Cairnterriereitä yhteisuinnilla

Tänään ehdimme viimeinkin mukaan kuukausittaiselle cairnien yhteislenkille, joka tällä kertaa suuntautui Rajasaareen. Oikeastaan kyseessä oli pikemminkin yhteisuinti kuin -lenkki, mikä sopi helteiseen säähän paremmin kuin hyvin. Mukana oli kuusi cairnia: Sohvi, Poppis, Kerttu, Elli, Rocky ja Lennu. Rajasaaressa oli aika paljon porukkaa, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Lennu käyttäytyi taas ihan hienosti, tuli luokse kutsuttaessa ja oli muutenkin kuulolla. Paitsi ihan retken alkuvaiheilla, kun tapasi nuoren russelitytön, johon rakastui palavasti. Niin palavasti, että jouduin hakemaan sen pois kaksi kertaa, joista toisen kerran hihnan kanssa kun ei se muuten suostunut jatkamaan matkaa. Seurueen pojat Rocky ja Lennu hengailivat sulassa sovussa, eikä minkäänlaista jännitettä näyttänyt olevan. Kotimatkalla pojat mahtuivat ihan hyvin samaan bussin penkin jalkatilaankin ilman mutinoita.

Seurueen kovin uimari oli Elli, toisena ehkä Poppis. Lennu ei tänään intoutunut kunnolla uimaan, vaan lähinnä kahlaili vedessä. Kerttu varoi visusti kastautumasta mahakarvoja enempää ja Rocky puuhaili lähinnä rannan puolella. Myös rohkeimmat ihmiset uivat, itse tyydyin kahlailemaan kuten Lennukin. Hikistä muttaa hauskaa oli!

Tämä kirjoitus jäi roikkumaan koko päiväksi, koska kuvat eivät tahtoneet siirtyä puhelimesta koneelle. Niitä odotellessa Yassu olikin ehtinyt laittaa omat kuvansa esille, joten mitä niillä turhilla puhelinkuvilla, kun parempiakin on tarjolla. Kaikki kuvat © Yasmin Eklund, ja lisää löytyy Rockyn ja Amorin blogista.

Lähikuvassa Lennart.
Cairnit kasassa.

Maha kastuu.

Selvästikin namitarjoilu käynnissä. Huomatkaa Kertun ovela tyyli, jonka avulla välttyi mahan kastelemiselta.

Poppis ja Lennu nenäkkäin.

Ravistus

Kolme lentävää cairnia.

Loppurallit ennen lähtöä.

Oikeilla jäljillä

Lennu pääsi eilen ihan ensimmäisen kerran ikinä verijäljelle ja itse taas kokeilin sellaisen tekemistä ensimmäisen kerran ikinä. Ohjeita etsin netistä ja varustauduin löytämieni ohjeiden mukaan pienellä ämpärillä, laimennetulla verellä, narun perään köytetyllä sienellä, pyykkipojilla ja palkintoherkuilla. Veri oli naudan verta paikallisen Prisman pakastealtaasta ja sieni oli samaisen marketin valikoimista löytynyt pesusieni, jonka leikkasin puoliksi. Veren laimensin suunnilleen suhteessa yksi osa verta, kolme osaa vettä. Käytin noin puolet veripullosta, ja se riitti varsin hyvin. Ja ei muuta kuin lähimetsään assistentin kanssa. Itse jäljen teko oli helppoa. Alkupisteessä kaadoin verta sienen päälle niin, että sitä meni maahankin ja lisäksi lilluttelin sientä ämpärissä. Sen jälkeen kuljin melko suoraan kymmenisen metriä. Sitten tein välimakuun, johon jätin välipalkan ja jossa lisäsin verta sieneen ja vähän myös maahan. Sitten vielä reilut kymmenen metriä ja loppupalkka. Muutamaan kohtaan tökkäsin pyykkipojan joko maahan tai puun oksaan itselleni merkiksi.

Annoimme jäljen vanheta vähän yli puoli tuntia ennen kuin veimme Lennun paikalle. Lennu kiinnostui hajusta heti ja alkupistettä tarkkaan tutkittuaan ja hiukan kaivettuaan lähti jäljelle. Se nosti aika usein pään ylös ja kääntyi nuuhkimaan ilmaa ympärillään. Se oli myös selvästi varuillaan, eteni jäljellä matalana ja koko ajan korvat höröllään ympäristöä tarkkaillen. Assistentin kanssa pohdimme, että ehkä olisi pitänyt malttaa antaa jäljen vanheta pidempään, koska nyt haju oli ehkä jäänyt ilmaan leijumaan. Muutaman kerran Lennu poistui jäljeltä, mutta eteni myös pitkiä pätkiä tarkasti nenä maassa. Jäljen loppupään löydettyään Lennu ei aluksi meinannut ottaa palkinnoksi jätettyä kalkkunan kaulaa, vaan olisi jatkanut nuuskuttelua. Meinasi varmaan, että ei tämä kalkkuna ole se, mitä tässä etsitään. Lopulta kaulan otettuaan Lennu ei halunnut ottaa sitä mukaansa, vaan piilotti sen läheisen puun juurelle.

Seuraavaksi jäljelle pääsi Blanca. Pentu olikin päivän yllättäjä, nenä maassa kipitti jäljen alusta loppuun sellaista vauhtia, ettei perässä meinannut pysyä. Ja minä kun olin ehdottanut, että olisikohan sille pitänyt tehdä vähän lyhyempi jälki. Muutaman kerran se kääntyi takaisin päin tarkistelemaan jotain ja yhden kerran poistui jäljen päältä, mutta suurimman osan ajasta se eteni vauhdikkaasti nenä maassa jälkeä pitkin. Ja popsi palkkioherkut saman tien paikanpäällä. Jälkispekuloinneissa pohdimme onko sillä vaikutusta, että Blanca on saanut raakaruokaa ja on siksi nuoresta iästään huolimatta tottuneempi naudan veren hajuun kuin Lennu, joka ehkä jonkin verran oudoksui hajua.

Ihan ensimmäiseksi jälkikokeiluksi ihan onnistunut suoritus. Jäljen tekeminen oli helppoa ja koirat tuntuivat tykkäävän, joten ehdottomasti kokeilemme uudestaankin. Vinkkejä kokeneemmilta jäljentekijöiltä otetaan ilolla vastaan!

Lomaterveiset

Kesälomareissulla pari ensimmäistä päivää vietettiin Osmo-herran seurassa. Osmo on 4,5-vuotias sileäkarvainen noutaja. Poikien kohtaaminen meni hyvin samaan tapaan kuin jouluna, jolloin ne viimeksi näkivät. Osmo otti Lennun vastaan häntä heiluen mutta samalla hiljaa muristen. Lennun häntä vispasi minkä kerkesi ja etupää painui maata kohti kunnes koko koira kellahti selälleen. Lennu siis alistui ilman mitään mutinoita, ja yhteiselo oli hyvin sopuisaa kun talon herruus oli tehty selväksi heti kättelyssä. Olen aika tyytyväinen siihen, että Lennu osaa koirien käytöstavat niin hyvin, että harvemmin tulee turhia rähinöitä. Korkea-arvoisemmille se alistuu ja turhanpäiväisiä rähisijöitä se väistää tarvittaessa, mutta sen itsetunto ei siitä kärsi eikä se myöskään pelkää, vaan jatkaa menoa häntä pystyssä. Jotain hyvää kaupungissa asumisesta ja koirapuistossa hengailusta on siis seurannut.

Osmon kanssa alkoi vauhdikkaat paini- ja vetoleikit heti kun tervetuliaisseremoniat olivat ohi. Osmo oli hyvin pitkämielinen ja jaksoi hyvin energisen riekkujan painihepuleita. Yritin ottaa kuvia painileikistä, joissa pieni terrieri on selättänyt ison noutajan, mutta eihän niissä kuvissa mitään näy kun meno oli niin vauhdikasta. Laitetaan sen sijaan kesäkuva, jossa on terrieri hölkkälenkin jälkeen, vieressään emännän palautusjuoma.

Viileä sää on mahdollistanut reippaankin ulkoilun ja sopii tietysti muutenkin hyvin koiralle, mutta me ihmiset kyllä toivoisimme vähän kesäisempää säätä.

Kesäretki kesävieraiden kanssa

Tänään ehdittiin vielä viedä vieraat kesäretkelle Rajasaareen. Maanantai-iltapäivänä siellä ei ollut tungosta, mutta muutama ihan kiva koirakaveri löytyi. Yksi nuori, Lennun kanssa suunnilleen saman ikäinen uroskoira innostui hakemaan keppiä kilpaa Lennun kanssa. Pojat tulivat ihan hyvin keskenään juttuun. Aluksi nähtiin vähän varautunutta haistelua, mutta kun intressit todettiin saman suuntaisiksi, sujui kepin hakeminen tervehenkisen kilpailun merkeissä. Ja Blancakin meni reippaana muiden mukana, vaikka ihan kokonaan uimaan se ei innostunut. Lisäksi saaressa oli mm. nuori tanskandoggi, jonka ei juuri tarvinnut mahaansa kastella noissa syvyyksissä. Erityisen hauskaa seurattavaa kuitenkin oli belgianpaimenkoira, joka yksikseen ui ja ui ja ui ja viihdytti itseään loiskuttamalla vettä etukäpälillään ja pyydystymällä sitten ilmasta loiskauttamiaan vesipisaroita. Halvat huvit. Kuvat ovat taas iPhone-laatua, mutta ehkä niistä aistii kesätunnelman.

Retken jälkeen nautittiin vielä kahvit ja korvapuustit Regatan terassilla. Reissulla saatiin tehokkaasti väsytettyä sekä oma väki että vieraat.

Kesäkaverit

Blanca on ollut meillä kylässä lauantaista lähtien. On ulkoiltu, käyty koirapuistossa ja kahlailtu meressä. Myös rally-tokon alkeita on esitelty Blancalle ja Blancan Sennille. Lennu opetti hyvin kärsivällisesti ja sinnikkäästi Sennille vasemman, eli ns. saksalaisen täyskäännöksenkin. Mutta kuinka vaikeaa voikaan olla saada kaksi koiraa samaan kuvaan? Jos molemmat katsovat samaan suuntaan, niin vähintäänkin toinen heilahtaa juuri sillä kriittisellä hetkellä. Eikä mene kauaa ennen kuin toinen kyllästyy ja häipyy kuvasta.

Koirat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään ja niillä on kaikesta päätellen ollut hauskaa. Ainoaksi haasteeksi on osoittautunut pikkupennun pissattaminen ulos, sillä se ei meinaa muistaa pissata vaikka ulkona pyörittäisiin pari tuntia, kun kaupungissa on niin paljon kaikkea jännää nähtävää.

Kirkastuneita suunnitelmia!

Ai että voi ihminen olla tyytyväinen, kun löysi sittenkin paikan, jossa voi harrastaa koiransa kanssa agilitya ja jonne pääsee uudesta kodista julkisilla  järjellisessä ajassa, järjellisellä määrällä liikennevälineitä, sopivalla määrällä kävelyä JA sopiviin aikoihin. Jes! Ehdin jo vakavissani miettiä, että jos olisi oikein reipas, niin jaksaisikohan sitä perjantai-iltaisin taittaa matkaa 1,5 tuntia suuntaansa sisältäen 3,6 km kävelyä suuntaansa ja jonnin verran odottelua, niin kuin yksi mahdollinen vaihtoehto olisi vaatinut. Tai että pitääkö sitä nyt sitten hommata se auto pelkästään näitä koiraharrastuksia varten. Hylkäsin aiemmin väläyttelemäni seuraan liittymisen mahdollisuuden, koska ymmärsin, että niihin todella saattaa olla vaikea päästä ja koska harrastuksemme on vielä sen verran alkutekijöissään, että en yhtään osaa sanoa kantaako innostuksemme kisakentille asti (onko minusta siihen, onko koirasta siihen, kiinnostaako minua loppujen lopuksi tarpeeksi ja ennen kaikkea kiinnostaako koiraa). Kysehän on kuitenkin sellaisesta lajista, josta vielä koiran meille tullessa en ollut tippaakaan kiinnostunut. Mutta kuten aiemminkin sanottu, ”älä koskaan sano ei koskaan” taitaa päteä näissä koiraharrastuksissa. Eihän meidän pitänyt näyttelyissäkään käydä eikä kisailla rally-tokossa. Joka tapauksessa, näyttää siltä, että jatkamme syys- tai lokakuussa Kompassin kurssilla. Sieltä nimittäin löytyi melko laaja valikoima eri tasoisia kursseja ja hyvän näköiset tilat (ei se nyt mikään täysimittainen halli ole, mutta hiukan suurempi kuin monien koirakoulujen, joilla on lähinnä tutustumiskurssien tyyppistä tarjontaa). Kokemuksia kyseisestä paikasta ja vinkkejä muista agilityn harrastusmahdollisuuksista otetaan ilolla vastaan. Nyt on joka tapauksessa hyvä aloittaa loma iloisella ja innostuneella mielellä!

Parturissa taas

Lennu kävi taas trimmattavana kasvattajan luona. Elokuussa on pari näyttelyä tiedossa, niin tehtiin välitrimmi ettei karvakasa ehdi levähtää käsiin niitä ennen. Ja kyllähän kesälomallekin on kivempi lähteä siistissä turkissa. Analysoimme Lennun turkin laatua suhteessa Sannan Lilyyn, joka on saman värinen mutta aivan suoraturkkinen. Lennunkin karva on hyvän karheaa, mutta laineikasta. Kotitehtäväksi saimme kampaamista useamman kerran viikossa. Lomalla onkin hyvin aikaa, joten otamme ohjelmaan päivittäisen kampaamisen ja katsomme väheneekö pörröisyys. Lisäksi todettiin, että Lennun turkki on aika kuiva eikä kauhean kiiltävä, joten jotain öljyä on syytä syöttää. Viimeksi Lennu söi touko-kesäkuun aikana lohiöljyä, jonka varsinaista merkkiä on muista, mutta se loppui jokin aika sitten. Seuraavaksi kokeilemme Nutrolinia. Trimmin päätteeksi Lennu pääsi riekkumaan Lilyn ja Allin kanssa. Sää on vihdoin mukavan kesäinen (vaikka viileydessäkin on puolensa koiran kannalta) ja junassa on letkeää. Vielä yksi päivä töitä, sitten loma.

Harvinaisen tylsä viikonloppu

Lennulla on ollut harvinaisen tylsä viikonloppu, sillä huushollin ihmisten aika on mennyt massiivisen siivousprojektin ja ullakkokomeron tyhjennysurakan parissa. Viikonlopun aikana on jouduttu pohtimaan mm. seuraavia kysymyksiä: kuinka paljon pölyä maailmassa on ja kuka on tunkenut meidän ullakkokomeron täyteen tavaraa. Ullakkoprojektin vuoksi emme tälläkään kerralla päässeet mukaan cairnien yhteislenkille, vaikka Luukin lampiin pulahteleminen olisi tuntunut erittäin houkuttelevalta ajatukselta siinä auringon kuumentaman katon alla huhkiessa.

Tavanomaiset lenkit on sentään tehty, meressäkin kahlattu ja joka sunnuntaiseen tapaan turkki kammattu ja kynnet leikattu. Tuliaisiksi ullakolta Lennu sai vaaleanpunaisen possupehmolelun, joka löytyi jostain laatikosta. Lennu tuntuu tykkäävän. Hieman olen myös ehtinyt pohtia syksyn harrastuksia. Sekä rally-tokon että agilityn jatkaminen kiinnostaa. Uudesta kodistamme käsin lähimmät harrastuspaikat olisivat koirakoulu Heiluva häntä ja Konalan Purina Areena. Heiluvassa hännässä olisi tarjolla sekä rallya että agilitya. Purinalla treenaa Helsingin Agility Urheilijat, eli HAU. Pitäisikohän sitä jo hakeutua ihan seuran jäseneksi ja ryhtyä harrastamaan sitä kautta? Toinen vaihtoehto olisi kasata oma porukka ja varata hallista vuoro, mutta siinä taas jää opetus puuttumaan, ja opetus kyllä olisi tällaisille aloittelijoille tärkeää. Koirakoulun kurssit eivät tällä hetkellä tunnu oikealta vaihtoehdolta, kun lajiin on jo tutustuttu ja alkeita harjoiteltu.

Rally-tokoahan voi varsin hyvin harjoitella omin päinkin (ja sitä olemme hieman tehneetkin jopa tänä viikonloppuna), mutta jonkinlaiselle ratakurssille voisimme syksyllä mennä, jotta tulisi treenattua vähän systemaattisemmin. Ja ennen kaikkea niiden kylttien kanssa, ne kun viimeksi ”tositilanteessa” kiinnostivat Lennua hiukan liikaa. Heiluvan hännän nettisivujen mukaan virikeluolasto muuttaa heinäkuussa Vantaalta Pitäjänmäkeen, eli lähemmäksi meitä, joten siellä tulee varmasti myös käytyä.

Yksi harrastus on jo buukattu, mutta ei Lennulle vaan minulle. Maanantai-illat tulevat nimittäin kulumaan Knaperbackassa ratsastustunneilla. Kopotikop!