Mennyttä ja tulevaa

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä on varmaankin hyvä miettiä mitä on tullut tehtyä tänä vuonna ja mitä aiotaan tehdä ensi vuonna. Vuosi sitten Lennu oli vielä 9,5 kk vanha pentu, ja olimme juuri ilmoittautuneet kevääksi agilityn alkeiskurssille ja rally-tokon tutustumiskurssille. Mitään erityisempiä tavoitteita ei vuodelle 2012 asetettu, vaan tarkoituksena oli tutustua eri harrastuslajeihin ja jatkaa koiran kouluttamista kunnon koirakansalaiseksi. Myös muutamaan viralliseen näyttelyyn osallistuminen oli suunnitelmissa.

Nämä kaikki suunnitelmat toteutuivat ihan kiitettävästi, tosin koulutus nyt on asia, joka on varmasti aina vaiheessa. Rally-toko oli hauskaa, ja ylitimme itsemme osallistumalla jopa möllikisoihin huhtikuussa. Agilityyn – lajiin, josta en ollut suunnitellut innostuvani – hurahdimme täysin. Alkeiskurssin jälkeen harjoitukset jatkuivat loppukeväästä ja alkusyksystä aloittelevien cairnien jengissä Mintun ja Annen luotsaamana. Myöhemmin syksyllä otettiin cairnporukalla omatoimivuoro, ja harjoitukset jatkuvat keväälläkin. Yksi lyhyt agi-kurssi ehdittiin käydä Kompassissakin syksyn aikana. Näiden lisäksi on ehditty testata virikeluolastoa pariin kertaan ja tehty verijälkeä mökillä. Kesällä aloitettiin myös hölkkälenkkeilyt. Vuoden aikana ehdittiin käydä Cairnterrierikerhon epävirallisessa katselmuksessa ja kolmessa virallisessa näyttelyssä. Tulokset vaihtelivat laidasta laitaan, milloin oli turkki vähän turhan pörheä, milloin takaliikkeet huonot. Terri-Eri-näyttelystä saatiin kuitenkin laatuarvosteluksi erinomainen hienon arvostelun kera, joten näyttelykausi päättyi hyviin tunnelmiin.

Ensi vuodelle toiveista ykkösenä on tietysti pitää sekä koira että ihmisperhe terveenä ja iloisena. Muita tavoitteita ovat:

• Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa. Ajankohta voisi olla keväällä, vaikkapa huhtikuussa, jos silloin sattuisi olemaan sopivia kisoja. Hups, tällä puheella laji, jota minun ei koskaan pitänyt aloittaa, muuttui tavoitteelliseksi harrastukseksi. No, mitään sen suurempia tulostavoitteita ei kyllä vielä aseteta, kunhan päästäisiin kokeilemaan miltä kisailu tuntuu. Kai sitä jotain pitää tehdä tällä kaikella harjoittelulla?

• Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, ei Lennun hihnakäytöksen ongelma ole vetäminen tai edes muut koirat. Ongelmana on jokaisen hajun äärimmäisen huolellinen tutkiminen ja analysointi, jonka jälkeen vielä mietitään pitäisikö pissata päälle vai ei. Tämä johtaa välillä hermoja raastavaan hitauteen. Tilanne on välillä huonompi, välillä parempi, ja se on muodostunut ongelmaksi hiljalleen, kun Lennulle on tullut lisää ikää ja hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän. Olen todennut, että tämä taitaa nyt olla sellainen kuuluisa kohta, jossa terrierille on näytettävä kumpi on pomo. Vaikka muuten olen pyrkinyt kouluttamaan koiran oikeasta toiminnasta palkkaamalla, niin nyt täytyy alkaa puuttua ei-toivottuun tekemiseen. Tekniikaksi olen ottanut sen, että pyydän etenemään ja kehun, jos tottelee. Jos ei tottele, niin edetään silti. Lisäksi yritän rajoittaa haistelua jo ennakolta, että ihan koko aikaa ei tarvitse mennä nenä maassa ja joka metrin välein ei tarvitse pysähtyä. Katsotaan kuinka käy. Isäntänsä kanssa Lennu kulkee ihan eri tavalla, paljon lähempänä ja paljon reippaammin. Mikä tietysti korpeaa minua, sillä minähän sen koiran olen kouluttanut, piru vieköön. (Mutta näköjään väärin, mitä tähän asiaan tulee.) Lisäksi toisten koirien ohitusta treenataan ihan joka kerta kun joku tulee vastaan. Usein Lennun ohitukset ovat aivan briljantteja. Jos alkulenkistä saadaan pari nättiä ohitusta, niin loppulenkistä terrieri tuijottaa minua heti kun toinen koira tulee näköpiiriin. Toisinaan kuitenkin on päiviä, jolloin kaikki opit tuntuvat unohtuneen, ja joutuu enemmänkin muistuttelemaan, että miten pitikään toimia.

• Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle. Jos sujuu hyvin, niin voitaisiin kokeilla oikeaakin alokasluokkaa. Liikkeiden treenaaminen on viime kevään jälkeen jäänyt vähän vähemmälle, mutta aina välillä on muistuteltu niitä mieleen, ja kaikki liikkeet tuntuvat olevan aika hyvin hanskassa. Eniten haasteita on ihan perus seuraamisessa silloin, kun sitä pitäisi tehdä radalla jonkinlaisten törppöjen välistä pujottelemalla, koska silloin keskittyminen saattaa herpaantua. Liikkeitä pitäisi muutenkin harjoitella radan muodossa kylttien kanssa, ettei sitten tosipaikan tullen tarvitsisi käydä tarkistamassa, että mitä härpäkkeitä ne kyltit oikein ovat.

• Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana. Menestyksestä sitten riippuu jatkuuko se harrastus sen pidemmälle. Tämä näyttelyissä käyminenkin oli näitä juttuja, joita emme varsinaisesti olleet suunnitelleet kun koiraa hankimme. Näyttelyissä on kuitenkin aina ollut ihan hauskaa, vaikkei sen kummempaa menestystä olekaan tullut. Omasta mielestäni (täysin puolueeton mielipide) Lennu on sekä ulkonäöltään että luonteeltaan varsin mukiinmenevä cairnterrieri, ja sen vuoksi en panisi pahakseni jos joku kasvattaja haluaisi käyttää sitä jalostukseen. Sen vuoksi on ihan hyvä käydä saamassa siitä useampi arvio eri ikävaiheissa. Muutenkin ajatellen, että koiranäyttelyt palvelevat jalostusta, ja sen vuoksi toivon, että näyttelyihin viedään ja siellä palkitaan rakenteeltaan terveitä ja rodunomaisia cairneja. Eli ihan tavallisia cairneja 🙂

Tämän hetken kuulumisista voidaan mainita, että Lennu joutui eilen pitkästä aikaa (ehkä toista tai kolmatta kertaa elämässään) shampoopesuun. Ja kierähti tietysti heti tänään johonkin kakkaan. Kotona on harjoiteltu 2on2off-kontakteja, tai tarkemmin sanottuna kontaktilta vapautusta, target-palkalla. Toimii ihan kivasti. Joululahjaksi Lenskari sai muutaman lelun ja nameja. Lisäksi saimme uuden hienon Fjällrävenin repun treenirepuksi entisen yläasteaikaisen ja hieman kulahtaneen ilmestyksen tilalle. Kyllä nyt kelpaa!

Iloista joulua!

Ennakoiva valssi, vastakäännös ja mutkaputki, mutkaputki, mutkaputki

Joulunalusagilityssa tehtiin meille putkiongelmaisille just hyvää rataa, se nimittäin näytti tältä:

Ekalla kierroksella palkkailin jokaisen putken jälkeen. Se yhdessä viimekertaisen putkitreenin kanssa tehosi hyvin, sillä putket menivät hienosti ja vauhdikkaasti. Toisella putkella (este nro 7) valitsin kuitenkin valssin takaaleikkauksen sijaan, jotta pääsin ohjaamaan putken sisäkaarteen puolelta. Se on meille paljon varmempi tapa kuin takaaleikkaus, sillä Lennu herkästi huomaa että vaihdan suuntaa tai hidastan tahtia sen selän takana ja kääntyy silloin ympäri.

Uusia ohjauskuvioitakin mahtui mukaan, nimittäin 2. hypyllä tehtiin ennakoiva valssi, jolla saatiin koira kääntymään tiukasti heti hypyn jälkeen kohti putkea. Se toimi Lennulle hienosti. Ennen kahta viimeistä hyppyä (eli nro 13-14) tehtiin vastakäännös, jotta saatiin siihenkin tiukka käännös eikä koira syöksynyt suoraan edessä houkuttelevaan pussiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut ihan perus pyöritys, ja sitä kokeilinkin ensin. Ekalla yrittämällä Lennulla meni mutka tosi pitkäksi ja jouduin hihkaisemaan, että ”täällä!” ennen kuin se hoksasi kääntyä loppusuoralle. Yritettiin sitten muuttaa minun juoksulinjaani niin, että oltaisiin koukattu vähän kaarevasti sarjan ekalle hypylle, jolloin liike olisi jatkunut luontevammin kahdelle vikalle hypylle. Lennu kuitenkin tulkitsi tämän takaakierroksi ja hyppäsi hypyn väärältä puolelta pariin kertaan. Se ei tietysti ollut yhtään hullummin tulkittu.

Rohkenin sitten kokeilla sitä vastakäännöstä, jossa siis lähetetään koira hypylle ja käännytään sen jälkeen paikallaan ympäri vastakkaiseen suuntaan. Tässä tapauksessa koira siis kaarsi oikealle ja ohjaaja pyörähti vasemman kautta ympäri (vähän niin kuin saksalainen täyskäännös tokossa). Se toimi hienosti! Itsellä oli aluksi vähän pallo hukassa kun koira jäi olan taa, mutta kyllä se vain sieltä tuli ihan oikeaan suuntaan. Lennu taisi kerran hypätä sen ekan hypyn takaisinkin päin, ja kerran tuli kielto, kun käännyin liian aikaisin ja sen myötä tietysti koirakin kääntyi ennen kuin oli ehtinyt hypätä. Oli hauska nähdä miten tarkkaan koirat todella lukevat ohjausta, sillä treeneissä nähtiin huikeita äkkijarrutuksia millin päässä rimasta, kun kuski käännähti ihan pikkuisen liian aikaisin. Mutta hyvin toimiva ohjauskuvio siis, kunhan ajoitus on kohdallaan.

Tehtiin kolme lyhyttä treenipätkää. Toisella, kun Lennu alkoi jo näyttää vähän kyllästyneeltä, otettiin käyttöön uudet pallot, ja niillä sai kyllä hienosti virtaa terrieriin. Lennu treenasi hyvällä innolla ja oli aika nopea. Varsinkin suoralla putkesta 3 pussiin asti sain sen huikeaan vauhtiin, kunhan itse juoksin täysiä. Minttu antoi taas loistavia kommentteja ja ohjeita, kiitämme jälleen kerran siitä!

Hallista poistuessa nähtiin taivaalla outo valoilmiö, jonka viime näkemisestä tuntuu olevan ainakin viikkoja, ellei jopa kuukausia. Treenien jälkeen on ehditty noutaa joulun ruokaostokset, kyläillä ja koristella kuusta kummitytön kanssa ja illalla vielä koristella omakin kuusi. Lennu on löytänyt uuden nukkumapaikan joulukuusen alta, joten sekin tuntuu nauttivan kuusesta omalla tavallaan.

Motivaatioharjoituksia

Tänä aamuna ohjelmassa oli agiliitelyä Ojangossa. Paikalla oli pelkästään poikia, koska Sohvi ja Poppis eivät päässeet mukaan. Minttu treenasi Paavon kanssa ja Tarja Peten ja Ranen kanssa. Emme rakentaneet rataa, vaan teimme lyhyempiä harjoituksia kentällä valmiiksi olleilla esteillä. Lennun kanssa päätin kokeilla takaakiertoa ja tehotreenata mutkaputkea.

Aloitimme kolmen hypyn sarjalla, jossa keskimmäinen oli 90 asteen kulmassa ensimmäiseen ja viimeiseen nähden. Hypyt muodostivat siis ikään kuin neliön kolme sivua (kuva tulossa…), toinen hypättiin takaa ja siinä tehtiin valssi kolmannelle. Harjoitus meni hyvin. Toisena tehtiin kolmen hypyn ja mutkaputken sarjaa, tarkoituksena vahvistaa mutkaputkea, josta Lennu ei niin kauheasti tykkää. Keppejäkin kokeiltiin, tällä kertaa molemmilta puolilta ohjaten. Oikealta sujuu jo aika hyvin, vasemmalta ei melkeinpä ollenkaan, mikä ei tietysti kauheasti yllätä, kun ei me niitä vasemmalta olla juurikaan tehty. Minttu kehotti painokkaasti ottamaan toisenkin puolen treeniohjelmaan saman tien, muuten sen kanssa tulee ongelmia myöhemmin.

Tunnin varsinainen opetus liittyi motivointiin. Keppejä harjoiteltaessa Lennun into ja keskittyminen lopahti ja se alkoi olla tosi tahmea. Hallissa oli tänään porukkaa muillakin kentillä ja suhteellisen kova meteli. Yritin riehuttaa lelulla, mutta ei siitä mitään tullut, kunnes Minttu-coach tuli ja villitsi terrierin täysin. Saatiin pari toistoa tehtyä lyhyellä radanpätkällä, jonka jälkeen meinasin viedä Lennun tauolle. Minttu halusi kuitenkin kokeilla Lennun ohjaamista ja sai koirasta irti jotain ihan ihmeellistä piiloenergiaa, sillä Lennu tykitti menemään täysillä, ihan kuin ei väsyttäisi tai kyllästyttäisi ollenkaan. Tauon jälkeen sain lainaksi Paavon pallot, joiden avulla todella saatiin koiraan vauhtia. Selitin Mintulle, että en paljoa ole palkkaillut palloilla tai muilla sellaisilla, koska Lennu lähtee sitten rallattelemaan yksikseen pallon kanssa ja purkaa energiansa juoksemalla täysiä ympäri kenttää. Mutta Mintullapa oli tähän(kin) ratkaisu: kaksi palloa! Itsehän en sitä ollut koskaan tullut keksineeksi, mutta tosiaan homman saa pysymään hanskassa kun pitää itsellään toisen pallon. Nyt ei muuta kuin pallo-ostoksille! Tehtiin vielä radanpätkää, joka päättyi mutkaputkeen, ja pallon avulla saatiin kuin saatiinkin vauhtia putken suorittamiseen.

Sain myös kokeilla ohjata Paavoa, joka on aikamoinen tykki. Alussa söhellettiin, kun en osannut lähettää Paavoa takaakiertoon tarpeeksi selkeästi, mutta parin yrityksen jälkeen onnistui. Ratapätkälle tuli kaksi valssia peräkkäin, ja omien askeleiden kanssa tuli kyllä kiire kun koira meni jo. Oli aika jännää ohjata muuta kuin omaa koiraa. Ja oli myös hauska katsoa kun Minttu ohjasi Lennua. Opettavainen tunti taas kerran, paljon kiitoksia vain Mintulle kaikista huomioista ja neuvoista!

Kotimatkalla Lennu kirjaimellisesti jäähdytteli sukeltelemalla hangessa. (Samaa se tosin teki lämmittelyksikin.) Hullu terrieri! Kuvat ovat läheltä kotia ja lumen määrä kohtuullinen. Menomatkalla Ojangon pelloilla koira humpsahti välillä johonkin ojaan niin, että nenä jäi juuri ja juuri hangen yläpuolelle. Ja Lennu on oli innoissaan.

Ärsytys

Tapaamme Lennun kanssa säännöllisesti aamulenkillä parivaljakon, joka koostuu kahdesta, suunnilleen Lennun kokoisesta koirasta. Toinen saattaa remuta uteliaisuuttaan, mutta toinen räyhää vihaisena. Olen siis aina pyytänyt Lennua ohittamaan nämä nätisti. Tänäänkin parivaljakko tuli vastaan kapealla kävelytiellä, valkoinen suht hiljaa ja toinen jo kaukaa rähjäten. Lennu tarjosi parasta ohitustaan, kulki reippaasti ja katsoi minua. Ensin mentiin valkoisen ohi, sitten räyhääjän. Kohdalla tämä räyhääjä hyökkäsi hampaat edellä suoraan Lennun niskaan. Lennu ärähti lyhyesti ja kääntyi minun eteeni istumaan. Hyökkääjän omistaja nykäisi sen hihnasta kauemmas ja tilanne oli sillä ohi. Fyysisiä vammoja ei tullut eikä kai paljon henkisiäkään, sillä matka jatkui ihan normaalisti. Silti ärsyttää, mikäpä muu kuin räyhääjän ulkoiluttajan käytös. Koko ajan ohi kulkiessamme hän höpötti koiralleen ”kato toinen tulee noin nätisti ohi, kylläpä se osaa mennä hienosti, sunkin pitäisi mennä noin nätisti, ei saa räyhätä kun toinen on kiltti poika”. Niin, opettaisit sen menemään nätisti. Tai et ainakaan päästäisi hyökkäämään toisten kimppuun.

Vaihdetaan lumihullu saalistaja tuulta ja tuiskua karttavaan hienohelmaan

Tehtiin juuri maailmanhistorian hitain lenkki kerrassaan ihastuttavassa talvisäässä. Lennu rakastaa lunta. Se ei voi vastustaa koskematonta, omaa säkäänsä korkeampaa lumipeitettä, vaan hinkuu sinne ”metsästämään”. Hulluja loikkia pää edellä hankeen. Hauskaltahan se näyttää, mutta enää siinä vaiheessa ei jaksa naurattaa kun yrittää viidettä kertaa sadan metrin matkalla komentaa koiran takaisin kävelytielle, ja koira taas on hyvin vakuuttunut siitä, että lumen alla on jotain, mitä ehdottomasti kannattaa yrittää metsästää vaikka maailman tappiin saakka. Ja kun samaan aikaan suomalainen talvisää parhaimmillaan (eli märkä lumipyry) iskee vasten kasvoja. Huoh. Muutenkin lumi on innostanut Lennua entisestään hyvin tarkkaan nenän käyttöön, ja välillä eteneminen on ihan tiellä pysyttäessäkin hyvin hidasta. Kai se ennen pitkää kyllästyy? Ei kai tätä jatku koko talvea?

Asia, jonka nyt olen tajunnut ja johon panostaisin jos jotain voisi tehdä toisin, on se, että hihnakäytös ei ole vain sitä, että koira osaa kulkea vetämättä hihnassa, vaan myös sitä, ettei ihmisen tarvitse vetää koiraa perässään… No, tässä vähän vaihtelua niihin treenipostausten superterrieri-hehkutuksiin.

Jee!

Pitkästä aikaa päivitys aiheesta ”jotain ihan muuta”. Tasapuolisuuden nimissä on raportoitava, että jos jokin aika sitten oli hiukan vähemmän onnistunut ratsastustunti hiukan itsepäisen Santoksen kanssa, niin nyt oli ihan älyttömän kivaa Wäinön kanssa! Tässä välilläkin olen mennyt Wäinöllä, ja haasteita on riittänyt laukan nostossa ja viimeksi myös ympyrälle taipumisessa. Tällä kertaa tehtiin alkuun käynti-ravi-siirtymisiä. Sitten jatkettiin puomeilla, jotka ensin ylitettiin käynnissä (ravi kuitenkin ennen puomeja ja niiden jälkeen) ja sen jälkeen ravissa. Wäinö meni puomit kiltisti ja kuunteli hienosti. Chippo yritti vähän esittää rodeohevosta Wäinön edellä, mikä hiukan hermostutti heppaa, mutta ei muutamaa sivuloikkaa enempää. Muutaman kerran samainen meinasi tulla suoraan päin puomien jälkeen, mutta luimistelusta ja irvistelystä huolimatta sain Wäinön pidettyä ihan hyvin hanskassa. Se kun tuppaa välillä hermostumaan jos joku tulee liian lähelle tai tapahtuu jotain yllättävää. Lopputunnista mentiin yhden puomin yli laukassa. Wäinö nosti laukan hienosti ja laukkasi koko pätkän ihan nätisti. Jee! Opettaja kommentoi, että joko minä tai hevonen taidettiin innostua puomista, kun laukkakin sujui niin reippaasti. En tiedä mikä oli totuus, mutta ei sillä niin väliä, kun oli tosi kivaa!

Loppuun vielä muutaman viikon takainen kuva talvikampauksen saaneesta 800 kg:n ponista:

Lumikasat on kiipeilyä varten

Mutkikas putki ja välistäveto

Pientä päivitys- ja treenitaukoa tuli, kun olimme Lennun isännän kanssa viikon Lapissa ja Lennu sillä aikaa etelässä hoidossa. Talvi tuli tänne etelään samana päivänä kuin lähdimme, mutta olihan siellä Lapissa silti vähän talvisempaa. Itse hiihdin 58 km neljän päivän aikana, ja se tuntuukin tällä hetkellä reisissä, pakaroissa ja ojentajissa, etenkin kun kahtena päivänä neljästä suksi ei oikein pitänyt eikä luistanut. Lennulla oli mennyt hoidossa hyvin, kuulemma vain lieviä erimielisyyksiä ja niiden yhteydessä huimaa terrierin päättäväisyyttä oli esiintynyt ulkoillessa.

Tänään pääsimme parin viikon tauon jälkeen aksaamaan, kun kävimme tuuraamassa Sanna-kasvattajaa Ojangossa. Ojangossa ei ollakaan käyty sitten syyskuun lopun, mutta hyvin löydettiin perille läpi lumisten peltojen. Tehtiin tällaista rataa:

Kuten kuvasta näkyy, radalla oli myös kepit. Niihin laitettiin Sohvia ja Poppista varten verkot, ja päätin sitten kokeilla Lennunkin kanssa mitä mieltä se tällä kertaa on verkoista. Aikaisemmin syksyllähän se törmäili kerran verkkoihin, jotka selvästi häiritsivät sitä, joten olemme sen jälkeen jatkaneet vain kädellä ohjaamalla. Nyt Lennu tekee kepit sen verran hyvin jo, että ajattelin, ettei verkoista ehkä enää ole haittaakaan.

Radalla rengas ja tiukka käännös putkelle sujuivat hienosti, mutta ongelmia tuli toisen putken (nro 5) kanssa. Tein persjätön ekan putken jälkeen ja yritin saada Lennun oikealta puolelta ohjaten toiseen putkeen, jossa olisin tehnyt takaaleikkauksen jahka se olisi mennyt putkeen. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä jouduin taas jarruttelemaan omaa vauhtiani ennen putkea niin paljon, että Lennu ei sitten meinannut sinne mennä. Kepit verkoilla menivät hienosti, samoin kuin suora putki ja sen jälkeiset hypyt 9-14. Lennu seuraa ohjausta hienosti ja kääntyy hyvin. Putken 15 kanssa Lennulla ei ollut ongelmaa, se meni sinne ihan hienosti kun oma liikkeeni jatkui samaan suuntaan. Myös 19 meni ihan ok.

Ekalla treenipätkällä tehtiin koko rata yhteen kertaan sopivilla välipalkoilla ja sitten yritettiin vielä hioa hankalaa kohtaa esteillä 3-5. Eipä siinä kai auta muu kuin ottaa työn alle mutkaputken vahvistaminen palkkaamalla, palkkaamalla ja palkkaamalla. Toisella treenipätkällä tehtiin taas koko rata yhteen kertaan. Ei sanottavaa parannusta toisella putkella, mutta muuten hyvä. Sen jälkeen ralliteltiin sovellettuja pätkiä, mm. esteiden 1, 2, 13 ja 14 muodostama suora. Esteitä 3-5 olisi voinut vielä kokeilla vasemmalta puolelta ohjaten, mutta en halunnut liikaa hioa hankalaa kohtaa ettei terrierillä mene hermot.

Pienen tauon jälkeen kokeiltiin vielä verkottomia keppejä viereisellä kentällä. Lennu pujottelee kyllä hyvin, mutta joskus loppupuolella saattaa meinata jäädä yksi väli väliin, varsinkin jos minä lisään vauhtia. Korjaa sen kyllä hienosti kun vähän huomauttaa, joten eikohän se siitä. Kentällä sattui olemaan myös sopivalle korkeudelle asetetut hypyt tällaisessa muodostelmassa:

Testasin ensin miten Lennu menee numeroidun version, ja hienostihan se meni. Sain itse juosta kuvan suuntaan nähden suoraan vasemmalta oikealle, ja Lennu irtosi hypyille hienosti. Seuraavaksi kokeiltiin vielä välistävetoja, eli kuvassa A-C. Näin ihan kokeilemalla opin taas uuden agitermin, kysyin nimittäin Annelta, että ”Onks nää niinku niitä välistävetoja jos me tehään tälleen?” Lennu suoriutui hienosti, seurasi ohjausta hyvin ja irtosi hienosti sivusuunnassa hypyille. Intoa riitti ja keskittyminenkin oli tänään aika priimaa, vaikka oltiinkin Ojangossa pitkästä aikaa. Häiriötä tosin ei juuri ollut, sillä hallissa ei ollut muita meidän porukkamme neljän koiran lisäksi. On se hieno terrieri (ihan kuin olisin sanonut tämän ennenkin)!

Loppuun vielä lumiset jäähdyttelylenkit leidien kanssa. Lennu ihastui tällä kertaa uuteen tuttavuuteensa Jilliin, joka ei kuitenkaan ollut kovinkaan ilahtunut uudesta ihailijastaan, vaan komensi päättäväisesti loitommalle. Lumen myötä ilmestyneet hiihtoladut aiheuttivat hiukan päänvaivaa, sillä ladulla käveleminen ja koiran ulkoiluttaminen on tietysti kielletty, mutta niitä latuja on joka puolella…