Huhhuh, täytyy kyllä todeta, että agility todellakin on urheilua. Siis myös ihmiselle. Puolivälissä tuntia oli pakko kulauttaa kurkusta alas puoli pulloa vettä (ensisijaisesti koiralle tarkoitettua) ja nyt on ihan sellainen olo, kuin olisi vähän liikkunut.
Lennun kanssa aloitimme tekemällä keppejä, puomia ja keinua opettajan valvovan silmän alla ja saimme niihin tarkempaa opastusta. Sen jälkeen treenasimme omin päin ohjaamista hyppyesteellä. Se sujui ihan kivasti, paitsi että kerran Lennu karkasi naapuriin. Mutta muuten tuntui, että sekä minä että koira tajuttiin ohjaamisesta vähän jotain. Se vain osoittautui pienessä tilassa yhtä estettä höylätessä vähän hankalaksi, että Lennu hakeutuu aika vahvasti vasemmalle puolelleni, johtuen tietysti kaikesta sivulle tulon harjoittelusta. Se ei siis heti meinannut tajuta, että saa mennä oikean käden puolelta ohi, vaan yritti kiertää takaa vasemmalle puolelle.
Seuraavaksi kokeilimme pituutta. Ensimmäisellä yrityksellä Lennu fuskasi taas, eli otti vauhtia esteen päältä. Laitoin osat kumolleen, ja loikka alkoi taas kantaa esteen yli. Teimme näin pari toistoa, jonka jälkeen nostin palat normaaliin tapaan pystyyn. Enää ei ollut ongelmaa, vaan Lennu loikkasi komeasti yli.
Hyppimisen jälkeen teimme putkea target-palkalla, ja se meni hienosti. Seuraavaksi kokeilimme keinua omin päin muutaman kerran. Se sujui ihan kivasti, kuljin tiiviisti Lennun vierellä ja hidastin myös keinun liikettä kädellä. Minusta tuntui, että Lennu alkoi tajuta keinun liikkeen ja ymmärsi hiukan hidastaa keskikohdassa ja valmistautua laskuun.
Keinun jälkeen teimme omin päin hyppyestettä ja putkea ”ratana”, kun ne sattuivat olemaan sopivasti peräkkäin, ja palkkasin vasta molempien esteiden jälkeen. Rima tosin oli maassa, koska ajattelin, ettei Lennu välttämättä olisi enää siinä vaiheessa tuntia kaiken aiemman loikkimisen jälkeen jaksanut hyppiä. Lennu suoriutui miniradasta hienosti ja jaksoi keskittyä vaikka höyläsimme samaa rataa useamman kerran. Tämän jälkeen ehdimme vielä tehdä sekä keppejä että pussia. Kepeissä pääsin ohjaamaan jo kasvot menosuuntaan päin, kun tähän asti olen kulkenut Lennun edellä takaperin. Pussi meni target-palkalla hyvin.
Viimeiseksi saimme näyttää opelle miten suoriudumme – tai suoriudummeko ollenkaan – A:n, puomin, pussin ja hyppyesteen muodostamasta radasta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että me emme suoriutuneet ainakaan kovin tyylikkäästi. A meni hienosti ja vauhdikkaasti, puomi hitaasti mutta varmasti ja pussi vielä joten kuten, mutta sen jälkeen terrieri päätti, että lähtee moikkaamaan kaveria mieluummin kuin hyppää jonkun typerän riman yli. Että johan noita esteitä on nähty ihan tarpeeksi tälle päivälle.
Lysähdimme molemmat lattialle vähän relaamaan. Kaikki saivat diplomin suoritetusta kurssista, koirat saivat puruluut ja ihmiset karkkia. Lennu oli luusta aivan innoissaan, ihan kuin ei kotona vastaavia koskaan saisi. Heilutti häntää villisti ja pärisi onnellisena luu hampaissa. Tänään oli periaatteessa kurssin viimeinen kerta, mutta koska muutamat muutkin olivat innostuneita jatkamaan, niin jatkamme harjoituksia vielä neljänä maanantaina maalis-huhtikuussa, mutta ensi viikolla tuntia ei ole. Sitten toukokuussa pääsemmekin agi-treenaamaan cairn-porukalla.
Asiasta toiseen, taidan nyt lopettaa ”Pentu”-kategorian käytön tähän artikkeliin, koska eihän tuo 1-vuotias kai enää pentu ole. Nyyh.
Lennu 