Pujottelun juhlaa

Tänään harjoittelimme syksyn viimeisellä Agimestan vuorolla kaksin Pipsan kanssa muiden kavereiden ollessa estyneitä. Ratana oli tällainen, jossa radalla oli ihan ekaa kertaa pöytä:

Aloitettiin kuitenkin Lennun kanssa taas keinulla. Vähän epätöi taas ennen keinun keskikohtaa, mutta tulee kyllä ihan rauhallisesti alas sitten kun heilahdus on ohi. En enää hidastanut keinua, koska pamahdus tai lopun tärähdys ei vaikuta olevan Lennulle ongelma. Edettiin kahden palkan taktiikalla, ensimmäinen palkka keskikohtaan kiipeämisestä ja toinen palkka lopussa. Keinun jälkeen tehtiin puolikkaita keppejä, ja pystyin jo jättämään käsiohjauksen kokonaan pois! Edes etusormea ei siis tarvinnut ojennella, toisin kuin viimeksi! Lennu myös pujotteli ihan kivan vauhdikkaasti kun itse lisäsin omaa vauhtia keppien vierellä. Lopputunnista otettiin vielä pari toistoa, ja kyllä se tosiaan pujotteli ihan ilman minun huitomistani. Seuraavaksi täytyy testata täysillä kepeillä ja sitten hiljalleen alkaa ottaa etäisyyttä sivusuunnassa jos kaikki sujuu hyvin.

Rata tehtiin vain kahteen kertaan. Se meni muuten hienosti, mutta ekalla kierroksella Lennu oli pöydästä vähän ihmeissään ja hyppäsi ylös vasta toisella kehotuksella. Pöydälle pysähtyminen myös hidasti sen verran, että muurin kanssa tuli vaikeuksia. Lennu hyppäsi sen kyllä, mutta kolautti palikat alas. Toisella yrittämällä otin sen pöydältä vähän eri suuntaan, kuvan keskiosaan päin alas, jotta saataisiin pidempi matka ja enemmän vauhtia muurille. Se toimi hyvin. Tosin aluksi Lennu meinasi jäädä pöydän päälle hengailemaan, ihan kolme kertaa sai pyytää ja vähän hoputtaa, ennen kuin herra suostui jatkamaan matkaa. Hienoa radalla olivat kontaktit ja suorat. Varsinkin kaksi hyppyä ja A menivät niin, ettei A:ta ehtinyt edes mainita, kun terrieri jo oli tukka putkella kiipeämässä ylös. Haistan tässä potentiaalisen ongelman, jos se A joskus sattuu olemaan houkuttelemassa silloin kun sinne ei olisi tarkoitus mennä…

Ehdittiin tehdä vielä suoraa putkea vähän eri kulmista. Ihan loppuun lähettelin Lennun muutaman kerran mutkaputkeen ja palkkailin reilusti heti putken jälkeen. Mutkaputki ei nimittäin ole Lennun lemppareita, joten ajattelin vahvistaa sitä. Mikäköhän siinäkin on, että suorasta putkesta Lennu tykkää ja pussia suorastaan rakastaa (kävi tänäänkin pari kertaa ohimennen tekemässä pussin ihan omaksi ilokseen), mutta mutkaputki on aina vähän blaah, menettelee jos on ihan pakko?

Treenit Agimestassa jatkuvat tammikuun alusta alkaen lauantaisin. Ennen joulua ehditään kuitenkin vielä käydä treenailemassa muutamalla tuurausvuorolla Ojangossa. Kai sitä pitäisi myös alkaa katsella jotain möllikisoja keväälle.

Parturissa

Before:

After:

Hei, sillähän on silmät! Ja korvat!

Keinu, kepit, kontaktit

Tämän päivän treenit aloitettiin keinulla, kuten olin suunnitellutkin viime sunnuntaina havaitsemani keinukammon jälkeen. Aluksi sain houkuttelemalla houkutella Lennun ylös keinulle. Neljän tai viiden suunnillen 15 sentin päähän toisistaan asetellun lihapullanpalasen avulla se lopulta onnistui. Useamman toiston  jälkeen jännitys näytti hiukan hälvenevän, ja Lennu meni aika reippaasti kun otettiin hypyn takaa vauhtia. Hidastin keinua kädellä, mutta annoin sen kuitenkin pamahtaa aika kovaa. Lennu ei näyttänyt olevan pamahduksesta moksiskaan, vaan enemmän epäilyttää keinahdus.  Mikä on aika outoa, kun Lennu kuitenkin on tehnyt hidastettua keinua tosi reippaasti monet kerrat. Pamauttelin keinua muutaman kerran Lennun vieressä ja palkkailin. Selvää edistystä tapahtui tänään, ja jatkamme keinusiedätystä ensi kerralla.

Teimme myös keppejä ensin alkutunnista pariin kertaan ja lopputunnista uudelleen pariin kertaan. Lennu pujottelee nätisti mutta hyvin hitaasti. Viimeisen toiston sain tehtyä jo lähes ilman käsiohjausta, riitti että juoksin vierellä käsi omassa kyljessä kiini ja ojentelin etusormea pujottelun tahtiin. En tiedä, että onko sormen ojentelulla koiralle mitään merkitystä, vai onko se vain itselle joku psykologinen juttu… Seuraavana askeleena on häivyttää ohjausta entisestään ja yrittää saada suoritukseen itsenäisyyttä ja vauhtia targetpalkan avulla.

Päivän treenisuunnitelmaan kuului myös kontaktilta lähdön vauhdittaminen. Sitä tehtiin puomin ja hypyn kanssa niin, että palkkasin pysähdyksestä namilla ja vapautuksesta lelulla, jonka heitin hypyn yli. Toimi hyvin! Leluna oli tällä kertaa vanha, hännätön pehmolelukettu, jonka sisällä on (ihme kyllä) vielä toimiva vinku. Lennu innostui leikkimään lelulla ja toi sitä minulle revittäväksi ja otti juuri sopivasti kierroksia riehumisesta. Tehtiin ehkä viitisen toistoa tätä harjoitusta.

Tunnin aikana ehdittiin tehdä myös tällaista rataa, jossa ei ollut erityisempiä ohjauskuvioita tällä kertaa:

Mentiin Lennun kanssa rata yhteensä kolme kertaa, sopivilla välipalkoilla tietysti. Radassa ei oikeastaan ollut mitään kummempaa, oikeastaan se vain, ettei Lennu hahmota A:n kontaktia yhtä hyvin kuin puomin, eli joskus se tulee sieltä niin vauhdilla alas, että pysähtyy kaikki neljä jalkaa maassa, joskus taas jää ihan kivasti on-offiin. Sitä täytyy kuitenkin harjoitella erikseen jossain vaiheessa.

Ohjauskuvioiden sijaan keskityttiin siis tänään tällaisiin vähän erilaisiin harjoituksiin. Tänään oli viimeinen treenikerta tällä porukalla, sillä ensi viikolla Rocky ja Elli ovat poissa ja Pipsa ja Lennu treenailevat näillä näkymin kahden kesken. Se on sitten syksyn viimeinen kerta tätä vuoroa, mutta tarkoitus on jatkaa harjoituksia keväällä vähän eri kokoonpanolla. Nämä cairnit ovat kyllä hienoa porukkaa, ja oppivat uutta huimaan tahtiin. Tänään todettiin, että ne ovat myös aika hyviä keskittymään ainakin tässä tutussa porukassa. Tänään koiria pyöri kentällä useampia samaan aikaan, kun yhden tehdessä rataa tehtiin toisella puolella tilaa keppejä ja keinua. Kaikki kuitenkin syventyivät hienosti omiin hommiinsa, eivätkä häiriintyneet vieressä harjoittelevasta kaverista. Hienot terrierit!

Kiva poni, mutta ohjaustehostin puuttuu

Pakko hiukan avautua muusta kuin koira-aiheesta: siis kuinka itsepäinen poni voi olla?! Viimeiset neljä, viisi ratsastustuntia ovat menneet tosi kivasti. Hiukan haasteita on ollut ja parannettavaa on tietysti aina, mutta tunnin jälkeen on ollut onnistunut ja innostunut fiilis. Suoritus on aina parantunut loppua kohden, joka tunti on voitettu joitakin haasteita ja on tuntunut siltä, että on ainakin jokseenkin yhteinen sävel hevosen kanssa. Tänään sain mennä Santos-ponilla, vaikka en ihan ponikokoinen olekaan. Santos on hyvärakenteinen ja vahva poni, joka kuulemma sopii isommallekin ratsastajalle. Santos on ihan kiltti ja sillä on mielettömän mukava ravi. Melkeinpä niin tasainen, että keventäminen on melkein haastavaa, kun tahdittajana ei ole sitä tavanomaista pomppua. Santoksen huono puoli taas on se, että se on TODELLA itsepäinen. Olen mennyt sillä kerran aikaisemmin, ja silloinkin oli vaikeuksia, joiden luulin johtuvan osittain siitä, että en uskaltanut olla tarpeeksi päättäväinen pari viikkoa aiemmin sattuneen putoamisen jälkeen. Tänään meni kuitenkin vieläkin huonommin.

Alkutunti oli ihan ok, kunnes piti tehdä loivaa kiemurauraa ravissa. Ensimmäiseltä kiemurauralta poni syöksyy keskelle kenttää pyörimään, eikä liiku millään sinne suuntaan, minne yritän sitä ohjata. Pää alas ja kovaa päinvastaiseen suuntaan. Taistelua jatkettiin hyvä tovi, kunnes jollain ihmeen konstilla päästiin takaisin uralle. Yhtäkään kiemurauraa ei tehty. Hetki meni ihan kivasti, tehtiin pitkillä sivuilla hidastuksia ravista käyntiin ja sen jälkeen pysäytyksiä ravista pitkien sivujen keskellä. Ihan kiva, kunnes poni yhden pysähdyksen kohdalla päätti taas lähteä keskelle kenttää pyörimään. Siis uskokaa tai älkää, mutta sitä pollea on täysin mahdoton ohjata!

Lopputunnista piti ravata päätyyn, hidastaa ravia ensimmäisessä kaarteessa ja nostaa laukka toisessa kaarteessa ja laukata pitkän sivun loppuun asti. No, ponihan ei hidastanut, vaan lähti täysin lapasesta, nosti laukan jo ekassa kaarteessa ja syöksyi edellä olevan ohi toisessa kaarteessa. Toisella kerralla yritin pitää isomman etäisyyden edellä menevään ja ratsastaa ponin kunnolla ensimmäiseen kulmaan. Mutta eihän se sinne kulmaan mennyt, puhumattakaan siitä, että olisi hidastanut vauhtia. Lähti laukkaan jo ekaa kertaa aikaisemmin. Enempää ei yritetty. Meitä oli tunnilla niin monta, että en olisi saanut tarpeeksi etäisyyttä edelliseen ratsukkoon, ja tiesin, että poni lähtee lapasesta jos näkee jonkun laukkaavan samaan aikaan kun lähestymme päätyä.

Itsepäisyys yhdistettynä vauhdikkuuteen ei ehkä ole minun lempiyhdistelmäni. Ei ole kiva mennä kovaa, kun tunne on sellainen, että ratti on jäänyt käteen eikä ohjaus toimi. Santoksella oli varmaan vähän patoutunutta energiaa ja itsepäisyyttäkin varastossa, se on nimittäin ollut pari kuukautta sairauslomalla jalkavamman takia. Nyt toivon ja vetoan kaikkiin mahdollisiin korkeampiin voimiin, että saan maanantaina jonkun muun kuin Santos-ponin. Pliiiiis.
Kaiken kukkuraksi nukuin pommiin tänä aamuna. Nyt hapankorppua ja kahvia naamariin ja sitten koiran kanssa pitkälle lenkille. Kyllä tämä lauantai vielä iloksi muuttuu! Huomenna agility.

Päivän harjoitukset

Cairnien omatoimitreeneissä tehtiin tänään tällaista rataa:

Lennun kanssa ongelmia aiheuttii kontaktiesteiden jälkeiset esteet. Pysäytän Lennun kontaktille ja palkkaan, mikä tietysti tappaa vauhdin. Se aiheutti ongelmia erityisesti A:n jälkeisellä putkella, jonne Lennu meni hyvin vastahakoisesti jokaisella toistolla, vaikka palkkasin putken jälkeen. Mistään putkiongelmasta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä toiseen putkeen se syöksyi ihan mukisematta. Ohjauskuvioina oli valssi hyppyjen nro 3 ja 4 välissä ja persjättö putkella ennen hyppyä nro 13. Ne sujuivat hyvin. Rengas aiheutti taas ekalla yrityksellä ongelmia, sillä Lennu meni renkaan ja kehikon välistä. Yhden onnistumisen jälkeen loput toistot sujuivat kuitenkin hyvin. Suorat 4-6 ja 10-12 sekä loppusuora olivat hienot. Varsinkin pussiin terrieri syöksyy ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Suorilla palkkasin pari kertaa kumisella vinkulelulla, joka Lennun mielestä on ihana, mutta jossa on ihan järkyttävä ääni. Heitettävällä lelulla palkkaamisessa on vain se ongelma, että Lennu lelun saatuaan rallittelee sitten hyvän tovin ympäri kenttää eikä meinaa luovuttaa lelua pois.  Sen mielestä yksi parhaista leikeistä on se, kun se saa juosta lelun kanssa karkuun.

Tehtiin tunnin aikana kolme lyhyttä treenipätkää, joiden aikana tehtiin rataa. Lisäksi otettiin kaksi toistoa kepeillä toisen treenipätkän aikana. Lennu oli aika väsynyt, ja esitti meille ehkä maailmanhistorian hitaimman suorituksen kepeillä. Mutta hienosti se pujotteli, ei siinä mitään… Viimeisen treenipätkän jälkeen vetäydyttiin nurkkaan leikkimään. Siinä oli sopivasti keinu käden ulottuvilla, joten ihan tunnin lopuksi pamauttelin vielä keinua lattiaan ja palkkailin pamauksen kuuntelemisesta. Lennu ei reagoinut ääneen oikeastaan ollenkaan. Ajattelin sitten tehdä keinun yhteen kertaan, mutta Lennupa ei suostunutkaan. Se ei kiivennyt edes keinun keskivaiheille asti. Täytyy ensi kerralla aloittaa keinulla ja katsoa miten se menee kun koiralla on vähän enemmän virtaa. Lennuhan on valitettavasti pari kertaa pelästynyt keinun pamahdusta, mutta on kuitenkin sen jälkeen tehnyt muutaman ihan hyvin menneen, hallitun suorituksen.

Treenien jälkeen pohdiskelin mitä seuraavaksi kannattaisi harjoitella. Keinua nyt ainakin, mutta kohta voisi varmaankin testata keppejä targetpalkalla niin, että olisi avustaja vahtimassa targettia. Jospa hommaan saisi vähän vauhtia ja itsenäisyyttä. Lisäksi kontaktiesteiden kanssa täytyy varmaankin jossain vaiheessa edetä siihen, että radalla tehdään välillä vähän nopeampia kontakteja esimerkiksi niin, että palkka tulee vasta vapautuksen ja seuraavan esteen jälkeen. Ettei vauhti aina täysin tyssää siihen kontaktille. Toistaiseksi on kuitenkin tuntunut tärkeältä palkata kontaktilla, koska ollaan niin alussa koko homman kanssa vielä.

Kysymyksiä

Torstai-illan ratoksi ja jotta blogi ei olisi niin treenipainotteinen päätin vastailla tällaisiin eri koirablogeissa kiertäneisiin kysymyksiin, vaikkei kukaan minua haastanutkaan. Lisäksi olin vielä niinkin törkeä, että yhdistelin surutta eri haasteiden kysymyksiä. Mutta tässä tulee.

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?

Ai ulkonäkö? Ihan puhtaasti ulkonäön perusteella en ehkä osaa sanoa yhtäkään. Lapsuuteni ja nuoruuteni lempikoira oli bullmastiffi, ja niiden ruttuinen naama ja jykevä olemus viehättää edelleen. Tämä kuitenkin juontaa juurensa siitä, että siskollani oli aikoinaan kaksi bullmastiffia, joista varsinkin toinen, Konsta (C.I.B FIN MVA DK MVA LV MVA PMV-96 V-98 Dogmatic W Axl Rose) on jättänyt pysyvän jäljen minunkin sydämeeni. Konsta oli komein, kiltein ja paras bullmastiffi ikinä. Aikoinaan olin myös sitä mieltä, että pienempi koira ei ole koira ollenkaan. Sittemmin päädyttiin pieneen koiraan ihan käytännön syistä, ja nykyisessä rodussa viehättää myös se, ettei ulkomuodossa ole mitään liioteltua, mikä jalostuksen myötä saattaisi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. En tiedä mitään bullmastiffien terveystilanteesta, mutta kuitenkin ruttuinen naama ja lyhyt kuono ovat piirteitä, jotka korostuessaan ja jalostusvalintoja mahdollisesti ohjatessaan saattavat aiheuttaa terveysongelmia. Toinen ulkonäöltään viehättävä koira on lapinkoira, mutta sekin mielipide on muodostunut yhden ihanan, entiseen naapurustoomme kuuluneen yksilön myötä. Muuten paimenkoirat eivät jostain syystä innosta, ja nykyisessä rotuvalinnassa ehdotonta plussaa moniin pitkäkarvaisiin paimeniin verratuna on vähäinen karvanlähtö. Sympatiantäyteiset terveiset vain kaikille paimenten omistajille! Lisäksi entisillä kotikonnuillamme oli komea bracco italiano, mutta se taas on metsästyskoira, eikä meillä ole sen suuntaisia intressejä. Moni muukin koirarotu (ja useat sekarotuiset!) viehättävät ulkonäöllisesti, mutta nämä tulivat mieleen. Aika sekalainen valikoima, eikö totta!

2. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?

Kaikki tilanteet, joissa koira käyttäytyy hyvin, erityisesti muiden koirien kanssa. Onnistuneet ohitukset ilahduttavat ja myös se, että Lennu tulee pääasiassa kaikkien kanssa toimeen tai ainakin osaa käyttäytyä niin, ettei haasta riitaa. Jälkimmäinen on enemmänkin pentuajan koiratuttavuuksien ansiota. Sosiaalistaminen, sosiaalistaminen ja sosiaalistaminen. Kiitokset entisen asuinalueemme koirapuistokavereille! Pennusta asti paljon muiden kanssa tekemisissä ollut Lennu on hienosti oppinut koirien kielen ja käyttäytymissäännöt ja osaa kunnioittaa vanhempia ja ymmärtää, ettei toinen uros automaattisesti tarkoita sitä, että tarvitsisi olla puolustuskannalla tai haastaa riitaa.

3. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?

Todennäköisesti kyllä. Cairnterrieri, tai ainakin tämä yksilö, on osoittautunut sopivan aktiiviseksi mutta myös sopivan rauhalliseksi. Se on fiksu, innokas oppimaan ja helposti motivoitavissa ruuan ja lelujen avulla ja siten myös helppo kouluttaa ja opettaa tekemään periaatteessa mitä vain. Avainsana on motivointi: itsenäisen ja joskus itsepäisenkin terrierin saa aika helposti huijattua toimimaan ihmisen haluamalla tavalla, kunhan on hyvät palkkiot ja hiukan kärsivällisyyttä. Terrierihän tietysti kuvittelee, että SE huijaa ihmistä ja saa haluamansa, mutta tilanne on win-win molempien kannalta. Se on melko väsymätön lenkkeily- ja harrastuskaveri, mutta ei kuitenkaan välttämättä vaadi aktiviteettia koko ajan, vaan osaa ottaa rennostikin. Koira ei hypi seinille vaikka joskus olisikin poikkeuksellisesti vähän vähemmän aktiivinen viikko. Suurin osa cairneista on myös avoimia, reippaita ja rohkeita, ja sopeutuu sen vuoksi hyvin monenlaiseen menoon ja erilaisiin tilanteisiin. Ainoa negatiivinen puoli on riistavietti (tai saalistusvietti), joka itsenäiseen ja rohkeaan luonteeseen yhdistettynä aiheuttaa sen, ettei koiraa voi kovin huoletta pitää vapaana ainakaan missä tahansa. Samainen ominaisuus voi aiheuttaa holtitonta käytöstä myös hihnalenkeillä, jos eteen sattuu force majeure -luokan este, kuten pupu, orava, rotta, hiiri, myyrä tai oikeastaan mikä tahansa vähän tavanomaisesta poikkeava, kovaa karkuun viilettävä tai vipeltävä asia.

4. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?

En oikein tiedä mikä voisi olla. Ehkä huoli siitä, että onko koiralla kaikki hyvin? Se kun ei osaa puhua ja kertoa mikä vaivaa, jos se vaikka on kipeä.

5. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?

Ehkä joskus jonkin aiemmin mainitun holtittoman hihnakäytöskohtauksen vuoksi. Se saattaa nostattaa verenpainetta jonkin verran, jos koira pikaisella iltapissalenkillä huomaa (tai on huomaavinaan) jonkin itseään kiinnostavan asian, joka on täysin eri suunnassa kuin minne oltiin menossa, ja hinkuu tieltä vaikkapa johonkin pusikkoon päin. Hihnan päässä kaikilla voimillaan vetävä koira on jotain niin raivostuttavaa, vaikka kyse onkin pienestä koirasta. Kun se ei vain ymmärrä, että niin ei voi tehdä ja että se on sille itselleen haitallista. Huoh.

6. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?

Nimen valitsi Lennun isäntä. Minulla oli muita nimivaihtoehtoja, joita en kuitenkaan enää muista. Ne olivat jotain suomalaisia, vanhempia ja vähän harvinaisempia nimiä, tyyliin Terho. Lennun isäntä kuitenkin halusi nimetä koiran Helsingin IFK:ssa pelanneen Lennart ”Lennu” Petrellin mukaan. Minä vastustin, mutta IFK:n päästessä tuona keväänä SM-liigan finaalipeleihin jouduin myöntymään. Valinta oli sinetöity viimeistään siinä vaiheessa, kun IFK voitti mestaruuden.

7. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

Makaa pöydän alla.

8. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?

Ai ihan kaikkiko pitää luetella? Aamulla se on syönyt Nutron nappulaa ja Best Inin tuoreruokaa pötköstä. Aamulenkillä se söi poikkeuksellisesti palan nenäliinaa tai vastaavaa paperia. Se taisi olla erityisen makoisaa, sillä siitä ei luovuttu edes käskystä, vaan nielaistiin mahdollisimman nopeasti ennen kuin ilkeä ihminen ehtii ottaa sen pois. Aamulenkillä meni myös vähän keppiä. Yksin kotiin jäädessään Lennu sai Dentastixin, jonka se söi. Illalla se on saanut 3 kpl uusia nameja (jotain pehmeitä lihajuttuja) naminpiilotusleikin yhteydessä. Sen jälkeen hölkkälenkillä se sai satunnaisesti kuivattuja broilerin sydämiä ja jotain perus nameja palkaksi onnistuneista ohituksista ja muusta hyvästä käytöksestä. Lenkin jälkeen se sai nameja palkaksi tempuista. Iltaruuaksi se söi samaa kuin aamulla, mutta lisättynä yhdellä teelusikallisella Nutrolin-öljyä. Sen jälkeen se on syönyt vähän vanhaa nahkaista puruluuta ja nuollut puhtaaksi raejuustopurkin. Olikohan muuta? Varmasti jotain ruohoa, multaa tai muuta epämääräistä ja erittelemätöntä on vähän maistettu päivän lenkkien aikana.

9. Kuka on koirasi paras koiraystävä?

Valitettavasti Lennu ei oikein vielä ole saanut uusia ystäviä täällä uudella asuinalueella. Meillä on lähistöllä peräti kolme koirapuistoa, mutta käymme niissä suhteellisen harvakseltaan, eikä niissä yleensä ole ketään samaan aikaan. Entisessä naapurustossa parhaat kaverit olivat Lennun kanssa suht samanikäiset Kerttu-cairn ja Veera-staffi, joista varsinkin Veeran kanssa oli yhteinen sävel painileikeissä. Myös vanhempi Haru-lapinkoira oli hyvä kaveri aina välillä kun innostui leikkimään juniorin kanssa. Samassa koirapuistossa kävi myös jo ekassa vastauksessa mainittu bracco italiano, jota Lennu ihaili syvästi. Se kuitenkin oli hieman vaivaantunut saamastaan huomiosta. Kukaan ei hennonnut kertoa Lennulle, että siitä ei isona tule samanlaista möreä-äänistä metsästyskoiraa. Cairn-kavereita Lennu tapaa nykyään säännöllisesti, mutta pääasiassa agitreenien merkeissä. Tytöistähän Lennu luonnollisestikin tykkää. Rockyn kanssa ne näyttävät tulevan hyvin toimeen, ja ehkä on pääteltävä, että ne ovat ystäviä kun eivät kerran ole vihamiehiäkään.

10. Mikä on koirasi suosikkileikki?

Lelun hakeminen ja repiminen on hauskaa, mutta siihen liittyy olennaisesti vaaniminen. Lennu ei siis kiltisti tuo ja luovuta heitettyä lelua, vaan haluaa, että sitä jahdataan. Kaikkein parasta on, jos leikkiin sisältyy molemminpuoleista vaanimista ja yllätyshyökkäyksiä jostain nurkan takaa.

11. Missä koirasi nukkuu öisin?

Nykyisin pääasiassa lattialla. Jossain välissä oli vaihe, jolloin Lennu nukkui sängyssä ja usein poikittain selällään ihmisten tyynyjen välissä. Ja usein vielä yön aikana enemmän ja enemmän tilaa itselleen ottaen, niin että sitä saattoi keskellä yötä herätä huomaamaan, että oma pää on tipahtanut tyynyltä. Ja varmaan on sanomattakin selvää, että arvonnan todellinen voittaja oli se, joka sattui saamaan koiran takaosan omalle puolelleen… Nykyisin se kuitenkin nukkuu enimmäkseen lattialla, mutta saattaa aamulla hypätä sänkyyn. Harvemmin kuitenkaan pääpuolelle enää. Erityisen hauskaahan on se, kun koira arkiaamuna asettuu tyytyväisen näköisenä mukavalle käärölle tyynyllesi siinä vaiheessa, kun itse olet juuri ja juuri saanut kammettua itsesi ylös. Reilukerho. Lennuhan on hyvin aamu-unista sorttia, ja arkiaamuisin se pitää käydä herättämässä ja hakemassa jostain nurkasta tai sängystä siinä vaiheessa, kun sen on pakko nousta ylös.


Tähän itsesekoitettuun kysymyshaasteeseen haastan Tiitu-siskon, Sohvin ja Poppiksen, Rockyn ja Amorin, Vauhdin, Kasvattajan ja Huun 🙂

Tanssii tähtien kanssa

Tänään saimme cairnporukan treeneihin Mintun vierailevaksi valmentajaksi ja Annenkin seuraamaan touhujamme. Minttu oli suunnitellut Pipsalle, Ellille ja Lennulle kivan radan, jossa oli esteitä vähän mutkaisemassa linjassa ja valssia tarvittiin muutamassa kohdassa. Rockylle oli oma, vähän edistyneempien rata.

Lennu joutui odottelemaan vuoroaan häkissä aika kauan, sillä pääsi starttaamaan vasta viimeisenä. Ja sehän oli tylsää, kuten kuvasta näkyy.

Pitkän odotuksen jälkeen Lennu olikin super intona kun pääsi radalle. Tehtiin ensimmäiset 8 estettä, jonka jälkeen tuli välipalkka. Se meni muuten hienosti, mutta vähän turhan paljon saattelin ja varmistelin 2. hypylle ennen kuin käänsin itseni 3. hyppyä kohti. Lisäksi Lennu meinasi juosta 8. putken ohi, mutta meni kuitenkin lopulta sisään. Välipalkan jälkeen otettiin rata putkesta alkaen loppuun asti. Valssit 6:n ja 7:n sekä 9:n ja 10:n välillä toimi hyvin, mutta 11 hypyllä meinasi haitata se, että oma vauhti ehti pysähtyä ennen estettä, kun piti valmistautua kääntymään täydet 180 astetta loppusuoralle. Sain kuitenkin Lennun hyppämään, vaikka se hiukan epäröikin. Loppusuora oli hieno, Lennu syöksyi pussiin sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysynyt. Myöskään pituuden kanssa ei ollut ongelmaa, kun vauhtia oli tarpeeksi. Ennen taukoa taidettiin tehdä koko rata vielä toisen kerran sopivilla välipalkoilla ja sitten vielä kertaalleen radan loppupätkä jälkimmäisestä putkesta alkaen erityisesti pyöritykseen hypyillä 10, 11 ja 12 keskittyen. Tauon jälkeen vedettiin vielä yhden kerran koko rata yhteen putkeen ilman välipalkkoja, ja virheettömästi meni! Erityiskehuja saimme hienoista valsseista, joten ehkä muinainen kilpatanssiharrastus ei mennyt hukkaan 🙂 Valssi tuntuu itsellenikin luontevalta, ja mitään muita ohjauskuvioita me ei sitten käytetäkään, heh. Oli tosi kiva tunti ja saimme koutsilta paljon hyviä kommentteja ja sopivasti kehujakin.

Hienon sunnuntain lisäksi oli loistava lauantai: onnistunut ratsastustunti isolla Wäinöllä ja illallisvieraita kotona. Tänäänkin saimme vieraita ja vieraiden kunniaksi tietysti vähän tavanomaista paremmat ruuat, joten kaiken kaikkiaan oli loistava viikonloppu!