Pakkovalssia, takaaleikkauksia ja ihan pimeitä putkia

Tänään vedeltiin viimeinen kesävuoro Ojangossa Sohvin, Popsin, Ranen ja Peten kanssa. Annen hihasta löytyi kolme erillistä lyhyttä harjoitusta, joista yhdellä harjoiteltiin pakkovalssia, toisella takaaleikkausta ja kolmannella pimeää putkikulmaa. Aloitettiin kuitenkin taas kepeillä Lennun kanssa. Tehtiin kaksi hyvin sujunutta toistoa per puoli, jonka jälkeen kokeilin mitä tapahtuu jos keppien päähän pistää target-alustan odottamaan. No, vauhtia tuli lisää, mutta keskittyminen herpaantui viime metreillä ja viimeinen väli tai kaksi jäi pujottelematta. Luovuttiin siitä ajatuksesta sitten. Yritetään nyt lisätä vauhtia tekemällä vähän toistoja mahdollisimman hyvällä draivilla ja paljolla palkalla, niin eiköhän se vauhti lisäänny. Lennun pujottelu on kuitenkin nopeutunut koko ajan, eikä vauhti tänäänkään huono ollut.

Tauon jälkeen aloitettiin pakkovalssiharjoituksella. Kyseessä olikin meille ihan upouusi ohjauskuvio, joka tuotti kyllä enemmän päänvaivaa ohjaajalle kuin koiralle. Askeleet sain pienen viilaamisen jälkeen kutakuinkin kohdalleen, mutta Anne antoi palautetta ballerinamaisista laajoista liikkeistä. Kuulemma nätin näköistä, mutta vähemmän tehokasta 🙂 Yritin sitten saada kädet kuriin ja terävöittää ohjausta.

Takaaleikkausta treenattiin targetin avulla kolmella hypyllä, joista 2. ja 3. välissä leikattiin. Targetin kanssa ei ongelmaa, Lennu irtosi hienosti. Tauon jälkeen testattiin ilman targetia, jolloin olikin heti hankalampaa. Otettiin vielä parit toistot targetilla. Jatkamme harjoituksia tulevissa treeneissä. Loppuun tehtiin vielä lähetyksiä putkeen pimeästä kulmasta apupalkkaajan avulla, ja se sujui hienosti.

Harjoitukset jatkuvat huomenna cairnien agipäivässä Seppo Savikon johdolla. Odotan innolla mitä huominen ja meille uusi kouluttajatuttavuus tuo tullessaan. Toivon mukaan Lenskarilla riittää intoa tämän päivän harjoitusten jälkeen. Taktikoin hieman ja otin tämän päivän treeneihin erityispalkkaa, nimittäin lihapullaa, jotta terrierin motivaatio olisi huipussaan. Muutenkin pidettiin tänään harjoitukset lyhyinä ja simppeleinä, jotta huomennakin jaksaisi painaa.

Tälle viikolle on mahtunut myös kaksi verenpainetta nostattavaa, ei niin kivaa koirakohtaamista, mutta niistäkin ehkä lisää huomenna. Jos sitten enää jaksaa muistella ikäviä.

Tervakoski

No niin, nyt on käyty Tervakoskella, joka on tähän asti ollut täysin tuntematon paikka minulle. Vaikka eipä siitä nytkään muuta tullut nähtyä kuin yksi nurmikenttä. Kyseessä oli kv-näyttely, tuomarina tanskalainen Tinna Grubbe. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, joista kolme taikatuiskulaisia. Tuomarin linja oli erittäin tiukka, eikä avoimessa luokassa jaettu yhtään SA:ta. Lennu sai EH:n ja sijoittui luokan neljänneksi.  Arvostelu kuului:

Strong body, correct bite, good foreface. Could have more pigmentation. Small ears, short neck, would prefer better forechest, nice top line. Has to move more fluid and with longer steps, coat not in best condition today. 

No juu, liikkumisesta ei voi olla eri mieltä. Lennu ei nimittäin tänään suostunut esiintymään yhtään. Siis ei yhtään. Ja sekös sitten sai tämän kokemattoman esittäjän jännittymään ja panikoimaan, mikä ei tietystikään auttanut asiaa. Lennu haisteli nurmea ja silloin, kun ei kulkenut nenä maassa, loikki kummallisia laukka-askeleita. Seisoessa ei huvittanut pitää häntää ylhäällä, ja silloinkin nenä meinasi painua maahan. En oikein osannut korjata tilannetta, koska ongelma tuli aika puskista. Yleensähän Lennu on esiintynyt aika hyvin, ainakin näyttelykokemuksen määrään nähden, eli toisin sanoen se on yleensä ollut kiinnostunut siitä, jolla on nakit. Tosin nurmikentällä oli vuosi sitten Porvoossakin ongelmia. Lennu taitaa olla sitä mieltä, että nurmikko on loikkimista varten.

Turkin suhteen on todettava, että tuossa kunnossahan se tuppaa olemaan all day, every day. Sen vuoksi Sanna veikin Lennun Tessan telttaan näytille, ja saimme tilanneanalyysin ja ongelman korjausohjeet. Ongelmana ei ole Lennun karvanlaatu, vaan turhan runsas ja pitkä pohjavilla, joka päällyskarvan väliin tunkiessaan tekee turkista pörröisen ja pölähtäneen oloisen, vaikka kuinka olisi trimmattu ja kammattu. Tätähän on aiemminkin arveltu. Lisäksi karva on aika kuivaa ja kiillotonta, vaikka Lennu syökin jatkuvasti öljylisää. Ratkaisuehdotukset olivat kunnollinen, tiheämpi kampa, Furminator ja päivän toisen ruuan vaihtaminen nappulasta tuoreruokaan. Näitä kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi agiuralla ei katsota turkin kuntoa 🙂

Turkinhoito-ohjeineen päivä jäi laihoista tuloksista huolimatta tunnelmaltaan plussan puolelle. Sää suosi, joten mikäs siinä paistatellessa. Nyt tulee taas taukoa näyttelyhommiin, ja todennäköisesti katsotaan ensi keväänä miltä tuntuu. Ja missä kunnossa se turkki on…

Viikon treenit

Kiitos mobiililaitteiden ja bussi-/junamatkojen ehtii kirjoitella blogiin. Tällä hetkellä suuntana on Korso, josta matka jatkuu kohti Tervakoskea. Tällainen ei-niin-aamuihminen miettii, kun viikonlopun yöt on menty 5 tunnin yöunilla/yö, että on ehkä ymmärtänyt väärin sen raskas työ vaatii raskaat huvit -konseptin. Mutta ainakin aamu on kaunis.

Eilen aamulla treenattiin Ojangossa Ellin ja Topin seurassa. Tehtiin lyhyttä rataa, johon sain mahtumaan persjätön, ennakoivan valssin ja takaakierron. Lennu teki hienosti ja luki hyvin kaikki ohjaukset, ja siitä voi kai päätellä, että onnistuin itsekin ohjaamaan kohtalaisen hyvin. Takaakierto, joka jollain kesän treenikerralla tökki, sujui nyt erityisen hyvin. Lisäksi tehtiin keinua kolme toistoa kummaltakin puolelta. Palkka oli odottamassa puolen välin jälkeen ja lopussa. Pidin Lennun hihnassa varmuuden vuoksi. Saatiin ihan ok toistoja aikaan, mutta keinahdus epäilyttää edelleen. Kepit tehtiin muutamaan kertaan. Tällä kertaa tökki siltä vaikeammalta puolelta ohjaten, ja vauhti oli hukassa. Lennu mm. jäi kaikessa rauhassa rapsuttelemaan jotain häiritsevää roskaa pois naamasta kesken kaiken…jatkoi kyllä pujottelua sen jälkeen. Ei sitten otettu montaa toistoa, koska tavoitteena olisi vauhdin lisääminen, ja sehän ei onnistu löntystelevän terroristin kanssa.

Palkintopallilla

Jopas on niin sanottu elämä häirinnyt blogin päivittämistä, kun on kisaraporttikin vielä kirjoittamatta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kisaamassa Ojanko Cupin viimeisessä osakilpailussa. Edelliset kisat taisivat olla Tehis Cupia toukokuun puolivälissä. Mölleillä oli agilityrata, joka vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta. Ohjauskuvioiksi suunnittelin yhden persjätön kahden hypyn väliin, jotta pääsisin ohjaamaan mutkaputkeen sisäkaarteen puolelta, ja sitten toisen persjätön putken jälkeen. Ekassa startissa Lennu tuntui kivan vauhdikkaalta ja meni hyvin viimeiselle suoralle putkelle asti. Putken suu oli hankalassa kulmassa edelliseen hyppyyn nähden, ja Lennu juoksi mukanani putken suun ohi. Siitä siis 5 vp. Toiseen starttiin päätin muuttaa suunnitelmia ja tehdä persjätön hyppyjen väliin ennen putkea, jotta pääsin ohjaamaan kulman sisäpuolelta sen sijaan, että juoksisin putken suun ohi. Tämä toimi hyvin ja nollarata tuli. Lennu tuntui jopa vauhdikkaamalta kuin ekassa startissa, mutta silti yllätys oli melkoinen, kun päädyttiin tuloksissa 2. sijalle ja saatiin kiivetä palkintopallille! Tuloksena oli 0 vp, aika -12,37. Eka starttimme löytyi sijalta 12, 5 vp, aika -4,53. Kyllä kannatti lähteä kisaamaan, sillä hauskaa oli ja seurakin parasta mahdollista! Omien huipputulosten lisäksi treenikaverimme Minna ja Pipsa ottivat koko Ojanko Cupin voiton!

Tänään on taas omatoimitreenattu ja huomenna vuorossa on näyttely Tervakoskella, mutta niistä lisää huomenissa. Nyt kutsuu puisto ja aurinko.

Vauhdilla

Eilen päästiin taas parin viikon tauon jälkeen Ojankoon omatoimitreeneihin. Seurana Pipsa, Nero, Elli, Lily ja Alli ihmisineen. Rakennettiin improvisoitu vauhtirata, jossa oli paljon suoraa ja suoraa ja ainoana ohjauskikkana välistäveto. Lennulla riitti todella hyvin vauhtia varsinkin alkutunnista. Tehtiin lyhyitä pätkiä, vain yksi kierros rataa ja sitten tauko. Radan lisäksi otettiin kepit useampaan kertaan, ja jokainen toisto meni virheettä, myös siltä vaikeammalta puolelta ohjaten! Saan jo juosta edelläkin vähän kirittämässä, ja silti Lennu malttaa keskittyä pujotteluun. Olen ottanut taktiikaksi, että pysyn ihan hiljaa suorituksen loppuun asti, ettei Lennu ala kesken kaiken katsella minuun päin, ja hienosti se meneekin katse eteen naulittuna. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella keppien opettamista käsiohjauksen avulla, sillä ylimääräisten apujen häivyttäminen on ollut yllättävänkin helppoa. Aikaahan tässä on mennyt, mutta ottaen huomioon, että emme treenaa ihan joka viikko, emmekä ole tehneet keppejä joka kerralla, ollaan päästy tähän pisteeseen aika helpolla. Nyt sitten se keinu vielä…siihen ei taas eilen koskettu ollenkaan. Lopputunnista muisteltiin vielä puomin kontakteja targetien avulla, sillä radalla Lennu rupesi ennakoimaan pysähdystä ja pysähtyi oikeastaan siihen kohtaan, missä sattui olemaan kun sanoin ”pysyy”-käskyn. Jospa targetilla saisi vahvistettua sitä oikeaa paikkaa. Ja toinen target on vauhdittamassa lähtöä vapautuksen jälkeen. Kivasti huomaa, että tänä kesänä on tehty puomia targeteilla, kun terroristi meinaa karata puomille aina kun silmä välttää.

Projekti ”lelut koppaan” on edistynyt ihan kivasti siihen pisteeseen, että Lennu ottaa lelun hampaisiinsa ja pitää jonkin aikaa. Olin itse yllättynyt siitä, miten nopeasti päästiin lelun tönimisestä siihen, että Lennu ymmärsi nostaa sen hampaisiinsa. Ei se vaatinut muuta kuin kärsivällisyyttä odottaa, että se edes vähän nappaa lelua hampaillaan, ja sitten naks ja palkka. Olen jo muutaman kerran kokeillut vaihetta kaksi, eli että lelu pudotettaisiin laatikkoon. Treenilaatikkona toimii lautapelin kansi, jossa on suhteellisen matalat reunat. Tämä onkin aika vaikea vaihe. Lennu, tottuneena erilaisiin alustoihin ja kirjojen ja laatikoiden päällä seisomiseen, tarjoaa itseään sinne laatikkoon. Välillä lelukin tipahtaa sinne samassa yhteydessä, mistä olen palkannut. Tällä hetkellä koira taitaa kuvitella suunnilleen, että tarkoituksena on mennä etujaloilla laatikkoon lelu suussa. Muutaman kerran olen saanut palkattua siitä, että lelu putoaa laatikkoon koiran ollessa itse sen ulkopuolella, mutta silti se kuuluisa lamppu ei terrierin päässä vielä ole syttynyt. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Lennart-herran kesätemput

Aloitin eilen Annen, Sohvin ja Poppiksen innoittamana projektin ”lelut koppaan”. Tavoitteena siis, että Lennu oppisi kantamaan leluja koriin. Naksutin käteen, namipurkki hollille ja pieni pupupehmolelu lattialle. Homma eteni suunnilleen näin: Lennu istuu, antaa tassua, antaa toista tassua, koskee käteen, koskee toiseen käteen, tulee lähemmäs, peruuttaa kauemmas, istuu, nostelee tassuja, käy maahan ja alkaa lopulta pöristä ja haukahdella. Tässä kohdassa terrierin omistajallakin alkaa kärsivällisyys pettää, ja tämä oikaisee vähän ja kopauttaa pupua koiran nenän edessä. Tällä metodilla saatiin ensikosketus pupuun naksutettua, ja siitä se sitten nopeasti lähti. Huvittavaa on se, että Lennu alkaa pöristä vimmatusti kun kiihtyy eikä ihan vielä tajua mitä siltä odotetaan. Eilisen tuloksena oli siis muriseva terrieri, joka töni pupua kuonollaan ympäri lattiaa. Tänään otimme aamulenkin jälkeen yhden treenikierroksen, ja pupuun koskeminen sujuu jo hyvin. Nyt täytyisi varmaan jo nostaa kriteeriä niin, että pupu täytyy joka kerta nostaa hampaisiin, eikä pelkkä tökkiminen riitä. Aiemmista tempuista olen huomannut, että juuri tällainen keston kasvattaminen on Lennun, ja kenties yleisesti terrierin, temperamentilla se haastava kohta, sillä koira alkaa helposti tehdä aina vain hätäisemmin saadakseen palkan nopeammin. Mutta täytyy olla kärsivällinen ja tarkka ja palkata vain oikeista asioista, niin eiköhän se siitä. Alku on ihan lupaava, mutta saas nähdä koska temppu on valmis…jos vaikka jouluun mennessä?

Itse olen viettänyt viimeistä lomaviikkoa ottamalla tehostartin syyskauden ratsastuksiin intensiivisellä 5 tunnin istuntakurssilla. Ratsuna on Rasmus, jolla olin tätä ennen mennyt vain yhden, vähän vähemmän onnistuneen kerran joskus viime syksynä. Kurssi on ollut ihan mahtava, ja paljon uusia ajatuksia on herännyt. Olemme tehneet paljon harjoituksia ilman jalustimia ja myös ilman ohjia (siis ohjat kaulan yhdellä puolella yhdessä kädessä tai ohjat ristissä) ja hakeneet oikeaa istuntaa erilaisten mielikuvien avulla, ja samalla on opeteltu vaikuttamaan hevoseen ensisijaisesti painoavuilla. Rasmus on ollut oikein oiva ratsu ja suhtautunut kaikkiin erikoisiin harjoituksiin rauhallisesti. Eilisestä jäi hampaankoloon se, että en saanut heppaa kääntymään uralta pois kevyessä ravissa pelkän istunnan avulla, mutta onneksi tänään pääsee vielä treenaamaan. Inspiroiva kurssi on kyllä ollut, sillä eilenkin istuin vielä puolilta öin ruokapöydän tuolissa käsieni päällä ja tunnustelin miten paino vaihtuu istuinluilla kun yläkroppaa liikuttelee, samalla kun luin Centered riding -aiheisia artikkeleita netistä…

Paluu rutiineihin

Kaksi viikkoa mökkeilyä meni ilman agia tai muitakaan treenejä, mitä nyt eri tassujen antamista ja muita pikkutemppuja teetettiin mielen virkistykseksi. Temppujen teettäjästä riippuen aika runsaallakin nakkipalkalla toisinaan. Perjantaina kotiuduttiin puolen yön jälkeen, ja heti lauantaiaamuna oli vuorossa treenit. Tehtiin simppeliä hyppyrataa, jossa oli yksi takaakierto ja pari persjättöä. Myös kepit olivat radalla. Lennu teki hommia hienosti, ja kepit virheettömästi joka kerta! Sisäänmeno täytyy kyllä näyttää selvästi, sillä muuten Lennu saattaa lähteä väärältä puolelta, mutta muuten ei tarvinnut mitään käsiapua. Jee! Radan lisäksi tehtiin keinua pariin kertaan, ja hyvien keppien vastapainoksi tuli tietysti takapakkia sillä saralla. Lennu nimittäin varasti ekalla toistolla ja meni niin reippaasti, että säikähti heilahdusta. Sen jälkeen homma takkusi taas, mutta muutama toisto otettiin ja lopetettiin kun alkoi vähän reipastua. Lisäksi ehdittiin harjoitella takaaleikkausta suoralle putkelle target-palkalla. Takaaleikkauksiinhan Lennu ei oikein taivu vielä, joten harjoittelua on ohjelmassa. Targetin kanssa menee hienosti.

Huomenna Lenskari pääsee parturiin. Pitääkin varmaan kammata tuo mökkiläinen, ettei kasvattaja saa slaagia…

Lomalla

Lomatunnelmissa ei edes ole ehtinyt päivitellä edellisistä treeneistä. Lennu kävi lauantaina ennen mökille lähtöä Ojangossa harjoittelemassa kera Pipsan, Sandien, Ranen ja Peten. Tehtiin ratana jotakin, mikä sattui olemaan kentällä valmiina. Haasteita tarjosi A:n alle viritetty mutkaputki, jonka yhteydessä kyllä tuli selväksi kuka on putkikoira ja kuka kontaktikoira. Lennart-herra valitsi A:n ennemmin kuin putken, kun taas moni muu syöksyi auttamatta putkeen, kun oli tarkoitus mennä A:lle. A meni tällä kertaa rauhallisemmin kuin viimeksi, kun itse jäin vierelle ohjaamaan ja palkkasin kontaktille pysähtymisestä. Puomilla tuli muutaman kerran oikein hienot kontaktit, ja mikä parasta, vapautettaessa Lennu lähtee nykyisin kovalla innolla eteen. Muita jippoja oli kolmen rinnakkaisen esteen sarja, jolla tehtiin välistävetoja. Lennu tekee ne hyvin. Jollakin kierroksilla muutettiin rataa hiukan, niin että mukaan tuli yksi takaakierto. Se yllättäen takkusi, joten täytyypä ottaa taas harjoittelurepertuaariin. Muuta erityistä en enää tämän sekavan koosteen ohella muista, joten loma on ehkä tehnyt tehtävänsä.

Avoimen luokan rataa

Lauantain omatoimitreeneissä aloittelimme Lennun kanssa tekemällä putkeen irtoamisharjoituksia targetpalkalla ja kertasimme kepit kahteen kertaan yksittäisenä suorituksena. Sen jälkeen mentiin viikonlopun Agirotu 2013 -kisojen Open Class -rataa, joka näytti tältä:

Etukäteen aavistelin vaikeuksia heti alkuun. Kuinka ohjataan putkeen koira, joka ei mene putkeen kuin sisäkaarteen puolelta ohjaten? Edessä houkuttelevan pituuden blokkaavia kuvioita ei siis oikein voinut käyttää, ja sinnehän se syöksyi, pituudelle ja puomia kohti. Lopulta saatiin kuitenkin alkukin toimimaan, mutta aikamoisen ”täällä, täällä”-kiljaisun se vaati. Seuraavat ongelmat tulivat puomin jälkeen hypyillä 5 ja 6, joilla en aluksi ohjannut tarpeeksi selkeästi, ja Lennu meinasi tulla hyppyjen välistä. Lisäksi se jollakin kierroksella karkasi 6:n jälkeen takaisin puomille, eli puomin kontakteja on vissiin tullut viime aikoina harjoiteltua… Seuraavaksi meinasin itse törmätä hyppyyn nro 7, mutta sen jälkeen loppurata meni ihan kivasti. Persjättö hypyn 8 jälkeen, samoin kuin putken nro 14 ja hypyn nro 15 jälkeen. Kepit takkuilivat hiukan muutamalla kerralla, mutta ainakin ihan viimeisellä ratakiekalla menivät eka yrittämällä virheettä. Se oli kiva. A:lla sen sijaan oli havaittavissa negatiivisempi ilmiö, nimittäin Lennu hyppäsi jo aika korkealta alas. Siihen kyllä auttoi se, että itse hidastin reippaasti tahtia ja ohjasin kädellä alastuloon asti. A:ta ei ole juurikaan harjoiteltu sen jälkeen kun este on tullut päällisin puolin tutuksi, enkä vieläkään ole päättänyt opetanko sillekin pysäytyskontaktit, vai mitä teen. Pysäytyskontakteissa huonona puolena on koiran etuosalle aiheutuva rasitus, josta on viime aikoina alettu puhua. Mutta saas nähdä. Ainakin täytyy nyt muistaa ohjata este maltilla, jos sitä treeneissä tai kisoissa tehdään. Yhteensä mentiin rata neljä kertaa. Lennulla oli ihan kivasti vauhtia ja intoa.

Sunnuntaina tätä rataa tahkottiin sitten tositilanteessa Agirodussa Ylöjärvellä, jonne itse emme valitettavasti tällä kertaa päässeet mukaan. Hengessä mukana elettiin ja odoteltiin tuloksia, ja suureksi riemuksi Facebook tiesikin iltapäivällä kertoa, että Minttu, joka meitäkin toisinaan tiukan lempeällä otteellaan koutsaa, oli Paavonsa kanssa ottanut ja voittanut koko Open Class -luokan! Suuret onnittelut Mintulle ja Paavolle! Cairn-edustus kisassa oli kaiken kaikkiaan komea, kun 61 startanneesta koirakosta 13 oli cairneja. Taisi olla enemmän kuin mitään muuta yksittäistä rotua. Joukkuekilpailussakin cairneja oli monta joukkueellista, ja videoiden perusteella näyttää siltä, että hauskaa oli. Ensi vuonna mekin olemme takuulla mukana, ja tavoitteena onkin saada kasaan ihan oma Taikatuiskun joukkue, eli sukulaisjengi. Niin, ja toisena tavoitteena on tietysti saada keinu ja kepit kuosiin niin, että oltaisiin jo ihan kilpailevien luokassa sitten…

Tänään meidän piti lähteä möllikisoihin johonkin Malmin suunnalle, mutta eipä lopulta lähdettykään. Loman kunniaksi aloitettu siivousurakointi ja lämmin sää verottivat omia voimia, ja koirakin näytti tältä:

Suurin tekijä oli aikataulujen ennakoimattomuus, kun mini-möllien luokka oli viimeisenä yhteensä kuudesta luokasta, eikä ollut mitään hajua mitä se mahdollisesti tarkoittaa kellonajoiksi muunnettuna. Myöskään kavereita ei ollut lähdössä, mikä verotti omaa intoa huomattavasti. Päädyimme kisojen sijaan pitkähkölle lenkille koirapuistoon, jossa pitkästä aikaa oli kavereitakin, ja sen jälkeen uimaan. Herra Lennart tuijotti suht voimakasta aallokkoa ensin hyvin pitkään ja hyvin mietteliäänä, mutta päätti sen jälkeen rohkaista mielensä ja uida merta päin. Lennuhan on aina ollut aika ennakoimaton ja valikoiva uimari; joskus se ui, toisinaan taas ei. Nähtävästi tänään uiminen kiinnosti vaikka aallokko vähän epäilyttikin. Uinnin jälkeen oli tietysti kierittävä antaumuksella mäntymetsikön hiekan ja neulasten sekaisessa maaperässä, joten lopputuloksena oli aika roskainen koira.

Pörröinen terrieri

Tänään käytiin Tuusulassa kaikkien rotujen näyttelyssä, jossa avoimen luokan uroksia oli ilmoitettu 9 kpl. Tuomarina Päivi Eerola. Tulokseksi saatiin erittäin hyvä seuraavanlaisen arvostelun kera:

Vankkarunkoinen edukseen esiintyvä uros, jolla lyhyt kaula. Karvapeite pörröisessä kunnossa. Hyvin ilmeikäs urosmainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja tiiviimpi edestä. Askelpituus jää lyhyeksi. Hieman raskas liikunta. Reipas esiintyminen.

Jos tämän päivän turkki oli tuomarin mielestä pörröinen, niin onneksi se ei eilisistä sateista huolimatta ollut oikeasti pörröinen sillä tavalla kuin Lennartilla ”parhaimmillaan” voi olla 🙂 Lennu liikkui ennen kehää vähän hassusti, mutta kulki omasta mielestäni kehässä ihan kivasti. Ehkä liikkeissä oli sitten kuitenkin jotain häikkää, ja mietinkin, että ehtisiköhän meidän fyssari vielä käymään ennen kuin jää vähäksi aikaa pois töistä.

Näyttelyn jälkeen pörröinen terrieri pääsi Blancan luokse kylään ja sai samalla reissulla omat pelastusliivit, jollaiset Blancan isäntä oli ystävällisesti Lennullekin hommannut alennusmyynnistä. Nyt kelpaa sitten veneillä, kun on ihan omat pellarit, joissa on kahva ja kaikki!

Näyttelyrintamalla suunnataan todennäköisesti vielä Tervakoskelle elokuun loppupuolella, mutta muita esiintymisiä ei ole suunnitteilla. Aksakisoja sen sijaan olisi tarjolla tulevalla ja sitä seuraavalla viikolla.