Arkistot kuukauden mukaan: Toukokuu 2013

Virheetön mölli!

Tänään otettiin kaksi starttia Tehis Cupin 2. osakilpailussa. Mölleille oli hyppyrata, joka olikin sitten himpun verran mutkikkaampaa sorttia kuin aikaisempien kisojen radat, ja väittäisin myös, että mutkikkaampi kuin mikään, mitä olemme noin pitkänä ratana koskaan treenanneet. Lenskarin kanssa saimme mahtumaan radalle kaksi takaakiertoa, kaksi valssia, kaksi persjättöä putkien jälkeen, yhden persjätön kahden hypyn väliin ja yhden ennakoivan valssin. Tai no, videotarkistuksessa siitä ennakoivasta valssista saattaa tulla myöhästynyt eli tavallinen valssi. Lisäksi perus pyörityksellä mentiin hyppyjä, jotka olivat aika haastavassa linjassa suhteessa toisiinsa. Ensimmäistä kertaa vähän jopa jännitti, koska rata tuntui haastavalta muistaa, kun suoraa siinä ei ollut muuta kuin viimeiset kaksi hyppyä.

No, tämän pitkän pohjustuksen jälkeen on aika todeta, että Lennuhan siis suoriutui radasta erinomaisesti. Tuloksena ekalta radalta 0 virhepistettä, mutta 2,69 yliaikaa. Suorituksen jälkeen olin tietysti erittäin tyytyväinen virheettömään suoritukseen, mutta tuntui, ettei meno kuitenkaan ollut sujuvinta mahdollista. Lennu tuntui hitaalta ja irtosi esteille vähän huonosti, ja saattelin ja varmistelin sen vuoksi paljon. Toinen rata vedettiin sitten nollaradan jälkeen huolettomammin ja saatiinkin vähän enemmän vauhtia mukaan. Tuloksena 0 virhepistettä ja aika – 2,91 s. Lennu haki hypyt paremmin ja oli vauhdikkaampi. Radasta jäi paljon sujuvampi fiilis kuin ensimmäisestä. Sellainenkin tunnelma jäi, että onnistuin hiukan kirittämään Lennua kun muistin välillä odottaa ja rytmittää omaa juoksemista. No, totuus paljastunee taas videolta.

Näillä suorituksilla sijoitus oli 10/33 ja 11/33. Ohi menivät kaikki muut nollaradan tehneet, eli vauhti on selvästikin meidän kompastuskivemme. Ohjaustahan Lennu lukee hyvin, ja itsekin onnistun toisinaan ohjaamaan ihan kiitettävästi. Tai siis ainakin kohtuullisesti. Kesän treenisuunnitelmaan kuuluu siis irtoamista ja vauhtia, vauhtia ja irtoamista. Treeneihin pääsemme vasta kesäkuun puolella, mutta kisasuorituksista päätellen tauosta ei ole ollut haittaa. Edellisen kerran harjoittelimme reilut kolme viikkoa sitten, joten viime aikoina olemme keskittyneet vain kisailuun.

Kisaseurana oli taas hienoja cairneja: Pipsa, Elli ja Lily ihmisineen. Kannustusjoukoissa myös Sohvi, Poppis ja Anne. Kiitos seurasta, kannustuksesta, videoinnista ja kaikesta! Kyllä kannatti taas lähteä, ja tämä oli mitä parhain tapa aloittaa pieni loma. Varsinkin, kun kotona odotti valmis ruoka, ja pöytään käskettiin kattaa myös viinilasit. Kyllä kotijoukkojen tuki on kilpaurheilijoille ensisijaisen tärkeää. Nyt pitäisi vielä pakata reissua varten.

Avainsanat:

Talviturkki heitetty

Noin niin kuin kuvainnollisesti siis. Turkkia terrierillä on edelleen ihan riittämiin tallella. Mutta viikonloppu vietettiin mökillä, jossa ihmiset tekivät haravointihommia ja koirat juoksivat rallia. Sekä Lennart että minä itse korkkasimme uintikauden viileähkössä merivedessä. Lennu on siitä hassu uiskentelija, että toisinaan ui, toisinaan ei. Viime kesänä ui muutaman kerran pitkät kierrokset ihan uimisen ilosta, mutta välillä ei mennyt veteen edes houkutteltuna. Viikonloppuna se teki pikaspurtteja veteen sekä kepin että kaislan juurien perässä. Jälkimmäisten raahaaminen maihin on jostain syystä Erittäin Tärkeä Tehtävä.

Raksamies ehti vähän aikaa keskittyä myös maisemointihommiin.

Lennu ja ”serkku” Blanca saivat olla vapaana pihahommien ajan ja pysyivät ihan kivasti näköpiirissä. Mitä nyt kerran kävivät haukkumassa naapurin, mutta onneksi naapurit ovat sukulaisia. Varsinaisten töiden ollessa jo loppusuoralla koirat ampaisivat yhtäkkiä täyttä vauhtia takaa-ajoon ja aiheuttivat emännilleen pienen sydärin, mutta onneksi takaa-ajattevat olivat oravia. Oravat ovat siitä kivoja, että koiran voi käydä kätevästi poimimassa lähimmän puun luota, eikä sitä tarvitse metsästää sen kauempaa. Pupueläimet ovat hankalampi homma.

Huomenna pitäisi suunnistaa kisoihin, ja sitten itselläni alkaakin taas pieni loma. Tähän toukokuulle on kivasti osunut yksi nelipäiväinen ja kolme kolmipäiväistä työviikkoa. Ei hullumpaa. Miltäköhän sitten tuntuu, kun koittaa taas ensimmäinen normaali viikko? No, siitä ei sitten ole pitkä aika kesälomaan.

Kevätkunnon tarkistus

Tänään Lennulla oli fysioterapeutin tsekkaus ja hieronta. Tahdiksi näyttää muodostuneen käynti 4 kk:n välein. Tällä kertaa Lenskarilla oli vähän kireyttä lapojen välissä ja leveän selkälihaksen ja pitkän selkälihaksen liityntäkohdassa tasaisesti molemmin puolin selkärankaa. Lennu ei ihan kauheasti arvostanut näiden kohtien käsittelyä ja pyrki useampaan otteeseen vapautumaan hoidosta, mutta kaikki kohdat saatiin kuitenkin käsiteltyä. Kireydet lähtivät hyvin käsittelyssä, eikä sen kummempia jatkotoimenpiteitä tarvita, vaan jatkamme samaan malliin. Tällaiset kireydet tulevat kuulemma tyypillisesti hyppyjen alastulosta, jossa nämä lihakset ottavat tömähdyksen vastaan ja suojaavat rankaa, ettei se taivu yli. Nythän meillä onkin sopivasti vähän agitaukoa ensi viikon mahdollisia möllikisoja lukuunottamatta, sillä treeneihin päästään seuraavan kerran vasta kesäkuun alussa. Juttelimme myös siitä, että olemme taas lumien sulettua alkaneet hölkkäillä Lenskarin kanssa minun hitaaseen hölkkätahtiini ja pysähdyksillä höystettynä. Tahti on kuitenkin sellainen, että Lennu joutuu laukkaamaan ravaamisen sijaan, ja välillä on tuntunut siltä, että se ei oikein jaksaisi, vaan laahaa koko ajan pikkuisen perässä. Anu onneksi vahvisti sen, mitä olen epäillytkin, eli että väsymys on silloin enemmän henkistä kuin fyysistä laatua. Koiraa kyllästyttää, kun pitäisi edetä tasaiseen tahtiin omistajan mielen mukaan, vaikka kuntoa sillä melko varmasti riittää. Hölkkäilyn päätteeksi on kuitenkin hyvä kävellä jonkin matkaa niin, että koira saa ravata, ja näin me olemme tehneetkin. Jatkamme siis harrastuksia samaan malliin.

Ai niin, treenikaverimme Pipsa sijoittui eilen toiseksi Tehis Cupin ekassa osakilpailussa! Onnea Minna ja Pipsa! Kyllä meillä on päteviä treenikavereita 🙂 Lenskarin kanssa emme päässeet eilisiin kisoihin, sillä minulla oli ratsastustunti, joka hieman väsyneen Wäinö-herran kanssa muistutti kepeydeltään ja tunnelmaltaan lähinnä suojuoksua. Yritämme seuraavaan osakilpailuun.

Avainsanat:

Pätevä mölli!

Käytiin juoksemassa kaksi rataa Nasta Cupin 2. osakilpailussa. Tavoitteena oli hankkia kokemusta ulkokentältä ja kokeilla miten homma toimii. Mehän emme nimittäin ole tähän mennessä kertaakaan edes treenanneet ulkona. En siis tiennyt yhtään mitä odottaa, worst case scenario oli, että koira joko ei tee mitään tai tekee kaikkea muuta kuin rataa. Pelko kuitenkin oli turha, sillä Lenskariin uusi ja erilainen ympäristö ei vaikuttanut millään tavalla. Josko sitä nyt jo uskaltaisi todeta, että ärrieri ei juurikaan ympäristöstä välitä, vaan menee vaikka persaus edellä puuhun jos siitä on lihapullapalkka tiedossa.

Rata oli kiva ja suhteellisen suoraviivainen. Piirustus on luvassa kunhan saan toimivan piirtelyohjelman. Ainoa haastavampi kohta oli ihan alussa, jossa piti kääntää jyrkästi 3. hypylle. Muuten sai rallitella suoraan eteenpäin parilla puolenvaihdolla. Tein erilaisen ratkaisun kuin useimmat muut ja jätin Lennun lähtöön odottamaan ja menin itse 2. hypyn taakse, varpaat ja rintamasuunta 3. hypylle päin. Lennun paikallaolo on aika varma, joten uskalsin ottaa riskin. Ja oikeassa olin, lähdössähän se istui kuin nakutettu, mutta sitten tuli käsittämätön virhe: Lennu nimittäin lähtöluvan saatuaan hyppäsi ekan hypyn, mutta kiersi toisen. Siis sen, joka oli ihan suorassa linjassa ensimmäiseen nähden ja jonka takana itse seisoin odottamassa. Radan jälkeen piti ihan treenikavereilta varmistaa, että ollaanhan me tällaista ennenkin tehty, ja he vahvistivat, että ollaan tehty täällä. No, korjattiin tilanne takaakierrolla ja tuli ainakin todistettua, että se toimii. Kielto ja 5 vp. napsahti silti, sillä Lennu ehti tulla hypyn ohi. Siitä rata jatkui ihan mallikkaasti, mitä nyt itse sekoilin esim. puomilla käskyttämällä ”putki eiku pu-, pu- puomi, KIIPEE!”. Ja siis ”kiipee”-käskyhän meillä ei ole käytössä. Ei ainakaan ole ollut tähän mennessä. Sellainen tunne jäi myös, että saattelin aika lähelle esteitä ja sen takia oma linja ei ollut paras mahdollinen. Vauhtia Lenskarilla riitti ainakin enemmän kuin viimeksi ja putket menivät ihan mukisematta, mikä on postitiivista herra ”ehkä menen putkeen, ehkä en” Lennartin kanssa. Tuloksena ekalta radalta 5 virhepistettä ja aika -3,62.

Tokalla yrityksellä päätin ottaa lähdön ja alun samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin, sen verran hassu virhe se toisen hypyn ohittaminen mielestäni oli. Toisena vaihtoehtona oli suunnilleen yhtämatkaa lähteminen ja pyöritys 3. hypylle, mutta näin siinä Lennun kanssa kolme riskiä: käännös olisi voinut mennä pahasti pitkäksi, vauhti olisi saattanut tyssätä siihen ja Lennu olisi myös saattanut leiskauttaa 2. hypyn uudestaan 3:n jäkeen. Kilpakumppaneilta nähtiin myös jonkinlaisia takaaleikkauksen ja valssin ja takaaleikkauksen ja persjätön yhdistelmiä (näille on varmaan jotkut ihan omat nimetkin), mutta sellaisia vaihtoehtoja en harkinnut, sillä selän takana huseeraaminen ei ole Lennulle hyväksi. Mutta vaikka kuinka keskityin siihen, että olen suoraan 2. hypyn takana ja näytän, että suoraan sinne, niin koirapa päätti taas ohittaa 2. hypyn. Pitääkin tarkkaan katsoa videolta, että teinkö sen niin kuin itse kuvittelin, vai söhelsinkö jotakin ihan muuta. Tällä kertaa onnistuttiin kai pelastamaan tilanne pikaisemmalla siivekkeen viereen hyökkäämisellä ja ”kierrä”-käskyllä, sillä tuloslapun mukaan virhepisteitä tältä radalta tuli 5 vähemmän, kuin mitä itse oletin. Päivänselvä kielto tuli ekalla putkella, jossa Lennu syöksyi putken ohi. Hetken ajan ehdin jo ajatella, että no niin, nyt se lähti tarkistamaan aidan vierustoilla odottavia koiria ja tämä oli tässä. Mutta mitä vielä, Lennu tuli kutsusta takaisin, meni putkeen ja jatkoi rataa jopa paremmalla draivilla kuin aiemmin. Jostain kumman syystä rima tippui A:n jälkeisellä hypyllä. Viimeisellä suoralla kuitenkin oli mahtava fiilis, sillä tuntui, että sain ihan juosta, ja koira tuli täysillä perässä. Jännä nähdä videolta, että miltä se sitten todellisuudessa näyttää… Tuloksena 2. radalta 10 vp. ja aika -2,85.

Molemmilla radoilla Lennu tuntui menevän kovempaa kuin viime kisoissa ja viime treeneissä. Nämähän olivat siinä mielessä hyvin erilaiset kisat kuin ensimmäiset, että emme juuri joutuneet odottelemaan. Virtaa riitti sen vuoksi sekä koiralla että ohjaajalla enemmän kuin viimeksi. Itse asiassa matkamme kisapaikalle oli sellainen, että ehdin jo ilmoittautumisjonossa julistaa, että tästä ei todennäköisesti tule yhtään mitään, koska koira on täysin hullu. Lennu nimittäin otti bussipysäkillä ihan tolkuttomat kierrokset jostain, en tiedä mistä, ja rupesi riehumaan niin, että joutui syliin. Bussissa yhtä holtiton meno jatkui ja paheni vain kun pääsimme bussista pois. (Ja julkisissa liikennevälineissä matkustaminen kuitenkin kuuluu Lennun bravuureihin.) Se veti, haukkui, läähätti ja käyttäytyi kuin mikäkin idiootti koko matkan kisapaikalle eikä ollut pätkääkään kiinnostunut siitä, mitä minä sanon tai teen. Pieni häkissä hengailu rataan tutustumisen aikana ja sen jälkeinen lihapullien esittely kuitenkin tekivät tehtävänsä, ja radalle mentäessä koira oli kuin unelma. Innokas, mutta keskittynyt. Ehkä tämä sekopäinen mielentila on se, milloin Lennu tekee parhaiten hommia. Kun vain tietäisi mikä sen saa aikaan…

Oli tosi kiva kisailta. Kiitos taas seurasta Minnalle, Pipsalle, Sirpalle ja Ellille! Taas oli cairnit hyvin edustettuna ja saivat myös asiaan kuuluvaa huomiota kisan toimihenkilöiden taholta. Cairn-kaverit tekivät myös hienot suoritukset, ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja! Videomateriaalia on luvassa kunhan saan videot, jotka Pipsan kotiväki ystävällisesti kuvasi.

Avainsanat: