Pakkovalssia, takaaleikkauksia ja ihan pimeitä putkia

Tänään vedeltiin viimeinen kesävuoro Ojangossa Sohvin, Popsin, Ranen ja Peten kanssa. Annen hihasta löytyi kolme erillistä lyhyttä harjoitusta, joista yhdellä harjoiteltiin pakkovalssia, toisella takaaleikkausta ja kolmannella pimeää putkikulmaa. Aloitettiin kuitenkin taas kepeillä Lennun kanssa. Tehtiin kaksi hyvin sujunutta toistoa per puoli, jonka jälkeen kokeilin mitä tapahtuu jos keppien päähän pistää target-alustan odottamaan. No, vauhtia tuli lisää, mutta keskittyminen herpaantui viime metreillä ja viimeinen väli tai kaksi jäi pujottelematta. Luovuttiin siitä ajatuksesta sitten. Yritetään nyt lisätä vauhtia tekemällä vähän toistoja mahdollisimman hyvällä draivilla ja paljolla palkalla, niin eiköhän se vauhti lisäänny. Lennun pujottelu on kuitenkin nopeutunut koko ajan, eikä vauhti tänäänkään huono ollut.

Tauon jälkeen aloitettiin pakkovalssiharjoituksella. Kyseessä olikin meille ihan upouusi ohjauskuvio, joka tuotti kyllä enemmän päänvaivaa ohjaajalle kuin koiralle. Askeleet sain pienen viilaamisen jälkeen kutakuinkin kohdalleen, mutta Anne antoi palautetta ballerinamaisista laajoista liikkeistä. Kuulemma nätin näköistä, mutta vähemmän tehokasta 🙂 Yritin sitten saada kädet kuriin ja terävöittää ohjausta.

Takaaleikkausta treenattiin targetin avulla kolmella hypyllä, joista 2. ja 3. välissä leikattiin. Targetin kanssa ei ongelmaa, Lennu irtosi hienosti. Tauon jälkeen testattiin ilman targetia, jolloin olikin heti hankalampaa. Otettiin vielä parit toistot targetilla. Jatkamme harjoituksia tulevissa treeneissä. Loppuun tehtiin vielä lähetyksiä putkeen pimeästä kulmasta apupalkkaajan avulla, ja se sujui hienosti.

Harjoitukset jatkuvat huomenna cairnien agipäivässä Seppo Savikon johdolla. Odotan innolla mitä huominen ja meille uusi kouluttajatuttavuus tuo tullessaan. Toivon mukaan Lenskarilla riittää intoa tämän päivän harjoitusten jälkeen. Taktikoin hieman ja otin tämän päivän treeneihin erityispalkkaa, nimittäin lihapullaa, jotta terrierin motivaatio olisi huipussaan. Muutenkin pidettiin tänään harjoitukset lyhyinä ja simppeleinä, jotta huomennakin jaksaisi painaa.

Tälle viikolle on mahtunut myös kaksi verenpainetta nostattavaa, ei niin kivaa koirakohtaamista, mutta niistäkin ehkä lisää huomenna. Jos sitten enää jaksaa muistella ikäviä.

Viikon treenit

Kiitos mobiililaitteiden ja bussi-/junamatkojen ehtii kirjoitella blogiin. Tällä hetkellä suuntana on Korso, josta matka jatkuu kohti Tervakoskea. Tällainen ei-niin-aamuihminen miettii, kun viikonlopun yöt on menty 5 tunnin yöunilla/yö, että on ehkä ymmärtänyt väärin sen raskas työ vaatii raskaat huvit -konseptin. Mutta ainakin aamu on kaunis.

Eilen aamulla treenattiin Ojangossa Ellin ja Topin seurassa. Tehtiin lyhyttä rataa, johon sain mahtumaan persjätön, ennakoivan valssin ja takaakierron. Lennu teki hienosti ja luki hyvin kaikki ohjaukset, ja siitä voi kai päätellä, että onnistuin itsekin ohjaamaan kohtalaisen hyvin. Takaakierto, joka jollain kesän treenikerralla tökki, sujui nyt erityisen hyvin. Lisäksi tehtiin keinua kolme toistoa kummaltakin puolelta. Palkka oli odottamassa puolen välin jälkeen ja lopussa. Pidin Lennun hihnassa varmuuden vuoksi. Saatiin ihan ok toistoja aikaan, mutta keinahdus epäilyttää edelleen. Kepit tehtiin muutamaan kertaan. Tällä kertaa tökki siltä vaikeammalta puolelta ohjaten, ja vauhti oli hukassa. Lennu mm. jäi kaikessa rauhassa rapsuttelemaan jotain häiritsevää roskaa pois naamasta kesken kaiken…jatkoi kyllä pujottelua sen jälkeen. Ei sitten otettu montaa toistoa, koska tavoitteena olisi vauhdin lisääminen, ja sehän ei onnistu löntystelevän terroristin kanssa.

Palkintopallilla

Jopas on niin sanottu elämä häirinnyt blogin päivittämistä, kun on kisaraporttikin vielä kirjoittamatta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kisaamassa Ojanko Cupin viimeisessä osakilpailussa. Edelliset kisat taisivat olla Tehis Cupia toukokuun puolivälissä. Mölleillä oli agilityrata, joka vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta. Ohjauskuvioiksi suunnittelin yhden persjätön kahden hypyn väliin, jotta pääsisin ohjaamaan mutkaputkeen sisäkaarteen puolelta, ja sitten toisen persjätön putken jälkeen. Ekassa startissa Lennu tuntui kivan vauhdikkaalta ja meni hyvin viimeiselle suoralle putkelle asti. Putken suu oli hankalassa kulmassa edelliseen hyppyyn nähden, ja Lennu juoksi mukanani putken suun ohi. Siitä siis 5 vp. Toiseen starttiin päätin muuttaa suunnitelmia ja tehdä persjätön hyppyjen väliin ennen putkea, jotta pääsin ohjaamaan kulman sisäpuolelta sen sijaan, että juoksisin putken suun ohi. Tämä toimi hyvin ja nollarata tuli. Lennu tuntui jopa vauhdikkaamalta kuin ekassa startissa, mutta silti yllätys oli melkoinen, kun päädyttiin tuloksissa 2. sijalle ja saatiin kiivetä palkintopallille! Tuloksena oli 0 vp, aika -12,37. Eka starttimme löytyi sijalta 12, 5 vp, aika -4,53. Kyllä kannatti lähteä kisaamaan, sillä hauskaa oli ja seurakin parasta mahdollista! Omien huipputulosten lisäksi treenikaverimme Minna ja Pipsa ottivat koko Ojanko Cupin voiton!

Tänään on taas omatoimitreenattu ja huomenna vuorossa on näyttely Tervakoskella, mutta niistä lisää huomenissa. Nyt kutsuu puisto ja aurinko.

Vauhdilla

Eilen päästiin taas parin viikon tauon jälkeen Ojankoon omatoimitreeneihin. Seurana Pipsa, Nero, Elli, Lily ja Alli ihmisineen. Rakennettiin improvisoitu vauhtirata, jossa oli paljon suoraa ja suoraa ja ainoana ohjauskikkana välistäveto. Lennulla riitti todella hyvin vauhtia varsinkin alkutunnista. Tehtiin lyhyitä pätkiä, vain yksi kierros rataa ja sitten tauko. Radan lisäksi otettiin kepit useampaan kertaan, ja jokainen toisto meni virheettä, myös siltä vaikeammalta puolelta ohjaten! Saan jo juosta edelläkin vähän kirittämässä, ja silti Lennu malttaa keskittyä pujotteluun. Olen ottanut taktiikaksi, että pysyn ihan hiljaa suorituksen loppuun asti, ettei Lennu ala kesken kaiken katsella minuun päin, ja hienosti se meneekin katse eteen naulittuna. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella keppien opettamista käsiohjauksen avulla, sillä ylimääräisten apujen häivyttäminen on ollut yllättävänkin helppoa. Aikaahan tässä on mennyt, mutta ottaen huomioon, että emme treenaa ihan joka viikko, emmekä ole tehneet keppejä joka kerralla, ollaan päästy tähän pisteeseen aika helpolla. Nyt sitten se keinu vielä…siihen ei taas eilen koskettu ollenkaan. Lopputunnista muisteltiin vielä puomin kontakteja targetien avulla, sillä radalla Lennu rupesi ennakoimaan pysähdystä ja pysähtyi oikeastaan siihen kohtaan, missä sattui olemaan kun sanoin ”pysyy”-käskyn. Jospa targetilla saisi vahvistettua sitä oikeaa paikkaa. Ja toinen target on vauhdittamassa lähtöä vapautuksen jälkeen. Kivasti huomaa, että tänä kesänä on tehty puomia targeteilla, kun terroristi meinaa karata puomille aina kun silmä välttää.

Projekti ”lelut koppaan” on edistynyt ihan kivasti siihen pisteeseen, että Lennu ottaa lelun hampaisiinsa ja pitää jonkin aikaa. Olin itse yllättynyt siitä, miten nopeasti päästiin lelun tönimisestä siihen, että Lennu ymmärsi nostaa sen hampaisiinsa. Ei se vaatinut muuta kuin kärsivällisyyttä odottaa, että se edes vähän nappaa lelua hampaillaan, ja sitten naks ja palkka. Olen jo muutaman kerran kokeillut vaihetta kaksi, eli että lelu pudotettaisiin laatikkoon. Treenilaatikkona toimii lautapelin kansi, jossa on suhteellisen matalat reunat. Tämä onkin aika vaikea vaihe. Lennu, tottuneena erilaisiin alustoihin ja kirjojen ja laatikoiden päällä seisomiseen, tarjoaa itseään sinne laatikkoon. Välillä lelukin tipahtaa sinne samassa yhteydessä, mistä olen palkannut. Tällä hetkellä koira taitaa kuvitella suunnilleen, että tarkoituksena on mennä etujaloilla laatikkoon lelu suussa. Muutaman kerran olen saanut palkattua siitä, että lelu putoaa laatikkoon koiran ollessa itse sen ulkopuolella, mutta silti se kuuluisa lamppu ei terrierin päässä vielä ole syttynyt. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Paluu rutiineihin

Kaksi viikkoa mökkeilyä meni ilman agia tai muitakaan treenejä, mitä nyt eri tassujen antamista ja muita pikkutemppuja teetettiin mielen virkistykseksi. Temppujen teettäjästä riippuen aika runsaallakin nakkipalkalla toisinaan. Perjantaina kotiuduttiin puolen yön jälkeen, ja heti lauantaiaamuna oli vuorossa treenit. Tehtiin simppeliä hyppyrataa, jossa oli yksi takaakierto ja pari persjättöä. Myös kepit olivat radalla. Lennu teki hommia hienosti, ja kepit virheettömästi joka kerta! Sisäänmeno täytyy kyllä näyttää selvästi, sillä muuten Lennu saattaa lähteä väärältä puolelta, mutta muuten ei tarvinnut mitään käsiapua. Jee! Radan lisäksi tehtiin keinua pariin kertaan, ja hyvien keppien vastapainoksi tuli tietysti takapakkia sillä saralla. Lennu nimittäin varasti ekalla toistolla ja meni niin reippaasti, että säikähti heilahdusta. Sen jälkeen homma takkusi taas, mutta muutama toisto otettiin ja lopetettiin kun alkoi vähän reipastua. Lisäksi ehdittiin harjoitella takaaleikkausta suoralle putkelle target-palkalla. Takaaleikkauksiinhan Lennu ei oikein taivu vielä, joten harjoittelua on ohjelmassa. Targetin kanssa menee hienosti.

Huomenna Lenskari pääsee parturiin. Pitääkin varmaan kammata tuo mökkiläinen, ettei kasvattaja saa slaagia…

Lomalla

Lomatunnelmissa ei edes ole ehtinyt päivitellä edellisistä treeneistä. Lennu kävi lauantaina ennen mökille lähtöä Ojangossa harjoittelemassa kera Pipsan, Sandien, Ranen ja Peten. Tehtiin ratana jotakin, mikä sattui olemaan kentällä valmiina. Haasteita tarjosi A:n alle viritetty mutkaputki, jonka yhteydessä kyllä tuli selväksi kuka on putkikoira ja kuka kontaktikoira. Lennart-herra valitsi A:n ennemmin kuin putken, kun taas moni muu syöksyi auttamatta putkeen, kun oli tarkoitus mennä A:lle. A meni tällä kertaa rauhallisemmin kuin viimeksi, kun itse jäin vierelle ohjaamaan ja palkkasin kontaktille pysähtymisestä. Puomilla tuli muutaman kerran oikein hienot kontaktit, ja mikä parasta, vapautettaessa Lennu lähtee nykyisin kovalla innolla eteen. Muita jippoja oli kolmen rinnakkaisen esteen sarja, jolla tehtiin välistävetoja. Lennu tekee ne hyvin. Jollakin kierroksilla muutettiin rataa hiukan, niin että mukaan tuli yksi takaakierto. Se yllättäen takkusi, joten täytyypä ottaa taas harjoittelurepertuaariin. Muuta erityistä en enää tämän sekavan koosteen ohella muista, joten loma on ehkä tehnyt tehtävänsä.

Avoimen luokan rataa

Lauantain omatoimitreeneissä aloittelimme Lennun kanssa tekemällä putkeen irtoamisharjoituksia targetpalkalla ja kertasimme kepit kahteen kertaan yksittäisenä suorituksena. Sen jälkeen mentiin viikonlopun Agirotu 2013 -kisojen Open Class -rataa, joka näytti tältä:

Etukäteen aavistelin vaikeuksia heti alkuun. Kuinka ohjataan putkeen koira, joka ei mene putkeen kuin sisäkaarteen puolelta ohjaten? Edessä houkuttelevan pituuden blokkaavia kuvioita ei siis oikein voinut käyttää, ja sinnehän se syöksyi, pituudelle ja puomia kohti. Lopulta saatiin kuitenkin alkukin toimimaan, mutta aikamoisen ”täällä, täällä”-kiljaisun se vaati. Seuraavat ongelmat tulivat puomin jälkeen hypyillä 5 ja 6, joilla en aluksi ohjannut tarpeeksi selkeästi, ja Lennu meinasi tulla hyppyjen välistä. Lisäksi se jollakin kierroksella karkasi 6:n jälkeen takaisin puomille, eli puomin kontakteja on vissiin tullut viime aikoina harjoiteltua… Seuraavaksi meinasin itse törmätä hyppyyn nro 7, mutta sen jälkeen loppurata meni ihan kivasti. Persjättö hypyn 8 jälkeen, samoin kuin putken nro 14 ja hypyn nro 15 jälkeen. Kepit takkuilivat hiukan muutamalla kerralla, mutta ainakin ihan viimeisellä ratakiekalla menivät eka yrittämällä virheettä. Se oli kiva. A:lla sen sijaan oli havaittavissa negatiivisempi ilmiö, nimittäin Lennu hyppäsi jo aika korkealta alas. Siihen kyllä auttoi se, että itse hidastin reippaasti tahtia ja ohjasin kädellä alastuloon asti. A:ta ei ole juurikaan harjoiteltu sen jälkeen kun este on tullut päällisin puolin tutuksi, enkä vieläkään ole päättänyt opetanko sillekin pysäytyskontaktit, vai mitä teen. Pysäytyskontakteissa huonona puolena on koiran etuosalle aiheutuva rasitus, josta on viime aikoina alettu puhua. Mutta saas nähdä. Ainakin täytyy nyt muistaa ohjata este maltilla, jos sitä treeneissä tai kisoissa tehdään. Yhteensä mentiin rata neljä kertaa. Lennulla oli ihan kivasti vauhtia ja intoa.

Sunnuntaina tätä rataa tahkottiin sitten tositilanteessa Agirodussa Ylöjärvellä, jonne itse emme valitettavasti tällä kertaa päässeet mukaan. Hengessä mukana elettiin ja odoteltiin tuloksia, ja suureksi riemuksi Facebook tiesikin iltapäivällä kertoa, että Minttu, joka meitäkin toisinaan tiukan lempeällä otteellaan koutsaa, oli Paavonsa kanssa ottanut ja voittanut koko Open Class -luokan! Suuret onnittelut Mintulle ja Paavolle! Cairn-edustus kisassa oli kaiken kaikkiaan komea, kun 61 startanneesta koirakosta 13 oli cairneja. Taisi olla enemmän kuin mitään muuta yksittäistä rotua. Joukkuekilpailussakin cairneja oli monta joukkueellista, ja videoiden perusteella näyttää siltä, että hauskaa oli. Ensi vuonna mekin olemme takuulla mukana, ja tavoitteena onkin saada kasaan ihan oma Taikatuiskun joukkue, eli sukulaisjengi. Niin, ja toisena tavoitteena on tietysti saada keinu ja kepit kuosiin niin, että oltaisiin jo ihan kilpailevien luokassa sitten…

Tänään meidän piti lähteä möllikisoihin johonkin Malmin suunnalle, mutta eipä lopulta lähdettykään. Loman kunniaksi aloitettu siivousurakointi ja lämmin sää verottivat omia voimia, ja koirakin näytti tältä:

Suurin tekijä oli aikataulujen ennakoimattomuus, kun mini-möllien luokka oli viimeisenä yhteensä kuudesta luokasta, eikä ollut mitään hajua mitä se mahdollisesti tarkoittaa kellonajoiksi muunnettuna. Myöskään kavereita ei ollut lähdössä, mikä verotti omaa intoa huomattavasti. Päädyimme kisojen sijaan pitkähkölle lenkille koirapuistoon, jossa pitkästä aikaa oli kavereitakin, ja sen jälkeen uimaan. Herra Lennart tuijotti suht voimakasta aallokkoa ensin hyvin pitkään ja hyvin mietteliäänä, mutta päätti sen jälkeen rohkaista mielensä ja uida merta päin. Lennuhan on aina ollut aika ennakoimaton ja valikoiva uimari; joskus se ui, toisinaan taas ei. Nähtävästi tänään uiminen kiinnosti vaikka aallokko vähän epäilyttikin. Uinnin jälkeen oli tietysti kierittävä antaumuksella mäntymetsikön hiekan ja neulasten sekaisessa maaperässä, joten lopputuloksena oli aika roskainen koira.

Treeniitreenii

Tänään raahauduimme kaatosateessa Ojankoon harjoittelemaan aksaa. Seurassamme oli kaksi tämän vuoden tutustumiskurssilaista, joten rakensimme simppelin radan pätkän, jossa oli heille hyppyä ja rengasta suorassa linjassa ja suoraa putkea, ja meille pari persjätön paikkaa ja loppuun takaaleikkaus, jota olen päättänyt alkaa treenailla. Aloitimme kuitenkin taas keinulla ja kepeillä. Keinua kuusi toistoa niin, että yksi palkka odottaa keskivälin jälkeen juuri ennen alastulokontaktia ja toinen odottaa maassa. Lennu menee keinulle mielellään, mutta jännittää keskikohdan ylittämistä ja heilahdusta. Kai se kuitenkin tästä hiljalleen. Keppejä mentiin neljä kertaa. Oikealta ohjaten menee varmemmin, vasemmalta vähän hapuilevammin.

Radalla otettiin ensin loppupään takaaleikkausta targetin avulla. Palkan odottaessa edessä ei paljoa haittaa, vaikka mamma jää selän taakse. Rata meni kivasti, suoralla sain Lennun aika hyvään vauhtiin. Lopputunnista tehtiin samaa rataa myös toiseen suuntaan, jolloin palkka odotti targetilla loppusuoran päässä. Lennu jaksoi hienosti spurttailla loppusuoran. Josko näillä targetpalkoilla saataisiin menoon sitä kaivattua vauhtia. Loppuun heiteltiin palloja hyvä tovi, jotta terrieri on varmasti kunnolla väsytetty.

Huomenna vuorossa olisi näyttely Tuusulassa. Lennu on tänään saanut kulkea sadetakki päällä, ettei turkki ihan kauheasti kastuisi ja pöyhistyisi. Sen se kuitenkin teki, että pyörähti matkalla treeneihin jossain todella pahanhajuisessa. Toivon, että suurin osa hajusta on takissa eikä koirassa. Muuten saamme kai suihkutella reippaasti hajuvettä huomisaamuna, ettei raadonhaju pistä tuomarin nenään ihan niin pahasti.

 

Huhheijaa

Eilen reenailtiin tällaista rataa (joka nyt syystä tai toisesta näkyy tässä vähän pienenä):

 

Lennun kanssa aloitimme kuitenkin tekemällä pelkän keinun muutamaan kertaan ja pelkät kepit myös pariin otteeseen. Keinulla laitoin targetin puolivälin jälkeen ja loppuun. Toimi hyvin, ja Lenskari teki ihan iloisesti. Jännitti kyllä heilahdusta ja hidasteli, mutta meni uudestaan ja uudestaan, eikä välittänyt pamauksesta. Meillä on nyt ollut aika pitkä tauko keinun kanssa, sillä ihan alkutalvesta Lennu onnistui kehittämään siihen pienen kammon. Olemme kevään mittaan kokeilleet keinua muutaman kerran, mutta muuten olin jättänyt sen odottamaan ja jäänyt miettimään miten ongelmaa alettaisiin lähestyä. Tauon jälkeen ainakin suurin kammo näyttää hälventyneen, joten ehkä jatkamme vain näin, vähän toistoja ja paljon palkkaa. Kepit sujuivat oikealta puolelta ohjaten tosi hienosti, vasemmalta heikommin. Oikealta ei tarvinnut auttaa ollenkaan, mutta vasemmalta joutui vähän tahdittamaan menoa omalla liikkeellä.

Tauon jälkeen tehtiin rataa niin, että palkkasin 5:n, 8:n ja 9:n (keinu), 14 ja 15 (kepit) jälkeen, sekä tietysti lopuksi. Lennu teki rataa reippaasti, pysyi lähdössä ja irtosi hyvin hypyille. Radalla kepeissä oli verkkoja vasemmalla puolella koko rivistö ja oikealla alussa ja lopussa. Verkot hämmensivät Lennua sen verran, että meno oli hitaampaa kuin ilman verkkoja, ja ensimmäisestä verkottomasta välistä meinattiin kävellä ohi. Otettiin kepit kahteen kertaan. Puomilla vaadin pysähtymistä, jonka Lennu ohitti ihan täysin, joten uusittiin se. Yhtä kierrosta enempää ei viitsitty tehdä rataa, vaan tauon jälkeen viilattiin kontakteja puomilla. Sujui ihan kivasti, tosin pari kertaa Lennu ei meinannut ymmärtää vapautusta, jos jäin taakse enkä liikkunut yhtään. Täytyy helpottaa harjoitusta vähän ensi kerralla.

Treeneistä kipitettiin reippaasti pysäkille ja busseilla kotiin, jossa 15 minuutissa vaatteiden vaihto sekä kahvi ja rahkapurkillinen naamaan, jonka jälkeen kaverin polttarireissuun kauniisiin järvimaisemiin. Sää suosi ja hauskoja sattumuksiakin siunaantui piristämään iltaa, mm. kohtaaminen pr-henkisellä palveluasenteella varustettujen iloisten poliisien kanssa. Ensi viikolla onkin sitten jo juhannus, ja taas mökkeilyä luvassa.

Paluu arkeen

Blogissa on ollut hiukan hiljaisempaa samoin kuin agilityrintamalla, sillä toukokuun loppupuoli on ollut (koirattomia) reissuja täynnä. Ensin minä kävin Berliinissä ja viime viikonlopun vietimme Lennartin isännän kanssa Tallinnassa, Lennartin lomaillessa hoidossa. Alla kuitenkin muutama kuvatodiste siitä, ettei koira unohtunut matkoillakaan.

Lennart Mauerparkissa.

Lennu Tallinnassa.

Tällä viikolla palasimme sitten arkeen, ja kalenterissa oli trimmi heti tiistaille. Koska olemme kuitenkin inokkaiden agilityharrastajien ympäröimiä, kysyi kasvattaja josko olisimme trimmin sijaan halukkaampia menemään Ojanko Cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Lennun kanssa emme sinne ehtineet, sillä minit aloittivat, enkä olisi mitenkään päässyt lähtemään töistä niin, että olisin ehtinyt kotiin nappaamaan koiran mukaan ja siitä sitten julkisilla Ojankoon. Toivottelimme kuitenkin kasvattajalle kisaonnea ja siirsimme trimmin seuraavaan viikkoon. Kauniin kesäisen sään inspiroimina matkasimme illalla trimmin ja kisojen sijaan Rajasaareen, jossa emme ole käyneet sitten viime kesän. Mietin hiukan, että miten Lennu tulee muiden kanssa toimeen, koska keskustasta pois muutettuamme on koirapuistoilu vähentynyt huomattavasti. Ajattelin, että jos se on jo unohtanut kaikki hyvät käytöstavat. Koirapuistojahan meillä on vakituisten lenkkireittiemme varrella kolmekin kappaletta, mutta todella harvoin niissä on ketään muita silloin, kun me satumme paikalle. No, Rajasaaressa ainakin riitti porukkaa, ja Lennu käyttäytyi hyvin. Se löysi muutamia ihan kivoja juoksukavereita, joiden kanssa (tai no, lähinnä perässä…) spurttaili pitkin hiekkarantaa, ja uikin jonkin verran. Myös keppiä haettiin vedestä ihan innokkaasti.

Kävelimme vielä rauhalliseen tahtiin koko matkan kotiin rantoja pitkin. Ilmassa oli ihan mieletön alkukesän kukkien tuoksu.

Tänään meillä oli ekat agilitytreenit reilusti yli kuukauteen. Kesän treenitavoitteena on vauhdin lisäys. Olin suunnitellut päivän ohjelmaksi, että teemme jotain lyhyitä ja vauhdikkaita radan pätkiä ja puomin kontakteja. Ihan alkuun vähän leikittiin uudella leluvirityksellä, jossa täytteetön pitkä karvaelukka on köytetty hännästään matonkuteista punottuun naruun. Lennu oli aika innostuneella tuulella ja riehaantui jopa leikkimään vähän. Radan pätkiä se teki hyvällä vauhdilla, mutta luki kuitenkin ohjausta hyvin. Mitä nyt ekalla yrittämällä karkasi suoran päässä houkuttelemassa olleelle A:lle, mutta pistettäköön ihan positiivisen innon piikkiin. Loppuaika tehtiin puomia kahdella targetilla, ensimmäinen heti puomin päässä ja toinen vähän kauempana. Minttu antoi hyviä neuvoja jälleen kerran. Lennu teki hommia hienosti. Jatkamme harjoituksia ensi kerralla. Tunnin jälkeen käytiin aika kuumalla jäähdyttelylenkillä Tarjan ja poikien kanssa. Herrat lenkkeilivät ihan sopuisasti, toki kaikki hihnoissa ja Lennart kohteliaalla etäisyydellä Tarjan kolmikosta. Yhtään kyykäärmettä ei nähty, mikä oli positiivinen yllätys.

Muuten perusarkeen kuuluu pienimuotoista laihdutuskuuria ja kampauskuuria. Lennu saa nyt vajaan desin nappulaa + ruokalusikan tai kaksi jotain muuta kahdesti päivässä. Treenipäivinä, kuten tänään, aamuruoka jätetään väliin ja nautitaan harjoituksissa palkkana. Liikunnan määrä on pääpiirteissään sellainen, että arki-iltojen lenkit ovat 5-8 km ja vapaapäivien lenkit 8-12 km. Lisäksi tietysti pienemmät ulkoilut useamman kerran päivässä. Kampaamista täytyisi taas harrastaa ahkerasti, että saisi turkin taas suoraksi ja vähemmän pörheäksi. Kesään kuuluvat punkkimyrkyt on laitettu jo kaksi kertaa. Meillä on sekä viime että tänä kesänä käytetty Bayvanticia, joka on toiminut hyvin eikä ole aiheuttanut mitään oireita koiralle.