Aloitin eilen Annen, Sohvin ja Poppiksen innoittamana projektin ”lelut koppaan”. Tavoitteena siis, että Lennu oppisi kantamaan leluja koriin. Naksutin käteen, namipurkki hollille ja pieni pupupehmolelu lattialle. Homma eteni suunnilleen näin: Lennu istuu, antaa tassua, antaa toista tassua, koskee käteen, koskee toiseen käteen, tulee lähemmäs, peruuttaa kauemmas, istuu, nostelee tassuja, käy maahan ja alkaa lopulta pöristä ja haukahdella. Tässä kohdassa terrierin omistajallakin alkaa kärsivällisyys pettää, ja tämä oikaisee vähän ja kopauttaa pupua koiran nenän edessä. Tällä metodilla saatiin ensikosketus pupuun naksutettua, ja siitä se sitten nopeasti lähti. Huvittavaa on se, että Lennu alkaa pöristä vimmatusti kun kiihtyy eikä ihan vielä tajua mitä siltä odotetaan. Eilisen tuloksena oli siis muriseva terrieri, joka töni pupua kuonollaan ympäri lattiaa. Tänään otimme aamulenkin jälkeen yhden treenikierroksen, ja pupuun koskeminen sujuu jo hyvin. Nyt täytyisi varmaan jo nostaa kriteeriä niin, että pupu täytyy joka kerta nostaa hampaisiin, eikä pelkkä tökkiminen riitä. Aiemmista tempuista olen huomannut, että juuri tällainen keston kasvattaminen on Lennun, ja kenties yleisesti terrierin, temperamentilla se haastava kohta, sillä koira alkaa helposti tehdä aina vain hätäisemmin saadakseen palkan nopeammin. Mutta täytyy olla kärsivällinen ja tarkka ja palkata vain oikeista asioista, niin eiköhän se siitä. Alku on ihan lupaava, mutta saas nähdä koska temppu on valmis…jos vaikka jouluun mennessä?
Itse olen viettänyt viimeistä lomaviikkoa ottamalla tehostartin syyskauden ratsastuksiin intensiivisellä 5 tunnin istuntakurssilla. Ratsuna on Rasmus, jolla olin tätä ennen mennyt vain yhden, vähän vähemmän onnistuneen kerran joskus viime syksynä. Kurssi on ollut ihan mahtava, ja paljon uusia ajatuksia on herännyt. Olemme tehneet paljon harjoituksia ilman jalustimia ja myös ilman ohjia (siis ohjat kaulan yhdellä puolella yhdessä kädessä tai ohjat ristissä) ja hakeneet oikeaa istuntaa erilaisten mielikuvien avulla, ja samalla on opeteltu vaikuttamaan hevoseen ensisijaisesti painoavuilla. Rasmus on ollut oikein oiva ratsu ja suhtautunut kaikkiin erikoisiin harjoituksiin rauhallisesti. Eilisestä jäi hampaankoloon se, että en saanut heppaa kääntymään uralta pois kevyessä ravissa pelkän istunnan avulla, mutta onneksi tänään pääsee vielä treenaamaan. Inspiroiva kurssi on kyllä ollut, sillä eilenkin istuin vielä puolilta öin ruokapöydän tuolissa käsieni päällä ja tunnustelin miten paino vaihtuu istuinluilla kun yläkroppaa liikuttelee, samalla kun luin Centered riding -aiheisia artikkeleita netistä…
Lennu 