Pätevä mölli!

Käytiin juoksemassa kaksi rataa Nasta Cupin 2. osakilpailussa. Tavoitteena oli hankkia kokemusta ulkokentältä ja kokeilla miten homma toimii. Mehän emme nimittäin ole tähän mennessä kertaakaan edes treenanneet ulkona. En siis tiennyt yhtään mitä odottaa, worst case scenario oli, että koira joko ei tee mitään tai tekee kaikkea muuta kuin rataa. Pelko kuitenkin oli turha, sillä Lenskariin uusi ja erilainen ympäristö ei vaikuttanut millään tavalla. Josko sitä nyt jo uskaltaisi todeta, että ärrieri ei juurikaan ympäristöstä välitä, vaan menee vaikka persaus edellä puuhun jos siitä on lihapullapalkka tiedossa.

Rata oli kiva ja suhteellisen suoraviivainen. Piirustus on luvassa kunhan saan toimivan piirtelyohjelman. Ainoa haastavampi kohta oli ihan alussa, jossa piti kääntää jyrkästi 3. hypylle. Muuten sai rallitella suoraan eteenpäin parilla puolenvaihdolla. Tein erilaisen ratkaisun kuin useimmat muut ja jätin Lennun lähtöön odottamaan ja menin itse 2. hypyn taakse, varpaat ja rintamasuunta 3. hypylle päin. Lennun paikallaolo on aika varma, joten uskalsin ottaa riskin. Ja oikeassa olin, lähdössähän se istui kuin nakutettu, mutta sitten tuli käsittämätön virhe: Lennu nimittäin lähtöluvan saatuaan hyppäsi ekan hypyn, mutta kiersi toisen. Siis sen, joka oli ihan suorassa linjassa ensimmäiseen nähden ja jonka takana itse seisoin odottamassa. Radan jälkeen piti ihan treenikavereilta varmistaa, että ollaanhan me tällaista ennenkin tehty, ja he vahvistivat, että ollaan tehty täällä. No, korjattiin tilanne takaakierrolla ja tuli ainakin todistettua, että se toimii. Kielto ja 5 vp. napsahti silti, sillä Lennu ehti tulla hypyn ohi. Siitä rata jatkui ihan mallikkaasti, mitä nyt itse sekoilin esim. puomilla käskyttämällä ”putki eiku pu-, pu- puomi, KIIPEE!”. Ja siis ”kiipee”-käskyhän meillä ei ole käytössä. Ei ainakaan ole ollut tähän mennessä. Sellainen tunne jäi myös, että saattelin aika lähelle esteitä ja sen takia oma linja ei ollut paras mahdollinen. Vauhtia Lenskarilla riitti ainakin enemmän kuin viimeksi ja putket menivät ihan mukisematta, mikä on postitiivista herra ”ehkä menen putkeen, ehkä en” Lennartin kanssa. Tuloksena ekalta radalta 5 virhepistettä ja aika -3,62.

Tokalla yrityksellä päätin ottaa lähdön ja alun samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin, sen verran hassu virhe se toisen hypyn ohittaminen mielestäni oli. Toisena vaihtoehtona oli suunnilleen yhtämatkaa lähteminen ja pyöritys 3. hypylle, mutta näin siinä Lennun kanssa kolme riskiä: käännös olisi voinut mennä pahasti pitkäksi, vauhti olisi saattanut tyssätä siihen ja Lennu olisi myös saattanut leiskauttaa 2. hypyn uudestaan 3:n jäkeen. Kilpakumppaneilta nähtiin myös jonkinlaisia takaaleikkauksen ja valssin ja takaaleikkauksen ja persjätön yhdistelmiä (näille on varmaan jotkut ihan omat nimetkin), mutta sellaisia vaihtoehtoja en harkinnut, sillä selän takana huseeraaminen ei ole Lennulle hyväksi. Mutta vaikka kuinka keskityin siihen, että olen suoraan 2. hypyn takana ja näytän, että suoraan sinne, niin koirapa päätti taas ohittaa 2. hypyn. Pitääkin tarkkaan katsoa videolta, että teinkö sen niin kuin itse kuvittelin, vai söhelsinkö jotakin ihan muuta. Tällä kertaa onnistuttiin kai pelastamaan tilanne pikaisemmalla siivekkeen viereen hyökkäämisellä ja ”kierrä”-käskyllä, sillä tuloslapun mukaan virhepisteitä tältä radalta tuli 5 vähemmän, kuin mitä itse oletin. Päivänselvä kielto tuli ekalla putkella, jossa Lennu syöksyi putken ohi. Hetken ajan ehdin jo ajatella, että no niin, nyt se lähti tarkistamaan aidan vierustoilla odottavia koiria ja tämä oli tässä. Mutta mitä vielä, Lennu tuli kutsusta takaisin, meni putkeen ja jatkoi rataa jopa paremmalla draivilla kuin aiemmin. Jostain kumman syystä rima tippui A:n jälkeisellä hypyllä. Viimeisellä suoralla kuitenkin oli mahtava fiilis, sillä tuntui, että sain ihan juosta, ja koira tuli täysillä perässä. Jännä nähdä videolta, että miltä se sitten todellisuudessa näyttää… Tuloksena 2. radalta 10 vp. ja aika -2,85.

Molemmilla radoilla Lennu tuntui menevän kovempaa kuin viime kisoissa ja viime treeneissä. Nämähän olivat siinä mielessä hyvin erilaiset kisat kuin ensimmäiset, että emme juuri joutuneet odottelemaan. Virtaa riitti sen vuoksi sekä koiralla että ohjaajalla enemmän kuin viimeksi. Itse asiassa matkamme kisapaikalle oli sellainen, että ehdin jo ilmoittautumisjonossa julistaa, että tästä ei todennäköisesti tule yhtään mitään, koska koira on täysin hullu. Lennu nimittäin otti bussipysäkillä ihan tolkuttomat kierrokset jostain, en tiedä mistä, ja rupesi riehumaan niin, että joutui syliin. Bussissa yhtä holtiton meno jatkui ja paheni vain kun pääsimme bussista pois. (Ja julkisissa liikennevälineissä matkustaminen kuitenkin kuuluu Lennun bravuureihin.) Se veti, haukkui, läähätti ja käyttäytyi kuin mikäkin idiootti koko matkan kisapaikalle eikä ollut pätkääkään kiinnostunut siitä, mitä minä sanon tai teen. Pieni häkissä hengailu rataan tutustumisen aikana ja sen jälkeinen lihapullien esittely kuitenkin tekivät tehtävänsä, ja radalle mentäessä koira oli kuin unelma. Innokas, mutta keskittynyt. Ehkä tämä sekopäinen mielentila on se, milloin Lennu tekee parhaiten hommia. Kun vain tietäisi mikä sen saa aikaan…

Oli tosi kiva kisailta. Kiitos taas seurasta Minnalle, Pipsalle, Sirpalle ja Ellille! Taas oli cairnit hyvin edustettuna ja saivat myös asiaan kuuluvaa huomiota kisan toimihenkilöiden taholta. Cairn-kaverit tekivät myös hienot suoritukset, ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja! Videomateriaalia on luvassa kunhan saan videot, jotka Pipsan kotiväki ystävällisesti kuvasi.