Sunnuntai

Tänään mentiin taas. Tehtiin putkista ja hypyistä koostuvaa rataa, jossa testattiin erilaisia ohjauksia, mm. pakkovalssi ja vastakäännös. Vastakäännös on kyllä siitä hauska, että se tuntuu olevan koiralle selkeä ymmärrettävä ohjaus. Vastakäännöstä ensi kertaa tehneetkin koirat tekivät hienoja tiukkoja käännöksiä, kunhan ohjaajat vain saivat askeleet kohdalleen 😉 Keinulla otettiin pöytä avuksi, ja helpotti heti. Edelleenkin Lennu jännitti heilahdusta, mutta tuli kerta kerralta aina ihan hippusen rohkeammin. Otettiin tunnin aikana kaksi kolmen toiston settiä, ja ensi kerralla jatketaan. Inhottavan keinun vastapainoksi Lenskari sai tehdä ihania keppejä. On se kyllä hassu, kun pujottelee niin mielellään ja reippaasti. Tekniikka ei vieläkään ole ihan parasta ja nopeinta laatua, mutta vauhti paranee joka kerta. Ja suoritukset ovat virheettömiä. Hieno terrieri! Kunhan keinu saadaan kuntoon (joskus kevääseen mennessä), ei virallisiin kisoihin osallistumisen esteenä olekaan enää muuta kuin se, että siinä vaiheessa tarttis kai kuulua johonkin seuraan…

Oho!

Viime sunnuntain treeniraportti onkin päässyt ihan unohtumaan. Treenattiin taas lyhyehköä rataa, jossa persjättö tai valssi tuli joka hypyn väliin. Lennu teki hienosti, ei ongelmaa. Lopputunnista kokeiltiin takaaleikkauksia targetin avulla, mutta possu varasti muutaman kerran hypyn ohi palkalle. Onnistuneitakin toistoja saatiin kuitenkin jokunen. Palkkailin radalla usein ja etenkin mutkaputken jälkeen. Tavoitteena edelleen vahvistaa sitä putkeen menoa. Kepit tehtiin hypyn takaa, ja hienosti meni. Muutaman kerran Lennu syöksyi innoissaan edelle, jolloin lopettikin pujottelun kesken havahtuessaan yhtäkkiä siihen, että on menossa omin päin, ja minä olen jossain selän takana. Edestä vedättämistä kestää kuitenkin hyvin, samoin kuin etäisyyttä sivusuunnassa. Keinuakin tehtiin, mutta keskikohta on vieläkin vaikea. Lennu syöksyy keinulle innoissaan, mutta tyssää ennen keskikohtaa ja jää arpomaan uskaltaako vaiko ei. Täytyy varmaan alkaa harkita uusia metodeja keinun opettamiseen.

Muuten ei kuulu ihmeempää. Viikko on jo puolessa välissä!

Ohjauskuvioita, keppejä, keinua, syksyn värejä ja puuroa

Siinäpä tämän kerran aiheet. Tänään treenailtiin taas, ja tällä kertaa otettiin hyväksi havaittu ratapohja, joka on kuvattu täällä ja täällä. Tuohan on siitä kätevä, että siinä voi harjoitella varmaan mitä ohjauskuvioita tahansa. Lenskarin kanssa testattiin persjättö, niisto, takaakierto, välistäveto ja pakkovalssi, jota ekan kerran harjoittelimme Annen opastuksella jokin aika sitten. Lisäksi otettiin putkeen irtoamista vähän kauempaa, tavoitteena ettei aina tarvitsisi saatella ihan sinne suulle asti… Muistiin jäi seuraavaa: Lennun saa suoralla hyvään vauhtiin kunhan vain muistaa odotella putkella ja sitten pinkoa täysiä koira mukanaan. Persjätöt ja takaakierrot sujuvat hyvin. Niiston ja pakkovalssin kanssa saa olla tarkkana ajoituksen kanssa, sillä koira on sen verran tarkkana kuin porkkana, että korjaa kyllä suunnan väärään, jos ohjaaja yhtään hätiköi. Pakkovalssi on kyllä kätevä kuvio, kunhan onnistuu ohjaamaan sen oikein.

Ohjauskuvioiden lisäksi tehtiin keppejä joitakin toistoja, joista jokainen ilman virheitä ja ilahduttavalla vauhdilla. Sivusuunnassa etäisyyttä saa olla aika paljonkin. Käytiin taas myös keinun kimppuun. Targetit puolen välin jälkeen ja maassa lopussa. Lennu ei edelleenkään ole kovin ihastunut keinun keskikohtaan, mutta haluaa silti aina yrittää uudestaan. Ehkä hiljaa hyvä tulee. Teemme keinua nyt joka viikko, ja jos edistystä tulee, niin jatkamme tällä tavalla. Jos ei tule, niin aloitamme alusta. Keinun jälkeen otettiin vielä pari iloista toistoa puomilla targetien avulla. Vauhdilla menee.

Treenien ulkopuolella olemme nauttineet syyssäistä ja -maisemista. Ulkona on huikein ruska vuosikausiin, jos ette ole sattuneet huomaamaan. Suorastaan hämmentävän kirkkaat värit ja bonuksena vielä auringonpaistetta vapaapäiville. Tämän vuodenajan ainoana miinuspuolena on liian nopeasti lyhenevä päivä, jonka vuoksi arki-iltaisin ei enää meinaa ehtiä valoisan aikaan ulos.

Uusi satsi Yrjölän puuroa on jäähtymässä, ja huomenna taas uusi viikko.

Omatoimista

Tänään aloiteltiin syyskauden omatoimitreenit entuudestaan tuttujen Ellin ja Pipsa ja uuden treenikaverin Martan kanssa. Tehtiin Popparin treeneistä kopsattua rataa, jonka Anne on kuvannut täällä. Korvattiin esteenä nro 7 oleva putki pussilla. Persjätöt 4:n ja 5:n ja 6:n ja 7:n välissä. Olen nyt näköjään mieltynyt näihin persjättöihin, vaikka joskus aikoinaan valssi tuntui omalta ohjauskuviolta. Nykyisin kuitenkin persjättö tulee yleensä luonnostaan, ja Lennu lukee ne hyvin, joten miksipä ei niitä sitten käyttäisi. Tuntuu, että hieman hitaamman typpisen koiran kanssa ne ovat käteviä, koska tuntuvat hidastavan vauhtia vähemmän kuin valssit. Lenskari teki muuten hyvin, mutta yllättäviä ongelmia aiheuttivat viuhakamaisesti sijoitetut hypyt 8-10, joissa Lennu tuli 8:n jälkeen jostain mystisestä syystä vasemmalle puolelleni, mikä vaikutti tosi epäloogiselta. Niitä sitten hiottiin pariin otteeseen, mutta uudelleen koko rataa ottaessa ongelma toistui. Varmaan käännyn itse liian jyrkästi tai jotain muuta mystistä (ehkä persjättöihin harjaantunut koira sitten luki siinä sellaisen?). Kepit menevät nykyisin hienosti, myös vasemmalta puolelta ohjaten, mutta oikea sisäänmeno ei ole varma. Saattaa siis mennä vasemmalta sisään. Oikeaa sisäänmenoa olisi varmaan hyvä vahvistaa verkolla tai muulla sellaisella, mutta treenipaikassamme näitä välineitä ei taida olla. Mutta plussaa aina vaan varmemmasta ja vauhdikkaammasta pujottelusta. Kävipä tuo kerran selkäni takanakin vetäisemässä kepit ihan omin päin, kun tarkoitus oli vain kävellä ohi. Pätevä poika!

Lopputunnista tehtiin vähän putkeen lähetystä pimeästä kulmasta targetpalkalla. Muuten oikein hyvä, mutta ekalla yrityksellä Lennu päätti valita vieressä olevan, kaikkien aikojen lempparinsa pussin putken sijaan… Lisäksi tehtiin puomin kontakteja targetilla, ensin pelkkää alastuloa ja sitten koko puomia. Pysähtyy ja pysyy hienosti. Targettien avulla on saatu koko puomi niin kivaksi ja kiinnostavaksi, että vauhti on kokonaista puomia tehdessä tosi hyvä.

Treenien jälkeen kotiovelle päästyämme Lennu halusi yhtäkkiä syödä kaiken löytämänsä ruohon portaan vierestä. Siihen asti kotimatka oli mennyt ihan normaalisti, käytöksessä ei ollut mitään poikkeavaa, eikä ruoho ollut kiinnostanut. Sisälle päästyämme se nieleskeli ja nikotteli ja lipoi huuliaan. Rauhottui kuitenkin aika pian nukkumaan. Muistin, että saman tyyppinen tilanne oli myös viikko tai kaksi sitten. Googlettelun perusteella aloin epäillä, että kohtaus johtuu närästyksestä tai jostain sen tyyppisestä vatsavaivasta. Lennu sai ensiavuksi maustamatonta jugurttia ja pääsi ulos. Ulkona se oli kuulemma edelleen halunnut syödä ruohoa, ja rauhottui kun sen annettiin tehdä niin. Sisälle tultuaan Lennu oli jo ihan normaali ja on nyt illalla syönyt ja nukkunut normaalisti, joten lääkäriin ei tällä erää lähdetty. Onko lukijoilla kokemusta tämän tyyppisistä oireista? Jos nämä toistuvat täytyy varmaan lähteä lääkärin puheille. Juuri kun viime kirjoituksessa kehuin, että lääkärissä ei ole tarvinnut käydä muuta kuin rokotuksilla… Kaiken internetistä luetun perusteella närästys voi koiralla pahimmillaan olla todella ikävä ja elämää hankaloittava vaiva. Mutta ehkä tämä on taas niitä tilanteita, joissa ei pitäisi lukea kaikkea oireisiin sopivaa, mitä internetistä löytää…

Tavoitteet ja arki

Muistui mieleen, että vuodenvaihteessa tuli asetettua joitakin tavoitteita, jotka on kuvattu täällä. Ehkä olisi hyvä aika tarkastaa mitä on saavutettu ja mitä ei.

Startti epävirallisissa agilitykisoissa mölliluokassa.

Tavoite saavutettu kirkkaasti. Takana on neljät kisat ja niissä kahdeksan starttia, joista ensimmäinen jo maaliskuun lopulla. Ilahduttavaa on, että ura on ollut kiitettävän nousujohteinen: ekojen kisojen 30 ja 35 virhepisteestä on päästy viimeisten kisojen nollaan ja viiteen virhepisteeseen. Nollaratoja on kahdeksasta kolme, ja vauhtikin on ollut paranemaan päin. Aika hyvin siis! Nyt odotellaan, että saadaan keinu kuntoon ja kepitkin varmemmaksi, ja sitten olisi kai jo kokeiltava ihan oikeaa ykkösluokkaa. Ensimmäinen virallinen startti jäänee kuitenkin ensi vuoden puolelle. Loppuvuodesta voitaisiin kyllä käydä jotkut möllit vielä juoksemassa, jos sattuu kohdalle.

Arkitottelevaisuuden vahvistaminen, erityisprojektina hihnakäytös kuntoon.

Kuvailin, että ongelmana on pysähtely ja hajujen tutkiminen ennemminkin kuin vetäminen tai toiset koirat. Parannusta on kyllä tapahtunut, ja nykyisin matka jatkuu useimmiten pienen kehotuksen jälkeen. Lennu osaa hyvin myös hihna lyhyellä lenkkeilyn, jolloin ei pysähdellä ollenkaan. Toisinaan kuitenkin tulee edelleen niitä hetkiä, jolloin terrierin nenä pitää ”kädestä pitäen” käydä irrottamassa jostain vastustamattomasta ruohotupsusta, jossa on ties mikä elämää suurempi haju… Ohitukset ovat edelleen ainakin 95 prosenttisesti hienoja, ja niistä onnistuneista palkitsen myös lähes poikkeuksetta edelleen joka kerta. Tänään vastaan tuli vapaana kulkenut, Lennua lähes puolta pienempi uroskoira, olisikohan ollut bichon tai vastaava, joka ei meinannut totella omistajaansa, vaan tuli Lennun luokse vähän kukkoilemaan ja lähti kävelemään peräämme. Lennu marssi eteenpäin päättäväisesti, mutta aika jäykistellen, selvästi perässä roikkujasta ärsyyntyneenä. Pysähdyimme hetkeksi, jotta kaverin omistaja sai haettua tämän isottelijan pois. Omistaja päivitteli, että Lennu on tosi iso cairniksi. No, kai se nyt näyttää isolta kun sillä on kaikki karvat pystyssä…

Rally-tokon saralla voitaisiin mennä uudestaan möllikisoihin heti kun sopivat sattuvat kohdalle.

Tämä taas ei ole toteutunut sitten alkuunkaan. Jotenkin fokus on vain ollut agissa, joten rally-kisoja ei ole ehditty edes vakavissaan harkita, vaikka silloin tällöin olen kisakalenteria silmäillyt. Rallyn liikkeitä tehdään satunnaisesti kotona, ja ihan hyvinhän tuo ne muistaa. Mutta perusasento ei ole ole maagisesti suoristunut itsestään, eikä seuraaminenkaan muuttunut tiiviimmäksi. Kumma juttu.

Näyttelyiden osalta tarkoitus olisi osallistua ainakin muutamaan näyttelyyn kevään ja kesän aikana.

Näin on tehty. Näyttelyitä on käyty neljät, eikä enempää ole luvassa tälle vuodelle. Parit erit, pari eh:ta. Pörröinen turkki, joka nyt yritetään taltuttaa Furminatorilla (kunhan se saataisiin hankittua, on jäänyt vähän vaiheeseen). Katsotaan, jos keväällä sitten taas kokeiltaisiin.

Suurin ja tärkein tavoite, nimittäin terveenä pysyminen, on toteutunut hienosti. Eläinlääkärissä on tänä vuonna käyty vain rokotuksilla. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu koko loppu vuoden.

Arkeen on pari viime viikkoa kuulunut ihan tavallista arkea. Agitreeneissä on ollut pieni tauko kesäkauden ja talvikauden välillä, mutta tänä sunnuntaina alkaa taas omatoimivuoro Agimestassa. Seurapaikkaa olen aktiivisesti yrittänyt saada, mutta vaikeaa on. Tai siis oikeastaan mahdotonta, sillä paikkaa ei ole herunut. Toki hommaa hiukan hankaloittaa myös autottomuus, joka asettaa vähän rajoitteita sille, mihin pystymme raahautumaan treenaamaan. Mutta ehkä sekin asia korjaantuu ennemmin tai myöhemmin. Syksyn säät suosivat, ja ollaan taas tehty vähän juoksulenkkejäkin.

Pieni muutos arkeen on tullut uuden ruokavalion myötä, sillä päätin kokeilla Lennulle Yrjölän puuroa (ohje esim. täällä). Resepti tosin on hiukan sovellettu: laitoin 2 dl tummaa riisiä, 1,5 dl ohraa ja 1,5 dl tattaria, koska hirssiä ei sattunut lähikaupasta löytymään. Tein puuron uunissa, ja lisäsin valmiiseen puuroon 400 g paistettua possun jauhelihaa (olisin ottanut broileria, mutta ei ollut lähikaupassa). Joskus täytyy kokeilla lihan lisäämistä raakana, kuten ohjekin ehdottaa, mutta nyt tein näin. Pakastin puuron n. 1,5 dl annoksissa, joita tuli 15. Sulatettuun annokseen lisään pääasiassa pellavaa sisältävää öljyä, jota meillä sattui olemaan avattu pullo. Tätä Lennu syö iltaisin, aamuisin edelleen Nutron nappulaa. Lennu ei näyttäisi reagoineen muutokseen millään negatiivisella tavalla, ja ruoka vaikuttaa maistuvan. Katsotaan alkaako näkyä jotain positiivisia vaikutuksia.