Tervakoski

No niin, nyt on käyty Tervakoskella, joka on tähän asti ollut täysin tuntematon paikka minulle. Vaikka eipä siitä nytkään muuta tullut nähtyä kuin yksi nurmikenttä. Kyseessä oli kv-näyttely, tuomarina tanskalainen Tinna Grubbe. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, joista kolme taikatuiskulaisia. Tuomarin linja oli erittäin tiukka, eikä avoimessa luokassa jaettu yhtään SA:ta. Lennu sai EH:n ja sijoittui luokan neljänneksi.  Arvostelu kuului:

Strong body, correct bite, good foreface. Could have more pigmentation. Small ears, short neck, would prefer better forechest, nice top line. Has to move more fluid and with longer steps, coat not in best condition today. 

No juu, liikkumisesta ei voi olla eri mieltä. Lennu ei nimittäin tänään suostunut esiintymään yhtään. Siis ei yhtään. Ja sekös sitten sai tämän kokemattoman esittäjän jännittymään ja panikoimaan, mikä ei tietystikään auttanut asiaa. Lennu haisteli nurmea ja silloin, kun ei kulkenut nenä maassa, loikki kummallisia laukka-askeleita. Seisoessa ei huvittanut pitää häntää ylhäällä, ja silloinkin nenä meinasi painua maahan. En oikein osannut korjata tilannetta, koska ongelma tuli aika puskista. Yleensähän Lennu on esiintynyt aika hyvin, ainakin näyttelykokemuksen määrään nähden, eli toisin sanoen se on yleensä ollut kiinnostunut siitä, jolla on nakit. Tosin nurmikentällä oli vuosi sitten Porvoossakin ongelmia. Lennu taitaa olla sitä mieltä, että nurmikko on loikkimista varten.

Turkin suhteen on todettava, että tuossa kunnossahan se tuppaa olemaan all day, every day. Sen vuoksi Sanna veikin Lennun Tessan telttaan näytille, ja saimme tilanneanalyysin ja ongelman korjausohjeet. Ongelmana ei ole Lennun karvanlaatu, vaan turhan runsas ja pitkä pohjavilla, joka päällyskarvan väliin tunkiessaan tekee turkista pörröisen ja pölähtäneen oloisen, vaikka kuinka olisi trimmattu ja kammattu. Tätähän on aiemminkin arveltu. Lisäksi karva on aika kuivaa ja kiillotonta, vaikka Lennu syökin jatkuvasti öljylisää. Ratkaisuehdotukset olivat kunnollinen, tiheämpi kampa, Furminator ja päivän toisen ruuan vaihtaminen nappulasta tuoreruokaan. Näitä kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi agiuralla ei katsota turkin kuntoa 🙂

Turkinhoito-ohjeineen päivä jäi laihoista tuloksista huolimatta tunnelmaltaan plussan puolelle. Sää suosi, joten mikäs siinä paistatellessa. Nyt tulee taas taukoa näyttelyhommiin, ja todennäköisesti katsotaan ensi keväänä miltä tuntuu. Ja missä kunnossa se turkki on…

Viikon treenit

Kiitos mobiililaitteiden ja bussi-/junamatkojen ehtii kirjoitella blogiin. Tällä hetkellä suuntana on Korso, josta matka jatkuu kohti Tervakoskea. Tällainen ei-niin-aamuihminen miettii, kun viikonlopun yöt on menty 5 tunnin yöunilla/yö, että on ehkä ymmärtänyt väärin sen raskas työ vaatii raskaat huvit -konseptin. Mutta ainakin aamu on kaunis.

Eilen aamulla treenattiin Ojangossa Ellin ja Topin seurassa. Tehtiin lyhyttä rataa, johon sain mahtumaan persjätön, ennakoivan valssin ja takaakierron. Lennu teki hienosti ja luki hyvin kaikki ohjaukset, ja siitä voi kai päätellä, että onnistuin itsekin ohjaamaan kohtalaisen hyvin. Takaakierto, joka jollain kesän treenikerralla tökki, sujui nyt erityisen hyvin. Lisäksi tehtiin keinua kolme toistoa kummaltakin puolelta. Palkka oli odottamassa puolen välin jälkeen ja lopussa. Pidin Lennun hihnassa varmuuden vuoksi. Saatiin ihan ok toistoja aikaan, mutta keinahdus epäilyttää edelleen. Kepit tehtiin muutamaan kertaan. Tällä kertaa tökki siltä vaikeammalta puolelta ohjaten, ja vauhti oli hukassa. Lennu mm. jäi kaikessa rauhassa rapsuttelemaan jotain häiritsevää roskaa pois naamasta kesken kaiken…jatkoi kyllä pujottelua sen jälkeen. Ei sitten otettu montaa toistoa, koska tavoitteena olisi vauhdin lisääminen, ja sehän ei onnistu löntystelevän terroristin kanssa.

Palkintopallilla

Jopas on niin sanottu elämä häirinnyt blogin päivittämistä, kun on kisaraporttikin vielä kirjoittamatta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kisaamassa Ojanko Cupin viimeisessä osakilpailussa. Edelliset kisat taisivat olla Tehis Cupia toukokuun puolivälissä. Mölleillä oli agilityrata, joka vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta. Ohjauskuvioiksi suunnittelin yhden persjätön kahden hypyn väliin, jotta pääsisin ohjaamaan mutkaputkeen sisäkaarteen puolelta, ja sitten toisen persjätön putken jälkeen. Ekassa startissa Lennu tuntui kivan vauhdikkaalta ja meni hyvin viimeiselle suoralle putkelle asti. Putken suu oli hankalassa kulmassa edelliseen hyppyyn nähden, ja Lennu juoksi mukanani putken suun ohi. Siitä siis 5 vp. Toiseen starttiin päätin muuttaa suunnitelmia ja tehdä persjätön hyppyjen väliin ennen putkea, jotta pääsin ohjaamaan kulman sisäpuolelta sen sijaan, että juoksisin putken suun ohi. Tämä toimi hyvin ja nollarata tuli. Lennu tuntui jopa vauhdikkaamalta kuin ekassa startissa, mutta silti yllätys oli melkoinen, kun päädyttiin tuloksissa 2. sijalle ja saatiin kiivetä palkintopallille! Tuloksena oli 0 vp, aika -12,37. Eka starttimme löytyi sijalta 12, 5 vp, aika -4,53. Kyllä kannatti lähteä kisaamaan, sillä hauskaa oli ja seurakin parasta mahdollista! Omien huipputulosten lisäksi treenikaverimme Minna ja Pipsa ottivat koko Ojanko Cupin voiton!

Tänään on taas omatoimitreenattu ja huomenna vuorossa on näyttely Tervakoskella, mutta niistä lisää huomenissa. Nyt kutsuu puisto ja aurinko.

Vauhdilla

Eilen päästiin taas parin viikon tauon jälkeen Ojankoon omatoimitreeneihin. Seurana Pipsa, Nero, Elli, Lily ja Alli ihmisineen. Rakennettiin improvisoitu vauhtirata, jossa oli paljon suoraa ja suoraa ja ainoana ohjauskikkana välistäveto. Lennulla riitti todella hyvin vauhtia varsinkin alkutunnista. Tehtiin lyhyitä pätkiä, vain yksi kierros rataa ja sitten tauko. Radan lisäksi otettiin kepit useampaan kertaan, ja jokainen toisto meni virheettä, myös siltä vaikeammalta puolelta ohjaten! Saan jo juosta edelläkin vähän kirittämässä, ja silti Lennu malttaa keskittyä pujotteluun. Olen ottanut taktiikaksi, että pysyn ihan hiljaa suorituksen loppuun asti, ettei Lennu ala kesken kaiken katsella minuun päin, ja hienosti se meneekin katse eteen naulittuna. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella keppien opettamista käsiohjauksen avulla, sillä ylimääräisten apujen häivyttäminen on ollut yllättävänkin helppoa. Aikaahan tässä on mennyt, mutta ottaen huomioon, että emme treenaa ihan joka viikko, emmekä ole tehneet keppejä joka kerralla, ollaan päästy tähän pisteeseen aika helpolla. Nyt sitten se keinu vielä…siihen ei taas eilen koskettu ollenkaan. Lopputunnista muisteltiin vielä puomin kontakteja targetien avulla, sillä radalla Lennu rupesi ennakoimaan pysähdystä ja pysähtyi oikeastaan siihen kohtaan, missä sattui olemaan kun sanoin ”pysyy”-käskyn. Jospa targetilla saisi vahvistettua sitä oikeaa paikkaa. Ja toinen target on vauhdittamassa lähtöä vapautuksen jälkeen. Kivasti huomaa, että tänä kesänä on tehty puomia targeteilla, kun terroristi meinaa karata puomille aina kun silmä välttää.

Projekti ”lelut koppaan” on edistynyt ihan kivasti siihen pisteeseen, että Lennu ottaa lelun hampaisiinsa ja pitää jonkin aikaa. Olin itse yllättynyt siitä, miten nopeasti päästiin lelun tönimisestä siihen, että Lennu ymmärsi nostaa sen hampaisiinsa. Ei se vaatinut muuta kuin kärsivällisyyttä odottaa, että se edes vähän nappaa lelua hampaillaan, ja sitten naks ja palkka. Olen jo muutaman kerran kokeillut vaihetta kaksi, eli että lelu pudotettaisiin laatikkoon. Treenilaatikkona toimii lautapelin kansi, jossa on suhteellisen matalat reunat. Tämä onkin aika vaikea vaihe. Lennu, tottuneena erilaisiin alustoihin ja kirjojen ja laatikoiden päällä seisomiseen, tarjoaa itseään sinne laatikkoon. Välillä lelukin tipahtaa sinne samassa yhteydessä, mistä olen palkannut. Tällä hetkellä koira taitaa kuvitella suunnilleen, että tarkoituksena on mennä etujaloilla laatikkoon lelu suussa. Muutaman kerran olen saanut palkattua siitä, että lelu putoaa laatikkoon koiran ollessa itse sen ulkopuolella, mutta silti se kuuluisa lamppu ei terrierin päässä vielä ole syttynyt. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Lennart-herran kesätemput

Aloitin eilen Annen, Sohvin ja Poppiksen innoittamana projektin ”lelut koppaan”. Tavoitteena siis, että Lennu oppisi kantamaan leluja koriin. Naksutin käteen, namipurkki hollille ja pieni pupupehmolelu lattialle. Homma eteni suunnilleen näin: Lennu istuu, antaa tassua, antaa toista tassua, koskee käteen, koskee toiseen käteen, tulee lähemmäs, peruuttaa kauemmas, istuu, nostelee tassuja, käy maahan ja alkaa lopulta pöristä ja haukahdella. Tässä kohdassa terrierin omistajallakin alkaa kärsivällisyys pettää, ja tämä oikaisee vähän ja kopauttaa pupua koiran nenän edessä. Tällä metodilla saatiin ensikosketus pupuun naksutettua, ja siitä se sitten nopeasti lähti. Huvittavaa on se, että Lennu alkaa pöristä vimmatusti kun kiihtyy eikä ihan vielä tajua mitä siltä odotetaan. Eilisen tuloksena oli siis muriseva terrieri, joka töni pupua kuonollaan ympäri lattiaa. Tänään otimme aamulenkin jälkeen yhden treenikierroksen, ja pupuun koskeminen sujuu jo hyvin. Nyt täytyisi varmaan jo nostaa kriteeriä niin, että pupu täytyy joka kerta nostaa hampaisiin, eikä pelkkä tökkiminen riitä. Aiemmista tempuista olen huomannut, että juuri tällainen keston kasvattaminen on Lennun, ja kenties yleisesti terrierin, temperamentilla se haastava kohta, sillä koira alkaa helposti tehdä aina vain hätäisemmin saadakseen palkan nopeammin. Mutta täytyy olla kärsivällinen ja tarkka ja palkata vain oikeista asioista, niin eiköhän se siitä. Alku on ihan lupaava, mutta saas nähdä koska temppu on valmis…jos vaikka jouluun mennessä?

Itse olen viettänyt viimeistä lomaviikkoa ottamalla tehostartin syyskauden ratsastuksiin intensiivisellä 5 tunnin istuntakurssilla. Ratsuna on Rasmus, jolla olin tätä ennen mennyt vain yhden, vähän vähemmän onnistuneen kerran joskus viime syksynä. Kurssi on ollut ihan mahtava, ja paljon uusia ajatuksia on herännyt. Olemme tehneet paljon harjoituksia ilman jalustimia ja myös ilman ohjia (siis ohjat kaulan yhdellä puolella yhdessä kädessä tai ohjat ristissä) ja hakeneet oikeaa istuntaa erilaisten mielikuvien avulla, ja samalla on opeteltu vaikuttamaan hevoseen ensisijaisesti painoavuilla. Rasmus on ollut oikein oiva ratsu ja suhtautunut kaikkiin erikoisiin harjoituksiin rauhallisesti. Eilisestä jäi hampaankoloon se, että en saanut heppaa kääntymään uralta pois kevyessä ravissa pelkän istunnan avulla, mutta onneksi tänään pääsee vielä treenaamaan. Inspiroiva kurssi on kyllä ollut, sillä eilenkin istuin vielä puolilta öin ruokapöydän tuolissa käsieni päällä ja tunnustelin miten paino vaihtuu istuinluilla kun yläkroppaa liikuttelee, samalla kun luin Centered riding -aiheisia artikkeleita netistä…