Omatoimista

Tänään aloiteltiin syyskauden omatoimitreenit entuudestaan tuttujen Ellin ja Pipsa ja uuden treenikaverin Martan kanssa. Tehtiin Popparin treeneistä kopsattua rataa, jonka Anne on kuvannut täällä. Korvattiin esteenä nro 7 oleva putki pussilla. Persjätöt 4:n ja 5:n ja 6:n ja 7:n välissä. Olen nyt näköjään mieltynyt näihin persjättöihin, vaikka joskus aikoinaan valssi tuntui omalta ohjauskuviolta. Nykyisin kuitenkin persjättö tulee yleensä luonnostaan, ja Lennu lukee ne hyvin, joten miksipä ei niitä sitten käyttäisi. Tuntuu, että hieman hitaamman typpisen koiran kanssa ne ovat käteviä, koska tuntuvat hidastavan vauhtia vähemmän kuin valssit. Lenskari teki muuten hyvin, mutta yllättäviä ongelmia aiheuttivat viuhakamaisesti sijoitetut hypyt 8-10, joissa Lennu tuli 8:n jälkeen jostain mystisestä syystä vasemmalle puolelleni, mikä vaikutti tosi epäloogiselta. Niitä sitten hiottiin pariin otteeseen, mutta uudelleen koko rataa ottaessa ongelma toistui. Varmaan käännyn itse liian jyrkästi tai jotain muuta mystistä (ehkä persjättöihin harjaantunut koira sitten luki siinä sellaisen?). Kepit menevät nykyisin hienosti, myös vasemmalta puolelta ohjaten, mutta oikea sisäänmeno ei ole varma. Saattaa siis mennä vasemmalta sisään. Oikeaa sisäänmenoa olisi varmaan hyvä vahvistaa verkolla tai muulla sellaisella, mutta treenipaikassamme näitä välineitä ei taida olla. Mutta plussaa aina vaan varmemmasta ja vauhdikkaammasta pujottelusta. Kävipä tuo kerran selkäni takanakin vetäisemässä kepit ihan omin päin, kun tarkoitus oli vain kävellä ohi. Pätevä poika!

Lopputunnista tehtiin vähän putkeen lähetystä pimeästä kulmasta targetpalkalla. Muuten oikein hyvä, mutta ekalla yrityksellä Lennu päätti valita vieressä olevan, kaikkien aikojen lempparinsa pussin putken sijaan… Lisäksi tehtiin puomin kontakteja targetilla, ensin pelkkää alastuloa ja sitten koko puomia. Pysähtyy ja pysyy hienosti. Targettien avulla on saatu koko puomi niin kivaksi ja kiinnostavaksi, että vauhti on kokonaista puomia tehdessä tosi hyvä.

Treenien jälkeen kotiovelle päästyämme Lennu halusi yhtäkkiä syödä kaiken löytämänsä ruohon portaan vierestä. Siihen asti kotimatka oli mennyt ihan normaalisti, käytöksessä ei ollut mitään poikkeavaa, eikä ruoho ollut kiinnostanut. Sisälle päästyämme se nieleskeli ja nikotteli ja lipoi huuliaan. Rauhottui kuitenkin aika pian nukkumaan. Muistin, että saman tyyppinen tilanne oli myös viikko tai kaksi sitten. Googlettelun perusteella aloin epäillä, että kohtaus johtuu närästyksestä tai jostain sen tyyppisestä vatsavaivasta. Lennu sai ensiavuksi maustamatonta jugurttia ja pääsi ulos. Ulkona se oli kuulemma edelleen halunnut syödä ruohoa, ja rauhottui kun sen annettiin tehdä niin. Sisälle tultuaan Lennu oli jo ihan normaali ja on nyt illalla syönyt ja nukkunut normaalisti, joten lääkäriin ei tällä erää lähdetty. Onko lukijoilla kokemusta tämän tyyppisistä oireista? Jos nämä toistuvat täytyy varmaan lähteä lääkärin puheille. Juuri kun viime kirjoituksessa kehuin, että lääkärissä ei ole tarvinnut käydä muuta kuin rokotuksilla… Kaiken internetistä luetun perusteella närästys voi koiralla pahimmillaan olla todella ikävä ja elämää hankaloittava vaiva. Mutta ehkä tämä on taas niitä tilanteita, joissa ei pitäisi lukea kaikkea oireisiin sopivaa, mitä internetistä löytää…

Rokotukset

Tänään käytiin ottamassa vuosittaiset rokotukset, tai tarkemmin sanottuna kennelyskä vain, koska muut ovat vielä voimassa. Kyseessä oli ensimmäinen vierailu uudella lähieläinlääkärillämme. Paikka ja henkilökunta vaikutti oikein kivalta, mutta itse kunnostauduin heti perustietoja kysyttäessä sekoilemalla koiran syntymävuoden, vakuutusyhtiön ja osoitteen kanssa. Ai miten niin pitäisi nukkua enemmän? Lennart sen sijaan käyttäytyi oikein mallikkaasti. Punnituksessa painoa oli 10,7 kg, eli aika isohan tuo on. Luulisin, että puolisen kiloa on ylimääräistä vielä, mutta alle 10 kg tuskin mennään. Lääkäri huomautti hammaskivestä yläkulmahampaiden ulkopinnoilla, joihin luut ja Dentastixit eivät oikein tehoa. Lähdimme vastaanotolta Plaque Off -merileväjauheen kanssa, katsotaan jos se auttaisi ennaltaehkäisyssä. Hammasharja ja -tahna pitäisi kaivaa esiin, mutta kun se harjaaminen on niin hankalaa ja unohtuu niin helposti… Rokotusten jälkeen pihalla Lennu hurmasi yhden 12 viikon ikäisen norfolkkipennun ja tämän omistajan. Omistaja oli erittäin vaikuttunut Lennun hämmästyttävän pitkästä pinnasta. Se vain seisoi kiltisti paikallaan meidän jutellessa ja antoi pennun hyppiä ympärillä, kiivetä yli ja ympäri sekä edestä että takaa. Nähtävästi ymmärrystä pentuja kohtaan riittää, vaikka niiden kanssa ei kiinnosta leikkiä.

Kevätkunnon tarkistus

Tänään Lennulla oli fysioterapeutin tsekkaus ja hieronta. Tahdiksi näyttää muodostuneen käynti 4 kk:n välein. Tällä kertaa Lenskarilla oli vähän kireyttä lapojen välissä ja leveän selkälihaksen ja pitkän selkälihaksen liityntäkohdassa tasaisesti molemmin puolin selkärankaa. Lennu ei ihan kauheasti arvostanut näiden kohtien käsittelyä ja pyrki useampaan otteeseen vapautumaan hoidosta, mutta kaikki kohdat saatiin kuitenkin käsiteltyä. Kireydet lähtivät hyvin käsittelyssä, eikä sen kummempia jatkotoimenpiteitä tarvita, vaan jatkamme samaan malliin. Tällaiset kireydet tulevat kuulemma tyypillisesti hyppyjen alastulosta, jossa nämä lihakset ottavat tömähdyksen vastaan ja suojaavat rankaa, ettei se taivu yli. Nythän meillä onkin sopivasti vähän agitaukoa ensi viikon mahdollisia möllikisoja lukuunottamatta, sillä treeneihin päästään seuraavan kerran vasta kesäkuun alussa. Juttelimme myös siitä, että olemme taas lumien sulettua alkaneet hölkkäillä Lenskarin kanssa minun hitaaseen hölkkätahtiini ja pysähdyksillä höystettynä. Tahti on kuitenkin sellainen, että Lennu joutuu laukkaamaan ravaamisen sijaan, ja välillä on tuntunut siltä, että se ei oikein jaksaisi, vaan laahaa koko ajan pikkuisen perässä. Anu onneksi vahvisti sen, mitä olen epäillytkin, eli että väsymys on silloin enemmän henkistä kuin fyysistä laatua. Koiraa kyllästyttää, kun pitäisi edetä tasaiseen tahtiin omistajan mielen mukaan, vaikka kuntoa sillä melko varmasti riittää. Hölkkäilyn päätteeksi on kuitenkin hyvä kävellä jonkin matkaa niin, että koira saa ravata, ja näin me olemme tehneetkin. Jatkamme siis harrastuksia samaan malliin.

Ai niin, treenikaverimme Pipsa sijoittui eilen toiseksi Tehis Cupin ekassa osakilpailussa! Onnea Minna ja Pipsa! Kyllä meillä on päteviä treenikavereita 🙂 Lenskarin kanssa emme päässeet eilisiin kisoihin, sillä minulla oli ratsastustunti, joka hieman väsyneen Wäinö-herran kanssa muistutti kepeydeltään ja tunnelmaltaan lähinnä suojuoksua. Yritämme seuraavaan osakilpailuun.

Terapiaa

Anu kävi tänään tarkistamassa Lennun kunnon. Pientä kireyttä löytyi oikean lavan luota ja jumia vasemmalta puolelta lanneselästä. Nämä ristikkäiset kireydet voivat liittyä toisiinsa. Lanneselän jumit ovat kuulemma tämän hetken muotivaiva, ja johtunevat liukkaista ulkoilukeleistä. Muuta vaivaa ei löytynyt. Lihaksisto on tasapainoisesti kehittynyt ja symmetrinen, myös takajalat ovat nyt samaa paria. Toisen polven lievä löysyys ei siis onneksi näy jalkojen käytössä mitenkään. Jatkamme peruutusharjoituksia edelleen takapään käytön vahvistamiseksi. Muita erityisiä jumppaohjeita ei kuulemma tarvita, kun kaikki on niin hyvällä mallilla. Hissittömän talon 4. kerroksessa asuvina meille kuuluu luontaisetuna päivittäistä jumppaa rappusissa, jotka onneksi ovat juuri sopivat Lennulle. Ei liian jyrkät eikä liukkaat. Lenskari nousee ne nätisti vuorotahtiin ja käyttää siinä hyvin takapäätään. Seuraava tarkastus taas suunnilleen neljän kuukauden päästä ellei mitään vaivaa ilmene sitä ennen.

Silmät, polvet, sydän

Viralliset silmä-, polvi- ja sydäntarkastukset on nyt tehty. Silmissä tai sydämessä ei ollut vikaa. Oikean polven tulokseksi tuli nolla ja vasemman yksi. Vasemmassa polvessa on siis lievää löysyyttä. Lääkärin mukaan sen ei kuitenkaan pitäisi haitata elämää, ja agilityakin saadaan harrastaa ilman rajoituksia. Tulos on sikäli yllättävä, että Lennun jaloista oikea takajalka on ollut se vähän erilainen, jota se on käyttänyt vähän huonommin ja jossa nyt viimeksi Anu-fysioterapeutin käynnillä tuntui olevan vähän vähemmän kehittynyt reisilihas. Se on vaikuttanut vähän siltä, että se tulee mukana kun vasen johtaa, ja olemme saaneet ohjeita sen aktivoimiseksi. Mutta hyvä tietää, että siinä jalassa ei kuitenkaan ole vikaa, ja että löysyys on sillä puolella, jota Lennu kuitenkin käyttää aktiivisesti. Ja kaikkein parasta on, että sydän ja silmät ovat terveet.

Lennu antoi lääkärin tutkia itsensä tosi nätisti ja oli tutkimuspöydällä ihan rennosti ja rauhallisesti. Omaa vuoroa odotellessa se oli vähän rauhaton, mutta onnistui hurmaamaan puoli-isotätinsä Saagan, joka tavallisesti on aika pidättyväinen koirien suhteen. Tutkimuksen jälkeen kuitenkin alkoi rasittava haukahtelu, jota jatkui koko sen ajan kun olimme sisällä eläinlääkärin tiloissa. Asiaa tuntui jostain syystä olevan paljon. Huoh. Kotimatka kuitenkin sujui hiljaisissa ja rauhallisissa merkeissä.

Syyshuolto

Fysioterapeutti Anu kävi tänään tarkistamassa Lennun kunnon. Jumituksia tai kireyttä ei löytynyt ja lihaksiston todettiin olevan sen puoleen erittäin hyvässä kunnossa. Oikean takajalan etureisi kuitenkin tuntuu olevan aavistuksen vähemmän kehittynyt kuin vasemman. Lennu onkin selvästi vasenjalkainen, sillä se laukkaa oikeastaan aina vasenta laukkaa. Toisaalta se kuitenkin esimerkiksi nousee portaat nätisti vuorotahtia, joten osaa käyttää oikeaakin puolta. Kotitehtäväksi saatiin oikean takajalan aktivointia. Jospa se vahvistuisi, kun muistutellaan sen olemassaolosta. Lennu suostui ihan kivasti hoidettavaksi, ja kyljelläänkin olo onnistui. Välillä se tosin meinasi, että nyt riittää, ja vääntäytyi pystyyn, mutta taipui taas kyljelleen Anun varmojen ja rauhallisten otteiden avulla. Seuraava kerta taas kolmen, neljän kuukauden päästä.

Pää pyörällä

Syy ruokahaluttomuuten taisi sittenkin olla jossain naapuruston tytössä. Sen lisäksi, ettei oikein halunnut syödä, Lennu käyttäytyi todella oudosti ja levottomasti pari viime iltaa. Ravasi edestakaisin makuuhuoneesta keittiöön, sohvalta ovelle ja läähätti. Koko ajan. Kipikipikipi. Läählääh. Välillä vähän vingahti ovella ja yritti kurotella ikkunoihin nähdäkseen ulos. Ulkona kipitti kamalaa vauhtia nenä maassa. Toissa iltana luulin, että sillä on hätä ja se tahtoo ulos. Eilen illalla kuitenkin tajusin alkaa laskeskella asioita yhteen, ja aloin epäillä, että sekä ruokahaluttomuuden että oudon käytöksen takana on joku juoksuinen narttu, joka on ensi kerran sekoittanut nuoren pojan pään. Teoria sai vahvistusta siitä, että tänään poissa on sekä levottomuus että ruokahaluttomuus. Onneksi aika vähällä selvittiin, sillä Lennu on sentään nukkunut yöt ihan normaalisti eikä ole intoutunut ulvomaan tai muuten elämöimään sen äänekkäämmin.

Ruokahaluttomuutta

Vaihdoimme kesällä Lennun ruokaa. Se söi yhden pussillisen verran James Wellbelovedin lammas-riisiä, ja oli aika selvää, ettei se juuri maistunut, mutta meni joten kuten, kun seassa oli tuorettakin ruokaa. Seuraavaksi kokeilimme saman merkin kalkkunaa ja riisiä, joka näytti aluksi maistuvan huomattavasti paremmin, ja sitä onkin menossa jo toinen 2 kg:n säkki. Liekö ollut uutuudenviehätystä vai mitä, mutta enää sekään ei kelpaa. Parina päivänä suurin osa nappuloista on jäänyt kuppiin sekä aamu- että iltaruualla. Täytyy vielä muutaman päivän ajan katsoa, että onko tämä vain ohimenevä vaihe, mutta todennäköisesti täytyy taas kokeilla jotain muuta ruokaa. En halua, että koira joutuu syömään jotain omasta mielestään pahaa, paremman puutteesa juuri ja juuri alas menevää sapuskaa, kun ihmisille meillä on yleensä tarjolla aika hyvät ja maistuvat ruuat. Ja harjoittele siinä sitten paikalla oloa ja luvan odottamista, kun koira lähtöluvan saatuaan huokaisee syvään ja vilkaisee omistajaansa paheksuvasti ennen kuin lähtee hyvin hitaasti ja haluttomasti kupille. Muutenkin on tylsää joutua huhuilemaan koiraa viisi kertaa joka aamu, ennen kuin se vaivautuu tulemaan keittiöön asti. Ottaisin mielummin sen version, joka singahti sekunnissa vierelle kun kuuli, että nappuloita ropisee kuppiin. Samalta merkiltä löytyy vielä ainakin ankkaa ja riisiä, mutta jos ei sekään kelpaa, niin täytyy vaihtaa merkkiä. Onko suosituksia?

Ruokaa, ruokaa!

Kuten aiemmin mainitsin, vaihdoimme Lennun ruokaa tässä jokin aika sitten. Vaihdoimme Eukanuban lammas-riisi nappulasta James Wellbeloved -merkin lammas-riisiin. Syynä ruuan vaihtamiseen oli se, että mielestäni edellinen ruoka ei ollut kaikkein parhaiten sulavaa ja imeytyvää, koska jätöksiä tuli aika paljon. Tätä merkkiä suositeltiin kaupassa, joten päätimme kokeilla. Nyt on menty reilu kuukausi uudella ruualla, ja tulokset ovat ihan positiivisia. Ruoka on selvästi paremmin imeytyvää, sillä jätökset ovat sekä vähentyneet että kiinteytyneet. MUTTA: ruoka ei oikein tunnu maistuvan Lennulle. Siis kyllä, nyt on löytynyt ruoka, jolle ahne terrierikin nyrpistää nenäänsä. Ruoka uppoaa kyllä, kun mukana on jotain muutakin, mutta pelkät nappulat edes öljyllä höystettynä eivät herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Edellinen ruoka kelpasi paremman puutteessa ihan sellaisenaan, ja nappuloiden koliseminen kuppiin herätti koiran syvimmästäkin unesta. Nyt samainen ääni ei saa mitään reaktiota aikaan. Merkillä on muitakin makuvaihtoehtoja, joten ehkä kokeilemme niitä seuraavaksi. Ruuan seassa Lennu saa Nutrolinia vastaavaa eläinlääkäristä ostettua öljyä, jossa on lohiöljyä ja hamppuöljyä, ja sen vaikutus turkkiin on ihan positiivinen.

Ruokateemaan sopivasti löysin puhelimesta hauskan kuvasarjan viime sunnuntain Rajasaaren retkeltä. Ihminen, jolla on herkkuja = cairnmagneetti.

Uuden ruuan lisäksi Lennua on kohdannut isompikin muutos, nimittäin muutto uuteen kotiin. Sopeutuminen on sujunut ihan hyvin. Ensimmäisen yön Lennu oli vähän levoton ja kävi keskellä yötä kävelemässä ympäri asuntoa, mutta toisesta päivästä alkaen se on osannut ottaa ihan rennosti. Jonkin verran herkemmin se kuuntelee ympäristöstä kuuluvia ääniä ja saattaa tuhahdella niille. Uusiin, hienoihin ulkoilumaastoihin on jo ehditty tutustua jonkin verran ja pari uutta koirakaveriakin on tavattu. Paikallisessa koirapuistossa ei kuitenkaan ollut ketään, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Toivottavasti sieltä myöhemmin löytyy yhtä hyviä painikavereita kuin edellisessä paikassa oli.

Rokotus ja punnitus

Lennu kävi rokotuksessa tänään ja samalla suoritettiin punnitus eläinlääkärin vaa’alla. Paino oli sen mukaan 9,35 kg, eli painoa on tullut hiukan lisää viimeisen parin kuukauden aikana, koska talven ja kevään mittaan kotivaa’alla punnittuna paino on ollut 8,6 ja 9,0 kg:n välillä. Kotivaakamme saattaa tietysti näyttää vähän alakanttiin (mitä me perheen ihmiset emme tietysti haluaisi uskoa, tai ainakaan ääneen sanoa) ja sylissä punnittuna lopputulos voi muutenkin heittää hiukan. Lihavalta koira ei kuitenkaan vaikuta, peukalot ja etusormet ulottuvat vyötärön ympäri ja kylkiluut tuntuvat, joten eiköhän tämä paino ole Lennun kokoon nähden sopiva.