Kisakuvia

Oiva Agilityn sivuilta löytyy virallisia kisakuvia, kuvaajana Päivi Kokko. Sain luvan lainata muutaman onnistuneen otoksen meistä tänne blogiin.

Tässä Lennu taitaa olla tulossa oikealta, eli takakautta sivulle.

270 astetta vasemmalle.

Tämä on varmaankin 1, 2, 3 askelta ja istu. Omaan silmään näyttää siltä, että Lennu on vähän hassusti, mutta kiitämme tuomaria siitä, että virheitä asennosta ei tullut. Ja ainakin hihna on löysällä!

Lisää kuvia löytyy Oivan sivujen kautta.

Huomenna, vappuaattona, Lennulla piti olla elämänsä ensimmäinen kerta fysioterapeutin käsittelyssä, mutta valitettavasti se jouduttiinkin siirtämään parin viikon päähän. Olen varannut fyssariajan siksi, että kun agilitya nyt on alettu harrastella, niin haluan tietää miten se vaikuttaa Lennun kroppaan. Onko jotain jumiutuneita paikkoja tai muuta, mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Tänään Lennu sai kesän ensimmäiset jäätelön jämät. Helsingin jäätelötehtaan kookosjäätelöä. Hyvin näytti maistuvan. Ruokaan ajattelin tänään lisätä islantilaista lohiöljyä turkin hoitamiseksi. Saa nähdä kuinka se maistuu.

Jälkipuinti

Ajattelin kirjata vielä tarkemmin ylös päivän kisan virheet ja ongelmat haasteet. Tässä tietysti helpottaisi, jos olisi ratapiirustus, johon voisi viitata, mutta nyt sitä ei tähän hätään ole. Rata meni näin:

1. Istu – ei virheitä

2. Eteen, oikealta sivulle – 2 x 1 pisteen virhe (taluttimen kiristyminen, puutteellinen yhteistyö), 1 x 3 pisteen virhe (tehtävän uusiminen)

3. 270 asteen käännös vasemmalle – ei virheitä

4. Pujottelu edes takaisin – 1 x 1 pisteen virhe (kyltin nuuskiminen), 1 x 3 pisteen virhe (kontrollin puute)

5. Istu, 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu – 1 x 1 pisteen virhe (puutteellinen yhteistyö)

6. 270 astetta oikealle – 1 x 1 pisteen virhe (kyltin nuuskiminen), 1 x 3 pisteen virhe (tehtävän uusiminen)

7. 360 asteen käännös oikealle – 1 x 1 pisteen virhe (taluttimen kiristyminen)

8. 90 asteen käännös vasemmalle – ei virheitä

9. Istu, maahan – ei virheitä

10. Täyskäännös oikealle – ei virheitä

11. Eteen, vasemmalta sivulle, istu – 1 x 1 pisteen virhe (puutteellinen yhteistyö)

Koko radan ajan, sen jäkeen kun Lennu tokalla kyltillä kiinnostui lepattavasta nauhasta ja kyltistä, oli vähän sellainen fiilis, että koira lähtee käsistä, tarkastamaan kyltit ja muut härpäkkeet, mikä näkyi erityisesti pujottelussa ja tuossa 1, 2 ja 3 askelta eteen ja istumiset välissä. Siinä tosin pelkäsin yhden pisteen virheitä vinoista asennoista, mutta ne eivät onneksi sitten olleetkaan niin vinot. Tuon puutteellisen yhteistyön tarkkaa kohtaa en enää pysty paikallistamaan, ehkä se oli sitä, että Lennu vähän edisti koko ajan? Kuten virheistä huomaa, ongelmana tänään oli tottumattomuus kyltteihin ja radan reunanauhaan, koska Lennu olisi kovasti hinkunut tutkimaan niitä. Ainoa virhe, joka omasta mielestäni johtui jostain muusta, oli tuo viimeisen kyltin puutteellinen yhteistyö. Siinä Lennu lähti tarjoamaan oikealta sivulle tuloa, joka on Lennulla vahvempi kuin vasemmalta sivulle. Jollain tavalla sain kuitenkin torpattua ne aikeet, ja Lennu tuli lopulta vasemmalta sivulle. Tämä on sellainen juttu, mitä tapahtuu välillä harjoitellessakin, jos Lennu ei malta odottaa ohjeita siitä kummalta puolelta pitää mennä.

Noita uusimisia jäin miettimään, että olivatko ne sittenkään järkeviä. Kummassakaan ei ehkä loppujen lopuksi tapahtunut muuta kuin ehkä kontrollin puutetta tai puutteellista yhteistyötä kolmen pisteen edestä, eli tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut ottaa ne virheet ja jatkaa matkaa. Kuitenkin siinä tilanteessa, kun tehtävä meni omasta mielestä kokonaan läskiksi, tuntui tärkeältä ottaa homma uusiksi, vaikka nähtävästi uusinnatkaan eivät menneet ihan nappiin.

Myös palkkaamista mietin, että en ehkä käyttänyt sitä kaikkein järkevimmällä tavalla, ainakaan pistesaldon maksimoimisen kannalta. Toisaalta olen itse sitä koulukuntaa, joka on oppinut välttelemään houkuttelua, joten esimerkiksi käännöksiä tai pujottelua en tänäänkään tajunnut yrittää nami koiran nenän edessä. Toisaalta, pienen koiran kuljettaminen radan läpi nami nenän edessä ei ehkä muutenkaan ole mahdollista, ellei ohjaajan ole sallittua kulkea kaksin kerroin taittuneena. Rodunvalintakysymys, totesi kerran eräs kokenut koiran kouluttaja tähän ”ongelmaan” (tosin silloin ei puhuttu houkuttelusta vaan sujuvasta ja tiheästä palkkaamisesta).

Nyt täytyy päästä harjoittelemaan kylttien kanssa, jotta utelias terrieri saadaan tottumaan niihin. Muilta osin olin tänään tyytyväinen Lennun häiriön- ja paineensietokykyyn, sillä toisista koirista tai uudesta ympäristöstä se ei tuntunut häiriintyvän, ainakaan silloin kun treenailimme kentän laidalla. Häkissä oleilusta se ei kyllä taaskaan kauheasti tykännyt, vaan haukahteli ja olisi tahtonut ulos. Missäköhän olisi seuraavat sopivat kisat? (Kyllä, seuraavat kisat, vaikka vielä perjantaina ihmettelin ääneen, että mihin kaikkeen hulluuteen sitä ihminen voikaan ryhtyä. Ilmeisesti se ”älä koskaan sano ei koskaan” todella pätee näissä hommissa.)

Ai niin, koko kisan tulokset löytyvät täältä. Meidän Lenskarin nimi on kirjoitettu väärin, mutta ei se haittaa.

Rally-kisat

Ekasta kisastartista on selvitty hengissä! Kävimme Oulunkylässä epävirallisissa rally-kisoissa kokeilemassa onneamme.

Pienten mutkien jälkeen löysimme ihan ajoissa perille (saimme todeta, että bussi nro 65A ei mene rautatientorilta, vaikka reittiopas niin sanoo ja että pitkähihaisessa paidassa, hupparissa, takissa ja kaulahuivissa, koira toisessa kädessä ja häkki toisessa ympäri rautatientoria juostessa tulee hiki, mutta junallakin pääsee perille). Ehdimme hyvin asettua paikoillemme ennen rataan tutustumista. Rata vaikutti kivan helpolta, mutta toisaalta siinä oli pari meille haastavaa juttua, kuten 1, 2, 3 askelta eteenpäin pysähdyksineen ja istumisineen. Ennen omaa vuoroamme lämmittelimme kentän laidalla, ja Lennu keskittyi ja teki kaiken hienosti, varsinkin kun huomasi, että mukana oli myös nakkeja. Olin tosi tyytyväinen, koska Lennu ei ottanut häiriötä muista koirista eikä edes lentelevistä lehdistä ja oli selkeästi innoissaan tekemisestä ja piti hyvää kontaktia.

Radalla se pelätty kova tuuli koitui kuitenkin kohtaloksi. Toinen kyltti oli koira eteen ja oikealta sivulle, joka on Lennulle ihan peruskauraa. Pahaksi onneksemme juuri kyltille saapuessamme rataa reunustava nauha lehahti voimakkaasti tuulessa, ja myös kyltti alkoi lepattaa. No, Lennuhan oli tietysti ihan salamana valppaana, että ”Jahas, mitäs täällä tapahtuu?” ja hyökkäsi ensin nauhan kimppuun ja syöksyi sitten ojentamaa kylttiä. Uusimme tehtävän, jolloin se onnistui ihan hyvin. Myös pujottelussa lepattava nauha oli liian kiinnostava, samoin kuin yhdessä 270 asteen käännöksessä, jonka uusimme myös.

Lopputulema oli 83 pistettä, aika tosi hidas 2.59 noiden uusimisten takia. Saimme kokonaisvaikutelmasta yhden miinuspisteen tempon vuoksi. Jälkiviisaana ajattelin, että minun olisi ehkä pitänyt palkata reilummin pelkästä seuraamisesta ennen pujottelua, jos se olisi estänyt haahuilun nauhan ja nauhan painona olleiden kivien suuntaan. Lisäksi vastoinkäymiset heti tokalla kyltillä ja uusiminen pisti minulla hiukan pasmat sekaisin. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, miten innoissaan Lennu teki juttuja ennen varsinaista rataa. Nyt vain treenaamaan kylttien kanssa, niin totutaan niihinkin.

Olin alunperin ilmoittautunut myös oikeaan alokasluokkaan, koska ajattelin, että jos möllirata sujuu hienosti, jää harmittamaan ettei pääse kokeilemaan toista rataa. Mölliluokan jälkeen katselin lepattavia nauhoja ja kylttejä ja tutkin alokasluokan ratapiirustuksen. Totesin, että perumme osallistumisen, koska odotteluaika ennen omaa vuoroa olisi muodostunut aika pitkäksi ja koska en uskonut että suoriutuisimme radasta kunnialla.

Pakkasimme kimpsut ja kampsut (minkä yhteydessä Lennu varmuuden vuoksi merkkasi reppunsa) ja siirryimme assistenttina mukana olleen kaverin luokse brunssille ja parvekkeelle paistattelemaan päivää skumppalasillisen (tai useamman) kera. Kaikkensa antanut terrieri vetelee sikeitä varjossa penkin alla.

Kenraaliharjoitukset

Ehdimme tällä viikolla tätä ennen harjoitella rally-hommia ulkona vain tiistaina, mutta tänään pidimme sitten kenraaliharjoitukset. Teimme kolme radan tyyppistä settiä, pienet tauot välissä, ja loppuun vielä pelkkää seuraamista ja käännöksiä neljäs setti. Kaiken kaikkiaan aikaa meni n. 20 minuuttia. Kaksi ekaa tehtiin välipalkoilla (nameilla), kaksi viimeistä kuivatun (ja ehkä savustetun?) porsaan kielen voimin.

Lennu teki kaiken ihan hyvin, siis hyvällä fiiliksellä ja innoissaan. Kuitenkin oli pakko todeta, että seuraaminen ei aina ole kauhean tiivistä, se perusasento saattaa olla vino ja/tai liian kaukana, edessä istuminenkin saattaa jäädä vinoon eikä maahan aina mennä etupää edellä. Mutta ei se mitään haittaa, ainakaan tällä hetkellä. Lennu osaa kuitenkin tehdä kaikki liikkeet ja tuulten ollessa suotuisat myös suorittaa ne kaikki pyydettäessä. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää, hienosäätöä voi tehdä myöhemmin jos se tuntuu mielekkäältä.

Huomiseksi ei ole luvattu sitä toivomaani tyyntä säätä, vaan 8-9 m/s tuulta. Jos nyt sitten vaikka toivotaan, että siellä ei ole lehtiä, roskia tai mitään muutakaan, mikä voisi lentää tuulessa. Lisäksi täytyy toivoa, että minä osaan lukea kyltit ja muistan myös katsoa niitä, enkä tuijota koiraa koko aikaa. Kohta pitää pakata reppu. Palkkausmetodia pitää vielä miettiä. Ostin nakkeja, eli sitä näyttelyissä käytettyä supererikoisherkkua. Ajattelin kuitenkin sitten paikan päällä testailla, että mikä toimii parhaiten. Ai niin, mainitsinko, että ilmoitin Lennun mölliluokan lisäksi ihan oikeaan alokasluokkaankin? Niin, en tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö se oli. Toivottakaa meille onnea!

Agilityä oman pään mukaan

Tänään pidimme kolmen koirakon voimin omatoimitreenit All Fur Dogzin tiloissa. Aloitimme järjestelemällä esteitä jollain tavalla järkevästi pitkin lattiaa. Treenailin Lennun kanssa paikallaoloa samalla, ja se sujui aika hyvin. Lennu malttoi odottaa nätisti paikallaan vaikka erkanin useamman metrin päähän. Alkulämmittelyissä se taas keskittyi hienosti.

Aloitimme varsinaiset treenit kukin omissa nurkissamme. Lennun kanssa teimme ensin keinua yksittäisenä harjoituksena ja sen jälkeen keinua ja puomia peräkkäin. Taisi siihen perään tulla putkikin pariin kertaan. Keinu menee hyvin, samoin puomi ja putki. Keinulla ja puomilla palkkaan edelleen joka kerta alastulokontaktilla, vaikka jatkaisimme siitä vielä seuraavalle esteelle. Olen ajatellut, että se auttaa kontaktien säilymisessä, mutta tiedä häntä. Seuraavana teimme keppejä. Ihan ok, mutta ei selvästikään Lennun lempihommaa. Meno oli aluksi tosi laiskaa ja muutaman kepin välein piti jäädä vilkuilemaan, että olisiko muualla kivempaa, mutta jotenkin sain kuitenkin intoa nostatettua sen verran, että muutama toisto meni reippaasti ja iloisesti.

Sitten siirryimme tekemään kahden hyppyesteen ja pussin muodostamaa rataa. Hypyt olivat peräkkäin, ja pussille kaarrettiin niiden jälkeen vasemmalle. Kokeilin sekä vasemmalta että oikealta puolelta ohjaten. Sujui ihan hienosti, mutta vasen puoli on Lennulle edelleen hiukan helpompi. Vasemmalla se menee jotenkin suorempaan ja itsenäisemmin, oikealla se lähestyy koko ajan minua vähän niin kuin meinaisi vaihtaa puolta vasemmalle. Pienen tauon jälkeen teimme pussia yksittäisenä harjoituksena niin että yritin saada Lennun menemään sinne vähän vähemmällä ohjauksella, toisin sanoen ilman että tungen ohjauskäden melkein pussista sisään. Se meni ihan kivasti, ja pussi tuntuu olevan Lennulle mieleen, koska ainakin tänään se sukelsi sinne ihan iloisesti. Teimme aika monta toistoa nopeassa tempossa, ja sen jälkeen olikin hauskan näköinen koira, kun kaikki naamakarvat olivat liimautuneet takaviistoon pitkin päätä.

Jossain välissä teimme A:n yksittäisenä harjoituksena kolmeen kertaan ja pituuden neljään kertaan. Pituudessa Lennu fuskasi taas ekalla kerralla, joten ei muuta kuin ensimmäinen palikka kyljelleen yhden hypyn ajaksi, niin alkoi taas homma toimia.

Lennu oli tänään huomattavasti innokkaamassa ja reippaammassa vireessä kuin viime kerralla. Huomaan kuitenkin, että se tarvitsee pari, kolme taukoa (juomista ja paikallaan hengailua), jotta jaksaa innostua esteistä. Tänään se karkasi muutaman kerran kaverin luokse, ja pari kertaa sain suunnilleen seisoa käsilläni, että sain sen huomion itseeni ja siihen esteeseen, jota meidän oli tarkoitus tehdä, kun vierestä lähti kaveri toiselle esteelle. Ja myönnettäköön, että yhden kerran se veti putken ihan omin päin ja yhden kerran hyppyesteet… Molemmat silloin, kun olisi pitänyt tehdä niitä tylsiä keppejä. Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että tosi monet esteet sujuvat hyvin. Keinut, putket tai pussit eivät jännitä eivätkä ole vastenmielisiä. Ne kepit ovat hankalat ja pituudessa koitetaan välillä lintsata, mutta iso osa esteistä on hallussa. Pöytä ja rengas tosin ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Mutta tästähän se varsinainen agility vasta alkaa. Pitäisi opettaa ohjaaja ohjaamaan, koira seuraamaan ohjausta ja tekemään ne esteet mitkä käsketään eikä niitä mitkä huvittaa. Ja ne kepit ja se rengas ja se pöytä. Ja ja ja. Varmaan kaikkea, mistä me ei edes tiedetä vielä.

 

To do -lista

Kävimme taas pitämässä Lennun kanssa rally-treenit ulkona. Tällä kertaa olin varustautunut kuten treeneihin lähtiessä ja napannut mukaan repun, joka sisältää kaikkea tarpeellista, kuten nameja, naksuttimen, kosketuskepin, vesikupin, vesipullon, pari lelua ja tavallisen hihnan. Ajattelin, että hihnan vaihto kentän laidalla saattaisi jollain tavalla edesauttaa terrierin saamista treenimoodiin. Mutta ei sillä kyllä ollut merkittävää vaikutusta.

Teimme taas oikeastaan kaikkia alokasluokan liikkeitä suhteellisen satunnaisessa järjestyksessä. Pari ongelmatilannetta kohdattiin, kun kentällä lenteli taas joitakin lehtiä ja kun joku ilmeisesti henkikultaansa melko vähän arvostava varis laskeutui lähietäisyydelle. Näistä kuitenkin selviydyttiin, mutta kiinnitin huomiota siihen, että Lennun seuraaminen ei tänään ollut kovinkaan hyvää. Kuono meinasi laskeutua maahan ja välillä pää kääntyi vilkuilemaan sivulle, että jos siellä olisi jotain kivaa. Myös parissa käännöksessä Lennu jäi miettimään, että jos kuitenkin olisi jatkanut johonkin toiseen suuntaan. Yritin saada hommaan parempaa tolkkua palkkailemalla ihan pelkästä seuraamisesta mahdollisimman tiheästi aina kun se meni hyvin.

Toinen ongelmakohta oli sivulletulo vasemmalta puolelta, eli viereen-käsky. Lennu on alkanut vähän lintsata siinä hommassa ja tekee hätäisen käännöksen ja ajautuu siksi vinoon. Alunperin olen opettanut liikkeen niin, että se menee suoraan ohitseni aika reilusti taakse, kääntyy ja tulee viereen. Tällä metodilla asento on saatu aika suoraksi. Nyt se käy äkkiä pyörähtämässä jalkani vieressä ja ajautuu sen vuoksi vinoon ja turhan eteen. Tätä ongelmaa ei ehkä olisi, jos koira olisi oppinut oikean perusasennon ja tajuaisi, että sekä vasemmalta että oikealta olisi tarkoitus päätyä siihen asentoon. Mutta kun meillä se asento ei vieläkään ole niin perus, koska puhelinluettelotreenit ovat jääneet hiukan vaiheeseen…

Alkavan viikon tehtävälistalla on siis seuraamisen parantaminen ja viereen pyörähtämisen laittaminen kuntoon. Mietin, että pitäisiköhän sitä seuraamista treenata ihan naksuttimen kanssa, jotta saisi nenän pysymään irti maasta. Viereen kiepsahtaminen oikenee aika reilulla käsiohjauksella, ihan kosketuskeppiin asti ei varmaan tarvitse ottaa takapakkia.

Testasin tänään vähän erilaista palkkaustapaa, nimittäin olin pakannut mukaan myös kuivattua poron keuhkoa, jota Lennu on saanut vasta pari kertaa. Treenien loppupuolella vilautin koiralle keuhkoa ja työnsin sen taskuun. Sen jälkeen teimme vähän pidemmän, radan tyyppisen pätkän ilman välipalkkoja. Ja johan tuli seuraamiseenkin tekemisen meininkiä! Lennu teki hienosti ja innokkaasti kaiken, mitä pitikin. Lopuksi se sai ison palan keuhkoa palkaksi ja oli hyvin tyytyväinen. Täytyy jatkaa tälläkin metodilla treenaamista, niin ehkä saadaan joskus kokonainen rata tehtyä ilman palkkaamista.

Muuten viikonloppuun on sisältynyt aurinkoisessa säässä ulkoilua ja koirapuistossakin riekkumista. Tämän päivän erikoisuutena oli puulle haukkuminen. Lennu sai tänään hirveän hepulin yhdestä ihan tavallisesta puusta ja loikkasi pari metriä polulta sivuun räyhäämään tuolle erittäin epäilyttävälle ilmestykselle. Epäluulot hellittivät vasta, kun minä menin rohkeasti puun luokse ja koskin sitä pelottomasti. Kun kohde oli todettu turvalliseksi seurasi Lennu perässä, tutki puun ja pissasi päälle suoritetun tarkastuksen merkiksi.

Utelias koira.

Kun ei yletä niin ei vaan yletä.

Tyyni sää tilaukseen

Toivokaamme tyyntä, mielellään täysin tuuletonta säätä ensi viikon lauantaille. Yli kymmenen asteen lämpötila ja pouta olisivat kiva lisä, mutta kunhan ei tuule. Yritin nimittäin pikkuisen treenata rally-tokoa ulkona tänään tuossa tuulessa. Voin kertoa, että ei onnistunut. Kentän poikki lentävät kuivat lehdet ja roskat ja takaa-ajovietillä varustettu terrieri ei ole kaikkein paras yhdistelmä rally-tokoa ajatellen.

Juuri kun olin muutenkin luovuttamassa ja lopettamassa kaiken harjoittelun, tuli nainen villakoiran kanssa kysymään, että saako tulla juttelemaan vaikka meillä on selvästi harjoitukset kesken. Ajattelin, että hän haluaa koirien tapaavan, mutta kävikin ilmi, että hän halusi itse nähdä Lennun lähempää ja jututtaa minua, koska Lennu oli kaukaakin nähtynä niin ”oikean cairnin näköinen”. Hän trimmasi koiria, ja halusi sen vuoksi kysellä Lennun turkista ja siitä miten se oli trimmattu. Ja minähän kerroin sen verran kuin osasin, vaikka en trimmaamisesta tiedä muuta kuin sen mitä olen vierestä seurannut. Mutta kasvattajalle vaan terveisiä, että Lennua kehutaan esimerkillisesti trimmatuksi cairniksi, vaikka edellisestä trimmistä on kulunut ainakin kuukausi 🙂

Innostunut terrieri? Agilityn jatkoa, 3. kerta

Tänään treenailimme taas parin viikon tauon jälkeen agilitya. Paikalla oli tällä kertaa neljä koirakkoa ja vilskettä riitti. Lennu kuitenkin keskittyi hyvin. Aluksi. Se malttoi olla karkaamatta muiden luokse ja loisti paikallaoloharjoituksissa, joita tehtiin samalla kun minä vähän siirtelin esteitä ja muuten vain pyörin vähän ympäri. Aloitimme tekemällä keppien, puomin ja pussin muodostamaa minirataa. Se sujui ihan kivasti. Ehdimme tehdä aika monta toistoa.

Sen jälkeen siirryimme tekemään toista pikkurataa, joka koostui renkaasta, pituudesta ja putkesta. Tässä vaiheessa nähtiin ensimmäiset kyllästymisen merkit. Ensimmäisellä yrityksellä Lennu meni kyllä renkaan ihan hienosti, mutta pysähtyi renkaan ja pituuden väliin tuijottamaan minua. ”Hyppää ite!” näytti olevan päällimmäinen ajatus. Lisäämällä omaa juoksuvauhtia ja kannustamalla oikein super innokkaasti sain koiran kuitenkin mukaan, ja teimme joitakin onnistuneita kierroksia tällä radalla. Pienen tauon jälkeen teimme putkea ja rengasta niin, että yritin saada Lennun vähän kauempaa ohjaten putkeen, ja muutaman kerran se taisi onnistuakin. Putki tuntuu olevan Lennun lemppareita puomin ja A:n ohella.

Myöhemmin saimme näyttää yksi kerrallaan kaikkien muiden katsellessa, että kuinka ne kepit, puomi ja pussi sujuivat. Ensimmäinen koirakko suoriutui radan alusta hienosti, mutta heidän kompastuskivensä oli pussi. Toinen koirakko puolestaan takelteli kepeillä, mutta teki loppuradan hienosti. Kolmantena oli Lennun vuoro. Koira odottamaan lähtölupaa ja sitten vauhdilla keppejä kohti! Paitsi ei, koira ei liikauttanut evääkään keppien suuntaan, vaan istua jökötti lähtöpaikalla. Yritin innostaa, kannustaa, palata lähtöpaikalle ja yrittää uudestaan. Hetken kuluttua Lennu innostui. Tekemään keppien vieressä olleen A:n. Edestakaisin. Kolme kertaa. ”Kato kato kuin hyvin mä osaan!”

No, loppujen lopuksi, kun huomasi että A:n omaehtoisesta suorittamisesta ei tipu palkkaa, herra nöyrtyi suorittamaan kepit hyvin laiskasti mutta varmasti. ”No okei, kyl mä nääkin voin vetää jos on pakko.” Puomi ja pussi menivätkin sitten ihan hyvin.

Viimeiseksi teimme muutaman toiston keinulla. Ensimmäinen meni todella hyvin. Toisella kerralla kokeilin ohjaamista toiselta puolelta, eli niin, että keinu jäi oikealle puolelle. Silloin Lennu pomppasi kahteen kertaan alas heti keinun alussa, mutta neljännellä yrityksellä sekin puoli saatiin sujumaan.

Kokonaisuutena arvioiden tunnista jäi vähän kaksijakoinen fiilis. Tai ehkä asian voisi nähdä positiivisesti: oli sopivasti sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Olen tyytyväinen Lennun keskittymiseen silloin kun se keskittyi. Lennu teki alkulämmittelyjä ja ensimmäistä minirataa hienosti, välittämättä muista koirista. Kesken tunnin se karkaili muutaman kerran vieressä pyörineen tyttökoiran kimppuun, mutta pysyi pääasiassa hallinnassa ja keskittyi minuun. Suurin osa esteistä sujuu hienosti silloin, kun sitä huvittaa niitä mennä. Esim. putkessa tai pussissa ei ole ongelmia. Sen sijaan treeni-innossa oli rutkasti parantamisen varaa. Lennu taisi tänään väläyttää oikein aidointa, kaikkein terrierimäisintä puoltaan, olemus oli kyllä välillä sen näköinen, että ”**tut mä mitään hyppää, hyppää ite.”

Ensi viikolla meillä onkin omatoimitreenit ilman opettajaa. Jospa yrittäisimme silloin tehdä vähemmän, mutta paremmalla innolla. Katsotaan kuin käy.

Homma hanskassa?

Huomasin tässä jokin aika sitten, että meillä on Lennun kanssa kokonaan harjoittelematta yksi rally-tokon alokasluokan kylteistä, nimittäin kyltti numero 15 ”Askel oikealle”. Hups. No, kisoihin on vielä melkein kaksi viikkoa aikaa. Kyseistä kylttiä ei ehditty käydä läpi rally-kurssillamme, joten sen oikeasta suoritustavasta ei ole mitään hajua… (Tai sitten olen unohtanut koko kyltin.) Lähinnä se siis mietittyttää, että pitääkö koirankin ottaa sivuaskelia, vai riittääkö että se tulee jollain tavalla perässä, kun ohjaaja ottaa askeleen sivulle? Olen yrittänyt googletella ohjeita ja hakea vinkkejä keskustelupalstoilta. Tänään tajusin vertailla alokas- ja avoimen luokan kylttejä ja hakea vastausta niistä.

Alokasluokan ”Askel oikealle” kyltistä sanotaan näin: Ohjaaja astuu kyltin jälkeen askeleen oikealle etuviistoon koiran seuratessa liikettä. Koirakko jatkaa kyltiltä suoraan eteenpäin.

Avoimessa luokassa puolestaan on kyltti, jonka nimi on ”Askel oikealle, istu”, ja jonka kuvaus menee näin: Koirakko pysähtyy perusasentoon välittömästi kyltin jälkeen. Ohjaaja astuu kyltin takana askeleen suoraan oikealle koiran seuratessa liikettä rintamasuuntansa säilyttäen. Lopuksi koira istuu perusasentoon. Koirakko jatkaa kyltiltä suoraan eteenpäin.

Tästä päättelin, että alokasluokassa riittää, että koira seuraa ohjaajan ottaessa askeleen oikealle etuviistoon, kun taas avoimessa luokassa vaaditaan, että koirakin ottaa sivuaskelia, koska askel otetaan suoraan oikealle ja koiran on säilytettävä rintamasuuntansa.

Huh, ehkä selviydymme tästäkin liikkeestä. Nyt vain harjoittelemaan.

Ennakkoluuloja

Tässä lähistöllä asuu Lennua puolisen vuotta vanhempi cockerspanieliuros, jolla ilmeisesti on meneillään sellainen ikävaihe, että se tahtoo pomottaa ja vähän kiusata nuorempiaan. Pullisteleva teini siis. Pari kertaa osuttuaan samaan aikaan koirapuistoon se on ottanut Lennun silmätikukseen ja räyhännyt ja ahdistellut. Se on ollut ihan sellaista koulukiusaamisen näköistä hommaa, erilaista kuin leikkiminen tai aikuisten koirien pennuille tai nuorisolle osoittama komentaminen. Lennu on näissä tilanteissa väistänyt. Tänään olimme toisessa, isommassa koirapuistossa, kun sinne tuli meille entuudestaan tuntematon cockerspanieli. Lennu puuhaili omiaan, eikä mennyt katsomaan uutta tulijaa. Hetken päästä cockerspanieli juoksi häntä heiluen Lennua kohti, oli siis tulossa moikkaamaan, ja mitä tekee terrieri: kipittää varovasti häntä koipien välissä karkuun! En tiedä luuliko Lennu, että tämä oli se sama kiusaaja, vai onko se saanut sellaisen käsityksen, että kaikki cockerspanielit ovat räyhääjiä. Ennakkoluulot hälvenivät ihan hitusen, kun tulija osoittautui hyväntahtoiseksi, mutta kovin paljoa Lennu ei lämmennyt, vaan häipyi hätäisen nuuhkaisun jälkeen jatkamaan omia juttujaan. No, se kai kuitenkin on positiivista, ettei se lähtenyt puolustuskannalle ja ruvennut itse rähisemään kun näki kiusaajarodun edustajan. Kilttejä cockerspanieleita etsitään ennakkoluulojen häivyttämistehtäviin, yst. vast. kommentteihin!