Kauhean paljon sitä ehtii tehdä, kun herää sunnuntaiaamuna kuudelta. Käytiin Lenskarin kanssa Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jossa minäkin jouduin kehään ihan ensi kerran. Onneksi koira on vähän kokeneempi, ja onneksi Sanna pöyhi ja pörrötti Lenskarin valmiiksi kehää varten, joten minun tehtäväkseni jäi vain ottaa remmi käteen ja pyöriä kehässä. (”Pöyhi” saattaa kyllä olla väärä sana kuvaamaan sitä, mitä meidän turkkisankarille yritetään tehdä. Ehkä pitäisi vain sanoa, että kampasi.)
Avoimen luokan uroksia oli peräti 12 kpl. Tuomarina oli italialainen Orietta Zilli, joka oli muuten mukava, mutta hämmensi hiukan ensikertalaista pitämällä pienen jutustelutauon kehäsihteerien kanssa kesken kaiken. Lennun ollessa pöydällä hän kysyi Lennun ikää, kertoi sen sihteerille ja jäi sen jälkeen hyväksi toviksi selkä koiraan päin juttelemaan kehäsihteerien kanssa kahvista. No, suunnilleen ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Lennua kohti ja alkoi sanella arvostelua. Siitä tuli tällainen:
25 months. Excellent quality of coat. Typical head. Nice expression. Correct bite. Good ears and neck. Good proportions of the body. Moderate angulations. Good feet and tail. Good movement.
Eli: 25 kk. Erinomainen turkin laatu. Tyypillinen pää. Kaunis ilme. Oikea purenta. Hyvät korvat ja kaula. Hyvät vartalon mittasuhteet. Kohtalaiset kulmaukset. Hyvät jalat ja häntä. Hyvät liikkeet.
Tuloksena erinomainen, mutta ei SA:ta eikä sijoituksia. Huomatkaa, että eilisen liikakilot ovat yön aikana muuttuneet hyviksi mittasuhteiksi 🙂 Lennu meni kehässä ihan kivasti, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin eilen. Tai siltä se ainakin tuntui verrattuna siihen, miltä se eilen sivusta katsottuna näytti. Kehässä tuntui olevan jotain hajuja, ja nenä meinasi eksyä maahan. Lisäksi Lennu ei ihan jaksanut pitää häntää ylhäällä paikallaan seistessä, mutta pieni liikuttelu auttoi kyllä siihen. Kaiken kaikkiaan Lennu kuitenkin jaksoi ihan hyvin esiintyä, vaikka oli toinen päivä putkeen. Seurana oli Ringo (Taikatuiskun Luvaton Hemmo), joka myöskin sai ERIn. Kiitokset seurasta Sannalle ja Ringolle!
Ehdin oman esiintymisen jälkeen käydä ostoksilla ja sain viimein hommattua oikeaoppiset agilityvermeet, nimittäin Berran vyötäröllekiinnitettävän taskuhärpäkkeen (mikä sen nimi oikeasti on?). Sovittelin myös liiviä, mutta jotenkin se vyötärölle kiinnitettävä juttu tuntui enemmän omalta. Olen jo aikaa sitten meinannut tilata sen netistä, mutta jäin silloin arpomaan kokojen välille. Oli hyvä ajatus jättää ostaminen tähän päivään, jolloin pääsin sovittamaan taskua, sillä koot ovat yllättävän reiluja. Ja kaiken lisäksi tuote irtosi sopuisaan 20 euron hintaan. Nyt ei muuta kuin seuraavia treenejä odottamaan. Ei enää pursuilevia housuntaskuja (puhumattakaan tavaran paljouden vuoksi putoamisvaarassa olevista housuista). Lisäksi teimme (kröhöm, siis minä tein, koiran niskoille on kai turha yrittää vierittää syytä) toisen huippusijoituksen ja ostimme Sannalta käyttämättömän, aiempaamme pienemmän kevythäkin, jota jaksaa paremmin kanniskella mukana myös julkisissa liikennevälineissä.
Kotona ohjelmassa on ollut suuri kevätsiivous ja siihen liittyviä korjaustoimenpiteitä. Hommien sujuvuuden varmistamiseksi oli poissaollessamme laadittu tarkka työjärjestys, jossa minun kohdalleni oli langetettu mm. imurointi, yhden kynnyksen maalaaminen, koiran ulkoilutus ja jäätelön osto sekä kevään ensimmäisen punkkikarkotteen laittaminen koiralle. Suoriuduin kaikista annetuista tehtävistä erinomaisesti, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden pesu jäi vielä toiseen kertaan, mutta ehkä sen ehtii ensi viikonloppuna. Tai vaikka vappupäivänä. Viisi vappua asuimme vappuhulinan keskiössä, Kaivopuiston vieressä, joten ehkä tänä ekana lähiövappuna voi tehdä jotain erilaista. Kuten pestä ikkunoita.
Lennu 