Agilityn alkeiskurssi, 6. kerta

Huhhuh, täytyy kyllä todeta, että agility todellakin on urheilua. Siis myös ihmiselle. Puolivälissä tuntia oli pakko kulauttaa kurkusta alas puoli pulloa vettä (ensisijaisesti koiralle tarkoitettua) ja nyt on ihan sellainen olo, kuin olisi vähän liikkunut.

Lennun kanssa aloitimme tekemällä keppejä, puomia ja keinua opettajan valvovan silmän alla ja saimme niihin tarkempaa opastusta. Sen jälkeen treenasimme omin päin ohjaamista hyppyesteellä. Se sujui ihan kivasti, paitsi että kerran Lennu karkasi naapuriin. Mutta muuten tuntui, että sekä minä että koira tajuttiin ohjaamisesta vähän jotain. Se vain osoittautui pienessä tilassa yhtä estettä höylätessä vähän hankalaksi, että Lennu hakeutuu aika vahvasti vasemmalle puolelleni, johtuen tietysti kaikesta sivulle tulon harjoittelusta. Se ei siis heti meinannut tajuta, että saa mennä oikean käden puolelta ohi, vaan yritti kiertää takaa vasemmalle puolelle.

Seuraavaksi kokeilimme pituutta. Ensimmäisellä yrityksellä Lennu fuskasi taas, eli otti vauhtia esteen päältä. Laitoin osat kumolleen, ja loikka alkoi taas kantaa esteen yli. Teimme näin pari toistoa, jonka jälkeen nostin palat normaaliin tapaan pystyyn. Enää ei ollut ongelmaa, vaan Lennu loikkasi komeasti yli.

Hyppimisen jälkeen teimme putkea target-palkalla, ja se meni hienosti. Seuraavaksi kokeilimme keinua omin päin muutaman kerran. Se sujui ihan kivasti, kuljin tiiviisti Lennun vierellä ja hidastin myös keinun liikettä kädellä. Minusta tuntui, että Lennu alkoi tajuta keinun liikkeen ja ymmärsi hiukan hidastaa keskikohdassa ja valmistautua laskuun.

Keinun jälkeen teimme omin päin hyppyestettä ja putkea ”ratana”, kun ne sattuivat olemaan sopivasti peräkkäin, ja palkkasin vasta molempien esteiden jälkeen. Rima tosin oli maassa, koska ajattelin, ettei Lennu välttämättä olisi enää siinä vaiheessa tuntia kaiken aiemman loikkimisen jälkeen jaksanut hyppiä. Lennu suoriutui miniradasta hienosti ja jaksoi keskittyä vaikka höyläsimme samaa rataa useamman kerran. Tämän jälkeen ehdimme vielä tehdä sekä keppejä että pussia. Kepeissä pääsin ohjaamaan jo kasvot menosuuntaan päin, kun tähän asti olen kulkenut Lennun edellä takaperin. Pussi meni target-palkalla hyvin.

Viimeiseksi saimme näyttää opelle miten suoriudumme – tai suoriudummeko ollenkaan – A:n, puomin, pussin ja hyppyesteen muodostamasta radasta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että me emme suoriutuneet ainakaan kovin tyylikkäästi. A meni hienosti ja vauhdikkaasti, puomi hitaasti mutta varmasti ja pussi vielä joten kuten, mutta sen jälkeen terrieri päätti, että lähtee moikkaamaan kaveria mieluummin kuin hyppää jonkun typerän riman yli. Että johan noita esteitä on nähty ihan tarpeeksi tälle päivälle.

Lysähdimme molemmat lattialle vähän relaamaan. Kaikki saivat diplomin suoritetusta kurssista, koirat saivat puruluut ja ihmiset karkkia. Lennu oli luusta aivan innoissaan, ihan kuin ei kotona vastaavia koskaan saisi. Heilutti häntää villisti ja pärisi onnellisena luu hampaissa. Tänään oli periaatteessa kurssin viimeinen kerta, mutta koska muutamat muutkin olivat innostuneita jatkamaan, niin jatkamme harjoituksia vielä neljänä maanantaina maalis-huhtikuussa, mutta ensi viikolla tuntia ei ole. Sitten toukokuussa pääsemmekin agi-treenaamaan cairn-porukalla.

Asiasta toiseen, taidan nyt lopettaa ”Pentu”-kategorian käytön tähän artikkeliin, koska eihän tuo 1-vuotias kai enää pentu ole. Nyyh.

Rally-toko, 5. kerta ja katseita keräävä koira

Tänään olikin jo viimeinen kerta rallyn tutustumiskurssia. Aluksi teimme tuttuja liikkeitä kuntopiirityyppisesti kiertoharjoitteluna. Ensin ”radalla” oli erilaisia käännöksiä, sitten erilaisia eteen tuloon liittyviä liikkeitä. Kylläpä olikin hankalaa siinä vauhdissa hahmottaa, mitä minkäkin kyltin edessä piti tehdä. Kuten viimeksikin vitsailin, rallyn suurin haaste taitaa olla eri kylttien tulkitseminen. Piirissä saatiin hyvää häiriötreeniä, kun kaikki pyörivät keskilattialla koirinensa. Kaikki karvakorvat keskittyivät hienosti, eivätkä olleet huomaavinaankaan toisiaan.

Seuraavaksi harjoittelimme yhtä uutta, mutta periaatteessa tuttua liikettä, nimittäin paikallaan makaavan koiran kiertämistä. Homma on periaatteessa sama kuin istuvan koiran kiertäminen, joten siinä ei oikeastaan ollut ongelmaa. Sitten harjoittelimme tahdin vaihtoon liittyviä kylttejä; sekä juoksemista että hidastamista. Nämä menivät ihan kivasti, Lennu juoksi nätisti eikä ruvennut riekkumaan ja pomppimaan. Myös hidastaminen sujui hienosti, Lennu piti seuraamispaikan mutta pysyi kuitenkin liikkeessä.

Viimeiseksi pääsimme tekemään pientä, neljän kyltin mittaista rataa. Teimme kahta eri rataa, mutta nyt en muista mitä kaikkia kylttejä niissä olikaan. Hauskaa se oli joka tapauksessa ja meni hienosti. Ainoastaan eteen ja siitä vasemman kautta sivulle (eli ”viereen”) oli hiukan haastava. Lennu harahautui johonkin ihan ihme suuntaan haistelemaan lattiaa. Teimme liikkeen uudestaan ja saimme homman onnistumaan.

Tutustumiskurssin perusteella rally-toko oli mukava harrastus. En tiedä innostummeko koskaan kisailemaan lajissa, mutta se pistää treenaamaan perustottelevaisuutta ja perustottelevaisuutta tukevia temppuja täsmällisesti ja säännöllisesti, mikä oli juuri se, mitä halusinkin. Varmasti menemme myös jatkokurssille heti kun sellainen sopii aikatauluihin. Tunnilla oli puhetta myös syksyllä mahdollisesti käynnistyvistä treeniryhmistä, ja semmoiseen osallistuminen olisi varmasti mukavaa.

Kotimatkalla Lennu sai taas ohikulkijoiden huomion. Eräs pariskunta pysähtyi jututtamaan Lennua ja kehumaan kuinka ihanan näköinen koira se on. Minulta he kysyivät, että minkä rotuinen se on, mikä on aika tavallista. Harvat ihmiset tuntuvat tuntevan cairnterrierin, vaika rotu on suhteellisen yleinen. Mutta enhän itsekään ollut kuullutkaan koko rodusta ennen kuin pysähdyin jututtamaan yhtä cairnia (ja tämän omistajaa) kadulla, ja siitä se sitten lähti… Jotain ihmisiin vetoavaa noiden cairnien ulkonäössä ja olemuksessa on, koska ainakin Lennu kerää kommentteja ja kehuja todella usein. Junissa konduktöörit jäävät ihastelemaan hauskan ja terhakaan näköistä koiraa ja raitiovaunussa kanssamatkustajat ryhtyvät usein juttusille ja kyselevät rodusta. Edelleen, vaikkei tuo ensi viikolla 1 v. enää pennulta näytäkään. Viime kesänähän meno oli vallan mahdotonta, kun tämän näköisen tyypin kanssa kulki ihmisten ilmoilla:

Ensi viikolla tuo täyttää jo kokonaisen vuoden! Aiemmin vaivannut aivastelu on jo hellittänyt, joten viikonloppuna päästään ulkoilemaan ja purkamaan ylimääräistä enrgiaa normaaliin tapaan.

Edistystä

Sää on tänä viikonloppuna ollut loistava. Eilen auringossa oli jopa lämmin, pikavauhtia hupenevat kinokset ja monin paikoin sulat jalkakäytävät saattoivat harhauttaa uskomaan, että maaliskuun sijaan elettäisiin huhtikuun alkua.

(Mutta Lennuhan kipuaa kinosten päälle siellä missä niitä vielä on.)

Tänään lenkillä tuli mieleeni, että tänne blogiin täytyy tasapuolisuuden vuoksi kirjata muistiin edistyminen kahdessa haasteellisessa asiassa. Kun kerran olen valitellut kynsien leikkaamisen hankaluutta ja pähkäillyt ulkoiluun liittyneitä ongelmia, niin todettakoon nyt, että molemmissa asioissa on tapahtunut huomattavaa edistystä. Kynsiä on leikattu joka sunnuntai määrätietoisella mutta lempeällä otteella. Taistelun määrä ja operaatioon kuluva aika on vähentynyt viikko viikolta. Samoin prosessissa kuluvien namien määrä. Äsken leikkasimme kynnet ehkä vartissa, ja palkkaustahti oli ehkä nami per pari kynttä. Edelleenkään Lennu ei ole hommasta erityisen innoissaan, mutta ei kuitenkaan juurikaan rimpuile eikä ainakaan kilju, niin kuin pahimmillaan teki.

Ulkoilussa haasteena oli Lennun satunnaiset halut mennä täysin eri suuntaan kuin ulkoluttajansa ja varsinkin kotiin päin mentäessä ilmennyt totaalinen haluttomuus etenemiseen. Näistä ongelmista on hiljalleen päästy eroon päättäväisyyden ja positiivisen vahvistamisen yhdistelmällä. Aina tilaisuuden tullen olen palkannut Lennua nätisti kulkemisesta ja toisaalta olen torpannut alkuunsa yritykset ei-toivottuun toimintaan.

Kävin tänään Messukeskuksessa GoExpo-tapahtuman yhteydessä järjestetyssä hevostapahtumassa. Messuilla myytiin myös koiratarvikkeita, ja tuliaisiksi Lennulle mukaan lähti valkoinen pehmolelulammas, jossa luonnollisesti on useampikin vinku. Kotona lelu sai innostuneen vastaanoton ja lammas sai välittömästi nimekseen Sami. Sami ei kestänyt Lennun seuraa kovinkaan kauaa. Noin kolmen minuutin kuluttua Samilla oli reikä selässä ja täytteet pellolla. No, heitin vanut roskiin ja annoin sisälmyksettömän lampaan takaisin koiralle. On sillä sentään pulleat jalat ja niissä vingut vielä tallella. Itselleni ostin ratsastushanskat. Nyt on entistä enemmän aihetta hankkiutua ratsastustunneille, kun (neljäs)osa pakollisista varusteista on jo hommattuna.

Rally-toko, 4. kerta

Päivän rally aloitettiin kertaamalla viimeksi opittua eteen tuloa ja peruuttamista. Sen jälkeen kokeiltiin edestä sivulle tuloa sekä oikean että vasemman kautta. Käytännössä koira siis tulee liikkeestä eteen istumaan, josta sitten siirtyy sivulle kyltistä riippuen joko oikealta, eli takaa kiertäen (meillä ”sivulle”) tai vasemmalta, eli edestä kiepsahtaen (”viereen”). Molemmista on sitten vielä kaksi eri versiota, joista toisessa jatketaan suoraan eteenpäin ja toisessa koira istuu siihen sivulle. Rally-tokon varsinainen haaste taitaakin olla näiden kaikkien eri kylttien muistaminen ja niiden pienten vivahde-erojen hahmottaminen…

Sitten tehtiin spiraalia sekä oikealle että vasemmalle. Spiraalissahan tehdään ensin lenkki kolmen tolpan ympäri, sitten kahden ja viimeiseksi yhden. Pienenevää ympyrää siis. Teimme harjoituksen kukin vuorollamme keskilattialla ja muut seurailivat sivulla. Spiraalit sujuivat ihan hyvin. Käytännössähän hommassa on kyse ihan vain seuraamisesta.

Seuraavaksi harjoiteltiin erilaisia käännöksiä. Oli jo tuttua täyskäännöstä, jossa ohjaaja kääntyy vasemman kautta ympäri ja koira kiertää oikean kautta ohjaajan vasemmalle sivulle. Sitten oli täyskäännöstä oikealle ja vasemmalle niin, että molemmat kääntyvät samaan suuntaan. Näistä käännös oikealle oli helppoa kauraa, siinähän koira kulkee mukana ulkokaarteessa, joten se ei tuota erityistä päänvaivaa. Täyskäännös vasemmalle olikin sitten haastavampi homma. Ihmisen pitäisi kääntyä vasemman kautta ympäri paikallaan, ja koiran pitäisi kääntyä myös, pysyen koko ajan siinä vasemmalla sivulla. Käytännössä koiran täytyisi siis peruuttaa. Ekat yritykset eivät onnistuneet ollenkaan, Lennu ajautui johonkin eteeni hyvin kysyvän näköisenä. Että mitä ihmettä sä NYT teet ja missä mun niinku pitäis olla? Pidimme pienen tuumaustauon, jonka aikana katsoin miten muut tekevät ja yritin miettiä miten asiaa kannattaisi lähestyä. Saimme ohjeeksi tehdä pari 360 asteen käännöstä vasemmalle, jotta koira muistaa, että siihenkin suuntaan voi kääntyä. Teimme työtä käskettyä ja sen jälkeen kokeilimme täyskäännöstä vähän laajemmalla liikkeellä, eli niin, että en kääntynyt ihan paikallani, vaan vähän kaartaen. Käännös alkoi sujua, joten kyllä se siitä hiljalleen lähtee.

Viimeiseksi kaiken pyörimisen jälkeen harjoittelimme viime kerralta tuttua istuvan koiran kiertämistä, joka meillä ei viimeksi mennyt kovinkaan vahvasti. Viime viikon laiskuudesta huolimatta olemme ehtineet treenata kyseistä liikettä ihan onnistuneesti kotona, ja sen kyllä huomasi. Tällä kertaa ei ollut mitään ongelmaa, vaan liike sujui hienosti. Tai no, sellainen ongelma oli, että Lennu tahtoi tarjota makaamista istumisen sijaan, mutta paikalla olossa ei ollut mitään ongelmaa.

Olen tosi tyytyväinen Lennun keskittymiseen ja harjoitteluintoon. Lennu pysyy omalla paikalla ja pitää namien toivossa hienoa kontaktia vaikka muut koirat liikkuvat lähellä. Minun ei tarvitse pitää Lennua kiinni siinä pelossa, että se karkaisi muiden luokse. Satunnainen haukahtelu on ainoa hieman häiritsevä asia. Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa, Lennu tahtoo kommentoida esimerkiksi silloin, kun pitäisi kuunnella seuraavan liikkeen ohjeita. Haukahtelun kitkeminen on vähän hankalaa, koska meillä ei ole käytössä mitään ”hiljaa”-käskyä (en tiedä miten sellaisen ylipäätään voi opettaa). Olen lähinnä yrittänyt olla kokonaan huomioimatta tuota haukahtelua ja ajatellut, että se vähenee, kun haukahtelusta ei seuraa mitään erityistä. Toisinaan sopivan tilaisuuden tullen olen myös palkannut nätisti ja hiljaa olemisesta. Jonkin verran haukahtelu on ehkä vähentynytkin, joten saatamme olla oikealla tiellä.

Agilityn alkeiskurssi, 5. kerta ja koulutuksellinen läpimurto

Päivän agility aloitettiin alkulämmittelyjen jälkeen hyppyesteellä. Tarkoituksena tällä kertaa oli kiinnittää huomiota ohjaamiseen ja harjoitella erityisesti sitä. Harjoittelimme sekä vasemman että oikean käden käyttöä ohjauskätenä ja sen lisäksi vähän käden vaihtamistakin. Lennun kanssa treeni sujui oikein hyvin, pystyin pitämään Lennua vapaana ja se keskittyi hienosti. Teimme estettä aluksi rima maassa, sitten pienellä hypyllä ja lopuksi vielä rima maassa. Yritän vielä olla hyppyyttämättä Lennua liikaa, koska vuoden ikä ei ihan vielä ole tullut täyteen. Meitä kehotettiin treenaamaan target-palkalla, mutta omasta mielestäni se ei oikein edesauttanut ohjaamisen harjoittelua, tai ainakaan sitä, että Lennu olisi kiinnittänyt huomiota ohjaamiseeni. Kyllähän se esteen yli meni, mutta pelkän palkan perässä, ja havahtui vasta sen saatuaan katsomaan, että mitä minä huidon. Parempi kontakti pysyi silloin, kun namit pysyivät taskussa ja Lennu sai palkan vasta palattuaan minun luokseni esteen jälkeen. Mutta testaillaan mikä on paras tapa.

Hyppyesteen jälkeen otettiin keinu taas open tarkemman opastuksen alla. Omaa vuoroamme odotellessa teimme Lennun kanssa puomin ja A:n yhteen kertaan muistin virkistykseksi. Sen jälkeen keskityimme keppeihin, joissa oli parilla edellisellä kerralla hutiloitu. Tällä kertaa kepit sujuivat hyvin, kun muistin ohjata hötkyilemättä.

Keinulle päästyämme kokeilimme sitä target-palkalla. Lennu meni keinun reippaasti, mutta ehkä liiankin vauhdikkaasti. Menimme sen muutamaan kertaan. Itse jäin miettimään, että ehkä sitä olisi edelleen syytä treenata ihan vain kädestä palkkaamalla, muuten vauhtia tulee liikaa eikä Lennu huomioi minkäänlaista ohjausyritystä, kun palkka kiiltää silmissä.

Keinun jälkeen saimme vielä näyttää opelle kuinka kepit sujuvat. Lennu meni kepit hitaasti mutta varmasti…alkoi väsymys pikkuisen jo painaa. Kokonaisuutena arvioiden tunti meni hienosti ja haukahtelukin jäi ihan minimiin.

Kotitreeneissä on saavutettu läpimurto: Lennu osaa nousta makuuasennosta istumaan! Seisominenhan on onnistunut sekä makuulta että istualta jo jonkin aikaa, mutta istuminen makuuasennosta on ollut suuremman työn takana. Houkuttelin liikettä käsikosketuksen avulla, ja eilen Lennu vihdoin tajusi jutun jujun. Onnistuneita suorituksia naksuteltiin eilen aika monta, ja tänään agin lämmittelyssä homma sujui jo ihan pelkällä käskysanalla. On se fiksu!

Laiskuutta, koirapuistoja ja unohtelua

Tällä viikolla olemme olleet harvinaisen laiskoja treenaamisen suhteen. Sunnuntaina uhosin, että harjoittelemme perjantain rallyssa vaikeaksi havaittua istuvan koiran kiertämistä. No, harjoittelimme juu ja saimme muutaman onnistuneen toiston, joista innostuin kovasti. Kunnes koira lähti menemään. Voitteko kuvitella, terrieri siis tyynesti poistui paikalta kesken harjoitusten. Kierrä siinä sitten koiraa eteisessä, kun koira on häipynyt makuuhuoneeseen katsomaan jos siellä olisi jotain edes vähän kiinnostavampaa. Yleensä Lennu on varsin innoissaan kaikesta treenaamisesta (nameille perso kun on), mutta tällä kertaa se tuumasi, että tää istuminen on niiiiin nähty. Totesin, että nyt ei ehkä onnistu, ja jätimme harjoituksen siihen.

Sekä agilitysta että rallysta on tällä viikolla lomaa. Lenkkeilyolosuhteet ovat sään puolesta olleet melko haastavat; milloin on pyryttänyt märkää lunta vaakatasossa, milloin ollut tiet auraamatta. Jalkakäytävät ovat olleet puomeilla ja lippunauhoilla ympäröityjä, ja joka paikassa on pitänyt varoa katolta putoavaa lunta ja jäätä samaan aikaan kun on yrittänyt pysyä pystyssä liukkaalla tiellä. Tämän vuoksi olemmekin tällä viikolla vaihteeksi käyneet ahkerasti koirapuistossa. Ilokseni koirapuistossa on ollut hauskaa ja leikit ovat sujuneet sulassa sovussa. Yhtenä iltana Lennu näki ikiaikaisen idolinsa, muutaman vuoden ikäisen bracco italiano -uroksen. Tuohon uljaaseen ja jykevä-ääniseen metsästyskoiraan Lennu suhtautuu edelleen syvästi ihaillen. Kun kaveri lähestyi porttia Lennu syöksyi vastaan häntä niin kiivasti heiluen, että se olisi voinut jopa irrota. Sitten innokasta hyppimistä ja naaman nuolemista, jota toinen väistelee päätään heilautellen. Olen alkanut epäillä, että Lennu haluaisi itse tulla isona samanlaiseksi. En tiedä milloin totuus paljastuu terrierille.

Toisena iltana koirapuistossa oli paljon porukkaa, mm. yksi leikattu cairn-uros, jonka kanssa Lennu on aikaisemmin leikkinyt. Tällä kertaa teini kuitenkin meni aivan sekaisin tuosta tyypistä, josta ei tiennyt onko se tyttö vai mikä. Lennu yritti astua kaveria ja roikkui perässä kiinni sellaisella intensiteetillä, ettei leikeistä meinannut tulla mitään. Kuulemma on yleistä, että nuoret urokset käyttäytyvät leikatun uroksen kanssa tällä tavalla. Paikalla oli monta tyttöäkin, mutta Lennua kiinnosti vain tämä yksi poika. Tänään puistossa oli muutaman vuoden ikäinen jack russell -uros ja muutaman vuoden ikäinen leikattu ranskan bulldog -poika. Näillä kolmella oli hyvät ja vauhdikkaat leikit. Välillä ei tiennyt kuka jahtasi ketä, eikä sillä ehkä ollut väliäkään, kunhan vauhti pysyi kovana. Lennulla oli niin hurja vauhti päällä, että yksi tuttukin ihmetteli mitä se on syönyt. Tuli todettua, että Lennu onneksi edelleen tulee juttuun myös samaa kokoluokkaa olevien urosten kanssa. Ja myös, että kaikki leikatut urokset eivät aiheuta sitä samaa astumisvimmaa.

Tänään meidän piti pitää kunnon kotitreenit, mutta viihdyimme ulkona niin pitkään, että emme sen jälkeen jaksaneet. Lisäksi huomasin, että olen jo onnistunut unohtamaan joitakin aiemmin harjoiteltujen juttujen käskyjä. Tajusin, että emme ole harjoitelleet kosketusalustaa pitkään aikaan, kun olemme keskittyneet sen sijaan puhelinluettelohommiin. En enää varmuudella muista mikä on kosketusalustaan liitetty sana. Ehkä ”alusta”? Puhelinluetteloon ei liity mitään sanaa, koska sitä on tarkoitus käyttää ainoastaan välineenä oikean asennon ja paikan opettelussa, käytännössä jo käytössä olevien käskyjen viilaamiseen siis, ja Lennun on tarkoitus hakeutua sen päälle ilman erillistä käskyä. Kosketusalustaan oli kuitenki joku sana. Olisikohan syytä alkaa kirjata muistiin näitä sanojakin?

Sunnuntai

Tämän jälkeen on ryhdistäydytty sen verran, että turkki on kammattu perinpohjaisesti. Lennun karva on edelleen jännässä vaiheessa: selän päällä on tummempaa, karkeaa karvaa, mutta kyljet, jalat ja pää ovat vielä pehmeämmän karvan peitossa. Karkea turkki levittäytyy kuitenkin koko ajan alas kylkiä pitkin.

Seuraavaksi treenataan perjantain rallyssa haasteelliseksi osoittautunutta paikallaan istuvan koiran kiertämistä.

Rally-Toko, 3. kerta

Eilen oli kolmannet rallyt. Aloitimme sivulle tulon harjoittelulla. Lennun kanssa treenasimme kumpaakin tapaa, eli takaa kiertäen (”sivulle”) ja etukautta kiepsahtaen (”viereen”). Ensimmäisenä uutena asiana harjoittelimme Hitaaasti-kylttiä, eli seuraamista vauhtia hidastaen ja palaamista taas normaaliin vauhtiin. Tässä ei oikeastaan ollut ongelmaa, sujui ihan kivasti.

Seuraavaksi sitten haastavampiin hommiin, nimittäin kylttiin, jossa koiran pitää istua paikallaan kun ohjaaja kiertää tämän ympäri. Helpommin sanottu kuin tehty. Lennu ei meinannut uskoa, että sen todellakin piti istua eikä mennä maahan. Lisäksi pää lähti aina kääntymään minun perääni,  jolloin tietysti koko koira pomppasi pystyyn ennen kuin olin päässyt koko kierroksen ympäri. Mutta jatkamme harjoituksia. Homma lähtee varmasti sujumaan heti kun saamme tehtyä pari onnistunutta toistoa. Uskoisin, että kotona on hyvät mahdollisuudet onnistua, koska paikallaolon Lennu osaa hienosti silloin kun ei ole paljoa häiriöitä.

Sitten harjoittelimme eteen tulemista ja yhtä siihen liittyvistä kylteistä. Liikkeessä koira tulee sivulta eteen istumaan kasvot ohjaajaa kohti. Asennon pitäisi olla mahdollisimman suora ja etäisyyden korkeintaan 30 cm. Lennun kanssa harjoittelimme kosketuskepin avulla. Alku oli vähän hankala, koska asennon suoruudesta ei ollut tietoakaan ja Lennu myös pakitti taaksepäin aina istuessaan ja ajautui siten turhan kauas. Asia korjaantui kuitenkin kun aloin antamaan palkan tarkasti keskeltä ja aivan jalkojeni edestä. Kyltin esittämä varsinainen liike oli sellainen, jossa koira tulee eteen istumaan ja sen jälkeen ohjaaja peruuttaa yhden askeleen ja koira seuraa ja istuu taas eteen. Sen jälkeen peruutetaan vielä kaksi ja kolme askelta samaan tapaan. Se sujui ihan hyvin.

Viimeiseksi tehtiin vielä vasen täyskäännös, jossa koira kääntyy ohjaajan ympäri oikealle ja takaisin tulosuuntaan. Ihminen kääntyy paikallaan vasemmalle ja nokka tulosuuntaan. Se sujui hyvin. Lennu hakeutui oikeastaan aika automaattisesti oikeaan suuntaan, jotta sai pidettyä oikean paikan vasemmalla sivulla. Kokonaisuutena tunti tarjosi sekä onnistumisia että haasteita.

Kotona meitä odotti muutama nälkäinen vieras, jotka vaativat emäntää valmistamaan guacamolea nachojen seuraksi. Koiralle oli tarjolla rapsutuksia. Tänään on tehty pitkä lenkki ja käyty kauemmassa koirapuistossa pienten puolella, jossa Lennua kiinnosti tunnelin kaivaminen lumipenkkaan enemmän kuin muiden kanssa leikkiminen. Paria tyttöä se kävi moikkaamassa, mutta tytöt olivat sen verran ärhäkkää sorttia, että Lennu päätti keskittyä lumitöihin.

Lennu 11 kk

Lempiharrastus pään työntäminen lumihankeen.

Agilityn alkeiskurssi, 4. kerta

Neljäs agility alkoi tuttuun tapaan lämmittelyllä, jonka jälkeen mentiin tutut puomi ja A yhteen kertaan. Sen jälkeen päästiin kokeilemaan uutta estettä, nimittäin keinua. Keinuun tutustuttiin varovasti open avustuksella niin, että keinun heilahdusta hidastettiin. Tarkoituksena oli pysäyttää koira keskelle, niin että se tajuaa varautua laskeutumiseen eikä vain juokse läpi. Tehtiin kolme toistoa, jotka kaikki Lennu meni ihan reippaasti, ei tainnut edes huomata koko esteessä mitään kummallista. Ei sitä heilahdustakaan, joten laskeutumiseen varautumisesta ei varsinaisesti voi puhua…

Ei meillä vielä näin pitkää ja korkeaa pituutta ollut, mutta tähän tyyliin.

Keinun jälkeen tehtiin tuttuja pussia ja putkea target-palkalla (onkohan se nyt oikea termi?). Putkesta oli tällä kertaa jo vähän pidempi versio kuin aikaisemmin. Terrieri yritti muutaman kerran livistää esteen ohi palkalle, mutta oppi nopeasti jutun jujun, kun torppasin ne yritykset alkuunsa. Pientä kahden lankun mittaista pituuttakin hypättiin, ja siinä Lennu keksikin hieman yllättäen ottaa vauhtia esteen päältä…meneekö terrieri siis siitä, missä aita on matalin? Sen jälkeen kokeiltiin niin, että esteen osat laitettiin kyljelleen, jolloin siinä ei ollut ”rappusta” jonka kautta pompata. Silloin Lennu hyppäsi oikein komeasti yli. Ensi kerralla aloitamme tällä tavalla palaset kyljellään ja etenemme vasta hiljalleen siihen, että ne nostetaan pystyyn, ettei lintsaamalla suorittaminen vahvistu.

Keppejäkin mentiin. Ne menee hienosti jos itse muistan ohjata työntämällä käden aina oikeaan väliin enkä sählää. Korkeushyppyesteitä kokeiltiin kahden sarjana, ensin rimat maassa ja sitten vähän irti maasta, taas palkka esteiden takana. Se sujui muuten hyvin, paitsi että toisella kerralla Lennu ei muistanut tai välittänyt hypätä ensimmäisen esteen kohdalla, vaan pudotti riman. A:kin ehdittiin ottaa pari kertaa jossain välissä.

Ihan lopuksi saatiin kokeilla keinua vielä muutamaan kertaan. Ensimmäisen Lennu meni ihan hyvin, mutta toisella kerralla huomasi, että koira oli jo väsynyt eikä sitä olisi enää oikein huvittanut. Mikä ei ole ihme, itseäni alkaa hengästyttää näin jälkeenpäinkin, kun yritän muistella ja kirjoittaa mitä kaikkea ehdittiin tehdä. Lennu meinasi hypätä alas esteellä heti siinä keinun alkupäässä, mutta meni kuitenkin houkuttelemalla ja kannustamalla loppuun asti. Tehtiin vielä kolmas kerta, jotta saataisiin onnistunut suoritus viimeiseksi. Se meni hyvin, kun pysyttelin itse tosi lähellä, pysäytin tarkasti puolivälissä ja kannustin kovasti. Lennu näytti nyt huomaavan keinahduksen, mutta ei vaikuttanut pelästyvän tai varsinaisesti ihmettelevän sitä.

Kokonaisuutena tunti meni ihan mukavasti, tosin kontaktissa oli taas parantamisen varaa. Hetkittäin lattian nuohoaminen kiinnosti niiiin kamalasti, ettei kuono meinannut irrota matosta ollenkaan, ja välillä piti käydä nuuskimassa naapuriakin viereisellä esteellä. Tällä kertaa Lennu haukkui enemmän kuin viimeksi. Varsinkaan lopuksi en saanut sitä hiljenemään millään, kun se keksi alkaa jutella lähietäisyydellä olevalle toiselle koiralle samalla kun itse puin takkia päälle ja kasailin kamoja. Rally-tokossa toisille haukkuminen on huomattavasti vähäisempää, eikä mitään ihan holtitonta haukkumista vastaavassa tilanteessa pääse syntymään, koska siellä noudatetaan ”mennään bussilla -periaatetta”, eli  koirat eivät pääse tapaamaan toisiaan. Kuten viimeksi kirjoitin, siellä Lennu on (jo pentukurssista lähtien) tottunut siihen, ettei treenitilanteessa pääse tapaamaan muita, eikä enää oikeastaan yritäkään päästä toisten luokse eikä kiinnitä niihin paljoakaan huomiota. Tämäntyyppisellä agilitykurssilla, jossa kaikki samaan aikaan omaan tahtiin tutustuvat eri esteisiin, se ei kuitenkaan onnistu, kun tila on pieni ja väkisinkin joutuu lähikontaktiin toisten kanssa.