Vauhdilla

Eilen päästiin taas parin viikon tauon jälkeen Ojankoon omatoimitreeneihin. Seurana Pipsa, Nero, Elli, Lily ja Alli ihmisineen. Rakennettiin improvisoitu vauhtirata, jossa oli paljon suoraa ja suoraa ja ainoana ohjauskikkana välistäveto. Lennulla riitti todella hyvin vauhtia varsinkin alkutunnista. Tehtiin lyhyitä pätkiä, vain yksi kierros rataa ja sitten tauko. Radan lisäksi otettiin kepit useampaan kertaan, ja jokainen toisto meni virheettä, myös siltä vaikeammalta puolelta ohjaten! Saan jo juosta edelläkin vähän kirittämässä, ja silti Lennu malttaa keskittyä pujotteluun. Olen ottanut taktiikaksi, että pysyn ihan hiljaa suorituksen loppuun asti, ettei Lennu ala kesken kaiken katsella minuun päin, ja hienosti se meneekin katse eteen naulittuna. Oman kokemuksen perusteella voin kyllä suositella keppien opettamista käsiohjauksen avulla, sillä ylimääräisten apujen häivyttäminen on ollut yllättävänkin helppoa. Aikaahan tässä on mennyt, mutta ottaen huomioon, että emme treenaa ihan joka viikko, emmekä ole tehneet keppejä joka kerralla, ollaan päästy tähän pisteeseen aika helpolla. Nyt sitten se keinu vielä…siihen ei taas eilen koskettu ollenkaan. Lopputunnista muisteltiin vielä puomin kontakteja targetien avulla, sillä radalla Lennu rupesi ennakoimaan pysähdystä ja pysähtyi oikeastaan siihen kohtaan, missä sattui olemaan kun sanoin ”pysyy”-käskyn. Jospa targetilla saisi vahvistettua sitä oikeaa paikkaa. Ja toinen target on vauhdittamassa lähtöä vapautuksen jälkeen. Kivasti huomaa, että tänä kesänä on tehty puomia targeteilla, kun terroristi meinaa karata puomille aina kun silmä välttää.

Projekti ”lelut koppaan” on edistynyt ihan kivasti siihen pisteeseen, että Lennu ottaa lelun hampaisiinsa ja pitää jonkin aikaa. Olin itse yllättynyt siitä, miten nopeasti päästiin lelun tönimisestä siihen, että Lennu ymmärsi nostaa sen hampaisiinsa. Ei se vaatinut muuta kuin kärsivällisyyttä odottaa, että se edes vähän nappaa lelua hampaillaan, ja sitten naks ja palkka. Olen jo muutaman kerran kokeillut vaihetta kaksi, eli että lelu pudotettaisiin laatikkoon. Treenilaatikkona toimii lautapelin kansi, jossa on suhteellisen matalat reunat. Tämä onkin aika vaikea vaihe. Lennu, tottuneena erilaisiin alustoihin ja kirjojen ja laatikoiden päällä seisomiseen, tarjoaa itseään sinne laatikkoon. Välillä lelukin tipahtaa sinne samassa yhteydessä, mistä olen palkannut. Tällä hetkellä koira taitaa kuvitella suunnilleen, että tarkoituksena on mennä etujaloilla laatikkoon lelu suussa. Muutaman kerran olen saanut palkattua siitä, että lelu putoaa laatikkoon koiran ollessa itse sen ulkopuolella, mutta silti se kuuluisa lamppu ei terrierin päässä vielä ole syttynyt. No, ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: