Torstaiaamuna Lennu joutui ensimmäisen kerran eläinlääkäriin muun kuin rokotuksen vuoksi. Syy oli se, että Lennu onnistui syömään yhden ihmisille tarkoitetun särkylääkkeen. Ensin soitettiin yhdelle eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, ettei siitä ole suurta vaaraa. Kyseinen lääke (Clotam) käy kuulemma myös koiralle lääkkeeksi, joten se ei sinänsä ole vaarallinen. Soitin kuitenkin vielä yliopiston pieneläinsairaalaan, jossa oltiin sitä mieltä, että koira täytyisi saada oksentamaan ja sen jälkeen syöttää lääkehiiltä perään. Kokonainen 200 mg:n tabletti oli kuulemma tuon kokoiselle koiralle sen verran ylisuuri annos. Oksennuttaminen kotikonstein (suolalla) ei onnistunut, joten lähdimme käymään lähieläinlääkärissämme. Lääkäri itse oli juuri tulossa töihin kun saavuimme paikalle eikä muita potilaita ollut odottamassa, joten pääsimme heti lääkärin puheille. Lennu sai niskaan oksennuksen aiheuttavan piikin, joka tehosi niin kuin piti. Eli vatsa tyhjentyi totaalisesti. Pääsimme kotiin, ohjeena syöttää vielä hiiltä kotona. Lennu oksensi vielä yhden kerran kotimatkalla ja kellahti sen voimasta vähän ikävän näköisesti katuun, mutta pääsi nopeasti tolpilleen ja jatkoi muina miehinä matkaa. Kotona hiili upposi kohtalaisesti murskattuna ja kermaviiliin sekoitettuna, kun sekaan jemmattiin joitakin purkkiruuan nokareita. Lennu vaikutti olevan ihan ok, mutta vähän voimaton, niin kuin totaalisen vatsan tyhjentämisen jälkeen saattaa olettaakin. Iltapäivällä vatsa oli kuitenkin aika sekaisin. Tilanne korjaantui parissa tunnissa, ja illalla ruoka pysyi sisällä ja koira vaikutti kaikin puolin normaalilta ja pirteältä. Paitsi että piti minua, julmaa eläinlääkäriin viejää, hyvin epäilyttävänä ihmisenä. Onneksi puolivuotias terrieri ei kuitenkaan ole pitkävihainen. Tänään arki on rullannut ihan normaalisti ja näyttää siltä, että olen saanut eiliset hirmuteot anteeksi.
Lennu 