Tervakoski

No niin, nyt on käyty Tervakoskella, joka on tähän asti ollut täysin tuntematon paikka minulle. Vaikka eipä siitä nytkään muuta tullut nähtyä kuin yksi nurmikenttä. Kyseessä oli kv-näyttely, tuomarina tanskalainen Tinna Grubbe. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, joista kolme taikatuiskulaisia. Tuomarin linja oli erittäin tiukka, eikä avoimessa luokassa jaettu yhtään SA:ta. Lennu sai EH:n ja sijoittui luokan neljänneksi.  Arvostelu kuului:

Strong body, correct bite, good foreface. Could have more pigmentation. Small ears, short neck, would prefer better forechest, nice top line. Has to move more fluid and with longer steps, coat not in best condition today. 

No juu, liikkumisesta ei voi olla eri mieltä. Lennu ei nimittäin tänään suostunut esiintymään yhtään. Siis ei yhtään. Ja sekös sitten sai tämän kokemattoman esittäjän jännittymään ja panikoimaan, mikä ei tietystikään auttanut asiaa. Lennu haisteli nurmea ja silloin, kun ei kulkenut nenä maassa, loikki kummallisia laukka-askeleita. Seisoessa ei huvittanut pitää häntää ylhäällä, ja silloinkin nenä meinasi painua maahan. En oikein osannut korjata tilannetta, koska ongelma tuli aika puskista. Yleensähän Lennu on esiintynyt aika hyvin, ainakin näyttelykokemuksen määrään nähden, eli toisin sanoen se on yleensä ollut kiinnostunut siitä, jolla on nakit. Tosin nurmikentällä oli vuosi sitten Porvoossakin ongelmia. Lennu taitaa olla sitä mieltä, että nurmikko on loikkimista varten.

Turkin suhteen on todettava, että tuossa kunnossahan se tuppaa olemaan all day, every day. Sen vuoksi Sanna veikin Lennun Tessan telttaan näytille, ja saimme tilanneanalyysin ja ongelman korjausohjeet. Ongelmana ei ole Lennun karvanlaatu, vaan turhan runsas ja pitkä pohjavilla, joka päällyskarvan väliin tunkiessaan tekee turkista pörröisen ja pölähtäneen oloisen, vaikka kuinka olisi trimmattu ja kammattu. Tätähän on aiemminkin arveltu. Lisäksi karva on aika kuivaa ja kiillotonta, vaikka Lennu syökin jatkuvasti öljylisää. Ratkaisuehdotukset olivat kunnollinen, tiheämpi kampa, Furminator ja päivän toisen ruuan vaihtaminen nappulasta tuoreruokaan. Näitä kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi agiuralla ei katsota turkin kuntoa 🙂

Turkinhoito-ohjeineen päivä jäi laihoista tuloksista huolimatta tunnelmaltaan plussan puolelle. Sää suosi, joten mikäs siinä paistatellessa. Nyt tulee taas taukoa näyttelyhommiin, ja todennäköisesti katsotaan ensi keväänä miltä tuntuu. Ja missä kunnossa se turkki on…