Tänään Lennu täytti 10 kuukautta. Syntymäpäivän kunniaksi suoritettiin viralliset mittaukset, joiden mukaan paino on 8,8 kg ja säkäkorkeus (hyvin hankala mitata) on reilut 30 cm, ehkä 31 tai 32. Myös virallinen poseerauskuva yritettiin ottaa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään.
Takajalat vähän kierossa ja häntä miten sattuu. Lopuissa kuvista istutaan, ollaan maassa, annetaan tassua tai seisotaan takajaloilla. Ai miten niin olisi aihetta ottaa seisominen treeniohjelmaan?
Synttäri-iltapäivänä tehtiin pitkä lenkki ja käytiin vähän kauempana isommassa koirapuistossa. Sieltä löytyi pari kaveria, mutta varsinaisen virran Lennu sai päälle siinä vaiheessa kun muut tekivät lähtöä ja alkoi kiitää huimaa vauhtia ympyrää. Koettiin pieni vauhtia ja vaarallisia tilanteita -tyyppinen kohtaus, kun Lennu jostain syystä kompastui ja kopautti jonkin osan itsestään kallioon. Lennu pysähtyi, käänteli päätään ja nuoli huuliaan pari kymmentä sekunttia hämmentyneen näköisenä. Minä tutkiskelin tassuja ja tarkistin, että hampaat olivat tallella. Näkyviä vammoja ei tullut, ja hetken kuluttua Lennu juoksi taas ihan tavallisesti. Ehkä törmäys ei ollut kovin vakava. Kyllähän ihmisetkin (ainakin allekirjoittanut) jatkuvasti törmäilevät ja kolhivat itseään ja kaatuilevat liukkailla kaduilla, mutta koiran kanssa on se hankaluus, ettei se osaa sanoa mitä tapahtui ja sattuiko vähän vai paljon.
10 kuukautta vanha Lennu antoi tänään parastaan käyttäytymällä oikein mallikkaasti hihnassa. Tehtiin hienoja vastaantulevien koirien ohituksia ja muutenkin se seuraili ulkoiluttajaansa kiitettävästi, jäi mm. odottamaan pyydettäessä ja tuli myös luokse sieltä flexin päästä. Onkohan kehitystä oikeasti tapahtunut, vai oliko kyse hetkellisestä kuuliaisuuden puuskasta? Se selvinnee lähitulevaisuudessa.
10 kuukautta vanha Lennu on reipas ja energinen, mutta osaa ottaa myös rennosti. Aamuisin Lennu nukkuu pitkään. Vielä alkusyksystä se heräsi arkisin silloin kun minäkin ja tuli tarkkailemaan mitä on meneillään. Nykyisin se ei paljoa korvaansa lotkauta minun herätyskellolleni, korkeintaan valtaa paremman nukkumapaikan sängystä. Jos minä poikkeuksellisesti ruokin ja vien Lennun ulos ennen töihin lähtöä, se suvaitsee nousta ylös siinä vaiheessa kun ruoka kolisee kuppiin. Viikonloppuisinkin nukutaan niin pitkään kuin (ihmisiä) nukuttaa. Osaltaan kiireettömät aamut mahdollistaa tietysti se, että käymme ulkona nopeasti kiertämässä korttelin vielä juuri ennen nukkumaanmenoa, joten pissahätä Lennulla ei kovin aikaisin aamulla ole. Viime aikoina Lennu on toden teolla joutunut totuttelemaan siihen, että ulkoilun jälkeen pitää sulatella ja kuivatella eteisessä. Yllätykseksemme Lennu on tottunut siihen nopeasti ja odottelu sujuu rauhallisesti. Yllätys tämä on siksi, että nuoren terrierin pinna ei aina ole se kaikkein pisin, ja jos joku on TYLSÄÄ ja kerta kaikkiaan VÄÄRIN, sen annetaan kyllä kuulua. Nuori terrieri on kuitenkin myös ilmeisen sopeutavainen, koska mutinat ovat vähentyneet kerta kerralta, ja nyt odottelu kuuluu jo rutiineihin.
Uutta kehitystä on erilaisten mörköjen näkeminen siellä täällä aina silloin tällöin. Yhtenä iltana pimeässä puistossa roskis ja penkki olivat erittäin epäilyttäviä. Myös kumollaan ollut liikennekartio, siis sellainen oranssi törppö, sai kuulla kunniansa, mutta turvallisen välimatkan päästä totta kai. Myös rantaan loiskuva merivesi on välillä todella vaarallista, kun se käyttäytyy ihan holtittomasti, aaltoilee ja liplattaa ja kaikkea. Pari kertaa on pitänyt saada ihan kunnon raivari, kun se vesi on oikein hyppinyt silmille. Tämä toisaalta hillitsee hieman Lennun sorsia kohtaan tuntemaa mielenkiintoa, kun ne hullut kelluvat siinä epäilyttävässä elementissä.
Lennu 