Miten hieno sää onkaan ollut eilen ja tänään! Teimme tänään pitkän lenkin golfkentän maastossa, jossa saattoi hyvin kuvitella itsensä tiluksiaan mittailevaksi kartanon omistajaksi. Kävimme pitkästä aikaa myös koirapuistossa. Siellä oli 8 kk:n ikäinen uroskoira, joka oli Lennusta innoissaan ja yritti myös nousta Lennun selkään. Siitä Lennu ei juurikaan välittänyt, karisti vain vähän murahtaen tyypin pois selästään. Sen sijaan astetta tomerammin se komensi, kun pentu yritti päästä apajille samasta erityisen hyvän hajuisesta ruohotuposta (tai jostain, mikä se nyt sitten tarkemmin ottaen olikaan). Pääasiassa Lennu viipotti omia teitään ja pentu seurasi vähän matkan päästä. Myöhemmin puistoon tuli nuori, vain 5 kk vanha staffityttö, josta molemmat pojat kiinnostuivat. Silloin Lennu rähähti nuorelle urokselle vähän kovemmin. Se kuitenkin tuli kiltisti luokse kun päätin, että jatkamme matkaa ja jätämme pennut leikkimään keskenään. Muutoin lenkki sujui leppoisissa merkeissä, ja Lennu esitteli taas mallikelpoisia toisten koirien ohituksia. Uudehkona ongelmana meillä kuitenkin on päätön sinkoilu lenkin aluksi. Periaatteenahan on, että vetämällä ei pääse eteenpäin, joten homma menee näin: Lennu syöksyy täysillä hihnan mitan eteenpäin, mistä seuraa pysähtyminen. Sitten se tulee takaisin minun luokseni, koska tietää, että niin täytyy tehdä. Heti lähtöluvan saatuaan se singahtaa taas täysillä eteenpäin. Ja taas pysähdys ja takaisinpäin. Ja niin edelleen suunnilleen seitsemän kertaa. Huoh.
Arkipuhteina on kuivaharjoiteltu kontakteja kirjan päällä. Lennu jää jo hienosti paikalleen tököttämään takatassut kirjalla ja etutassut lattialla vaikka minä juoksen pysähtymättä ohi. Sen sijaan minun jäädessä taakse se ei vielä hakeudu oikeaan asentoon. Huomenna mennään taas testailemaan miten homma sujuu oikealla puomilla.
Lennu 