Ai että voi ihminen olla tyytyväinen, kun löysi sittenkin paikan, jossa voi harrastaa koiransa kanssa agilitya ja jonne pääsee uudesta kodista julkisilla järjellisessä ajassa, järjellisellä määrällä liikennevälineitä, sopivalla määrällä kävelyä JA sopiviin aikoihin. Jes! Ehdin jo vakavissani miettiä, että jos olisi oikein reipas, niin jaksaisikohan sitä perjantai-iltaisin taittaa matkaa 1,5 tuntia suuntaansa sisältäen 3,6 km kävelyä suuntaansa ja jonnin verran odottelua, niin kuin yksi mahdollinen vaihtoehto olisi vaatinut. Tai että pitääkö sitä nyt sitten hommata se auto pelkästään näitä koiraharrastuksia varten. Hylkäsin aiemmin väläyttelemäni seuraan liittymisen mahdollisuuden, koska ymmärsin, että niihin todella saattaa olla vaikea päästä ja koska harrastuksemme on vielä sen verran alkutekijöissään, että en yhtään osaa sanoa kantaako innostuksemme kisakentille asti (onko minusta siihen, onko koirasta siihen, kiinnostaako minua loppujen lopuksi tarpeeksi ja ennen kaikkea kiinnostaako koiraa). Kysehän on kuitenkin sellaisesta lajista, josta vielä koiran meille tullessa en ollut tippaakaan kiinnostunut. Mutta kuten aiemminkin sanottu, ”älä koskaan sano ei koskaan” taitaa päteä näissä koiraharrastuksissa. Eihän meidän pitänyt näyttelyissäkään käydä eikä kisailla rally-tokossa. Joka tapauksessa, näyttää siltä, että jatkamme syys- tai lokakuussa Kompassin kurssilla. Sieltä nimittäin löytyi melko laaja valikoima eri tasoisia kursseja ja hyvän näköiset tilat (ei se nyt mikään täysimittainen halli ole, mutta hiukan suurempi kuin monien koirakoulujen, joilla on lähinnä tutustumiskurssien tyyppistä tarjontaa). Kokemuksia kyseisestä paikasta ja vinkkejä muista agilityn harrastusmahdollisuuksista otetaan ilolla vastaan. Nyt on joka tapauksessa hyvä aloittaa loma iloisella ja innostuneella mielellä!
Lennu 