Viikko sitten huomasin suureksi järkytyksekseni, että Lennulla on hammaskiveä hampaissaan, jotka ihan vähän aikaa sitten olivat aivan puhtaan valkoiset. Sitä on vain yläkulmahampaissa eikä sitä ole paljoa, mutta on kuitenkin. Joten kai sitä on opeteltava uudet rutiinit. Voin veikata, että terrieri ei tule olemaan varauksettoman ihastunut hammasharjaan.
Lennun isäntä käytti Lennun tänään lääkärissä viime torstaina alkaneen röhisemisen vuoksi. Torstaina Lennu köhisi ja kakoi lenkillä, mutta ei muuten. Sen jälkeen kakomista ei enää ole ollut, mutta varsinkin aamulla herättyään ja ulkona jostain innostuttuaan se röhissyt ja köhissyt ikään kuin kurkussa olisi jotain häiritsevää. Muuten Lennu on ollut ihan normaali, pirteä itsensä ja ruokakin on maistunut. Oma kyökkitohtorin hypoteesini oli, että Lennulla olisi jokin heinä tai muu roska jumissa kitalaessa. Lääkäri oli todennut, että todennäköisesti kyse on nielurisojen tulehduksesta. Lennu sai viiden päivän kuurin antibioottia ja tulehduskipulääkettä. Toivotaan, että ne tepsivät. Kennelyskää, nenäpunkkia tai muuta tarttuvaa ei onneksi oireiden perusteella ollut syytä epäillä, joten emme joudu karenssiin. Kuluneen viikon ajan olemme varmuuden vuoksi vältelleet koirakontakteja ja jättäneet koirapuistokäynnit väliin. Tämä on vaikuttanut pieneen sosiaaliseen eläimeen syvästi, ja eilisellä lenkillä Lennu itki, siis ihan ääneen itki, toisella puolella tietä kulkeneen koiran perään.
Tänään meillä kävi fysioterapeutti Anu Rautakallio tutkimassa Lennu-terrierin kropan mahdollisten jumiutumien varalta. Anu on Lennun kasvattajan hyväksi havaitsema ja suosittelema. Anulle onkin cairn-väen keskuudessa levinneen hyvän maineensa vuoksi kertynyt jo aika monta cairn-asiakasta, ja mikäs sen mukavampaa, että hän tuntee rotua jonkin verran.
Etukäteen pohdin, että kuinkakohan Lennu malttaa suostua käsiteltäväksi. Alku olikin aika vauhdikas, siinä alkukeskustelumme aikana Lennu ehti mennä Anun kassiin, maistaa hoitoalustana toimivaa joogamattoa, Anun kynää ja lehtiötä sekä antaa vähän pusuja. Onneksi kaikki tämä on Anun mukaan melko tyypillistä. Varsinaisen hoidon aluksi Lennu seisoi matolla ja minä syöttelin nameja. Lennu keskittyi namien syömiseen, kuten tavallista, ja antoi hyvin tutkia kaikki paikat. Aika pian se myös rauhottui hengailemaan käpälöitävänä ilman namipalkkaakin. Kyljelleen se ei kuitenkaan suostunut menemään, mutta muuten pysyi kiltisti paikallaan ja antoi väännellä, käännellä ja hieroa ilman vastarintaa.
Syy, miksi olin fysioterapeutin varannut oli, että halusin tietää onko Lennun kropassa mitään jumiutuneita tai kipeytyneitä paikkoja tai mitään muutakaan, mikä voisi olla joko agilityn tai muuten vain riehumisen ja riekkumisen aiheuttamaa. Ajattelin, että tässä vaiheessa on hyvä tietää, jos Lennulla vaikka onkin jokin sellainen ongelmakohta kropassa, joka ei kestä agilityä tai joka muuten pitää ottaa huomioon. Lisäksi halusin tietää löytyykö Lennun oikeasta takajalasta jotakin, mikä viittaisi siihen, että jalassa olisi jotain ongelmaa. Tuo takajalka on nimittäin sellainen, jonka minä aina aika ajoin kuvittelen menevän jotenkin hassusti ja eri tavalla kuin vasen. Lennu ei koskaan ole ontunut jalkaa eikä aristanut sitä, mutta aina silloin tällöin minusta on tuntunut, että jalka liikkuu jotenkin hiukan jäykemmin ja lyhyemmällä askeleella eteen kuin toinen.
Perusteellisten tutkimusten jälkeen Anu totesi, että Lennun lihaksisto on erittäin tasapainoisesti kehittynyt ja kaikki nivelet liikkuvat hyvin. Mitään kipupisteitä tai jumiutuneita paikkoja ei löytynyt. Siitä minua epäilyttäneestä jalastakaan ei löytynyt mitään todellisiin ongelmiin viittaavaa. Anu kertoi, että jos koira on joskus esimerkiksi venäyttänyt jalan niin, että se on hetkellisesti ollut kipeä, niin sen varominen on saattanut jäädä lihasmuistiin. Kuitenkaan eroja lihasten kehittyneisyydessä tai nivelten liikkuvuudessa ei takajalkojen välillä ollut, joten mitään kovin vakavaa ongelmaa siellä ei voi olla. Muutenkin siinä jutellessa sain paljon kaikkea hyödyllistä ja huojentavaa tietoa, joten kaiken kaikkiaan fysioterapeutin käynti oli todella mukava kokemus. On kiva tietää, että koiran kroppa on kunnossa ja harrastelua ja elämää voi hyvillä mielin jatkaa samaan malliin.
Sovittiin, että seuraavan kerran Lennu tutkitaan suunnilleen kolmen kuukauden päästä, eli kesän jälkeen. Kotitehtäviksi Anu suositteli takapään käyttöä vahvistavia harjoituksia, joista korokeharjoittelun olemmekin jo aloittaneet. Myös peruuttaminen ja tempon vaihtelut lenkillä tekevät hyvää takaosan koordinaatiolle.
Eipä päässytkään Lennu parturiin tänään. Se on tässä päivän mittaan röhissyt ja tuhissut ihan kuin sillä olisi jotain kurkussa. Aivastellut tai yskinyt se ei kuulemma ole, mutta jotain outoa rohinaa pitänyt kuitenkin. Niinpä päätimme varmuuden vuoksi siirtää trimmin ensi viikkoon, Taikatuiskulassa kun on tällä hetkellä aikuisten leidien lisäksi pieniä pentujakin. Toivotaan kuitenkin, että kyse ei ole kennelyskästä tai nenäpunkista tai muusta tarttuvasta.
Kuulin jo viime viikolla, että lähitienoon koirista oli löytynyt punkkeja, joten oli aika harkita punkkimyrkyn laittamista Lennulle. Ostimme jo viime kesänä Bayvantic-punkkikarkotetta, mutta silloin se jäi laittamatta sen vuoksi, että aineen ohjeet ja käyttöön liittyvät varoitukset antavat aika hurjan kuvan kyseisestä litkusta. Emme uskaltaneet laittaa pennun niskaan ainetta, joka tappaa kissat ja vesieliöt ja on vaarallista ihmisille, pikkulapsista nyt puhumattakaan. Viime kesä mentiin ”hippimetodeilla”, eli yrttipantojen voimalla, mutta kyllähän niitä punkkeja sitten löytyi, varsinkin mökillä ollessa. Nyt päätimme laittaa ihan oikeaa myrkkyä.
Päätin suorittaa suuren operaation vappuattona. Suunnitelman toteutus sai kuitenkin hetkeksi takapakkia, kun vappuaaton aamuna juttelin punkkikarkotteista yhden naisen kanssa puistossa. Hänen karkeakarvaiselle kettuterrierilleen oli muutama vuosi sitten laitettu Exspotia eläinlääkärissä, ja koira oli saanut siitä todella voimakkaan allergisen reaktion, joka vaikutti immuunijärjestelmään. Ensin klimppiintyivät punasolut, sitten heittelivät valkosolut, vaadittiin tehohoitoa, kymmeniä laboratorioreissuja ja puolen vuoden kortisonikuuri ja ties mitä muuta vielä. Koira oli ensimmäisenä päivänä karkotteen laittamisen jälkeen ollut tosi väsynyt, ja seuraavana päivänä se oli sitten jo mennyt aivan fleguksi. Lääkärit eivät olleet pystyneet selvittämään mikä reaktion tarkemmin ottaen aiheutti, mutta punkkikarkotteesta sen pääteltiin johtuneen.
Hetken asiaa punnittuani päätin, että Lennu saa Bayvanticit niskaan joka tapauksessa, koska siitä aineesta olimme kuulleet vain positiivisia kokemuksia. Totesin, että vappuaatto nimenomaan on hyvä hetki operaation suorittamiseen, koska koko päivä ja seuraavakin oltaisiin kotona ja voitaisiin tarkkailla reaktiota. Truuttasin litkun eteisessä lepäilleen väsyneen koiran lapaluiden väliin, eikä se huomannut mitään. Minkäänlaista reaktiota ei ole ollut huomattavissa myöhemminkään. Ei väsymystä, kutinaa eikä mitään muutakaan. Nyt toivotaan vielä, että aine myös tekee sen mitä lupaa, eli pitää punkit ja muut öttiäiset loitolla.
Turkin hoitamiseksi syötetty kalaöljy sen sijaan aiheuttaa melko voimakasta kalan hajua koiran hengitykseen, mutta se ei ehkä vaikuta koiraan juurikaan, enemmän meihin kanssaeläjiin…
Lennu on nyt viikon verran aivastellut aika paljon joka päivä, ja nenästä on valunut vähän ihan kirkasta, vedenkaltaista nestettä. Agilitypaikassamme on remontti, joka viime viikon maanantaina oli levinnyt alakertaan asti. Tilassa oli jonkin verran remonttipölyä, ja aluksi ajattelin Lennun aivastelevan sitä. Loppuviikosta epäiltyjen ykköseksi nousi nenäpunkki, vaikka itse en kertaakaan kuullut Lennun vetävän henkeä sillä tavalla rohisten tai ”aivastavan sisäänpäin”, niin kuin nenäpunkin oireisiin kuuluu. Isäntä kuitenkin sanoi Lennun pitäneen perjantaina ”kummallista ääntä”, jonka tulkitsin voivan viitata juuri nenäpunkin aiheuttamiin oireisiin. Itse en kuitenkaan tuota ääntä päässyt todistamaan. Aivastelu ei hellittänyt viikonlopun aikana, ja maanantaina isäntä vei Lennun varmuuden vuoksi lääkäriin, vaikka aivastelun lisäksi muita oireita ei ollut. Lääkäri oli tutkinut ja päätynyt siihen tulokseen, että kyseessä on todennäköisesti jokin virus. Flunssa siis. Kuumetta ei ollut, mutta imusolmukkeet kaulassa olivat hiukan turvonneet. Lääkkeeksi lääkäri määräsi tulehduskipulääkettä (Rimadyl) viiden päivän kuurin ja kehotti ottamaan rauhallisesti. Ei pitkiä lenkkejä eikä rajua riehumista siis. Nenäpunkista hän oli sitä mieltä, että se on ylidiagnosoitu sairaus, joka harvoin voidaan pitävästi todeta. Sitä ei siis ole syytä epäillä, kun ei sille kaikkein tyypillisimpiä oireita ole ollut havaittavissa. Toivottavasti aivastelu hellittää tällä reseptillä.
Tämän viikon agility sattui sopivasti siirtymään maanantailta johonkin toiseen ajankohtaan, koska paikassa oli eilen sähkökatko. Ei siis tarvinnut mennä sinne aivastelemaan, mutta ei tarvinnut jättää treenejä väliinkään.
Torstaiaamuna Lennu joutui ensimmäisen kerran eläinlääkäriin muun kuin rokotuksen vuoksi. Syy oli se, että Lennu onnistui syömään yhden ihmisille tarkoitetun särkylääkkeen. Ensin soitettiin yhdelle eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, ettei siitä ole suurta vaaraa. Kyseinen lääke (Clotam) käy kuulemma myös koiralle lääkkeeksi, joten se ei sinänsä ole vaarallinen. Soitin kuitenkin vielä yliopiston pieneläinsairaalaan, jossa oltiin sitä mieltä, että koira täytyisi saada oksentamaan ja sen jälkeen syöttää lääkehiiltä perään. Kokonainen 200 mg:n tabletti oli kuulemma tuon kokoiselle koiralle sen verran ylisuuri annos. Oksennuttaminen kotikonstein (suolalla) ei onnistunut, joten lähdimme käymään lähieläinlääkärissämme. Lääkäri itse oli juuri tulossa töihin kun saavuimme paikalle eikä muita potilaita ollut odottamassa, joten pääsimme heti lääkärin puheille. Lennu sai niskaan oksennuksen aiheuttavan piikin, joka tehosi niin kuin piti. Eli vatsa tyhjentyi totaalisesti. Pääsimme kotiin, ohjeena syöttää vielä hiiltä kotona. Lennu oksensi vielä yhden kerran kotimatkalla ja kellahti sen voimasta vähän ikävän näköisesti katuun, mutta pääsi nopeasti tolpilleen ja jatkoi muina miehinä matkaa. Kotona hiili upposi kohtalaisesti murskattuna ja kermaviiliin sekoitettuna, kun sekaan jemmattiin joitakin purkkiruuan nokareita. Lennu vaikutti olevan ihan ok, mutta vähän voimaton, niin kuin totaalisen vatsan tyhjentämisen jälkeen saattaa olettaakin. Iltapäivällä vatsa oli kuitenkin aika sekaisin. Tilanne korjaantui parissa tunnissa, ja illalla ruoka pysyi sisällä ja koira vaikutti kaikin puolin normaalilta ja pirteältä. Paitsi että piti minua, julmaa eläinlääkäriin viejää, hyvin epäilyttävänä ihmisenä. Onneksi puolivuotias terrieri ei kuitenkaan ole pitkävihainen. Tänään arki on rullannut ihan normaalisti ja näyttää siltä, että olen saanut eiliset hirmuteot anteeksi.
Lennu 