Tänään Lennu osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä, kansainvälisen Kotkan Ruusu 2012 -näyttelyn junioriluokkaan. Tuomarina oli Tuire Okkola. Junnu-uroksia oli kuusi ja cairneja yhteensä 26.
Lennu sai EH:n ja seuraavanlaisen arvostelun:
15 kk koon ylärajoilla oleva uros, jolla tänään turkki ei ole parhaassa näyttelykunnossa. Turkki avonainen. Hyvä pää ja ilme. Kääntää eturaajojaan kyynärpäistä asti ulospäin. Niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut. Yleisvaikutelmaa pilaa liikkeessä selän päälle kaartuva häntä. Liikkuu löysästi edestä. Riittävä askelpituus. Esitetään hyvin.
Tuomari ei arvostanut Lennun hiukan laineikasta ja sen vuoksi pörröisyyteen taipuvaista turkkia. Häntä Lennulla taipuu hieman eteen jos se on oikein kamalan innoissaan, ja tänään häntä kaartui tuomarin mielestä liikaa. Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä Lennun esiintymiseen ja käytökseen kehässä, eikä se Erittäin Hyväkään ollenkaan huono tulos ole. Kiitos taas Sannalle esittämisestä!
Muuten viikonloppu on sujunut leppoisasti mökillä. Lennu on saanut olla aika paljon vapaana pihassa, ja ihan hyvin se on siinä pysynytkin kun ollaan heitelty palloa ja puuhailtu sen kanssa. Illalla ihmisten syödessä ja pelatessa mölkkyä Lennu on ollut kiinni pitkässä narussa. Onneksi se oli kiinni myös eilen illalla kun kampasin sitä, sillä yhtäkkiä iso rusakko loikki keskelle pihaa. Ellei ote kaulapannasta olisi ollut tukeva, olisi koira ampaissut jänön perään. Ja aikamoisen raivarin se sai, kun ei päässyt. Heti kampauksesta päästyään piti käydä tarkistamassa jäljet ja haukkumassa perään, narun päässä tietysti.
Lennu 
Hyvä Lennu! Melko tiukkaa tavaraa tuo arvostelu. Mutta siis sisko-tytölläkin pörröttää turkki, jos se on vähänkin kastunut, tai ollut märkä. Nytkin vesisadelenkin jälkeen Tiitu on kaksikertaa kokoisensa. Uinnin jälkeen, kun Tiitu ravistaa turkin, niin näyttää sairaanloisen lihavalta. Eikä oikeen kuivattuaankaan tahdo suoristua. Oon kammannut sen turkkia kun se on ollut vielä hieman kosteana, että jäisi suoremmaksi. 🙂
Sisaruksilla taitaa olla sama karvanlaatu! Tuttua on, että märkä turkki saa koiran näyttämään kaksi kiloa lihavammalta 🙂 Mun silmään (joka tietenkin on tosi asiantunteva ja puolueeton, heh…) Lennun turkki ei ollut mitenkään vähemmän hyvässä näyttelykunnossa tänään, se vaan on hiukan laineikas ja sen vuoksi aina vähän pölähtäneen näköinen. Illemmalla mietin, että seuraavan kerran sitä voisi ehkä kammata vähän vähemmän juuri ennen kehää, koska kampauksen jälkeen Lennu tietysti ravistaa turkin, minkä jälkeen karvat menevät ihan puff vaan. Vähän ajan päästä turkki sitten laskeutuu ja asettuu paremmin. Mutta en tiedä, mitä mieltä Sanna näistä pohdinnoista on, hänhän tuon pörröpään kanssa aina joutuu kehään menemään 🙂 Tyytyväisiä ollaan kyllä Lennun esiintymisintoon ja meininkiin. Ja onneksi koira itse ei ole moksiskaan, vaikka turkki olisi pölähtänyt tai häntä liian etukenossa. Tuletteko Tiitun kanssa TerriEriin elokuussa?
Ite en oo ikinä ennen kehää Tiitua kammannu ku päätä pörröön ja jos on tarvinnu ni jotain pientä (kuten häntä, joka Tiitulla pörröttää milloin mitenkin). Mut tosin oon esittäny Tiitiin ite ja mulla ei oo suurta kokemusta rodusta. Tiitu on siis näyttäny just siltä mikä on miellyttäny mun silmää. 🙂
Edellisenä iltana (tai päivänä) oon käyny koiran läpi kammalla. Tosi vähän enää näyttelypaikalla. Mutta siis mä taidan olla itekin rodultani terrieri ja oon tehny nää hommat oman pään mukaan. Et mun vastaus oli miten mä oon tehny, ei niinku kuuluis tehdä.
Me käydään näyttelyissä ja kaikissa muissa harrastuksissa ihan vaan ’yhteisen ajan’ takia. Kivahan se olis pärjätäkin, mutta kivempaa on puuhata yhessä, vai mitä. Siksi haluankin esittää koirani itse, vaikken ehkä (vielä) osaakkaan. Tiitukin on ihan reippaasti esiintynyt ja ollut oma itsensä. Tai kehässä ja näyttelyssä se taitaa kyllä olla rauhallisempi kuin yleensä. Luulen, että ite jännitän ja koirani koittaa rauhoitella mua rauhallisella olemuksellaan. ’Siviilissä’ sitten toisin päin! 🙂 Ja ei se tuomarin sanominen koiraa muuta. Ite oon orientoitunut näyttelyihin, että: ”Sitä vartenhan näyttelyissä käydään, että saadaan se arvio. Tykkää tuomari koirastani tai ei, minä tykkään valtavasti ja se on pääasia!” 🙂 Ja juu oon menossa Tiitun kanssa TerriEriin. 😀 Entä te?
Joo, mekin meinattiin mennä TerriEriin, kun se on tossa lähellä. Siellä nähdään sitten!
Meilläkin näyttelyissä käyminen on ihan hupipohjalla, ja meillehän ei alunperin pitänyt tulla ”mitään näyttelykoiraa”, joten mitään suuria tavoitteita ei ole. Mutta kyllähän se kuitenkin vähän alkoi kiinnostaa, että mitä koirasta sanotaan, koska omasta mielestähän se tietenkin on maailman komein cairnterrieri 🙂 Ja on mulla tässä taustalla sellainen totisempi ajatuskin, että kun meille on meidän mielestä niin hieno koira sattunut, niin geenejä voisi ilomielin jakaa eteenpäinkin jos vain terveys todetaan hyväksi ja muutkin kriteerit täyttyvät. Ja jos vain joku kasvattaja tuota poikaa sitten joskus aikanaan haluaa käyttää. Niin osittain senkin takia olen ajatellut, että joitakin näyttelyarvosteluja kannattaa käydä hakemassa. Mutta aika näyttää kuinka sen suhteen sitten käy, vielä on kasvu kesken (tai siis kehitys, kokoa sinänsä ei tarvita lisää) ja terveystutkimukset tekemättä.
Mutta eipä meillä ollut aikomuksena alkaa agilityakaan harrastaa, enkä aiemmin olisi kuvitellut pyöriväni jossain ihme kentällä rally-tokokisoissa, mutta kummasti sitä vain sitten alkoi tehdä mieli puuhailla koiran kanssa kaikenlaista kun se oli kotiin saatu 🙂 Jälkeenpäin olen monta kerta mielessäni vähän huvittuneena miettinyt, että kun Lennustahan piti tulla ”ihan vaan kotikoira”, niin mitäköhän sekin muka tarkoitti. Ihan kotonahan tuo harrastuksista huolimatta edelleen asuu, ei ole muuttanut muualle treenaamaan agilitya tai valmentautumaan näyttelyihin… Nytkin retkottaa ihan kotioloissa pöydän alla jalat kohti kattoa.
Lennu toivottaa leppoisaa juhannusta siskolle!
Siellä siis törmäilemme! 😀
Eiköhän se vähän niin tuppaa olemaan, että kun ensin ajattelee että ’ei’ niin se jossain vaiheessa rupeaakin kiinnostamaan kaikesta huolimatta. 🙂 Mulle Tiitu tuli alun perinkin harrastus-kotikoira-koiraksi, tosin ’harrastuskirjo’ on suunniteltua laajempi. Sitä kun on aktiivinen ja kokeiluhaluinen niin sitä tempautuu helposti mukaan vähän kaikkeen. Näyttelyissä tullaan käymään ja hurahdettiin siihen rallyynkin niin tullaan sitäkin varmasti jatkamaan. Se on yllättävän mukaansatempaavaa ja tosi hauskaa. Niin ja sopii hyvin niin terrierille kuin tämän omistajallekin. Kun Tiitu tuli taloon en edes ollut kuullut moisesta lajista! 🙂 Agilityäkin ollaan jo ’kotitekoisesti’ treenattu. Niin ja arkitottista muutama kurssi ja… Voi että mihin kaikkeen sitä onkaan koiraharrastuksen mukana ajautunut! 😀
Tiitulta myös juhannusterveisiä Lennulle!