jonne aiemmin laittelin viestiä, ei mahdu mukaan ainakaan nyt talvikaudella, joten se saa odottaa. Toivottavasti keväällä sitten pääsisi.

Ihme koira

Matkalla Kompassiin agilityyn mietin, että terrieri on aivan hullu ja minä en sen kanssa kyllä mihinkään treeneihin mene. Kotoa lähtiessä koira käyttäytyi kuin ei olisi ikuisuuksiin päässyt ulos neljän seinän sisältä. Otti sellaisia spurtteja, että 5 metrin fleksi loppui kesken ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pysähdyttäessä tuli kyllä luokse, mutta heti liikkeelle lähdettyä sinkaisi eteenpäin täysiä, siis sillä tavalla oikeasti täysiä kuin pupun perään päästetty cairnterrieri. Vaikka mitään pupua ei siis ollut näköpiirissä ollenkaan. Bussipysäkillä se ulisi (!), murisi ja haukkui. Ei mitään käsitystä mille tai miksi. Ihan kuin mikäkin sekopää. Mietin, että jos mölinä jatkuu koko bussimatkankin, niin minulla menee pinna sillä tavalla, että mitään ei varmasti kannata yrittää harjoitella. Mutta sitten bussissa se yllätti, makasi täpötäyden bussin lattialla hiljaa ja rauhassa kuin enkeli.

Treeneissä ensimmäisenä ohjelmassa oli irtoamista kolmen hypyn sarjalla. Teimme alkuverryttelyksi yhden hypyn, sitten kaksi ja viimeiseksi kolme niin, että koira kutsuttiin hyppyjen takaa. Se meni hyvin, ainoastaan se jäi harmittamaan, etten tullut ehdottaneeksi, että voisin ohjata ja antaa hyppyluvan sieltä esteiden sivusta, ikään kuin olisimme jatkamassa matkaa, sen sijaan että menin esteiden taakse. Se tuskin olisi ollut Lennulle mikään ongelma. Sitten treenattiin sitä eteenlähetystä targetin avulla. Ensin yksi hyppy, sitten pari toistoa kahdella ja viimeiseksi pari toistoa kolmella. Meni loistavasti, mitään irtoamisongelmaa Lennulla ei ainakaan ole niin kauan kuin palkka odottaa edessä. Päätin, että annan ensimmäiseksi käskyksi ”hyppy” ja sen jälkeen ”eteen”. Koska koira ainakin palkalle rynnistäessään on niin nopea, että en ehdi niitä kaikkia hyppyjä huutaa.

Muiden suorittaessa ensimmäistä tehtävää saimme Lennun kanssa tehdä keppejä neljällä kepillä. Jouduin kysymään Lennulta, että onko se käynyt salaa yksin treenaamassa kesän aikana. Emme nimittäin minun tietääkseni ole nähneetkään keppejä alkukesän jälkeen, jolloin teimme niitä ihan muutaman kerran verkoilla. Sitä ennen, ekalla alkeiskurssilla, olimme harjoitelleet niitä kädellä ohjaten. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta mitä vielä. Lennu pujotteli ihan kuin tietäisi mitä on tekemässä. Ei se niitä siis itsenäisesti suorittanut, tietenkään, mutta pujotteli kun minä kuljin vieressä ja vähän osoittelin keppien välejä. Tehtiin ehkä viisi kertaa vauhdikkaasti peräjälkeen neljällä kepillä, sitten saman verran kahdeksalla kepillä. Sen jälkeen pidettiin tauko, sillä terrieri selvästi osoitti, että ei huvita enää, jäämällä lähtöön tököttämään (olisi tietenkin pitänyt malttaa lopettaa jo aiemmin, mutta en siinä innostuksessa pystynyt). Ihan mieletön rekku.

Tauon jälkeen tehtiin A-estettä, jota emme myöskään ole harjoitelleet vähään aikaan. Otettiin Lennun kanssa lentävällä lähdöllä, että saataisiin vähän jo kavereita vilkuileva terrieri mukaan. Este meni hyvin ja kontaktille pysähtyminenkin onnistui parilla ekalla toistolla, lopuilla olin itse myöhässä. Tehtiin kolme toistoa per puoli. Viimeiseksi testailtiin irtoamista suoralla putkella ja hypyllä. Ensin jätettiin koira putken suulle odottamaan ja mentiin toiseen päähän antamaan lähtölupa, josta sitten jatkettiin yhtä matkaa hypyn yli. Toisella kerralla päästettiin koira putkeen kun itse oltiin putken puolessa välissä tai vähän ennen, jolloin ei ehtinyt juosta koiran rinnalle hyppyä varten, vaan koira joutui tekemään sen itsenäisemmin. Tässä tokassa versiossa heitin Lennulle lelun palkaksi, ja se irtosi tosi hyvin hypylle vaikka itse tulin perässä. Tosin lelua se ei varsinaisesti huolinut palkaksi, vilkaisi vain ja tuli vaatimaan jotain syötävää.

Kaikki harjoitukset menivät aivan loistavasti, ja muutenkin tänään tunti sujui keskittyneemmissä merkeissä kuin viimeksi, vaikka ei viime kerrassakaan harjoitusten puolesta vikaa ollut. Tänään keskittyminen vain oli yleisesti ottaen parempaa, eikä Lennu enää juurikaan ihmetellyt samalla kentällä touhuvia toisia koiria. Mitä nyt tauon aikana piti vähän kommentoida, kun Lenny-niminen melkein kaima tuijotti putken toiselta puolelta. Tätä ei katastrofaalisen kotoa lähdön jälkeen olisi uskonut, mutta on se vaan ihme koira!

Agia, mitäpä muutakaan

Eilen harjoiteltiin taas cairnien kanssa Ojangossa. Ekana harjoituksena rengas, jota ensin tehtiin yksittäisenä ja sitten hyppyyn ja mutkaputkeen yhdistettynä. Renkaan kanssa ei ollut ongelmaa ja Lennu teki hommia tosi hyvällä fiiliksellä.

Tauon jälkeen tehtiin pituutta ensin yksittäisenä ja sitten hyppyyn yhdistettynä. Lennulle laitettiin pituuden ensimmäinen palikka kyljelleen, ettei se ottaisi vauhtia esteen päältä. Tauon aikana Lennun hyvä vire ja into olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, ja ensimmäisellä yrityksellä se jäi lähtöluvan jälkeen istumaan pituuden taakse kuin tatti ja hetken eri vaihtoehtoja punnittuaan häipyi esteen ohi toisaalle haistelemaan maata. No eipä muuta kuin riehumista ja riekkumista kehiin, niin saatiin terrieri innostumaan. Minttu näytti taas riehuttamisen mallia, minkä jälkeen toimikin kivasti elävänä palkkiona. Lennu ampaisi esteiden yli kuin raketti toisella puolella odottavan Mintun luokse, ja itse yritin juosta täysillä perässä. Muistettiin ottaa yksi toisto pituuden ensimmäinen palikka pystyssäkin, ja se sujui ilman ongelmia.

Viimeiseksi tehtiin kontakteja puomilla, aluksi pelkkää alastuloa. Luulisin, että Lennu on alkanut ymmärtää jutun jujun. Jälleen kerran omassa tekemisessä on enemmän korjattavaa. Viimeisenä otettiin koko puomi pariin kertaan, niin satiin vähän vauhdikkaampi lopetus harjoituksille. Päivän kokonaisuudesta voidaan todeta, että Lennu osaa jo paljon ja oppii varmasti mitä vain, kunhan minä saan sen pidettyä oikeassa vireessä.

Uusissa ympyröissä

Tänään alkoi Kompassissa viiden kerran mittainen agilityn B-kurssi, eli jatkokurssi jo vähän jotain osaaville. Ryhmässä on meidän lisäksi vain kaksi muuta koiraa: bokseri ja suht isokokoinen sekarotuinen koira. Aluksi kyseltiin kaikkien osallistujien aiemmasta agilitykokemuksesta ja tavoitteista ja sitten ryhdyttiin hommiin.

Tällä kertaa teimme kaksi varsinaista harjoitusta yksi kerrallaan, mutta muut saivat tehdä odotellessa muita esteitä jos halusivat. Aloitimme Lennun kanssa puomilla, joka oli se päivän varsinaisista harjoituksista ensimmäinen. Meillä pääpaino on tällä hetkellä alastulokontaktin harjoittelussa, mutta teimme kuitenkin koko puomin alusta asti tällä kertaa. Vähän jännitti, että miten Lennu toimii ensinnäkin kun paikka on täysin uusi ja toiseksi kun pitkästä aikaa harjoitellaan niin, että samalla suht pienellä kentällä on samaan aikaan muitakin. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja jopa kontaktille pysähtyminen sujui aika mallikkaasti. Pysäytin, syöttelin useamman namin siinä ja vapautin. Tehtiin sekä oikealta että vasemmalta ohjaten, viisi tai kuusi toistoa yhteensä.

Toisena harjoituksena oli kolmen esteen sarja, joka koostui symmetriseksi u:ksi taivutetusta putkesta ja hypyistä sekä ennen että jälkeen putken. Lennu keskittyi hienosti ja malttoi odottaa lähtölupaa vaikka katse vähän harhaili kentän toisessa päässä odottavien kavereiden luo. Ensimmäisellä yrityksellä piti käydä lähempää katsomassa putken suun vieressä kyykyssä odottanutta kouluttajaa, liekö Lennulla ollut taannoiset target-harjoitukset mielessä, kun silloin palkkaa tippui esteiden takana odottaneelta avustajalta. Se meni kuitenkin putkeen pienellä lisäkehotuksella ja teki putken jälkeisen hypyn moitteettomasti. Seuraavat toistot radanpätkällä menivät ihan loistavasti, lelupalkka kelpasi ja Lennu jaksoi hyvin tehdä kaiken kaikkiaan neljä toistoa.

Erittäin tyytyväinen sai olla siihen, että kaikki sujui hyvin vieraassa paikassa ja uusissa häiriöissä. Lievää levottomuutta oli ilmassa omaa vuoroa odottellessa, ja hylkäsinkin ajatuksen kokeilla takaakiertoja yksittäisellä hypyllä siinä puomiharjoituksen ja radan pätkän välillä, koska Lennun keskittymiskyky vaikutti olevan vähän tavallista enemmän kortilla. Niinpä pidimme ihan rehellisen hengailutauon näiden kahden pääharjoituksen välissä. Joka tapauksessa koira näköjään jo tunnistaa agilityesteet ja tietää mitä niillä tehdään vaikka on uusi paikka ja erinäköiset esteet. Lauantaina sitten Ojankoon testaamaan mahtuuko viikkoon toisetkin hyvät ja onnistuneet treenit.

Putkeen meni

Treenailimme eilen cairnporukalla Ojangossa. Opet Minttu ja Anne toimittivat meille jo etukäteen ratapiirroksen ja radan pätkälle suunnitellut harjoitukset. Radalla oli suorassa linjassa kaksi hyppyä, sitten mutkaputki, kaksi hyppyä, mutkaputki ja kaksi hyppyä. Teimme aluksi kolmea ensimmäistä estettä eli hyppyjä ja putkea koiran oikealta puolelta ohjaten ja sitten radan toisesta päästä vasemmalta ohjaten. Ensimmäisellä yrityksellä Lennu tuli ensimmäisen hypyn ohi, mutta suuntasi kuitenkin toiselle hypylle. Seuraavat yritykset menivät kuitenkin hienosti. Toiselta puolelta ohjatessa ensimmäinen yritys meni myös plörinäksi, mutta sitten saatiin homma toimimaan. Lennu menee putkeen mielellään ja jo aika vähällä ohjauksella.

Toisena harjoituksena teimme radasta putki-hyppy-hyppy-pätkää. Lennu alkoi jo olla vähän väsähtäneempi, eikä lelulla leikkiminen enää huvittanut. Karkuun juoksemalla sain sen sentään vähän innostumaan. Mintun ohjeiden mukaan otimme harjoituksen lentävällä lähdöllä ja sillä tavalla saimmekin vauhtia koiraan. Harjoitus sujui hyvin ja saimmekin lopuksi tehdä ihan koko radan, eli kokonaiset kuusi hyppyä ja kaksi putkea. Lennu teki sen hienosti ja reippaasti. Ei voi muuta kuin olla supertyytyväinen.

Viimeiseksi muistelimme kontakteja puomilla. Se meni vähän niin ja näin. Täytyy jatkaa kotiharjoituksia kenkälaatikon kanssa.

Täysillä eteenpäin!

Tänään oli eka kerta Mintun ja Annen luotsaamaa agilityn jatkoa cairnporukalle, jolla harjoittelimme alkeita keväällä. Harjoittelimme esteitä target-palkalla. Alkuun perus leikkimiset ja riehumiset lelulla, jonka jälkeen otimme Lennun kanssa kahden hypyn ja sitten kolmen hypyn suoran niin, että Anne oli suoran päässä palkkaamassa lelulla. Se sujui hienosti, ja erityisen ilahtunut olin siitä, että Lennu malttoi odottaa lähtökäskyä. Olisikohan kerran ottanut varaslähdön, mikä tekee onnistumisprosentista tosi hyvän ottaen huomioon, että Lennu oli aivan intona ja hurja vauhti päällä. Noottia tuli minun hitaudestani, koira meni täysiä ja minä jäin jälkeen ihmettelemään, että hyppäsikö se ne esteet jo.

Toisena teimme suoran putken ja hypyn yhdistelmää, tällä kertaa namitargetilla. Se meni Lennun osalta tosi hienosti, mutta minä olin taas hidas. Koira on niin nopea, että en voi hölkkäillä kuin sunnuntailenkillä, kuulemma. Jotenkin sitä mielellään jää muka varmistelemaan, että tuleeko se koira sieltä, vaikka tosiasiassa se on jo painanut tuhatta ja sataa ohi. Emäntä pikajuoksukouluun siis!

Viimeisenä treenipätkänä teimme ensin pussia ja sitten mutkaputkea targetilla. Meillä pussi oli kokonaan kiinni. Ekalla kerralla Lennun vauhti vähän hidastui ja se jäi pussiin vähän ihmettelemään, koska edellisestä pussikerrasta on jo aikaa. Seuraavat toistot menivät hyvin ja vauhdikkaasti. Mutkaputkella Lennu alkoi jo olla vähän kyllästyneen oloinen ja karkasi ekalla yrittämällä putken ohi palkkaajana toimineen Annen luokse. Pienellä riehuttamisella saatiin kuitenkin kierroksia nostatettua sen verran, että mutkaputkikin saatiin onnistumaan.

Treenien jälkeen kävimme yhteislenkillä, jossa koirat saivat rallitella vapaana suurimman osan matkasta. Lennu häipyi vapauden alkuhuumassa hetkeksi näkyvistä, mutta löytyi edempää tutkimasta polkua. Loppuajan se sitten pysytteli paremmin kuulolla. Meno oli melkoista, kun viisi cairnia kirmasivat täysiä ees ja taas, ojanpohjien ja varvikoiden kautta. Koirat eivät ehkä ihan ole sisäistäneet jäähdyttelylenkin konseptia, koska niiden mielestä tärkeintä näytti olevan mahdollisimman kova vauhti. Meno oli jopa sen verran hurjaa, että eräätkin vastaantulijat kääntyivät kannoillaan vastaan rymistelevän cairnlauman nähdessään…

Ihan oikeita ratoja!

Tänään oli viimeinen kerta agilityyn tutustumista cairn-porukalle. Kylläpä aika rientää. Viimeiselle kerralle Anne oli suunnitellut kaksi rataa, jotka ensin rakensimme yhdessä ja sitten suoritimme yksi kerrallaan muiden katsellessa tarkkaavaisena vierestä. Annen laatimat ratapiirrokset ovat tässä: Radat Kuuden ja seitsemän esteen mittaiset radat siis, ja esteet molemmissa suhteellisen suoraviivaisesti toisiinsa nähden. Kakkosradalla muiden esteiden seassa oli muuri, jota emme aiemmin olleet hypänneet.

Lennu pääsi korkkaamaan ykkösradan ensimmäisenä. Virittelin sitä sopivaan tunnelmaan riehuttamalla uuden, pitkähäntäisen kettulelun kanssa. Lennu olikin aika intona, mutta ekalle radalle vauhtia oli vähän liikaakin ja se meinasi alkuun kaahata renkaasta ja putkesta suoraan ohi moikkaamaan valokuvaajana toiminutta Suvia. Hienosti se kuitenkin kuunteli ja palasi tekemään ohittamansa esteet. Tauon jälkeen teimme toisen kierroksen samalla radalla. Aloin viritellä Lennua ehkä hiukan liian aikaisin, koska nyt se oli sitten radalla jo hiukan väsähtäneen oloinen. Toisaalta, juuri hitaamman vauhdin vuoksi se teki kaikki esteet nätisti ja varmasti, ainoa virhe oli meille tuttu ongelma, vauhdin ottaminen pituusesteen päältä. Sen vuoksi teimme pituuden pari kertaa yksittäisenä harjoituksena niin, että ensimmäinen palikka oli kumollaan.

Toisella radalla oli sitten kontaktiesteitä. Ensimmäinen kertamme radalla meni tosi hyvin, kokonaan ilman varsinaisia virheitä. Lennu meinasi taas käydä moikkaamassa valokuvaajaa puomin ja hyppyesteen välissä, mutta käänyi kuitenkin siitä hypylle aika nopeasti. Saimme heti perään tehdä radan toisen kerran, näyttääksemme ettei ensimmäinen kerta mennyt pelkällä tuurilla. Tällä kertaa Lennu meinasi lähteä omille teilleen heti puomin jälkeen, mutta sain sen kutsuttua takaisin ja jatkettua radan loppuun asti. Siinä yhteydessä ajauduin kuitenkin ohjaamaan eri puolelta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kävihän se niinkin. Tauon jälkeen teimme radan vielä kolmannen kerran. Lennun meno alkoi jo olla hiukan laiskaa, mm. puomilla sain hoputtaa, että tule, tule. Ainoa varsinainen virhe taisi kuitenkin tulla kieltäytymisestä A:n jälkeisellä putkella, jossa Lennu meinasi palata takaisin haistelemaan samaa kohtaa, jota moni muukin oli haistellut. Kakkosradalla yritin keskittyä kontakteihin ja palkkasin puomilla ja A:lla alastulossa, mutta muuten palkka tuli vasta koko radan jälkeen. Radan lopussa käytössä oli sekä lelupalkka että namit. Muutaman kerran lelu kelpasi hienosti, muutaman kerran Lennu oli ihan että ”en mä tota kettua enää, ottaisin jotain syötävää”.

Kuvia menosta löytyy Annen blogista.

Lopuksi saimme kaikki kertoa, mitkä omasta mielestämme ovat vahvuutemme ja heikkoutemme. Meillä vahvuutena on Lennun rohkeus ja estevarmuus, keppejä lukuunottamatta se kyllä osaa kaikki esteet ja tekee ne jännittämättä ja suurempia miettimättä. Heikkous taas on nuoren herran keskittymiskyky ja motivaatio, jotka ovat rajalliset. Kuten muutkin kurssilaiset kommentoivat, Lennu näyttää välillä miettivän, että ”kyl mä nää esteet osaan, onks mun pakko taas näyttää?”. Tänään olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Lennun suorituksiin ja siihen, miten hyvin sain sen toimimaan Mintun viimekertaisilla opeilla. Tarpeeksi leikkimistä ennen suoritusta, niin huomio ja mielenkiinto pysyy minussa. Olen myös iloinen siitä, että leikkiminen ylipäätään sujuu ja että lelupalkka kelpaa. Se, mihin taas tänäänkään ei voi olla kovin tyytyväinen, on Lennun käytös omaa vuoroa odotellessa. Siellä se taas raivosi kovaan ääneen, kun joutui odottelemaan hallin seinustalla.

Lähdimme muiden mukaan jäähdyttelylenkille, josta erkanimme taas bussipysäkin suuntaan. Yllätyin iloisesti Lennun käytöksestä meidän jatkaessa matkaa eri suuntaan kuin muut. Olisin melkein odottanut kovaäänistä itkemistä tyttöjen perään, mutta Lennupa haukahti kerran ja lähti sen jälkeen jatkamaan matkaa minun kanssani sulassa sovussa. Muutenkin se käyttäytyi koko matkan tosi hienosti, kulki nätisti vierellä ja otti kontaktia minuun. Ehkä huolellisen leikittämisen seuraukset kantoivat kotimatkalle asti? Peltojen laidoilla ja metsiköissä oli aivan huumaava kesäkukkien tuoksu, päällimmäisenä kielot, joista kotimatkalla piti ottaa kuva, joka kuitenkin unohtui kun pysähdyimme siinä kohdassa juttelemaan tosi ison tanskandogin kanssa. Kyykäärmeitäkään ei tänään nähty, joten oli hieno päivä!

Suuret kiitokset Annelle ja Mintulle kurssin järjestämisestä ja oppien jakamisesta! Kiitos myös muut kurssilaiset Elli, Pipsa, Mandy ja Sandie ihmisineen! Tästä on hyvä jatkaa.