Tänään Lennulla oli fysioterapeutin tsekkaus ja hieronta. Tahdiksi näyttää muodostuneen käynti 4 kk:n välein. Tällä kertaa Lenskarilla oli vähän kireyttä lapojen välissä ja leveän selkälihaksen ja pitkän selkälihaksen liityntäkohdassa tasaisesti molemmin puolin selkärankaa. Lennu ei ihan kauheasti arvostanut näiden kohtien käsittelyä ja pyrki useampaan otteeseen vapautumaan hoidosta, mutta kaikki kohdat saatiin kuitenkin käsiteltyä. Kireydet lähtivät hyvin käsittelyssä, eikä sen kummempia jatkotoimenpiteitä tarvita, vaan jatkamme samaan malliin. Tällaiset kireydet tulevat kuulemma tyypillisesti hyppyjen alastulosta, jossa nämä lihakset ottavat tömähdyksen vastaan ja suojaavat rankaa, ettei se taivu yli. Nythän meillä onkin sopivasti vähän agitaukoa ensi viikon mahdollisia möllikisoja lukuunottamatta, sillä treeneihin päästään seuraavan kerran vasta kesäkuun alussa. Juttelimme myös siitä, että olemme taas lumien sulettua alkaneet hölkkäillä Lenskarin kanssa minun hitaaseen hölkkätahtiini ja pysähdyksillä höystettynä. Tahti on kuitenkin sellainen, että Lennu joutuu laukkaamaan ravaamisen sijaan, ja välillä on tuntunut siltä, että se ei oikein jaksaisi, vaan laahaa koko ajan pikkuisen perässä. Anu onneksi vahvisti sen, mitä olen epäillytkin, eli että väsymys on silloin enemmän henkistä kuin fyysistä laatua. Koiraa kyllästyttää, kun pitäisi edetä tasaiseen tahtiin omistajan mielen mukaan, vaikka kuntoa sillä melko varmasti riittää. Hölkkäilyn päätteeksi on kuitenkin hyvä kävellä jonkin matkaa niin, että koira saa ravata, ja näin me olemme tehneetkin. Jatkamme siis harrastuksia samaan malliin.
Ai niin, treenikaverimme Pipsa sijoittui eilen toiseksi Tehis Cupin ekassa osakilpailussa! Onnea Minna ja Pipsa! Kyllä meillä on päteviä treenikavereita 🙂 Lenskarin kanssa emme päässeet eilisiin kisoihin, sillä minulla oli ratsastustunti, joka hieman väsyneen Wäinö-herran kanssa muistutti kepeydeltään ja tunnelmaltaan lähinnä suojuoksua. Yritämme seuraavaan osakilpailuun.
Lennu 
Sattuipa hauskasti. Anu kävi nimittäinen eilen hieromassa ja tarkastamassa myös Pipsan. Onneksi mitään suurempaa ei löytynyt, pari jumia, jotka saatiin käsiteltyä auki.
No sehän on kiva! Anu mainitsikin jotain edellisestä asiakkaasta, joka oli tyttö-cairn, mutta en sitten kysynyt kuka se oli, vaikka melkein arvasin, että se oli joku tuttu! Hyvä, että Pipsallakin oli kaikki hyvällä mallilla. Oliko tää Pipsalle eka kerta, vai onko hän jo kokenut asiakas? Malttaako Pipsa olla hyvin hoidettavana?
Oli eka kerta Pipsalle, kun viimeinkin sain varattua ajan. Pipsa oli yllättävän rauhallinen käsittelyssä. Muutamia kertoja alkoi jo silmät painua kiinni. Tosin niiden parin jumikohdan käsittelyssä kääntyi selälleen, että jos kuitenkin vain rapsuttelisit. Ja loppussa yritti vääntäytyä pois ja oli sitä mieltä, että eiköhän tämä jo riitä tältä erää. Mutta siis kaiken kaikkiaan tosi hyvin antoi käsitellä itseään. Odotin paljon pahempaa rimpuilua.