Treeniitreenii

Tänään raahauduimme kaatosateessa Ojankoon harjoittelemaan aksaa. Seurassamme oli kaksi tämän vuoden tutustumiskurssilaista, joten rakensimme simppelin radan pätkän, jossa oli heille hyppyä ja rengasta suorassa linjassa ja suoraa putkea, ja meille pari persjätön paikkaa ja loppuun takaaleikkaus, jota olen päättänyt alkaa treenailla. Aloitimme kuitenkin taas keinulla ja kepeillä. Keinua kuusi toistoa niin, että yksi palkka odottaa keskivälin jälkeen juuri ennen alastulokontaktia ja toinen odottaa maassa. Lennu menee keinulle mielellään, mutta jännittää keskikohdan ylittämistä ja heilahdusta. Kai se kuitenkin tästä hiljalleen. Keppejä mentiin neljä kertaa. Oikealta ohjaten menee varmemmin, vasemmalta vähän hapuilevammin.

Radalla otettiin ensin loppupään takaaleikkausta targetin avulla. Palkan odottaessa edessä ei paljoa haittaa, vaikka mamma jää selän taakse. Rata meni kivasti, suoralla sain Lennun aika hyvään vauhtiin. Lopputunnista tehtiin samaa rataa myös toiseen suuntaan, jolloin palkka odotti targetilla loppusuoran päässä. Lennu jaksoi hienosti spurttailla loppusuoran. Josko näillä targetpalkoilla saataisiin menoon sitä kaivattua vauhtia. Loppuun heiteltiin palloja hyvä tovi, jotta terrieri on varmasti kunnolla väsytetty.

Huomenna vuorossa olisi näyttely Tuusulassa. Lennu on tänään saanut kulkea sadetakki päällä, ettei turkki ihan kauheasti kastuisi ja pöyhistyisi. Sen se kuitenkin teki, että pyörähti matkalla treeneihin jossain todella pahanhajuisessa. Toivon, että suurin osa hajusta on takissa eikä koirassa. Muuten saamme kai suihkutella reippaasti hajuvettä huomisaamuna, ettei raadonhaju pistä tuomarin nenään ihan niin pahasti.

 

Huhheijaa

Eilen reenailtiin tällaista rataa (joka nyt syystä tai toisesta näkyy tässä vähän pienenä):

 

Lennun kanssa aloitimme kuitenkin tekemällä pelkän keinun muutamaan kertaan ja pelkät kepit myös pariin otteeseen. Keinulla laitoin targetin puolivälin jälkeen ja loppuun. Toimi hyvin, ja Lenskari teki ihan iloisesti. Jännitti kyllä heilahdusta ja hidasteli, mutta meni uudestaan ja uudestaan, eikä välittänyt pamauksesta. Meillä on nyt ollut aika pitkä tauko keinun kanssa, sillä ihan alkutalvesta Lennu onnistui kehittämään siihen pienen kammon. Olemme kevään mittaan kokeilleet keinua muutaman kerran, mutta muuten olin jättänyt sen odottamaan ja jäänyt miettimään miten ongelmaa alettaisiin lähestyä. Tauon jälkeen ainakin suurin kammo näyttää hälventyneen, joten ehkä jatkamme vain näin, vähän toistoja ja paljon palkkaa. Kepit sujuivat oikealta puolelta ohjaten tosi hienosti, vasemmalta heikommin. Oikealta ei tarvinnut auttaa ollenkaan, mutta vasemmalta joutui vähän tahdittamaan menoa omalla liikkeellä.

Tauon jälkeen tehtiin rataa niin, että palkkasin 5:n, 8:n ja 9:n (keinu), 14 ja 15 (kepit) jälkeen, sekä tietysti lopuksi. Lennu teki rataa reippaasti, pysyi lähdössä ja irtosi hyvin hypyille. Radalla kepeissä oli verkkoja vasemmalla puolella koko rivistö ja oikealla alussa ja lopussa. Verkot hämmensivät Lennua sen verran, että meno oli hitaampaa kuin ilman verkkoja, ja ensimmäisestä verkottomasta välistä meinattiin kävellä ohi. Otettiin kepit kahteen kertaan. Puomilla vaadin pysähtymistä, jonka Lennu ohitti ihan täysin, joten uusittiin se. Yhtä kierrosta enempää ei viitsitty tehdä rataa, vaan tauon jälkeen viilattiin kontakteja puomilla. Sujui ihan kivasti, tosin pari kertaa Lennu ei meinannut ymmärtää vapautusta, jos jäin taakse enkä liikkunut yhtään. Täytyy helpottaa harjoitusta vähän ensi kerralla.

Treeneistä kipitettiin reippaasti pysäkille ja busseilla kotiin, jossa 15 minuutissa vaatteiden vaihto sekä kahvi ja rahkapurkillinen naamaan, jonka jälkeen kaverin polttarireissuun kauniisiin järvimaisemiin. Sää suosi ja hauskoja sattumuksiakin siunaantui piristämään iltaa, mm. kohtaaminen pr-henkisellä palveluasenteella varustettujen iloisten poliisien kanssa. Ensi viikolla onkin sitten jo juhannus, ja taas mökkeilyä luvassa.

Rokotukset

Tänään käytiin ottamassa vuosittaiset rokotukset, tai tarkemmin sanottuna kennelyskä vain, koska muut ovat vielä voimassa. Kyseessä oli ensimmäinen vierailu uudella lähieläinlääkärillämme. Paikka ja henkilökunta vaikutti oikein kivalta, mutta itse kunnostauduin heti perustietoja kysyttäessä sekoilemalla koiran syntymävuoden, vakuutusyhtiön ja osoitteen kanssa. Ai miten niin pitäisi nukkua enemmän? Lennart sen sijaan käyttäytyi oikein mallikkaasti. Punnituksessa painoa oli 10,7 kg, eli aika isohan tuo on. Luulisin, että puolisen kiloa on ylimääräistä vielä, mutta alle 10 kg tuskin mennään. Lääkäri huomautti hammaskivestä yläkulmahampaiden ulkopinnoilla, joihin luut ja Dentastixit eivät oikein tehoa. Lähdimme vastaanotolta Plaque Off -merileväjauheen kanssa, katsotaan jos se auttaisi ennaltaehkäisyssä. Hammasharja ja -tahna pitäisi kaivaa esiin, mutta kun se harjaaminen on niin hankalaa ja unohtuu niin helposti… Rokotusten jälkeen pihalla Lennu hurmasi yhden 12 viikon ikäisen norfolkkipennun ja tämän omistajan. Omistaja oli erittäin vaikuttunut Lennun hämmästyttävän pitkästä pinnasta. Se vain seisoi kiltisti paikallaan meidän jutellessa ja antoi pennun hyppiä ympärillä, kiivetä yli ja ympäri sekä edestä että takaa. Nähtävästi ymmärrystä pentuja kohtaan riittää, vaikka niiden kanssa ei kiinnosta leikkiä.

Paluu arkeen

Blogissa on ollut hiukan hiljaisempaa samoin kuin agilityrintamalla, sillä toukokuun loppupuoli on ollut (koirattomia) reissuja täynnä. Ensin minä kävin Berliinissä ja viime viikonlopun vietimme Lennartin isännän kanssa Tallinnassa, Lennartin lomaillessa hoidossa. Alla kuitenkin muutama kuvatodiste siitä, ettei koira unohtunut matkoillakaan.

Lennart Mauerparkissa.

Lennu Tallinnassa.

Tällä viikolla palasimme sitten arkeen, ja kalenterissa oli trimmi heti tiistaille. Koska olemme kuitenkin inokkaiden agilityharrastajien ympäröimiä, kysyi kasvattaja josko olisimme trimmin sijaan halukkaampia menemään Ojanko Cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Lennun kanssa emme sinne ehtineet, sillä minit aloittivat, enkä olisi mitenkään päässyt lähtemään töistä niin, että olisin ehtinyt kotiin nappaamaan koiran mukaan ja siitä sitten julkisilla Ojankoon. Toivottelimme kuitenkin kasvattajalle kisaonnea ja siirsimme trimmin seuraavaan viikkoon. Kauniin kesäisen sään inspiroimina matkasimme illalla trimmin ja kisojen sijaan Rajasaareen, jossa emme ole käyneet sitten viime kesän. Mietin hiukan, että miten Lennu tulee muiden kanssa toimeen, koska keskustasta pois muutettuamme on koirapuistoilu vähentynyt huomattavasti. Ajattelin, että jos se on jo unohtanut kaikki hyvät käytöstavat. Koirapuistojahan meillä on vakituisten lenkkireittiemme varrella kolmekin kappaletta, mutta todella harvoin niissä on ketään muita silloin, kun me satumme paikalle. No, Rajasaaressa ainakin riitti porukkaa, ja Lennu käyttäytyi hyvin. Se löysi muutamia ihan kivoja juoksukavereita, joiden kanssa (tai no, lähinnä perässä…) spurttaili pitkin hiekkarantaa, ja uikin jonkin verran. Myös keppiä haettiin vedestä ihan innokkaasti.

Kävelimme vielä rauhalliseen tahtiin koko matkan kotiin rantoja pitkin. Ilmassa oli ihan mieletön alkukesän kukkien tuoksu.

Tänään meillä oli ekat agilitytreenit reilusti yli kuukauteen. Kesän treenitavoitteena on vauhdin lisäys. Olin suunnitellut päivän ohjelmaksi, että teemme jotain lyhyitä ja vauhdikkaita radan pätkiä ja puomin kontakteja. Ihan alkuun vähän leikittiin uudella leluvirityksellä, jossa täytteetön pitkä karvaelukka on köytetty hännästään matonkuteista punottuun naruun. Lennu oli aika innostuneella tuulella ja riehaantui jopa leikkimään vähän. Radan pätkiä se teki hyvällä vauhdilla, mutta luki kuitenkin ohjausta hyvin. Mitä nyt ekalla yrittämällä karkasi suoran päässä houkuttelemassa olleelle A:lle, mutta pistettäköön ihan positiivisen innon piikkiin. Loppuaika tehtiin puomia kahdella targetilla, ensimmäinen heti puomin päässä ja toinen vähän kauempana. Minttu antoi hyviä neuvoja jälleen kerran. Lennu teki hommia hienosti. Jatkamme harjoituksia ensi kerralla. Tunnin jälkeen käytiin aika kuumalla jäähdyttelylenkillä Tarjan ja poikien kanssa. Herrat lenkkeilivät ihan sopuisasti, toki kaikki hihnoissa ja Lennart kohteliaalla etäisyydellä Tarjan kolmikosta. Yhtään kyykäärmettä ei nähty, mikä oli positiivinen yllätys.

Muuten perusarkeen kuuluu pienimuotoista laihdutuskuuria ja kampauskuuria. Lennu saa nyt vajaan desin nappulaa + ruokalusikan tai kaksi jotain muuta kahdesti päivässä. Treenipäivinä, kuten tänään, aamuruoka jätetään väliin ja nautitaan harjoituksissa palkkana. Liikunnan määrä on pääpiirteissään sellainen, että arki-iltojen lenkit ovat 5-8 km ja vapaapäivien lenkit 8-12 km. Lisäksi tietysti pienemmät ulkoilut useamman kerran päivässä. Kampaamista täytyisi taas harrastaa ahkerasti, että saisi turkin taas suoraksi ja vähemmän pörheäksi. Kesään kuuluvat punkkimyrkyt on laitettu jo kaksi kertaa. Meillä on sekä viime että tänä kesänä käytetty Bayvanticia, joka on toiminut hyvin eikä ole aiheuttanut mitään oireita koiralle.

Virheetön mölli!

Tänään otettiin kaksi starttia Tehis Cupin 2. osakilpailussa. Mölleille oli hyppyrata, joka olikin sitten himpun verran mutkikkaampaa sorttia kuin aikaisempien kisojen radat, ja väittäisin myös, että mutkikkaampi kuin mikään, mitä olemme noin pitkänä ratana koskaan treenanneet. Lenskarin kanssa saimme mahtumaan radalle kaksi takaakiertoa, kaksi valssia, kaksi persjättöä putkien jälkeen, yhden persjätön kahden hypyn väliin ja yhden ennakoivan valssin. Tai no, videotarkistuksessa siitä ennakoivasta valssista saattaa tulla myöhästynyt eli tavallinen valssi. Lisäksi perus pyörityksellä mentiin hyppyjä, jotka olivat aika haastavassa linjassa suhteessa toisiinsa. Ensimmäistä kertaa vähän jopa jännitti, koska rata tuntui haastavalta muistaa, kun suoraa siinä ei ollut muuta kuin viimeiset kaksi hyppyä.

No, tämän pitkän pohjustuksen jälkeen on aika todeta, että Lennuhan siis suoriutui radasta erinomaisesti. Tuloksena ekalta radalta 0 virhepistettä, mutta 2,69 yliaikaa. Suorituksen jälkeen olin tietysti erittäin tyytyväinen virheettömään suoritukseen, mutta tuntui, ettei meno kuitenkaan ollut sujuvinta mahdollista. Lennu tuntui hitaalta ja irtosi esteille vähän huonosti, ja saattelin ja varmistelin sen vuoksi paljon. Toinen rata vedettiin sitten nollaradan jälkeen huolettomammin ja saatiinkin vähän enemmän vauhtia mukaan. Tuloksena 0 virhepistettä ja aika – 2,91 s. Lennu haki hypyt paremmin ja oli vauhdikkaampi. Radasta jäi paljon sujuvampi fiilis kuin ensimmäisestä. Sellainenkin tunnelma jäi, että onnistuin hiukan kirittämään Lennua kun muistin välillä odottaa ja rytmittää omaa juoksemista. No, totuus paljastunee taas videolta.

Näillä suorituksilla sijoitus oli 10/33 ja 11/33. Ohi menivät kaikki muut nollaradan tehneet, eli vauhti on selvästikin meidän kompastuskivemme. Ohjaustahan Lennu lukee hyvin, ja itsekin onnistun toisinaan ohjaamaan ihan kiitettävästi. Tai siis ainakin kohtuullisesti. Kesän treenisuunnitelmaan kuuluu siis irtoamista ja vauhtia, vauhtia ja irtoamista. Treeneihin pääsemme vasta kesäkuun puolella, mutta kisasuorituksista päätellen tauosta ei ole ollut haittaa. Edellisen kerran harjoittelimme reilut kolme viikkoa sitten, joten viime aikoina olemme keskittyneet vain kisailuun.

Kisaseurana oli taas hienoja cairneja: Pipsa, Elli ja Lily ihmisineen. Kannustusjoukoissa myös Sohvi, Poppis ja Anne. Kiitos seurasta, kannustuksesta, videoinnista ja kaikesta! Kyllä kannatti taas lähteä, ja tämä oli mitä parhain tapa aloittaa pieni loma. Varsinkin, kun kotona odotti valmis ruoka, ja pöytään käskettiin kattaa myös viinilasit. Kyllä kotijoukkojen tuki on kilpaurheilijoille ensisijaisen tärkeää. Nyt pitäisi vielä pakata reissua varten.

Talviturkki heitetty

Noin niin kuin kuvainnollisesti siis. Turkkia terrierillä on edelleen ihan riittämiin tallella. Mutta viikonloppu vietettiin mökillä, jossa ihmiset tekivät haravointihommia ja koirat juoksivat rallia. Sekä Lennart että minä itse korkkasimme uintikauden viileähkössä merivedessä. Lennu on siitä hassu uiskentelija, että toisinaan ui, toisinaan ei. Viime kesänä ui muutaman kerran pitkät kierrokset ihan uimisen ilosta, mutta välillä ei mennyt veteen edes houkutteltuna. Viikonloppuna se teki pikaspurtteja veteen sekä kepin että kaislan juurien perässä. Jälkimmäisten raahaaminen maihin on jostain syystä Erittäin Tärkeä Tehtävä.

Raksamies ehti vähän aikaa keskittyä myös maisemointihommiin.

Lennu ja ”serkku” Blanca saivat olla vapaana pihahommien ajan ja pysyivät ihan kivasti näköpiirissä. Mitä nyt kerran kävivät haukkumassa naapurin, mutta onneksi naapurit ovat sukulaisia. Varsinaisten töiden ollessa jo loppusuoralla koirat ampaisivat yhtäkkiä täyttä vauhtia takaa-ajoon ja aiheuttivat emännilleen pienen sydärin, mutta onneksi takaa-ajattevat olivat oravia. Oravat ovat siitä kivoja, että koiran voi käydä kätevästi poimimassa lähimmän puun luota, eikä sitä tarvitse metsästää sen kauempaa. Pupueläimet ovat hankalampi homma.

Huomenna pitäisi suunnistaa kisoihin, ja sitten itselläni alkaakin taas pieni loma. Tähän toukokuulle on kivasti osunut yksi nelipäiväinen ja kolme kolmipäiväistä työviikkoa. Ei hullumpaa. Miltäköhän sitten tuntuu, kun koittaa taas ensimmäinen normaali viikko? No, siitä ei sitten ole pitkä aika kesälomaan.

Kevätkunnon tarkistus

Tänään Lennulla oli fysioterapeutin tsekkaus ja hieronta. Tahdiksi näyttää muodostuneen käynti 4 kk:n välein. Tällä kertaa Lenskarilla oli vähän kireyttä lapojen välissä ja leveän selkälihaksen ja pitkän selkälihaksen liityntäkohdassa tasaisesti molemmin puolin selkärankaa. Lennu ei ihan kauheasti arvostanut näiden kohtien käsittelyä ja pyrki useampaan otteeseen vapautumaan hoidosta, mutta kaikki kohdat saatiin kuitenkin käsiteltyä. Kireydet lähtivät hyvin käsittelyssä, eikä sen kummempia jatkotoimenpiteitä tarvita, vaan jatkamme samaan malliin. Tällaiset kireydet tulevat kuulemma tyypillisesti hyppyjen alastulosta, jossa nämä lihakset ottavat tömähdyksen vastaan ja suojaavat rankaa, ettei se taivu yli. Nythän meillä onkin sopivasti vähän agitaukoa ensi viikon mahdollisia möllikisoja lukuunottamatta, sillä treeneihin päästään seuraavan kerran vasta kesäkuun alussa. Juttelimme myös siitä, että olemme taas lumien sulettua alkaneet hölkkäillä Lenskarin kanssa minun hitaaseen hölkkätahtiini ja pysähdyksillä höystettynä. Tahti on kuitenkin sellainen, että Lennu joutuu laukkaamaan ravaamisen sijaan, ja välillä on tuntunut siltä, että se ei oikein jaksaisi, vaan laahaa koko ajan pikkuisen perässä. Anu onneksi vahvisti sen, mitä olen epäillytkin, eli että väsymys on silloin enemmän henkistä kuin fyysistä laatua. Koiraa kyllästyttää, kun pitäisi edetä tasaiseen tahtiin omistajan mielen mukaan, vaikka kuntoa sillä melko varmasti riittää. Hölkkäilyn päätteeksi on kuitenkin hyvä kävellä jonkin matkaa niin, että koira saa ravata, ja näin me olemme tehneetkin. Jatkamme siis harrastuksia samaan malliin.

Ai niin, treenikaverimme Pipsa sijoittui eilen toiseksi Tehis Cupin ekassa osakilpailussa! Onnea Minna ja Pipsa! Kyllä meillä on päteviä treenikavereita 🙂 Lenskarin kanssa emme päässeet eilisiin kisoihin, sillä minulla oli ratsastustunti, joka hieman väsyneen Wäinö-herran kanssa muistutti kepeydeltään ja tunnelmaltaan lähinnä suojuoksua. Yritämme seuraavaan osakilpailuun.

Pätevä mölli!

Käytiin juoksemassa kaksi rataa Nasta Cupin 2. osakilpailussa. Tavoitteena oli hankkia kokemusta ulkokentältä ja kokeilla miten homma toimii. Mehän emme nimittäin ole tähän mennessä kertaakaan edes treenanneet ulkona. En siis tiennyt yhtään mitä odottaa, worst case scenario oli, että koira joko ei tee mitään tai tekee kaikkea muuta kuin rataa. Pelko kuitenkin oli turha, sillä Lenskariin uusi ja erilainen ympäristö ei vaikuttanut millään tavalla. Josko sitä nyt jo uskaltaisi todeta, että ärrieri ei juurikaan ympäristöstä välitä, vaan menee vaikka persaus edellä puuhun jos siitä on lihapullapalkka tiedossa.

Rata oli kiva ja suhteellisen suoraviivainen. Piirustus on luvassa kunhan saan toimivan piirtelyohjelman. Ainoa haastavampi kohta oli ihan alussa, jossa piti kääntää jyrkästi 3. hypylle. Muuten sai rallitella suoraan eteenpäin parilla puolenvaihdolla. Tein erilaisen ratkaisun kuin useimmat muut ja jätin Lennun lähtöön odottamaan ja menin itse 2. hypyn taakse, varpaat ja rintamasuunta 3. hypylle päin. Lennun paikallaolo on aika varma, joten uskalsin ottaa riskin. Ja oikeassa olin, lähdössähän se istui kuin nakutettu, mutta sitten tuli käsittämätön virhe: Lennu nimittäin lähtöluvan saatuaan hyppäsi ekan hypyn, mutta kiersi toisen. Siis sen, joka oli ihan suorassa linjassa ensimmäiseen nähden ja jonka takana itse seisoin odottamassa. Radan jälkeen piti ihan treenikavereilta varmistaa, että ollaanhan me tällaista ennenkin tehty, ja he vahvistivat, että ollaan tehty täällä. No, korjattiin tilanne takaakierrolla ja tuli ainakin todistettua, että se toimii. Kielto ja 5 vp. napsahti silti, sillä Lennu ehti tulla hypyn ohi. Siitä rata jatkui ihan mallikkaasti, mitä nyt itse sekoilin esim. puomilla käskyttämällä ”putki eiku pu-, pu- puomi, KIIPEE!”. Ja siis ”kiipee”-käskyhän meillä ei ole käytössä. Ei ainakaan ole ollut tähän mennessä. Sellainen tunne jäi myös, että saattelin aika lähelle esteitä ja sen takia oma linja ei ollut paras mahdollinen. Vauhtia Lenskarilla riitti ainakin enemmän kuin viimeksi ja putket menivät ihan mukisematta, mikä on postitiivista herra ”ehkä menen putkeen, ehkä en” Lennartin kanssa. Tuloksena ekalta radalta 5 virhepistettä ja aika -3,62.

Tokalla yrityksellä päätin ottaa lähdön ja alun samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin, sen verran hassu virhe se toisen hypyn ohittaminen mielestäni oli. Toisena vaihtoehtona oli suunnilleen yhtämatkaa lähteminen ja pyöritys 3. hypylle, mutta näin siinä Lennun kanssa kolme riskiä: käännös olisi voinut mennä pahasti pitkäksi, vauhti olisi saattanut tyssätä siihen ja Lennu olisi myös saattanut leiskauttaa 2. hypyn uudestaan 3:n jäkeen. Kilpakumppaneilta nähtiin myös jonkinlaisia takaaleikkauksen ja valssin ja takaaleikkauksen ja persjätön yhdistelmiä (näille on varmaan jotkut ihan omat nimetkin), mutta sellaisia vaihtoehtoja en harkinnut, sillä selän takana huseeraaminen ei ole Lennulle hyväksi. Mutta vaikka kuinka keskityin siihen, että olen suoraan 2. hypyn takana ja näytän, että suoraan sinne, niin koirapa päätti taas ohittaa 2. hypyn. Pitääkin tarkkaan katsoa videolta, että teinkö sen niin kuin itse kuvittelin, vai söhelsinkö jotakin ihan muuta. Tällä kertaa onnistuttiin kai pelastamaan tilanne pikaisemmalla siivekkeen viereen hyökkäämisellä ja ”kierrä”-käskyllä, sillä tuloslapun mukaan virhepisteitä tältä radalta tuli 5 vähemmän, kuin mitä itse oletin. Päivänselvä kielto tuli ekalla putkella, jossa Lennu syöksyi putken ohi. Hetken ajan ehdin jo ajatella, että no niin, nyt se lähti tarkistamaan aidan vierustoilla odottavia koiria ja tämä oli tässä. Mutta mitä vielä, Lennu tuli kutsusta takaisin, meni putkeen ja jatkoi rataa jopa paremmalla draivilla kuin aiemmin. Jostain kumman syystä rima tippui A:n jälkeisellä hypyllä. Viimeisellä suoralla kuitenkin oli mahtava fiilis, sillä tuntui, että sain ihan juosta, ja koira tuli täysillä perässä. Jännä nähdä videolta, että miltä se sitten todellisuudessa näyttää… Tuloksena 2. radalta 10 vp. ja aika -2,85.

Molemmilla radoilla Lennu tuntui menevän kovempaa kuin viime kisoissa ja viime treeneissä. Nämähän olivat siinä mielessä hyvin erilaiset kisat kuin ensimmäiset, että emme juuri joutuneet odottelemaan. Virtaa riitti sen vuoksi sekä koiralla että ohjaajalla enemmän kuin viimeksi. Itse asiassa matkamme kisapaikalle oli sellainen, että ehdin jo ilmoittautumisjonossa julistaa, että tästä ei todennäköisesti tule yhtään mitään, koska koira on täysin hullu. Lennu nimittäin otti bussipysäkillä ihan tolkuttomat kierrokset jostain, en tiedä mistä, ja rupesi riehumaan niin, että joutui syliin. Bussissa yhtä holtiton meno jatkui ja paheni vain kun pääsimme bussista pois. (Ja julkisissa liikennevälineissä matkustaminen kuitenkin kuuluu Lennun bravuureihin.) Se veti, haukkui, läähätti ja käyttäytyi kuin mikäkin idiootti koko matkan kisapaikalle eikä ollut pätkääkään kiinnostunut siitä, mitä minä sanon tai teen. Pieni häkissä hengailu rataan tutustumisen aikana ja sen jälkeinen lihapullien esittely kuitenkin tekivät tehtävänsä, ja radalle mentäessä koira oli kuin unelma. Innokas, mutta keskittynyt. Ehkä tämä sekopäinen mielentila on se, milloin Lennu tekee parhaiten hommia. Kun vain tietäisi mikä sen saa aikaan…

Oli tosi kiva kisailta. Kiitos taas seurasta Minnalle, Pipsalle, Sirpalle ja Ellille! Taas oli cairnit hyvin edustettuna ja saivat myös asiaan kuuluvaa huomiota kisan toimihenkilöiden taholta. Cairn-kaverit tekivät myös hienot suoritukset, ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja! Videomateriaalia on luvassa kunhan saan videot, jotka Pipsan kotiväki ystävällisesti kuvasi.

Erinomainen terrieri

Kauhean paljon sitä ehtii tehdä, kun herää sunnuntaiaamuna kuudelta. Käytiin Lenskarin kanssa Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jossa minäkin jouduin kehään ihan ensi kerran. Onneksi koira on vähän kokeneempi, ja onneksi Sanna pöyhi ja pörrötti Lenskarin valmiiksi kehää varten, joten minun tehtäväkseni jäi vain ottaa remmi käteen ja pyöriä kehässä. (”Pöyhi” saattaa kyllä olla väärä sana kuvaamaan sitä, mitä meidän turkkisankarille yritetään tehdä. Ehkä pitäisi vain sanoa, että kampasi.)

Avoimen luokan uroksia oli peräti 12 kpl. Tuomarina oli italialainen Orietta Zilli, joka oli muuten mukava, mutta hämmensi hiukan ensikertalaista pitämällä pienen jutustelutauon kehäsihteerien kanssa kesken kaiken. Lennun ollessa pöydällä hän kysyi Lennun ikää, kertoi sen sihteerille ja jäi sen jälkeen hyväksi toviksi selkä koiraan päin juttelemaan kehäsihteerien kanssa kahvista. No, suunnilleen ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Lennua kohti ja alkoi sanella arvostelua. Siitä tuli tällainen:

25 months. Excellent quality of coat. Typical head. Nice expression. Correct bite. Good ears and neck. Good proportions of the body. Moderate angulations. Good feet and tail. Good movement.

Eli: 25 kk. Erinomainen turkin laatu. Tyypillinen pää. Kaunis ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat ja kaula. Hyvät vartalon mittasuhteet. Kohtalaiset kulmaukset. Hyvät jalat ja häntä. Hyvät liikkeet.

Tuloksena erinomainen, mutta ei SA:ta eikä sijoituksia. Huomatkaa, että eilisen liikakilot ovat yön aikana muuttuneet hyviksi mittasuhteiksi 🙂 Lennu meni kehässä ihan kivasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin eilen. Tai siltä se ainakin tuntui verrattuna siihen, miltä se eilen sivusta katsottuna näytti. Kehässä tuntui olevan jotain hajuja, ja nenä meinasi eksyä maahan. Lisäksi Lennu ei ihan jaksanut pitää häntää ylhäällä paikallaan seistessä, mutta pieni liikuttelu auttoi kyllä siihen. Kaiken kaikkiaan Lennu kuitenkin jaksoi ihan hyvin esiintyä, vaikka oli toinen päivä putkeen. Seurana oli Ringo (Taikatuiskun Luvaton Hemmo), joka myöskin sai ERIn. Kiitokset seurasta Sannalle ja Ringolle!

Ehdin oman esiintymisen jälkeen käydä ostoksilla ja sain viimein hommattua oikeaoppiset agilityvermeet, nimittäin Berran vyötäröllekiinnitettävän taskuhärpäkkeen (mikä sen nimi oikeasti on?). Sovittelin myös liiviä, mutta jotenkin se vyötärölle kiinnitettävä juttu tuntui enemmän omalta. Olen jo aikaa sitten meinannut tilata sen netistä, mutta jäin silloin arpomaan kokojen välille. Oli hyvä ajatus jättää ostaminen tähän päivään, jolloin pääsin sovittamaan taskua, sillä koot ovat yllättävän reiluja. Ja kaiken lisäksi tuote irtosi sopuisaan 20 euron hintaan. Nyt ei muuta kuin seuraavia treenejä odottamaan. Ei enää pursuilevia housuntaskuja (puhumattakaan tavaran paljouden vuoksi putoamisvaarassa olevista housuista). Lisäksi teimme (kröhöm, siis minä tein, koiran niskoille on kai turha yrittää vierittää syytä) toisen huippusijoituksen ja ostimme Sannalta käyttämättömän, aiempaamme pienemmän kevythäkin, jota jaksaa paremmin kanniskella mukana myös julkisissa liikennevälineissä.

Kotona ohjelmassa on ollut suuri kevätsiivous ja siihen liittyviä korjaustoimenpiteitä. Hommien sujuvuuden varmistamiseksi oli poissaollessamme laadittu tarkka työjärjestys, jossa minun kohdalleni oli langetettu mm. imurointi, yhden kynnyksen maalaaminen, koiran ulkoilutus ja jäätelön osto sekä kevään ensimmäisen punkkikarkotteen laittaminen koiralle. Suoriuduin kaikista annetuista tehtävistä erinomaisesti, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden pesu jäi vielä toiseen kertaan, mutta ehkä sen ehtii ensi viikonloppuna. Tai vaikka vappupäivänä. Viisi vappua asuimme vappuhulinan keskiössä, Kaivopuiston vieressä, joten ehkä tänä ekana lähiövappuna voi tehdä jotain erilaista. Kuten pestä ikkunoita.

Hyvin syönyt terrieri on onnellinen terrieri

Tänään käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä Lennun kanssa. Lenskari esiintyi ensimmäistä kertaa ihan aikuisten luokassa, eli avoimessa luokassa. Kyseessä oli ryhmänäyttely Messukeskuksessa, ja tuomarina oli itävaltalainen Elfriede Heidecker, joka oli oikein mukavanoloinen täti. Avoimessa luokassa oli uroksia neljä. Pidemmittä puheitta, arvostelu kuuluu näin:

Gut aufgebaut, aber liebt Mama’s Küche. Schöner Kopf und Ausdruck. Korrekte Front, Gute Knochen. Korrekte Haartextur, aber etwas trimmbedürftig. Paralleles Gangwerk. Ein Glücklicher Hund.

Siis: Hyvin rakentunut, mutta rakastaa äidin keittiötä. Kaunis pää ja ilme. Oikeanlainen etuosa, hyvä luusto. Oikea turkinlaatu, mutta hiukan trimmauksen tarpeessa. Yhdesuuntaiset liikkeet. Onnellinen koira.

Tuomiona erinomainen, mutta ei SA:ta ja sijoitus neljäs. Sanna-kasvattaja esitti Lennun, ja minä seurasin silmä kovana kehän laidalla, että miten pitikään toimia, sillä joudun huomenna itse kehään. Hiukan alkoi jännittää, kun tuomari puhui Sannalle pitkään sekä Lennun ollessa pöydällä että lattialla ja arvostelu tuntui kestävän ja kestävän. Ajattelin, että mikäköhän dramaattinen virhe siinä koirassa nyt on. Mutta tuomari olikin sanonut, että Lennulla oli ehdottomasti luokan parhaat liikkeet, ja muutenkin hän tykkäsi Lennusta, mutta että koiralla on kilon verran liikaa painoa (”2 pounds”). Arvostelu oli tosi positiivinen, ja erityisen hienoa on kuulla, että liikkeet ovat hyvät, sillä se on oikeastaan tärkeintä. Tavallaan kuitenkin harmittaa, että suurempi menestys jäi kiinni siitä, mikä on yksi niitä hyvin harvoja asioita, mille koiran omistajana itse voi tehdä jotain. Alkutalvesta Lennu oli jopa turhan hoikan tuntuinen, mutta ruokaa on tajoiltu entiseen malliin, eikä huomattu, että jossain vaiheessa se on päässyt taas pulskistumaan. Me kuitenkin liikumme ja harrastamme aika paljon, joten energiaa myös kuluu. No, pienennetään vähän annoskokoa ja katsotaan. Harmi vain, että huomiseen mennessä ei ehditä tehdä mitään taikoja. Koiralle ei kai voi syöttää ananasta pikadieettinä samalla tavalla kuin ihmiselle? 🙂

Todella tyytyväinen voi olla Lennun esiintymiseen ja muutenkin käytökseen. Se oli näyttelypaikalle mentäessä ihan intona ja esiintyi hyvin. Sitä ei paljoa hetkauta, vaikka ympärillä on sata koiraa ja vähintään yhtä monta ihmistä. Näyttelyhommia ei hirveästi olla harjoiteltu, mutta nähtävästi kaikella muulla treenailulla on saatu aikaan se, että Lennu kävelee nätisti hihnassa ja ottaa kivasti kontaktia esittäjäänsä (a.k.a. Hän, Jolla On Nakit). Miinuspuolena on Lennun taipumus haukahdella ja komentaa Nakkienhaltijaa silloin, kun pitää odottaa omaa vuoroa.

Lenskarin esiintymisen jälkeen kiertelimme Lennun kanssa näyttelykehien yhteydessä olevan messuosaston, jossa oli monenlaista eläinaiheista. Lennu on kyllä niin super, kun se kulkee kiltisti mukana tungoksessakin, eikä juuri välitä ympärillä olevasta vilinästä. Ostimme uuden, Lennun väreihin paremmin sopivan näyttelyhihnan ja matonkuteista punotun köysilelun agilitytreeneihin palkaksi. Siinä kierrellessämme meidät ylipuhuttiin osallistumaan valokuvaukseen, joka taisi olla tähän http://www.showhau.fi kilpailuun liittyvä kuvaus. Lenskari ei ihan hirveästi jaksanut poseerata, seisten kuvista ei tullut oikein mitään, koska häntä roikkui. Lopulta valitsimme valokuvaajan kanssa kuvan, jossa Lennu makaa ja katsoo kameraan, mutta tukka silmillä, kuten tavallista. Se varmaankin päivittyy tuonne sivulle jossain vaiheessa, pitääkin muistaa käydä katsomassa, että millainen siitä tuli.

Huomenna suuntaamme Lahteen uusiin koitoksiin.