Pentunäyttely Lohjalla

Tänään oli kaikkien rotujen pentunäyttely Lohjalla. Cairneja oli ilmoitettu 16 kpl, joista 5 oli Lennun kanssa samassa luokassa, eli 7-9 kk vanhoissa uroksissa. Tuomarina oli Elena Ruskovaara. Lennu sijoittui hienosti kolmanneksi ja sai kunniapalkinnon. Kunniapalkinnosta sai sekä ruusukkeen että pokaalin! Arvostelu oli seuraavanlainen:

Mallikas, maskuliininen pentu. Erittäin tilava runko ja sopiva voimakkuus raajoissa. Hyvin rakentunut takaosa. Etuosa voisi olla voimakkaamminkin kulmautunut. Hyvä jäntevä ylälinja. Kohtuullinen otsapenger. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä askelpituus. Tarpeeksi voimaa takaliikkeissä. Reipas, hauska käytös.

Arvostelu oli siis positiivinen, ja on kiva, että tuomari kuvaili monipuolisesti ja monisanaisesti. Sanna-kasvattaja esitti Lennun ja Lennu esiintyi ihan hyvin, vaikka harjoituskierroksilla homma näytti melko toivottomalta. Kun tosi oli kyseessä Lennu kuitenkin keskittyi hyvin, ja nakit toimivat hyvin motivaattorina. Sekä kasvattaja että omistajat ovat tyytyväisiä.

Koirakaan ei näytä kovin pettyneeltä.

Kiitämme Sannaa paitsi esittämisestä ja puunaamisesta, myös kyydityksestä! Seuraavaksi on sitten pentunäyttely Messukeskuksessa 12.11.

Lintsaamme tänään koulusta, koska aamulla oli tarpeeksi tapahtumaa sekä koiralle että ihmisille. Seuraava kerta onkin sitten vasta kahden viikon päästä.

Pentukurssi, 7. kerta

Tänään oli pentukurssin 7. kerta. Matkalla kouluun meinasi hermot mennä Lennun järjettömään sinkoiluun ja vetämiseen. Vetäminen alkoi taas, kuten parilla edelliselläkin kerralla, koulua lähestyttäessä. Ei toivoakaan, että olisin saanut huomion kiinnittymään itseeni ja päässyt palkitsemaan nätisti etenemisestä. Sellainen neliveto oli päällä, että pysähtyminenkään ei auttanut, vaan koira roikkui hihnan perässä vakuuttuneena siitä, että eteenpäin on päästävä keinolla millä hyvänsä. Etenimme viimeiset 300 metriä metrin kerrallaan, mutta mitään tolkkua toimintaan ei silti saanut.

Perille päästyämme aloitimmekin hihnakäytöksen harjoittelulla siten, että kaikki treenasivat samaan aikaan ja näin häiriönä oli edellisten kertojen muovitörppöjen sijaan koiria ja ihmisiä. Sisätiloissa homma toimikin kuin unelma, Lennu seurasi nätisti eikä häiriintynyt edes toisista koirista. Ei mitään ongelmaa. Mitenköhän tämän saisi toimimaan ulkonakin? Terrierin omapäisyys tulee varsin näyttävästi esiin, kun treenitilanteessa kiinnostavat namit eivät ulkona toimikaan, jos koira on päättänyt että maailmassa on muutakin tavoittelemisen arvoista… Kuluneen viikon aikana on harjoiteltu hihnassa kulkemista niin, että nätisti kulkemisesta on palkittu varsinkin niissä tilanteissa kun Lennu haluaisi mennä eri suuntaan tai ei haluaisi edetä ollenkaan. Hillittömän vetämisen rajoittamista ei oikeastaan ole päästy harjoittelemaan, koska sitä ongelmaa ei juuri esiinny muulloin kuin kouluun mentäessä ja sieltä poistuessa. Tavallisesti ongelmana on jo aiemmin mainitut väärään suuntaan hinkuaminen ja jahkailu. Mutta jatkamme harjoituksia.

Toisena harjoiteltiin leikkimistä ja leluista luopumista. Se sujui ihan kivasti. Sitten harjoiteltiin odottamista, eli samaa kuin viimeksi. Se sujuu myös Lennulta ihan hyvin, mikä johtuu varmasti myös luonteesta. Lennu on sen verran itsevarma tyyppi, ettei joudu paniikkiin vaikka emäntä vähän poistuu paikalta. Näiden lisäksi harjoiteltiin tervehtimistä ja odottelua niin, että oma koira jätettiin odottamaan ja käytiin tervehtimässä toisen koiraa. Itse kävin moikkaamassa Jänskää, ja ope-Liisa palkkaili sillä aikaa odottavaa Lennua. Kun ruokaa oli saatavilla ei Lennu edes huomannut, että lähdin…

Kotimatkan alku oli taas ihan päätöntä poukkoilua, mutta alkuinnostuksen jälkeen tahti vähän rauhottui. Matkalla onnistuttiin jopa ohittamaan pari koiraa mallikelpoisesti. Kotimatkan loppupäässä haasteeksi muodostuivat Hesburgerin hampurilaisten kääreet, ranskiskotelot ja limumukit, joita oli kylvetty tasaisesti pitkin matkaa. Puoli kilometria mentiinkin suunnilleen näin: ”Lennu, ei ota. Aha, otit kuitenkin. Irti. Hyvä, hieno poika. Ei ota. No, irti. Hyvä poika. Ei ota, se on roska. Höh, irti. Hyvä.”

Ensi viikolla tehoharjoitteluun otetaan hihnakäytös ja lisäksi harjoitellaan seisomista viikonlopun näyttelyä varten. Kosketuskepille voitaisiin keksiä joku uusi juttu sivulletulon lisäksi.

7 kk

Tänään Lennu täytti seitsemän kuukautta. 7 kuukauden ikäinen Lennu osaa ottaa rennosti, mutta on myös oppinut sisäsiistiksi ja alkanut nostaa jalkaa.

Sisäsiistiksi opettelu on sujunut ilman suurempia ponnisteluja. Lennu pissasi tyylikkäästi Hesarin päälle heti kotiin tultuaan parin kuukauden ikäisenä. Parin ekan päivän aikana tuli muutama lätäkkö muuallekin, mutta niistä viisastuneena laitettiin sanomalehteä myös niihin paikkoihin. Aluksi sanomalehteä taisi olla neljässä eri paikassa, mutta aika pian vähennettiin kolmeen. Sisäsiisteyttä opetettiin palkitsemalla ulos tekemistä nameilla ja kehuilla. Kovin suurta stressiä asiasta ei otettu, koska Lennu teki tarpeensa aina sanomalehdelle jos sisällä tuli hätä. Ekat pari kuukautta Lennu pissasi tosi usein, n. tunnin välein, eikä hätää oikein huomannut, koska Lennu ohi mennessään kävi lähimmän lehden päällä jos oli tarve. Sisälle pissaamista ei huomioitu mitenkään, vaan keskityttiin palkitsemiseen silloin, kun se tapahtui ulkona. Hyvin nopeasti huomasi, että Lennu oli tajunnut jutun jujun, koska pissasi aina heti ensimmäiseksi kun pääsi ulos. Tästä saattoi päätellä, että pissaaminen sisälle loppuu kunhan pidätyskyky paranee. Sen vuoksi emme edes yrittäneet juosta ulos joka kerta kun koiralla ehkä mahdollisesti oli hätä, vaan kävimme ulkona säännöllisesti n. 6 kertaa päivässä ja palkitsimme onnistuneista suorituksista ja ajattelimme, että ajan myötä ”epäonnistuneet suoritukset”, eli sisälle pissaaminen, jäävät pois. Ja niinhän siinä kävikin. Kesäloman lopulla, kun palasimme mökiltä, vähensimme sanomalehtien määrän yhteen. Lennu oli silloin 4,5 kuukauden ikäinen. Lennu kävi sanomalehdellä silloin tällöin, etenkin aamulla jos ulos lähteminen kesti liian pitkään. 5 kuukauden iässä se kuitenkin harveni, ja Lennu osasi selvästi jo pidätellä siihen asti, että pääsi ulos kunhan pääsi ulos tarpeeksi usein. 6 kuukauden tultua täyteen sisälle pissaamista ei ole tapahtunut kuin kerran tai kaksi, ja nyt 7 kuukauden iässä voi sanoa, että Lennu on sisäsiisti. Toimiva metodi siis oli oikean toimintatavan vahvistaminen, jonka jälkeen luonto (eli pidätyskyvyn paraneminen ja myös koiran luonnollinen tarve pitää koti puhtaana) hoiti loput. Tämän kokemuksen perusteella voisi sanoa, että keskeistä on onnistumisen palkitseminen, jotta koira mahdollisimman pian hiffaa pointin, ja että satunnaiset epäonnistumiset eivät kaada maailmaa, koska aika iso tekijä on myös koiran fysiologinen kehitys (joka on varmasti sekä rotu- että yksilökohtaista), eikä sitä voi nopeuttaa. Toki Lennuakin olisi voinut väittää sisäsiistiksi jo 4 kuukauden ikäisenä, jos olisimme silloin kiikuttaneet koiran pihalle puolentoista tunnin välein. Nyt vain koputetaan puuta, ettei murrosiän myrskyissä tule takapakkia ja sisälle merkkailua.

Pentukurssi, 6. kerta

Tänään harjoittelimme ensimmäiseksi alustalle menoa, eli samaa mitä aloiteltiin viime kerralla. Meillä oli tänään mukana eri alusta, ei sitä pyyhepaholaista, jolla joskus kuivataan lenkin tai suihkun jälkeen. Alustalle meno sujuikin huomattavasti paremmin tällä kertaa. Lennu meni alustalle ihan kiltisti jos alusta oli minun edessäni. Minusta poispäin se ei vielä onnistunut, mutta jatketaan harjoituksia. Mietin minkä sanan tähän liikkeeseen yhdistäisi. Opettaja kuulemma käyttää sanaa ”peti”, ja se on ehkä ihan hyvä. Mietin myös vaihtoehtoa ”paikalle” (= omalle paikalle). Toiseksi harjoiteltiin odottamista, eli rauhassa yksin oleilua. Se sujui Lennulta ihan hyvin, varmaan siksi, että paikalla oloa on harjoiteltu aika paljon ja kohtuullisen menestyksekkäästi. Viimeiseksi harjoiteltiin vielä rauhallista käytöstä vieraan ihmisen lähestyessä, ja sekin sujui ihan kivasti.

Kotona on tämän viikon aikana harjoiteltu sivulle tuloa kosketuskepin avulla. Keppi on siihen ihan kätevä, ja Lennu tulee sen perässä sivulle nätisti takaa kiertäen. Mitään erityistä loppuasentoa tälle liikkeelle ei kuitenkaan vielä olla harjoiteltu. Lisäksi seisomista on harjoiteltu, kriteerinä paikallaan seisominen pää ylhäällä ja katse eteenpäin. Se sujuu ihan ok, ainakin Lennu tuntuu ymmärtäneen, että seisoessa tarkoitus on tosiaan vain seisoa, ei heittäytyä maahan tai antaa tassua.

Ensi viikon aikana voisimme harjoitella seisomiseen kestoa ja jatkaa alustalle menon harjoittelua. Ulkoillessa täytyy alkaa kiinnittää erityistä huomiota hihnakäytökseen ja yrittää kitkeä pois vetämistä ja sinkoilua. Ongelmana ei niinkään ole tasainen vetäminen ja etenemishinku, vaan päätön syöksyily hajujen, lehtien tai milloin minkäkin perässä. Lennu saattaa poukkoilla puolelta toiselle ja myös suoraan taaksepäin ilman ennakkovaroituksia. Myös pysähtely ja hitaus on toisinaan hermoja raastavaa, varsinkin jos olisi vähän kiire… Lennu siis saattaa varsinkin kotiin päin mentäessä pysähtyä tuijottelemaan eteensä. Ylipuhuminen jatkamaan matkaa on vaikeaa. Ainoa ratkaisu näihin on varmaankin kärsivällisyys ja palkitseminen kaikesta vähänkään oikeansuuntaisesta toiminnasta. Olen kuitenkin miettinyt, että miten tässä kannattaisi toimia, koska tarkoituksenahan ei ole vaatia täydellisessä kontaktissa seuraamista kaikilla päivittäisillä lenkeillä. Se on sitten eri juttu. Tarkoituksena olisi vain kitkeä pois täysin päätön sinkoilu ja itsepäinen pysähtely ja sallia kuitenkin haahuilu sen verran kuin hihna antaa myöten, haistelu, pysähtely ja tutkiskelu. Mutta katsotaan miten homma lähtee etenemään.

Pentukurssi, 5. kerta

Tänään aloitettiin harjoittelemalla hihnassa kulkemista. Pujottelimme neljän muovitörpön ympärillä, ja kun se sujui ok, lisättiin törppöihin muutama lelu häiriöksi. Meillä Lennun kanssa sujui ihan hyvin. Kerran Lennu tosin ehti napata lelun, kun en pitänyt tarpeeksi etäisyyttä siihen. Mutta muuten siis ok. Seuraavaksi harjoiteltiin paikalla oloa häiriöiden alla. Häiriönä kurssin ope kierteli joukossamme ja pysähtyi juttelemaan. Lennulta paikalla olo sujui varsin hyvin. Seuraavaksi lisättiin vaikeusastetta niin, että ope tuli silittämään koiraa ja sen jälkeen vielä harjaamaan harjalla. Lennu antoi koskea ihan kiltisti, mutta harja oli sen verran kiinnostava, että sitä olisi pitänyt maistaa. Harjakin kuitenkin unohtui aika pian ja Lennu keskittyi taas olemaan kiltisti. Näiden jälkeen harjoiteltiin vielä vieraan ihmisen tutkittavana olemista, ja sekin Lennulta meni hyvin, kun namit olivat tarpeeksi houkuttelevia. Lopuksi harjoiteltiin alustalle menoa. Alustana meillä oli Lennun oma pyyhe. Lennu ei ihan tajunnut jutun jujua ja yritti tarjota maahan menoa pyyhkeen ulkopuolella. Alkoi tuntua siltä, että maaten paikalla oloa on harjoiteltu niin paljon, että Lennu kuvittelee, että kaikissa harjoituksissa on tarkoitus maata hiljaa paikallaan. Muutaman kerran Lennu kuitenkin käveli pyyhkeen päälle ja sain palkattua siitä. Harjoituksia jatketaan kotona. Päätin kuitenkin vaihtaa alustaa, koska tuo samainen pyyhe on se, jolla Lennua on kuivattu suihkun ja sadesään jälkeen. Se ei selvästikään ole Lennun lempipyyhe…

Tästä kerrasta viisastuneena päätin myös, että ensi viikolla tehotreenataan muita juttuja kuin maaten paikalla oloa. Seisomisharjoitukset ainakin olisi syytä aloittaa seuraavaa näyttelyä silmälläpitäen.

Huomenna matkaamme Korsoon trimmiin. Alunperin Lennun piti päästä käsittelyyn jo torstaina, mutta silloin eläinlääkäriepisodi sotki suunnitelmia ja päätimme suosiolla siirtää trimmiä. Mutta huomenna lähtee ainakin hahtuvat päästä ja mitä muuta Sanna näkeekään tarpeelliseksi tehdä.

Lennu lääkärissä

Torstaiaamuna Lennu joutui ensimmäisen kerran eläinlääkäriin muun kuin rokotuksen vuoksi. Syy oli se, että Lennu onnistui syömään yhden ihmisille tarkoitetun särkylääkkeen. Ensin soitettiin yhdelle eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, ettei siitä ole suurta vaaraa. Kyseinen lääke (Clotam) käy kuulemma myös koiralle lääkkeeksi, joten se ei sinänsä ole vaarallinen. Soitin kuitenkin vielä yliopiston pieneläinsairaalaan, jossa oltiin sitä mieltä, että koira täytyisi saada oksentamaan ja sen jälkeen syöttää lääkehiiltä perään. Kokonainen 200 mg:n tabletti oli kuulemma tuon kokoiselle koiralle sen verran ylisuuri annos. Oksennuttaminen kotikonstein (suolalla) ei onnistunut, joten lähdimme käymään lähieläinlääkärissämme. Lääkäri itse oli juuri tulossa töihin kun saavuimme paikalle eikä muita potilaita ollut odottamassa, joten pääsimme heti lääkärin puheille. Lennu sai niskaan oksennuksen aiheuttavan piikin, joka tehosi niin kuin piti. Eli vatsa tyhjentyi totaalisesti. Pääsimme kotiin, ohjeena syöttää vielä hiiltä kotona. Lennu oksensi vielä yhden kerran kotimatkalla ja kellahti sen voimasta vähän ikävän näköisesti katuun, mutta pääsi nopeasti tolpilleen ja jatkoi muina miehinä matkaa. Kotona hiili upposi kohtalaisesti murskattuna ja kermaviiliin sekoitettuna, kun sekaan jemmattiin joitakin purkkiruuan nokareita. Lennu vaikutti olevan ihan ok, mutta vähän voimaton, niin kuin totaalisen vatsan tyhjentämisen jälkeen saattaa olettaakin. Iltapäivällä vatsa oli kuitenkin aika sekaisin. Tilanne korjaantui parissa tunnissa, ja illalla ruoka pysyi sisällä ja koira vaikutti kaikin puolin normaalilta ja pirteältä. Paitsi että piti minua, julmaa eläinlääkäriin viejää, hyvin epäilyttävänä ihmisenä. Onneksi puolivuotias terrieri ei kuitenkaan ole pitkävihainen. Tänään arki on rullannut ihan normaalisti ja näyttää siltä, että olen saanut eiliset hirmuteot anteeksi.