Eilisen opit

Blogin innokkain vakiolukija onkin jo ehtinyt kaivata eilisen treeniraporttia, joten tässä tulee. Eilen saatiin taas pitkästä aikaa harjoitella Minttu-koutsin valvovan silmän alla. Rataan mahtui ennakoivaa valssia, pimeää putkea ja muita haasteita. Vältyimme Mintun suunnittelemalta hyvin haastavalta ulkokautta mutkaputkeen lähetykseltä, koska kyseinen osa ei tilan rajallisuuden vuoksi mahtunut mukaan. Lupasimme kyllä tehdä nyt pois jääneen osan radasta ensi kerralla omatoimisesti.

Alkuperäinen rata näytti tältä: Rata Kuvasta 11 ja 12 jäivät pois ja 10 aseteltiin vähän eri tavalla. Aloitimme Lennun kanssa ekana radalla. Muuten hyvä, mutta vauhti ja into oli hukassa. Minttu kehotti ottamaan aikalisän ja pallot käyttöön, jotta saatiin terrieri hereille. Pienen riehumisen jälkeen olikin jo ihan eri meininki, ja päästiin paremmalla vauhdilla radalle. Putkeen lähetyksestä (7 ja 13) jäi muistiin laitettavaksi, että paino koiran puoleiselle jalalle, ja käsi alhaalla huolellisesti lähetetään. Ja katsotaan itse sinne, minne sen koiran olisi tarkoitus mennä. Kuin keilatessa siis. Haasteita tuotti käännös muurille, jonka itse sössin lahjakkaasti olemalla muurin tolpan kohdalla niin, ettei koira nähnyt koko estettä ja kääntyi putkesta liian jyrkästi. Muistetaan siis miettiä niitä linjoja niin, että esteiden suorittaminen on koiralle mahdollista… Viimeiseksi hiottiin vähän alkua, eli hyppyjä 1-6. Jätin Lennu lähtöön ja menin itse 2. hypyn taakse. Opettelin ottamaan heti lähdössä suoremman linjan 4. hyppyä kohti ja luottamaan siihen, että Lennart-herra hyppää siinä matkalla 3. hypyn vähän vähemmälläkin saattelulla. 4. hypyllä sitten ennakoiva valssi, joka toimi ihan hyvin. Mintun mukaan Lennu lukee hyvin kaikkia ohjauksia ja tekee hommia hyvin, kunhan on oikeassa vireessä. Eli muistetaan herättää koira ja tarvittaessa riehaannuttaa leikkimällä ennen kuin aletaan tehdä mitään harjoituksia.

Radan lisäksi Lennu teki keinua kaksi kertaa kolme toistoa. Tällä kertaa muurin palikan päältä, eli vähän korotettuna, mutta vähemmän kuin viimeksi (koska pöytä oli radan toisella puolella olevalla seinustalla, enkä viitsinyt häiritä radalla olevia). Meni reippaammin kuin viimeksi. Edelleen stoppaa keskikohtaan, mutta nyt tuli jo reippaasti siihen asti, missä keinu alkaa kallistua. Edistystä siis. Kepitkin tehtiin muutamaan otteeseen. Lennu lähtee edelleen kepeille tosi innoissaan, ja meinasi taas muutaman kerran livistää keinun jälkeen ihan omin päin kepeille. Harmillisesti tällä kertaa tuli kuitenkin muutamia virheitä, kun intoa oli enemmän kuin keskittymiskykyä. Täytyy nyt vain yrittää panostaa laatuun määrän sijaan, ja saada aikaan virheettömiä suorituksia.

Ensi kerralla jatketaan radalta pois jääneen osuuden kimpussa, ja sitten marraskuun loppupuolella Minttu tulee taas uudestaan tarkistamaan missä mennään. Kiitos taas erinomaisesta ja havainnollisesta opastuksesta 🙂

Muuten Lennart-herran viikonloppuun kuului harvinaisempaa luksusta, nimittäin vapaana juoksentelua. Lennuhan ei juuri pääse olemaan vapaana täällä kaupungissa, koska lähimetsäpoluilla on kaikkialla autotiet ja asutus sen verran lähellä ja pupuja sen verran paljon, että en ole uskaltanut ottaa riskiä. Talven lähestyessä viereinen golfkenttä kuitenkin vapautuu golfareilta, ja päätin kokeilla miten vapaana olo siellä sujuu. Kenttä tuntuu turvallisemmalta, koska se on aika monelta puolelta aidattu ja muutenkin rajoitetumman tuntuinen kuin sitä ympäröivät metsät. Ja hyvinhän se sujui. Lennu spurttaili innoissaan ympyrää heti kun tajusi olevansa vapaa, mutta pysytteli kuitenkin lähellä ja tuli kutsusta luokse (mistä lihapullapalkka, luonnollisesti). Ihmisten tullessa vastaan se tuli oikeastaan pyytämättä vierelle ja pysytteli siinä kunnes oli menty ohi. So far so good, mutta sitä en tiedä mitä tapahtuu jos pupu loikkaa eteen. Ajattelin kuitenkin käydä kentällä ulkoilemassa niin kauan kuin sää sallii (= ei ole lunta, sillä lumen myötä hiihtäjät valtaavat kentän). Valaistusolosuhteet kuitenkin rajaavat nämä mahdollisuudet käytännössä yhteen kertaan viikossa, sillä arkisin emme enää ehdi valoisan aikaan ulos, ja hämärässä tai pimeässä taas ei tulisi mieleenkään päästää terroristia vapaaksi, koska silloin ne tupsuhännät ovat ihan joka paikassa. Kuten myös paikallinen kettu. Vaikka luulisi, että niillä olisi toisensa pois sulkeva vaikutus.

Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: