Omatoimista

Tänään aloiteltiin syyskauden omatoimitreenit entuudestaan tuttujen Ellin ja Pipsa ja uuden treenikaverin Martan kanssa. Tehtiin Popparin treeneistä kopsattua rataa, jonka Anne on kuvannut täällä. Korvattiin esteenä nro 7 oleva putki pussilla. Persjätöt 4:n ja 5:n ja 6:n ja 7:n välissä. Olen nyt näköjään mieltynyt näihin persjättöihin, vaikka joskus aikoinaan valssi tuntui omalta ohjauskuviolta. Nykyisin kuitenkin persjättö tulee yleensä luonnostaan, ja Lennu lukee ne hyvin, joten miksipä ei niitä sitten käyttäisi. Tuntuu, että hieman hitaamman typpisen koiran kanssa ne ovat käteviä, koska tuntuvat hidastavan vauhtia vähemmän kuin valssit. Lenskari teki muuten hyvin, mutta yllättäviä ongelmia aiheuttivat viuhakamaisesti sijoitetut hypyt 8-10, joissa Lennu tuli 8:n jälkeen jostain mystisestä syystä vasemmalle puolelleni, mikä vaikutti tosi epäloogiselta. Niitä sitten hiottiin pariin otteeseen, mutta uudelleen koko rataa ottaessa ongelma toistui. Varmaan käännyn itse liian jyrkästi tai jotain muuta mystistä (ehkä persjättöihin harjaantunut koira sitten luki siinä sellaisen?). Kepit menevät nykyisin hienosti, myös vasemmalta puolelta ohjaten, mutta oikea sisäänmeno ei ole varma. Saattaa siis mennä vasemmalta sisään. Oikeaa sisäänmenoa olisi varmaan hyvä vahvistaa verkolla tai muulla sellaisella, mutta treenipaikassamme näitä välineitä ei taida olla. Mutta plussaa aina vaan varmemmasta ja vauhdikkaammasta pujottelusta. Kävipä tuo kerran selkäni takanakin vetäisemässä kepit ihan omin päin, kun tarkoitus oli vain kävellä ohi. Pätevä poika!

Lopputunnista tehtiin vähän putkeen lähetystä pimeästä kulmasta targetpalkalla. Muuten oikein hyvä, mutta ekalla yrityksellä Lennu päätti valita vieressä olevan, kaikkien aikojen lempparinsa pussin putken sijaan… Lisäksi tehtiin puomin kontakteja targetilla, ensin pelkkää alastuloa ja sitten koko puomia. Pysähtyy ja pysyy hienosti. Targettien avulla on saatu koko puomi niin kivaksi ja kiinnostavaksi, että vauhti on kokonaista puomia tehdessä tosi hyvä.

Treenien jälkeen kotiovelle päästyämme Lennu halusi yhtäkkiä syödä kaiken löytämänsä ruohon portaan vierestä. Siihen asti kotimatka oli mennyt ihan normaalisti, käytöksessä ei ollut mitään poikkeavaa, eikä ruoho ollut kiinnostanut. Sisälle päästyämme se nieleskeli ja nikotteli ja lipoi huuliaan. Rauhottui kuitenkin aika pian nukkumaan. Muistin, että saman tyyppinen tilanne oli myös viikko tai kaksi sitten. Googlettelun perusteella aloin epäillä, että kohtaus johtuu närästyksestä tai jostain sen tyyppisestä vatsavaivasta. Lennu sai ensiavuksi maustamatonta jugurttia ja pääsi ulos. Ulkona se oli kuulemma edelleen halunnut syödä ruohoa, ja rauhottui kun sen annettiin tehdä niin. Sisälle tultuaan Lennu oli jo ihan normaali ja on nyt illalla syönyt ja nukkunut normaalisti, joten lääkäriin ei tällä erää lähdetty. Onko lukijoilla kokemusta tämän tyyppisistä oireista? Jos nämä toistuvat täytyy varmaan lähteä lääkärin puheille. Juuri kun viime kirjoituksessa kehuin, että lääkärissä ei ole tarvinnut käydä muuta kuin rokotuksilla… Kaiken internetistä luetun perusteella närästys voi koiralla pahimmillaan olla todella ikävä ja elämää hankaloittava vaiva. Mutta ehkä tämä on taas niitä tilanteita, joissa ei pitäisi lukea kaikkea oireisiin sopivaa, mitä internetistä löytää…